dreamstimefree_215006

”Paska on paskaa Pariisissakin”

Taiteilija Jorma Uotinen oli puhumassa oululaisille yrittäjille 22.2.2011. Muutama ajatus jäi muhimaan mieleeni pidemmäksi ajaksi ja haluan jakaa ne tässä ytimekkäästi. Jorma kertoi asettavansa standardit aina taiteen tai minkä tahansa arvioinnille kansainvälisellä tasolla. Häntä lainatakseni: ”Hyvä on hyvää kaikkialla ja paska on paskaa Pariisissakin.” Yrittäjän on syytä miettiä, millaisia standardeja asettaa itselleen ja yrityksensä toiminnalle.

Toinen mielenkiintoinen ajatus oli sellainen, että et voi ylittää itseäsi, vaan voit löytää uusia voimavaroja itsestäsi. Monesti kuulee puhuttavan jonkun ihmisen ylittäneen itsensä, mutta Jorman mielestä se ei ole mahdollista. Ihmisen pitäisi vaan pyrkiä löytämään uutta potentiaalia itsestään. Mehän emme käytä kuin pienen osan potentiaalistamme. Miten valjastaisimmekaan lisää sitä käyttöömme?

Kolmas ajatus, jonka nostan esille on seuraava: ”Viisas näkee jo maitokaupassa sen, mitä tyhmä ei näe edes maailmanympärimatkalla.” Jorma kiteytti hienolla tavalla sen, että ympäristöllä on oma vaikutuksensa oppimiseen ja ymmärtämiseen, mutta vielä suurempi vaikutus on sillä, onko ihminen itse avoin oppimaan ja näkemään asioita. Ei riitä, että on halu, vaan meidän tarvitsee myös kouluttautua ja sivistää itseämme. Samaa ajatusta toistaa myös Sarasvuo jokaisella koulutuksellaan.

Oppia ikä kaikki! Jääköön jotain muhimaan mieleesi.

Tilaisuuden järjestivät yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjät ja Tapiola.

LaajennaMukavuusaluettasi

Hyi kauhea paikka, onko tässä ruoassa sipulia? YÄK!!!

Olin kuulemma kaikkiruokainen pienenä. En tiedä, mitä tapahtui, mutta ala-asteelle mentyäni aloin nirsoilla ruokien kanssa varsin paljon. Minulle kelpaavien ruokien määrä kaventui hurjasti ja boikottilistalla oli aika paljon ihan normaaleja ruokia ja ruoka-aineita. Oletko sinäkin nirsoillut? Tai onko joku tuttu nirsoillut? Tiedätkö tunteen, kun jokin yököttää? Onko ruoassa sipulia? Yäk!! En uskaltanut edes maistaa monia ruokia, kun niissä oli jotain ”epäilyttävää” eli minulle ei tuttua makumaailmaa.

Äitini sanoi aina, että kyllä sitä pitäisi maistaa, että eihän sitä tiedä ennen kuin maistaa. Boikottilistalla oli kuitenkin mm. sipuli (kaikissa muodoissaan), sienet, Lindströmin pihvit, kalapihvit (ne tillin makuiset), kesäkeitto, ketsuppi välillä ja mitä lie vielä. Hampurilaiseen mausteeksi sopi pelkästään sinappi!

Jotain kuitenkin tapahtui – onneksi positiiviseen suuntaan. Armeijassa nälkä laittoi maistelemaan hiukan epäilyttäviltäkin tuntuvia ruokia ja joskushan syödessä oli niin pimeä, ettei nähnyt mitä söi. Lisäksi silloinen tyttökaverini (nykyinen vaimoni) ei pitänyt nirsoilusta, vaan koetti höystää monipuolisempiin ruokailutottumuksiin. Pikkuhiljaa maistelin erilaisia juttuja ja joskus söi miestä myöntää olleensa ihan turhaan skeptinen. Muutamassa vuodessa tottumukseni paranivat ja nykyään olenkin lähes kaikkiruokainen. Sipuli on oikein maukasta, sieniä pystyn syömään ym. Kaikesta en välttämättä pidä niin paljon, mutta pystyn syömään kuitenkin.

Edelleenkään en ole perustamassa ravintoblogia! Mutta josko tästä löytyisi hyvä analogia itsensä kehittämiseen ja mukavuusalueen laajentamiseen. Kokeilemalla, totuttelemalla, mukavuusalueeni laajeni ruoan osalta ja pakkohan se on myöntää, että helpottaahan se elämää ja antaa paljon lisänautintoja!

Samoin oli oma laitani esim. myyntitöiden kanssa. Joskus (onneksi siitä on jo aikaa =D) sanoin, että olen huono myyjä. Kun lähdin laajentamaan mukavuusaluetta tapaamalla ihmisiä, keskustelemalla heidän kanssaan, myymällä, totuin siihenkin ja useamman vuoden ajan olen pitänyt myyntityöstä oikein kovasti. Edes ovelta ovelle meneminen ei jännitä pätkääkään. Sama asia on monen muun asian kanssa.

Ihminen vastustaa muutoksia, mutta useimmiten se, mitä hän vastustaa, sitä nimenomaan tarvitsisi. Seuraavan kerran kun sanot jollekulle uuden asian tekemisestä ”ei” tai ”en halua”, mietipä, olisiko sittenkin aika laajentaa mukavuusaluetta! Pahin, mitä tapahtuu lienee ei juuri mitään. Parasta, mitä siitä voi seurata, et ehkä vielä edes tiedä.

Kehitys tapahtuu epämukavuusalueella! Laajenna siis mukavuusaluettasi – jatkuvasti!

HARJOITUS: Listaa asioita, joissa voisit laajentaa mukavuusaluettasi ja merkitse ajankohta, milloin uskot, että tulisi sauma toteuttaa niitä?

Täytekakku

Ei lopputuloksella olekaan merkitystä?

Ärsyttikö sinuakin aikoinaan, kun matematiikan opettaja vaati tehtäviin välivaiheet? Opettaja yritti perustella, että välivaiheet on merkittävä, eikä pelkkä lopputulos missään nimessä riitä. Opettajan oli nähtävä, miten (millaisella ajattelulla) pääsit lopputulokseen. Vaikka lopputulos olisi väärin huolimattomuusvirheen johdosta, välivaiheiden ollessa oikealla ajattelulogiikalla eteneviä, saatoit saada lähes täydet pisteet, mutta pelkästä oikeasta lopputuloksesta ilman välivaiheita 0–1 pistettä 6 pisteestä. Miksi näin?

Näin sen juuri kuuluukin mennä! Ajattelepa käänteisesti. Läimäytät matematiikan tunnilla väärän lopputuloksen paperiin. Mitä oppisit siitä, että opettaja kertoo vain lopputuloksen? Vai oppisitko (todennäköisemmin), jos opettaja käy laskun välivaiheineen läpi ja vieläpä mieluiten auttamalla sinua vaihe vaiheelta vuorovaikutuksen kera?

Opitko laittamaan ruokaa ammattitaitoisesti, jos sinulle näytetään vain lopputulos? Vai opetetaanko ammattitaito vaihe vaiheelta? Opitko siivoamaan ammattitaitoisesti, jos sinulle näytetään, millaiseen lopputulokseen on päästävä? Vai opitko paremmin, jos sinulle opetetaan siivoaminen vaihe vaiheelta?

Tiesitkö, että näyttötutkintomaailmassa osaamisen osoittaminen tapahtuu nimenomaan ”välivaiheita” arvioiden. Osaamiselle asetetut ammattitaitovaatimukset on pilkottu yksityiskohtaisiksi arvioinnin kohteiksi ja kriteereiksi, jotka tutkinnonsuorittajan tulee osoittaa tutkintotilaisuudessa (eli ”näytössä”).

Itse luulin vielä 3 vuotta sitten, että kotisiivoustaidon osaamisen ”arviointiin” riittää lopputuloksen tarkistaminen. Jos esim. arvioija ja asiakas ovat tyytyväisiä niin kaikki on ok. Mutta mitäpä, jos joku toinen ei pääsekään samaan lopputulokseen? Miten puutteelliseen osaamiseen voidaan puuttua katsomalla pelkkää lopputulosta? Ehkä siivousaineiden käytössä on puutteita? Ehkä työjärjestys on virheellinen? Vai ovatko työskentelytekniikat hukassa? Huomioiko työjärjestys hygienian? Ovatko työasennot ergonomisia? Listaa voisi jatkaa.

Miten siis osaamista voidaan arvioida? Niinpä! Ainoa oikea tapa arvioida osaamista on arvioida sitä, miten työ suoritetaan eli miten (millä menetelmillä) tiettyyn lopputulokseen päästään. En väitä, etteikö lopputuloksella ole merkitystä, mutta sillä on merkitystä, miten lopputulokseen pääsee!

Osaaminen osoitetaan välivaiheiden kautta.

P.S. Kuvassa on karkkimassan avulla tehty täytekakku. Kakku näyttää hienolta, eikö! Mutta voisitko olla varma, että kakun valmistaja osaa leipoa täytekakun? Mitä kuorrutteen alla piileekään? =D No, kakku oli ainakin hyvänmakuinen!

Arvot

”Älä myönnä äläkä kiellä mittään, vaan puhu aina siihen välliin niin oot aina rehellinen!” TÄH??

Yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon lähiopetuspäivänä viime keskiviikkona eräs ryhmäläisemme tiputti kaikkien naamarit kertomalla ytimekkäästi, mitä rehellisyys tarkoittaa. Hän oli saanut eräältä henkilöltä tällaisen neuvon/toimintaperiaatteen (*): ”Älä myönnä äläkä kiellä mittään, vaan puhu aina siihen välliin niin oot aina rehellinen!” Mitä ihmettä? Sekö on rehellisyyttä? Puheiden pyörtämistä? Tehköön jokainen omat johtopäätöksensä tuosta. Tämä vaan herätti aika hilpeät reaktiot ryhmässä.

Mietimme joka tapauksessa arvojen merkitystä yritystoiminnassa. Rehellisyyden määrittelimme kutakuinkin seuraavin argumentein.

  1. Yksi totuus kaikille. Se, mitä puhutaan on totta. Olipa kyseessä asiakas, työntekijä tai yhteistyökumppani, jokaiselle taholle totuus kerrotaan niin kuin se on. Toisin sanoen ei siis saa valehdella tai vääristellä totuutta. Tätä ei sovi sotkea sen asian kanssa, että kaikki asiat pitäisi kertoa eteenpäin. On monia asioita, joita ei kuulu kertoa eteenpäin (liikesalaisuudet ym.). Niistäkään ei kuteinkaan kuulu valehdella. Se, mitä puhutaan, on totta!
  2. Se, mitä luvataan myös pidetään. Kaikki lupaukset on lunastettava. Jos ei pysty lupaamaan, sekin on kerrottava rehellisesti oli kyseessä asiakaslupaus, lupaus työntekijälle tai työnhakijalle, työtoverille taikka yhteistyökumppanille. Luvataan asioita, joista voidaan pitää kiinni ja ollaan rehellisiä siitä, mihin pystytään ja mihin ei. ”Luottamus luodaan lunastamalla lupaukset!”
  3. Älä varasta, äläkä ole epärehellinen! Ihan totta – tämä lukee tässä. Tämä asia unohtuu monesti ottaa esille, kun puhutaan rehellisyydestä. Ehkä tämä on niin itsestäänselvyys, mutta toteutuuko käytännössä. Älä varasta kenenkään toisen omaisuutta. Heti ensimmäiseksi tulee mieleen, ettei sovi varastaa mitään tavaroita tms., mutta täytyy muistaa, että varastaa voi myös muuta. Työntekijä voi kirjata ja ilmoittaa tehdyn työajan väärin (epärehellisesti), jolloin hän varastaa sekä työnantajalta että asiakkaalta. Työsopimuslain nojalla työntekijän on oltava lojaali työnantajaa kohtaan. Listaa ja esimerkkejä voisi jatkaa, mutta pointti tuli varmasti jo selväksi.

Nämä eivät ole ”oikeita” vastauksia, vaan ryhmämme koottuja ajatuksia. Jokainen voi määritellä arvot, mutta tärkeämpää onkin se, miten arvot tulkitaan ja miten ne ilmentyvät toiminnassa.

Moni yritys määrittelee arvot nettisivuille niiden promoarvon takia, mutta pettymys on suuri, kun arvot osoittautuvatkin pelkiksi tyhjiksi sanoiksi.

(*) Toimintaperiaate ei ole kertojan eikä hänen edustamansa konsernin.

Sen, minkä taakseen jättää, edestään löytää. On helpompi painaa pää tyynyyn, kun pyrkii vilpittömästi toimimaan hyvien arvojen mukaisesti.  

Todennäköisyys

Hyvä myyjä! Et voi epäonnistua, jos sisäistät tämän taulukon!

Miten varmistat, että onnistut myynnissä pommin varmasti? Ajatus on mielenkiintoinen, joka perustuu siihen, miten pieni mahdollisuus on epäonnistua, kun toistojen määrä kasvaa. Olen koonnut Excel-taulukkoon 10000-soluiden kaavion, jossa on esitettyinä kombinaatiot, kun todennäköisyys onnistumiselle on 1-100% ja toistoja on 1-100 kpl.

Taulukossa (lataa Excel-taulukko koneellesi lukumuodossa* —-›) EtVoiEpäonnistuaAhkerana:

Punaisella alueella epäonnistumisen todennäköisyys (ettei yhtään onnistumista synny) on yli 50%.
Keltaisella alueella epäonnistumisen todennäköisyys (ettei yhtään onnistumista synny) on 20-50%.
Vihreällä alueella epäonnistumisen todennäköisyys (ettei yhtään onnistumista synny) on 5-20%.
Valkoisella alueella epäonnistumisen todennäköisyys (ettei yhtään onnistumista synny) on alle 5%.

Vaakarivin toistojen määrän ja pystysarakkeiden kaupantekoprosentin risteyskohdassa näet, mikä on todennäköisyys, ettei yhtään onnistumista synny. Päinvastainen tapaus on se, että onnistumisia syntyy 1 tai enemmän.

Voit itse päättää, miten minimaaliseksi haluat saattaa ”täydellisen” epäonnistumisen mahdollisuuden. Kaupantekoprosentti riippuu paljolti siitä, millaisella toimialalla ja millaista tuotetta/palvelua myyt (ja miten myyt). Lisäksi oma myyntitaito vaikuttaa kaupantekoprosenttiin, joten siksi myyntitaidon kehittäminen on tärkeää.
Toistojen määrä riippuu ahkeruudesta ja tämän merkityksen voit havaita taulukosta. Jos kaupantekoprosentti on pieni, tällöin toistojen määrän merkitys on valtavan suuri. Toistojen määrän merkitys e

uromääräisiin tuotto-odotuksiin ei tästä taulukosta valitettavasti näy.

Miksi en ole törmännyt vastaavaan taulukkoon aiemmin? Taulukko konkretisoi useita asioita. Siitä näkee, kuinka todennäköisyys epäonnistua pienenee ”oikealle” ja ”alaspäin” mentäessä, jolloin todennäköisyys onnistua kasvaa. Esim. puhelinmyynnissä onnistumisprosentti on pieni, joten toistojen määrä on

ensiarvoisen tärkeää!

Myynti on matematiikkaa! Huippumyyjät ovat ahkeria. Mitä ahkerammin työskentelee, sitä enemmän onnistumisia tulee. Onnistumiset ruokkivat onnistumisia! Luota todennäköisyyksiin!

P.S. Toivon palautetta tästä taulukosta. Onko tämä hyödyllinen? Mikä tässä on hyvää? Mihin odottaisit kehitystä?

P.P.S. Jos taulukko koetaan hyödyllisenä, voisin julkaista seuraavaksi tästä kehitellyn version, joka laskee tuotto-odotuksen euromääräisesti myyntikatteen, kaupantekoprosentin ja toistojen määrän pohjalta. Tällöin ahkeruuden merkitys konkretisoituu euroina.

* Jos haluat muokata taulukkoa, pyydä salasana juha.ahola@vauhtipyora.fi.

 

IMG_0020

”Villit lentää – kesyt ei koskaan!”

Diilivoittaja Mira Kasslin oli tänään Oulun Lasaretissa puhumassa yrittäjille. Tavoitteita – Rohkeutta – Asennetta!

Mira kertoi hyviä tarinoita urheilu-uraltaan peilaten niitä yrityselämään, mutta samalla hän sanoi, ettei ole tullut opettamaan meitä, vaan jakamaan muutaman ajatuksen. Kirjoitan oheen lyhykäisesti, millaisia ajatuksia Mira nosti esille. En pureudu niihin tässä kirjoituksessa syvemmin.

Kasvu tapahtuu epämukavuusalueelta. Tarvitset uskallusta ja rohkeutta, jotta kehityt. Aseta itsellesi konkreettisia tavoitteita. Ajattelemme noin 60.000 ajatusta päivässä, joten sillä on väliä, mitä ajattelet. Käytä mielikuvaharjoituksia. Tavoite on oikealla tasolla silloin, kun se pelottaa. Uskalla tavoitella ja romuta vanha sanonta ”Joka kuuseen kurkottaa, katajaan kapsahtaa”.

Asenne on tahtotila. Asenne ratkaisee. Ei sitä tarvitse olla ylivertainen, vaan riittää, kun on oikea asenne ja kova tahto! Luo sellainen kulttuuri työpaikalle, että aina on hyvä päivä. Itsevarmuus on positiivinen voimavara. Itsevarmuus luo luottamusta. Itsevarmuus ei ole pöyhkeyttä tai ylimielisyyden symboli.

Kateus! Miksi me suomalaiset olemme kateellisia? Jos kadehdit toisen menestymistä ja ajattelet negatiivisella tavalla toisen saavutuksista, miten itse voisit saavuttaa samoja asioita? Eikö olisi fiksua innostua toisen saavutuksista ja kysyä, miten sinä tuon saavutit?

Mitkä seuraavista ovat oikeasti sinulle 3 tärkeintä asiaa tällä hetkellä? Miten se näkyy arkipäivän valinnoissasi?

Ura

Menestys

Terveys

Raha

Perhe

Kunnia

Ystävät

Maine

Hyvinvointi

Ulkonäkö

Vapaus

 

 

Onko sinulla ”oikeat motiivit” tehdä se, mitä teet? Mikä ajaa sinua eteenpäin?

Voittajat uskovat, että he voivat tehdä sen, kun häviäjät epäilevät, että se ei ole mahdollista. Hullu saa olla, muttei tyhmä!

Tilaisuuden jälkeen vaihdoin Miran kanssa muutaman ajatuksen ja kysyin, onko ok, jos lainaan hänen ajatuksiaan blogiini kuvan kera. Tilaisuuden järjestivät yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjät ja Tapiola. 

FB-liitännäiset alle lisätty 30.10.2012.

Juha Ahola

Kiitos palautteesta ja kannustuksesta – leffaliput arvottu!

Kiitos, että luet silloin tällöin tai säännölliseti blogiani. Se innostaa minua kirjoittamaan lisää. Ammennan energiaa sinulta! Toivon, että kommentoit postauksia silloin tällöin, mutta on ihan ok lukea tekstejä, totta kai, kommentoimattakin. Kommentoinnin avulla saadaan muodostumaan dialogi.

Kiitos myös saamastani palautteesta! Sekä kasvotusten että ”selän takana” on kuulunut ihan myönteistä kommenttia. Positiivisena on nähty se, että kirjoitan jokseenkin monipuolisesti, mutta ytimekkäästi (ei pitkiä liirunlaarumeita). Lisäksi siitä on tykätty, että postauksia ilmestyy riittävän usein, eikä seuraavaa postausta tarvitse odotella kuukautta. Pyrinkin kirjoittamaan noin 2 – 3 postausta per viikko. Kehittämishengessä on tullut joku kommentti, että kieliasu voisi olla sujuvampaa ja helposti ymmärrettävämpää. =D Niin tosiaan – kirjoitin äikästä yo-kirjoituksissa C:n (eli 4 – 10 asteikolla 7). Pyrin silti, ettei karkeita kirjoitusvirheitä synny. Lisäksi tarkoitus on kirjoittaa lyhyenköjä postauksia, jotta ne voi lukea vaikkapa Facebook-surffailun ohessa. Hyvänä asiana on koettu kertomanne pohjalta myös se, että postauksissa on jokin näkökulma (mahdollisesti hiukan karrikoitu), jotta asia herättää tunteita. En haluakaan kirjoittaa pliisuja ns. kaikenkattavia analyysejä, vaan tarkoitus on herättää ajatuksia.

Eräs kouluttaja sanoi jokin aika sitten, että palaverin tai koulutuksen tärkein anti onkin se, millaisen keskustelun se saa aikaan jälkikäteen. Jos aihe ei jää pyörimään mieliin eikä aiheuta keskustelua, ei se tainnut välttämättä niin tärkeä ja kiinnostava ollakaan?

Keskustelusääntöjä muokkasin vast’ikään siten, että pelkällä nimimerkillä voi myös kommentoida, kun ilmoittaa sähköpostiosoitteensa, joka tosin ei näy muille lukijoille. Tämä kannustanee kirjoittamaan herkemmin. Iso osa lukijoista varmaankin tuntee minut ennestään, mutta Facebook-tykkääjien joukkoon on myös tullut sellaisia ihmisiä, joita en tunne ennestään.

Tosiaan 100 tykkäystä tuli täyteen lauantaina, joten nyt on arvonta leffalippujen osalta suoritettu. Voittaja on Eero Penttilä. Onnittelut voittajalle!

Seuraava arvonta suoritetaan, kun 200 tykkääjää saadaan kasaan! Kiitos vielä kerran!

P.S. Tällä viikolla 2 – 3 postausta luvassa. =)

Miksi puhut kuuroille korville

Olipahan juntti bussikuski (blogilukijan kokemus)

Bongasin Facebookin tilapäivityksistä eräältä blogini lukijalta tällaisen tarinan.

”Olipahan juntti bussikuski. Oli ajanut bussinsa nokka edellä täydelle Ouluhallin parkkipaikalle (joo, Kärpillä oli peli) jättäen osan parkissa olleista henkilköautoista mottiin eteensä. Yksi näistä oli meidän, olin tyttären kanssa katsomassa telinevoimistelukisoja. Bussikuskipa ei suostunutkaan peruutamaan bussiaan pois tyyliin ”en kai minä ala ryttäämään muitten autoja. Tuolla nurkassa on p-merkki, joka koskee linja-autoja, mulla on oikeus olla tässä. Soitetaan vaikka poliisille…” No eipä mitään, muutamien minuuttien odottelun ja ihmettelyn jälkeen bussi alkaakin peruuttaa, liekö syynä se, että parkkipaikalle alkoi saapua jäähallilta salskeita miehiä omille autoilleen… Oh, god. Kerronko minkä firman autosta ja kuskista oli kyse?”

Kysyin kirjoittajalta, voinko julkaista tarinan blogissani kommentoitavaksi:

Vastaus tässä: ”Juha: anna palaa vaan. Bussi oli tosiaan parkissa – ei parkkiruudussa vaan keskellä kulkureittiä. Vaan enhän minä asiakas ollut, eihän hänen tarvinnut minua palvella. Olin vaan satunnainen ohikulkija, ja vielä nainen, jota kohtaan sai vähän esittää miehistä uhoa… Jos, kyseisen bussifirman kaikki kuskit ovat ensimmäisenä puolustamassa oikeuksiaan poliisien avulla. Ja mistä se peruuttamistaito sitten yhtäkkiä tuli, kun paikalle alkoi tulla miehiä…?!”

 

Otahan kantaa tapahtuneeseen. Omakohtaisia samanlaisia kokemuksia? Missä bussikuskin tilannetaju? Miten olisit kertojan housuissa toiminut? Miksi bussikuski toimi niinkuin toimi? Oliko bussikuskilla oikeus toimia niinkuin toimi?

Hyvä kello kauas kuuluu. Paha kello vielä kauemmaksi!

Koira

”Anteeksi” on eri asia kuin ”pahoittelemme” – hyppää asiakkaan housuihin

Tiistai-iltana kävimme futsal-joukkueen kanssa vieraspelin jälkeen Kokkolan ABC:llä. Tilasimme Hesen aterioita. Valitsin Mega-aterian. Sain ensin ranskalaiset perunat sekä juoman. Hampurilainen luvattiin toimittaa pian (ja toki toimitettiinkin). Menin pöytään tarjottimen kera ja rupesin ihmettelemään, kuuluvatko Mega-ateriaan tosiaan näin pienet ranskikset. Kaadoin ne tarjottimelle ja tällöin huomasimme pelikavereidemme kanssa, että kyllä määrä oli selkeästi pienempi kuin heillä.

Ei hätä ole tämän näköinen. Minähän kyllä uskallan käydä huomauttamassa asiasta, mutten lähtenyt toki nyrkit pystyssä sitä tekemään. Menin tiskille takaisin. Kysyin tarjotintani esitellen minua palvelleelta työntekijältä, onko Mega-ateriassa tosiaan näin pieni annos ranskiksia? Hän katsoi tarjotinta ja sanoi kauniisti hymyillen kaikella ystävällisyydellä ”Anteeksi!”. Asiakaspalvelija täydensi annostani ja ojensi tarjottimen ystävällisesti minulle. Kiitin häntä ja palasin pöytään.

Sitä sattuu! Kenties ranskikset olivat menneet ristiin ja sekaisin niin, että jostain syystä alkuperäinen pussi oli lopulta melko vajaa. ”Sillä ei ole merkitystä, mitä on tapahtunut, vaan sillä, mitä ajattelemme siitä, mitä on tapahtunut.” Tom Lundbergia lainatakseni.

Asiakaspalvelijasta huokui lämminhenkisyys. Hän osasi luonnostaan ja välittömästi reagoida asiaan oikein, eikä alkanut selittelemään tai muutoin välttelemään vastuuta tapahtuneesta, kuten moni ei-osaava tai kokematon olisi tehnyt. Uskon, että ko. työntekijällä on hyvä tulevaisuus asiakaspalvelun merkeissä, sillä nuoresta iästään huolimatta hänellä palveluhenkisyys on verissä. Kerroin työntekijälle lähtiessäni, että hoidit äskeisen tilanteen mallikkaasti ja että tulen kirjoittamaan tästä blogiini.

Minua ärsyttää suunnattomasti saada ”pahoittelut” silloin, kun oikeasti pitäisi pyytää anteeksi ja hyvittää tai hoitaa asia muutoin kuntoon. Tässä yhteydessä haluan linkittää erääseen loistavaan, mutta päätepysäkille tulleeseen, blogiin, sillä tapahtuneesta kirjoitus palautui heti mieleen. Anteeksi-maailman-vaikein-sana

Kun teet virheen, pyydä anteeksi heti! Hyppää asiakkaan housuihin ja mieti, miten toivoisit asiakaspalvelijan reagoivan asiaan.

dreamstimefree_2857042

Tikkari pelasti

Kävin pojan kanssa eräässä suosikkipitseriassamme Oulussa pari viikkoa sitten. Pitsat ovat hinta-laatusuhteeltaan erittäin hyvät ja asiakaspalvelu ystävällistä sekä tuttavallista. Itse asiassa olen vaimoni kanssa rankannut paikan Oulun kolmen parhaan joukkoon. Edellisellä kerralla pitsan taso ei ollut ihan 100% odotuksiin nähden pohjan osalta. Nyt törmäsin samaan ongelmaan ja petyin hiukan. Vertaan laatua siis aiempiin kokemuksiini.

Ajattelin, että pitääpä käydä jonkin aikaa muissa paikoissa, kun tässä paikassa taso on heikentynyt. Olisin toki voinut antaa palautetta omasta kokemuksestani, mutta jotenkin tuntui, että parempi kävellä ovesta vähin äänin ulos. Pitsa oli ok, muttei niin hyvä kuin, mihin olin tottunut ja mitä odotin. Lähtöhötäkässä pitserian omistaja kuitenkin huomasi minut ja poikani oven suussa ja kysyi erittäin ystävällisesti: ”Saako poika ottaa tikkarin?” Samalla hän käveli meitä kohti tikkari kädessä ja tuntui, että palvelu tuli sydämestä.

Toisella puolen tiskiä on joskus erittäin vaikea kuulla, jos asiakas ei ole 100% tyytyväinen, mutta kun palvelee parhaalla ystävällisyydellä niin kenties tällöin antaa asiakkaalle hyvän syyn palata uudelleen. Ja niin minäkin aion tehdä tämän pitserian osalta! Mielestäni pitsassa pohja on ratkaiseva sen laadun kannalta ja syitä pohjan epäonnistumiselle voi olla monia.

Tikkari saattoi olla pitserian pelastus. =D Haluan kuitenkin sanoa, että laatu oli ok, muttei paras ja se mihin olin tottunut.

Kun tekee palvelutyötä, on hyvä muistaa, että ”tikkari” saattaa pelastaa tilanteen. Jokaisella yrityksellä voisi varmasti olla jokin ”tikkari”, jolla jättää asiakkaan myönteiseen tunnetilaan. Aidosti ystävällinen ”tervetuloa uudelleen” toivotus tms. voi mahdollisesti ajaa asian.

JuustoSnacksit

Kyllä sitä on vaan niin HEIKKO, kunnes…

Päätitkö aloittaa tammikuun alusta laihdutuskuurin, mutta samat makkarat ovat vielä lanteilla? Vai aloititko tipattoman tammikuun ja alle kahden viikon sisään repsahdit? Mikä ihme meitä ihmisiä vaivaa? Haluamme – mutta yritämme tinkiä hinnasta eli emme ole valmiita maksamaan hintaa, minkä se vaatii.

Aina löytyy selitykset, miksi nyt ei ole (tai ollutkaan) paras aika aloittaa, koska

  • juuri on tulossa juhlat
  •  kaverin polttarit/synttärit lähestyy
  • aurinko ei paista
  • ei ole kenkiä
  • lasten kanssa on niin kiireistä
  • ei ehdi/pysty/jaksa
  • töissä menee huonosti
  • ei ole riittävästi rahaa
  • parisuhdeongelmia
  • ilmat ovat huonot
  • jääkaapissa on/ei ole olutta
  • ruoka on vaan niin hyvää
  • ei musta ole kuitenkaan
  • mä vaan oon tällainen
  • ”sitku”
  • ”mutku”
  • ”voiku”
  • ym.

Ja miksi se niin menee, että jos haksahtaa ladulta niin seuraavana päivänä ei voisi palata ladulle ja jatkaa kohti sitä, mitä tavoittelee! Miksi pudottaa kirves kaivoon, vaikka tuloksia olisi tullut jo? Onko tipaton tammikuu epäonnistunut täysin, jos yhtenä päivänä juo saunaoluet, mutta loppukuukauden pitääkin tiukan linjan?

Moni, joka tuntee minut, pitää minua jämeränä kaverina, jolla itsekuria riittää! Höpsistä töppöseen! Samanlainen ”laiskapaska” ja lipsumiseen erehtyvä minäkin olen niin kuin muutkin. Kuitenkin kuka tahansa on jämerä, kun ensin tekee päätöksen, johon samalla sitoutuu! Ei kannata tehdä päätöstä, johon ei usko ja johon vaadittavaa työtä ja valintoja ei ole valmis tekemään.

12.5.2008 tein päätöksen yhdessä hetkessä ja sitouduin pysymään paremmissa elämäntavoissa. Oikotietä onneen ei ole. Housut tuntuivat tiukoilta ja yhtäkkiä sanoin parhaalle kaverille, että nyt tämä loppuu tähän! Parannan tapani. Kirjaan tästedes joka päivä Excel-taulukkoon syömisen, liikunnan ja painon osalta tiedot. Kyse ei ole määräaikaisesta, vaan toistaiseksi olevasta sopimuksesta itseni kanssa. Paransin ruokailutottumuksia ja lisäsin liikuntaa. Aloin juoda vettä 2 – 3 litraa päivässä. Puolessa vuodessa paino putosi toistakymmentä kiloa.

Vuoden 2009 keväällä vedin väkevän intervallijuoksuohjelman sillä seuraamuksella, että kiersin Oulun Kaukovainion pyörätien juosten 12 minuuttiin. Matka on noin 3400 metriä (noin 100 m heitto saattaa olla). Aktiivinen lenkkeily ja sitoutuminen harjoitusohjelmaan toivat kovia (siis minulle kovia) tuloksia. Peilin edessä pullistellessa olo oli myönteinen. Tuolloin painoa oli noin 5 kg nykyistä vähemmän.

Nytkin olen jokseenkin normaalivartaloinen, mutta silti entisenä huipulle tähdänneenä urheilijana sitä on kriittinen itselleen. Tuleva futiskausikin lähestyy. Aina välillä on tullut tehtyä päätöksiä, mutta sitten muutaman päivän, viikon tai kuukauden päästä on alkanut syntyä pientä lipsumista ja alun perin tehty päätös unohtuu (eli päätöstä ei ollutkaan olemassa).

Nyt on 3.3.2012. Päätin toissa illalla aloittaa erittäin hyvän kaverini Jani Sarajärven (ent. ammattilaisjalkapalloilija, pian valmistuva liikuntatieteiden maisteri) 2009 keväällä minulle tekemän intervallijuoksuohjelman (alaosassa *) muun lenkkeilyn lisäksi. Olen kyllä käynyt juoksemaan lenkkejä, mutta nyt on aika ottaa urheilijan asenne ja sopivaa masokistimeininkiä mukaan nostaen sykettä enemmän!

Samalla otan karppaavamman ruokavalion (en totaalilinjaa) ja syön suunnitellummin. Tavoitteeni on, että 1.4.2012 paino on pudonnut tästä 3 kg ja 1.5.2012 6 kg, joka tuntuu hyvältä tavoitteelta ja johon menen – ennemmin tai myöhemmin! Raportoin väliaikatilanteet blogissa maalis-huhtikuun ja huhti-toukokuun vaihteessa. Samalla kerron kalibroidut linjaukset jatkon osalta.

Toimenpiteet nyt, kun päätös ja sitoutuminen on tehty:

  • kirjaan ylös liikunnan, syömiset ja painon joka päivä (tarkasti – viime aikoina olen lipsunut)
  • vedän juoksuohjelman läpi (intervallijuoksujen lisäksi normaalit juoksulenkit, jalkapalloharjoitukset, kuntopyöräily)
  • juon vettä vähintään 2 litraa per päivä (ei lipsumista, pullohan on kulkenut mukana päivittäin jo useamman vuoden)
  • vältän iltasyömistä (paitsi kevyttä, kuten salaatti)
  • salaattia ja hedelmiä ruokavalioon lisää
  • tavoitekuva HETI tietokoneen taustakuvaksi
  • en syö karkkia, sipsejä

Tarkemmin en kerro ruokavalioon liittyviä muutoksia, sillä tämä ei ole ravintoblogi. =)

Kun tekee päätöksen, on helpompi tehdä valintoja, eikä olla mielitekojensa viemänä ahmimassa karkkia, sipsejä ym. tolkuttomasti. Nyt Taffelin herkulliset juustosnacksit jäävät syömättä.

Tiedätkö, mikä on paras hetki tehdä päätös? Se on NYT! Ja se ei vaadi kuin yhden sydämenlyönnin verran aikaa. Loppu on vain sitoutunutta työtä kohti tavoitetta! Tsemppiä jokaiselle päätöksen tekijälle!

P.S. Jos teet jonkin päätöksen, pyydän julkaisemaan sen tähän postauksen alle. Se tuo positiivista painetta ja lisäksi päätös kannustaa muita!

P.P.S. Ravinto-, liikunta- ja ruokablogia en ala pitää. Tässä postauksessa kyse on päätöksestä ja päätökseen sitoutumisesta! Siksi en eritellyt ravintoon liittyviä asioita tuon yksityiskohtaisemmin.

 

LASKE PAINOINDEKSI: http://www.tohtori.fi/?page=2381134&src=google

 

Intervalliharjoitusohjelma Juha Ahola vko 10 – 16

– Joka treenin alkuun hyvä alkulämmin 15-20 minuuttia, jonka loppuun 2-3 kiihdyttävää juoksua.

– Erityisesti neljäminuuttisia ennen tosi hyvä lämmin. Muista nostaa syke äkkiä 90%:iin maksimista ja sitten pidät sen siellä loppuajan!

– Intervallit tasaisesti kovaa, n. 80% maksimisykkeestä.

– Joka treenin loppuun hyvä, rauhallinen loppuverryttely n. 15 min.

1. Viikko

A) 4 x 2min/1min palautus

B) 6 x 2/1

2. Viikko

A) 2 x 3/2 + 4 x 2/1

B) 4 x 3/2 + 4 x 2/1

3. Viikko

A) 4 x 3/2 + 4 x2/1 + 2 x 30s/30s

B) 4 x 3/2 + 4 x2/1 + 4 x 30s/30s

4. Viikko

A) 4 x 2/1 + 4 x 1/30s + 6 x 30s/30s

B) 4 x 2/1 + 6 x 1/30s + 6 x 30s/30s

5. Viikko

A) 4 x 2/1 + 6 x 1/30s + 6 x 30s/30s

B) 4 x 4/3 90%!!

6. Viikko

A)  4 x 4/3 90%!!

B)  4 x 4/3 90%!!

 

OHJELMAN LAATINUT JANI SARAJÄRVI

beautiful positive young girl

Ravintolapäällikkö kyykytti minut

Järjestimme työntekijöillemme ruokailun erääseen hienoon ravintolaan loppusyksystä. Kävin sopimassa menun valmiiksi ja puhe oli, että meille lähetetään lasku tilaisuudesta perään, sillä en itse päässyt paikalle maksajana.

Ruokailu/tilaisuus oli mennyt ihan nappiin ja työntekijät olivat tyytyväisiä. Kun sain laskun niin ärsyynnyin hiukan. Ruokien ja juomien osalta kaikki oli juuri niin kuin oli sovittu, mutta laskutuslisä 6,50 € oli sellainen, mistä ei oltu sovittu.

Päätinpä tarttua luuriin periaatteen nimissä. Soitin laskulla esiintyvään numeroon huomauttaen asiasta. Puhelu meni erääseen isompaan tilitoimistoon, jossa asiakaspalvelija alkoi selitellä, että laskutuslisä on normaali käytäntö ja syntyyhän siitä laskuttamisesta kuluja työajan merkeissä. Sanoin, että tiedän kyllä tuon, sillä olen tehnyt itse omin käsin tuhansia laskuja, mutta en hyväksy laskutuslisää, jos siitä ei ole sovittu. Asiakaspalvelija lupasi selvittää asian ja lupasi palata asiaan. Päätin itse laittaa laskun kokonaisuudessaan maksuun ihan pirusillaan, jotta näen, kiinnostaako asian hoitaminen kuntoon, jos maksankin sen kokonaan. Kului viikko eikä yhteydenottoa kuulunut. Soitin tilitoimistoon, josta sama asiakaspalvelija vastasi. Selittely jatkui. Hän oli laittanut viestiä ravintolaan, mutta sieltä ei ollut kuulunut mitään. Viikkoa myöhemmin tavoittelin tilitoimistoa taas, mutta vastaajaan puhelun mentyä jätin yhteydenottopyynnön. No eipä soittoa kuulunut. Tästä viikkoa myöhemmin tavoitin tilitoimiston, mutta selittely jatkui, että viesti on ravintolaan jätetty. Tilitoimisto siis pesi mielellään kätensä asiasta.

Ajattelin, että menenpä nyt pääkallopaikalle asian puitteissa. Otin laskun mukaan ja menin ravintolaan ja pyysin ravintolapäällikön paikalle. Asennoiduin niin, että ”olen varmasti oikeassa”. Erittäin ystävällinen ja kohtelias ravintolapäällikkö pyysi minua istuutumaan erääseen pöytään ja lupasi palata pöydän ääreen ihan hetken kuluttua. Ja näin hän teki. Aloitin kertomalla tarinani asian tiimoilta ja ravintolapäällikkö kuunteli sen keskeyttämättä. Kehuin työntekijöiden kokemuksen ensiksi ja sitten puhuin laskutuslisästä näyttäen mukanani olevaa laskua. Hän myönsi heti, että laskutuslisästä ei (ilmeisesti) ole muistettu sanoa tilausta tehdessäni ja että hän oli jättänyt tilitoimistoon viestin, että hyvitetään laskutuslisä. Tilitoimisto oli sanonut, ettei se onnistu, sillä olin maksanut laskun. Tilitoimisto ei vaivautunut tästä asiasta kertomaan minulle puheluissaan. Tähän sanoin, että minulle riittää tämä tieto, että näin oli ajatus hyvittää laskutuslisä. Ravintolapäällikkö kertoi, että oli ollut muutaman päivän sairaana ja että minulle soitto oli hänellä työlistalla vastaamattomana mailina.

Hän otti kuitenkin itse puheeksi ”Miten tästä nyt edetään?”. Ajattelin, että ravintolapäällikön nöyrä ja positiivinen asenne riittää kyllä. Kysyin kuitenkin: ”Onko sinulla jotain pientä elettä ehdotuksena?”. Hän sanoi, että on. Ravintolapäällikkö kävi hakemassa tiskin takaa lahjakortin ja kirjoitti 40 euron lahjakortin.

Melkein nolostuin! Ravintolapäällikkö ”kyykytti” minut positiivisella eleellään. Minulle tuli heti tunne, että nyt kyllä jäin kiitollisuuden velkaan. Nousin tuolilta ylös ja puristin ravintolapäällikön kättä. Sanoin, että asia on nyt kuitattu puhtaalle pöydälle ja kiittelin hyvästä asenteesta asian tiimoilta.

Kiitän itseäni sinnikkyydestä ja etenkin siitä, että annoin ravintolalle mahdollisuuden voittaa luottamukseni takaisin. Jos olisin kesken prosessin päättänyt jäädä katkerana nuolemaan näppejäni, olisin jäänyt paitsi loistavasta asiakaspalvelusta. On hyvä kuulla jokaisen osapuolen kanta ja suhtautuminen siihen, mitä on tapahtunut. Sitä voi yllättyä – myös positiivisesti. Onhan tällainen 6,50 euron takia vääntäminen ajankäytöllisesti typerää, mutta minkäs sitä luonteelleen voi. =) Halusin selvyyden asiaan.

Asiakaspalvelussa nouse tilanteen yläpuolelle ja yllätä asiakas osoittamalla ”asiakkaan olleen oikeassa”. Tilannetaju on tärkeä!

-› Ravintolassa olen käynyt tämän jälkeen ja sain hyvää palvelua.

-› Tilitoimisto näytti karvansa suhtautumisessaan asiakaspalveluun. En halua, että yritys, jossa itse työskentelen, toimii noin vastuuta välttäen ja asioita loppuun asti hoitamatta. Asioille voi aina tehdä jotain!

-› En oikeasti ajattele, että asiakaspalvelija kyykytti minut. Hän toimi erittäin mallikkaasti. Halusin vain raflaavalla otsikolla herättää kiinnostuksen. Vrt. otsikkoon ”Sain hyvää asiakaspalvelua.”, joka ei herättäisi kovin paljon tunteita.