dreamstimefree_7916941

Kuinka sinä onnistuit? Auta toisia jakamalla kokemuksesi!

Etkö onnistu lopettamaan tupakointia?

Vieläkö samat kilot ovat vyötäisillä, joista lupasit päästä eroon kesään mennessä?

Onko ”ystäväsi” alkoholi ottanut otteen sinusta?

Olisitko ystävällinen ja jakaisit kokemuksesi, miten onnistuit jossain haasteessa esim. edelle kerrottujen ongelmien parissa? Mistä se lähti liikkeelle ja mitkä olivat ne ”avainasiat”, joiden avulla se onnistui?

Voit kommentoida Facebookiin kirjauneen ”omalla naamalla” tai sitten omalla nimellä tai nimimerkillä sivun osassa.

Itseäni inspiroi aina se, miten ja millä ajatuksilla joku onnistui. Tarinat myyvät! On niin monia tapoja onnistua, että tarinoiden joukosta olisi hyvä löytää se, mikä itselle kolahtaa.

 

dreamstimefree_19063099

Vanha kunnon korpilaki – ja teinit kuriin!

Me kolmikymppisetkö olemme sitä pullamössöporukkaa, jotka hyysää ja paapoo omat lapset piloille? Sen lisäksi auktoriteettien kunnioittaminen ammutaan alas. Jos naapurin isäntä komentaa omaa poikaa, siitä nousee meteli. Jos opettaja komentaa omaa lasta, nostamme kissan pöydälle ja käymme koulua vastaan? Näin teemme karhunpalveluksen itsellemme, mutta ennen kaikkea lapsillemme!

Ikävä kyllä tämä on karrikoitua totuutta! Moni varhaiskasvatuksen sekä opetusalan ihminen voi allekirjoittaa tämän. Näin uskon! En väitä, että 50 vuoden takaiset kasvatusmenetelmät olisivat sellaisinaan sopivia tämän päivän kulttuuriin, mutta niiltä ajoilta jotain olisi tärkeä palauttaa käytäntöön. Olihan siihen aikaan myös erittäin huonoja menetelmiä käytössä.

Yhteisöllinen kasvatus välinpitämättömyyden kulttuuriin sijaan!

Kävelin eilen rattailla pienten lasteni kanssa erään teinien suosiman hengailupaikan lähistöllä. 50 metrin päästä ko. paikasta kuulin ja näin, kuinka 2 kaljapulloa lensi kaaressa ja rikkoutuivat asfaltille. Kävelin lähemmäksi ja huomasin, että 4 teini-ikäistä kaverusta notkuivat skootteriensa/pyöriensä selässä. Menin paikalle määrätietoisesti kävellen ja asetuin pulloja heittäneen tytön eteen noin 20 senttimetrin päähän ja kysyin jämäkästi: ”Olin näkevinäni, että sinä heitit pari kaljapulloa asfaltille?!” Tyttö vastasi osin EVVK-asenteella, mutta kuitenkin selkeästi: ”Siivoan sotkut kohta – 5 minuutin kuluessa.” Sanoin takaisin: ”Minä ODOTAN.” ja jäin odottamaan hievahtamattakaan. Tyttö lähti välittömästi potkimaan lasinsiruja asfaltilta syrjään. Kun näin, että homma hoitui, lähdin kävelemään vähin äänin.

Uskon, että siinä tuli pieni opetus teineille. Minua paremmin tuntevat tietävät sen, etten todellakaan ollut antamassa tuossa tilanteessa vaihtoehtoja, eikä selkärankani valu takapuoleen. Kun jatkoin matkaa, mietin, miten toivoisin naapurien tai muiden ohikulkijoiden suhtautuvan saman kaltaiseen asiaan, jossa minun lapseni toimivat typerästi. Odotan ehdottomasti, että kuka tahansa aikuinen puuttuu asiaan jämerästi. Minun lapsiani saa komentaa ja kouluttaa, kun on aihetta.

Toinen tarina on kerrottava, kun vastikään uimahallissa noin 10 –vuotiaat pojat pelleilivät liukumäessä tulemalla sieltä alas ”omakeksimillään” keinoilla mm. kävelemällä. Uimavalvoja kävi huomauttamassa asiasta pojille – tuloksetta. Kun homma jatkui, puutuin peliin jämäkällä puhuttelulla, pelleily loppui siihen ja kaverit jatkoivat uimaleikkejään nöyrinä.

Ennen vanhaan yhteisöllisyyttä oli näissä asioissa enemmän, eikö? Mikä meitä kolmikymppisiä vaivaa? Laiskuus, pelko, välinpitämättömyys…? Olen lukenut kasvatustieteitä yli 60 opintoviikkoa yliopistolla ja olen pedagogisesti pätevä opettaja. Vaikka em. konstit kuulostavat melko lailla korpilakiin perustuvilta, mutta kyllä jämerä puhe useimmiten puree. Kun tilanne on päällä, silloin täytyy toimia. Hyysääminen ja paapominen ovat turmiollisia.

Muistan kouluajoilta, että parhaita kasvattajia opettajina olivat ne, jotka pitivät johdonmukaisesti kuria kaikille tasapuolisesti!

I have Money coming out of my ears

Hyvä kauppamies kyselee ja kuuntelee, eikä puhu kuin papupata!

Oletko sitä mieltä, että se myyjä, joka puhuu kuin kuukauden puhekiellosta päässyt Höyry-Häyrinen tai käy kuin papupata on paras myyjä? Oletko itse sellainen? Tunnetko jonkun sellaisen (varmasti tunnet!)? Pidätkö itse näistä papupadoista myyjinä? Onko mielestäsi mielekkäämpi tilanne olla ostajana, kun et saa suun vuoroa tai jos saat niin myyjä keskeyttää sinut, jotta saa kertoa äkkiä kaiken minkä vain sylki suuhun tuo? Sosiaalisesti taitava myyjä on toisenlainen.

 Joskus päätän ennen ostotilannetta, että koetan olla vähäsanainen, sillä hiljainen ostaja on todella haastava myyjälle. Ostajan tehtävä ei mielestäni ole olla helppo myynnin kohde, vaan sopivaa kriittisyyttä pitää olla mukana ja tinkaaminenkin on helpompaa, kun ei niele myyjän kaikkia koukkuja mahalaukkuun saakka. Sosiaalisesti taitava myyjä osaa vetää oikeista naruista ja saa minutkin puhumaan kuin papupata minua (ei välttämättä ollenkaan häntä *) kiinnostavista asioista.

 Tiedät kyllä, että ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu, mutta tiesitkö, että niitä tulisi käyttää myös siinä suhteessa, eikä tämä tarkoita pelkästään myyntityötä. Mutta hyvä myyjän tulisi toimia niin, että kun hän puhuu 10 sekuntia, seuraavaksi hän on 20 sekuntia hiljaa kuunnellen asiakasta.

 Jos olet papupata (argumenttioksentaja), ajattelet nyt, että eihän tuo ole edes mahdollista. Ei se olekaan mahdollista, jos tätä taitoa ei osaa tai ei halua osata ja opetella. It’s up to you!

Viime vuoden lopulla sain tästä hyvän esimerkin. Insinööritaustainen myyjä (lue ohjelmistoesittelijä) kävi yrityksessämme esittelemässä minulle heidän ohjelmistoa. Icebreak kesti noin minuutin, kunnes oltiin asiassa. Sinällään esittely oli ok. Myyjä ei ollut varsinainen papupata, muttei myöskään päässyt pintaa syvemmälle, koska hän ’vain’ esitteli tuotteensa. Paria viikkoa myöhemmin insinöörin mukana oli tapaamisella hänen esimiehensä, yrityksen toimitusjohtaja. Toimari aloitti luontevasti keskustellen ja kyseli minua kiinnostavia kysymyksiä, jolloin promotin innolla monenlaisia asioita mm. markkinointiin ja myyntiin liittyen. Samalla käytiin läpi kuin huomaamatta mistä olen kotoisin ym. asioita. Kun huomasimme, että 45 minuuttia oli mennyt kuin siivillä (icebreakiin) niin totesimme toimarin kanssa, että kyllähän tässä juttua riittäisi vaikka puoleksi päiväksi, mutta varmaan on ihan hyvä käydä myös tuotetta läpi.

Mitä toimitusjohtaja (selvästi kokenut myyjä) teki oikein? Hän loi luottamusta, pääsi pintaa syvemmälle luontevasti (ei tungetellen) ja sai asiakkaan eli minut puhumaan. Tämän jälkeen maaperä on suotuisa myynnille.

Argumenttioksentaja (kokematon myyjä) ei tuota edes ymmärrä tehdä ja pelkona voi olla, ettei saa kertoa tuotteestaan kaikkia tärkeitä speksejä. Nykyään painotetaan klousaamisen sijaan luottamuksen luomisen merkitystä. Monesti speksit ovat yllättävän pienessä roolissa, kun asiakkaan ostoikkuna on auki, jos vain luottamuksen luominen onnistuu.

Eikä tämä 1 suu, 2 korvaa eli puhu 10 sekuntia, ole hiljaa/kuuntele 20 sekuntia –sääntö (**) rajoitu pelkästään myyntityöhön. Se on keskustelun kultainen sääntö. Hyvä keskustelija on hyvä kuuntelija. Hän jaksaa kuunnella ja olla läsnä.

Jos sinulla on jo tämä taito, ymmärsit jo ensimmäisen virkkeen kohdalla pointin. Jos sinulla ei ole vielä tätä taitoa, voit harkita, että tämän taidon harjoittelua.

Mikä vitsaus tässä on? Tieto ei riitä, vaan tätä pitää harjoitella uudelleen ja uudelleen. Vaikka itsekin tämän asian ’tiedän’ niin silti liian usein havahdun viimeistään jälkikäteen, että olen ollut liikaa äänessä. Luunappia vaan omalle ohimolle muistutukseksi ja seuraavaan koitokseen herätys!

Kun kuuntelet enemmän kuin puhut, olet keskustelussa ja myyntityössä vahvoilla.

* Ymmärräthän, että keskustelussa viisautta on puhua siitä, mikä toista kiinnostaa, vaikkei se itseä kiinnostaisikaan.

** Ethän ota sääntöä kirjaimellisesti!

 

dreamstimefree_1560105

”Ko mää oon näin munaton kaveri niin myy mulle nahkatakki!”

Repesin totaalisesti, kun eräs kouluttaja sanoi otsikon mukaiset sanat! Nuo sanat eivät tietääkseni olleet päässeet hänen suustaan? Mistä hän oikein puhui? Horiseeko hän ihan sekavia? Eihän kukaan ostaja noin sano. Ei tietenkään.

Mitä mies sanoo vaimolleen perusteluksi ostettuaan 100.000 euron citymaasturin? ”Nyt meillä vasta on turvallinen perheauto!” No, eiköhän turvallinen perheauto olisi lähtenyt hiukan halvemmallakin? Aivan totta! Kyllähän sadantonnin autossa muitakin ostomotiiveja on kuin se, että se on turvallinen perheauto.

Niin tai jos rannekellon ainoa (ainakin alkuperäinen) tehtävä on näyttää kellonaika niin tuskin siihen kannattaisi tuhlata satoja tai jopa tuhansia euroja sellaiseen, kun muutamalla eurolla saa jo toimivan rannekellon ja muutamalla kympillä vielä paremman.

Ostajalla on muitakin motiiveja kuin ne, mitä jonkin tuotteen käyttötarkoitus alunperin pitänyt sisällään tai mikä olisi ilmeistä. Nahkatakin ostaja saattaa selittää puolisolle, kaverille tai myyjälle, että nahkatakki on tyylikäs, monikäyttöinen ja sopii myös juhlavaatteiden kanssa tai että nahkatakki on lämmin tms. Hänellä voi kuitenkin alitajunnassa olla ajatus, että sen avulla saisi pönkitettyä egoaan ja se lisää katu-uskottavuutta. Citymaasturin ostajan ego kasvaa 100-kertaiseksi heti, kun pääsee autoliikkeestä ulos. Ja kalliin rannekellon omistaja se vasta saa olla ylpeä itsestään, kun ranteessa on niin hieno kello.

Sama henkilö, joka vertailee wc-paperirullien yksikköhintoja kaupassa varttitunnin, saattaa olla heikkona rannekelloihin, joista maksaa törkeitä hintoja välittämättä tuon taivaallista, paljonko kukkaro ohenee. Harva asiakas tulee sanomaan: ”Ko mää oon niin munaton kavari niin myy mulle nahkatakki”. Siksi myyjän tehtävä on tunnistaa, mistä kenkä puristaa tai mikä on asiakkaan heikko kohta. Tunnistatko omia ”heikkouksiasi”?

Älä ”osta” asiakkaan ensimmäistä julkilausumaa ostomotiivia, vaan koeta päästä pintaa syvemmälle. Huomaat kyllä, kun olet onnistunut. Tunnistathan omat syvemmät ostomotiivisi, jottet mene retkuun?

 

dreamstimefree_2059357

Miksi epäonnistuin rankkarissa? Entäpä mitä ulkoiset paineet saavat aikaan Granlundille?

Viime kesänä pelasimme jalkapallopuulaakin puolivälieräottelussa varsinaisella peliajalla tasan ja seurauksena oli rangaistuspotkukilpailu, johon molempien joukkueiden tuli valita 3 pelaajaa. Joukkueemme nk. manageri (ja muut pelaajat nimesivät) minut suurimpana itsestäänselvyytenä yhdeksi vetäjäksi. Jättäydyin viimeiseksi ampujaksi joukkueestamme.

Taustana täytyy kertoa tähän väliin, että olinhan ollut tätä ennen yli 20 vuoden jalkapallouran aikana lähes kaikissa pelaamissani seurajoukkueissa yksi parhaista rankkarin vetäjistä. Monta kymmentä rankkaria oli mennyt maaliin tyylipuhtaasti ja vain 2 kertaa olin epäonnistunut.

Toisena taustatietona tuotakoon esille, että olin edellisellä puulaakikaudella koko sarjan kolmanneksi paras pistemies 20 + 19 tehoilla (noin 10 ottelussa) ja kuluneella kaudellakin verkko oli heilunut jonkin verran (ei kuitenkaan niin hyvin kuin edellisellä kaudella).

Asetuin tasatilanteessa ampumaan pilkkua. Ajattelin, että nyt ratkaisen pelin tähän! Mietin, että harhautan puulaakiveskarin aavistamaan väärään reunaan ja siirrän pallon tyylikkäästi toiseen reunaan. PAM! Veskari ei aavistanutkaan, ammuin vasempaan reunaan ja veskari torjui. Sekunti vedon jälkeen kävin paiskaamassa veskarin kättä: ”Vedit pidemmän korren!” Voitimme kuitenkin kisan vielä, kun vastustaja epäonnistui myös kertaalleen ja äkkikuolemalla olimme parempia. Kiitos niiden pelaajiemme, joilla ’luumu’ kesti!

Miksi epäonnistuin? Naura vain! Kyse on vain puulaakista ja kehtaan silti kirjoittaa tästä tehden kärpäsestä härkäsen. Epäonnistuin, koska otin paineita muiden odotuksista minua kohtaan. Epäonnistuin, koska olin ylimielinen. Epäonnistuin, koska en keskittynyt vain omaan suoritukseeni. Epäonnistuin, koska luotin ”vanhoihin” taitoihini. Epäonnistuin, koska luulin olevan ”stara”.

Vastikään paras kaverini tuumasi, että jos nelosdivarissa menee ampumaan rankkaria niin silloin pitää ampua täysillä! Miksi?! Siksi, ettei ole mitään hävittävää! Mikä on pahinta, mitä tapahtuu, jos epäonnistuu nelosdivisioonan tai puulaakipelin rangaistuspotkussa. Ei oikeastaan yhtään mikään. Mikä oli kaverini sanoma? Kun ei ota (juurikaan) paineita, onnistumisen todennäköisyys on suurempi! Pelko (epäonnistumisen pelko) tappaa luovuuden, intuition ja rohkeuden tehdä sen, mihin oikeasti pystyy.

Jäin miettimään parhaan kaverini sanoja ja pääsin ottamaan revanssin itseni kanssa nelosdivisioonan sarjaottelussa tiistai-iltana. Joukkueemme paras maalintekijä halusi siirtää vastuun mahdollisesta rangaistuspotkusta minulle illan pelissä, kun keskustelimme lämmittelyn yhteydessä asiasta. Harjoittelin ennen peliä muutaman rankkarin, joista viimeisin onnistui täydellisesti. Ja kuinka ollakaan pelissä 59 minuutin kohdalla ansaitsimme rankkarin. Tuomarin vihellettyä pilliin paiskasin parin pelikaverin kättä ja nappasin pallon syliin ja vein sen pilkulle. Olin päättänyt jo ennen peliä, mihin ammun (vaikka veskari aavistaisi oikein) ja vaikka maalivahti aavisti oikein, veto oli niin tarkka, että pallo meni tolppaa hipoen pallo maaliin. ’Luumu’ kesti! Voitimme ottelun 1-2 ja rankkarimaaliini jäi voittomaaliksi.

Mietin pelin jälkeen, miksi onnistuin? Onnistuin, koska olin päättänyt, mitä teen ja luotin osaamiseeni. Olin harjoitellut sitä, mitä aioin tehdä ja tein kylmäpäisesti juuri sen, mitä olin päättänyt tehdä. En keskittynyt rankkarissa mihinkään muuhun asiaan kuin siihen potkuun. Suljin mielestäni kaiken muun. Pelin jälkeen en edes meinannut muistaa, kuka ensimmäisen maalimme teki. Carpe diem – elä hetkessä!

Kun pystyt keskittymään olennaiseen mahdollisimman paineitta, onnistumisen mahdollisuus on suuri. Suosittelen katsomaan oheisen noin 19 minuutin pätkän, jossa puhutaan Mikael Granlundin tämän hetken kriisistä. Vaikka minun puulaakin ja nelosdivarin kokemukset tuntuvat mitättömiltä ja jopa huvittavilta, niissä on samoja elementtejä kuin Mikael Granlundin onnistumisen paineissa (Sarasvuon mukaan kriisissä) tällä hetkellä. Granlundin on lähes mahdotonta käsitellä ulkoisia paineita, joita häneen kohdistuu ja peli ei nyt kulje ”odotetulla tavalla”.

Olennaista on se, että miten kukin ihminen kokee asiat. Mikä on oma/subjektiivinen kokemus paineista? Niin puulaakissa kuin maailman huipulla voi kokea omassa mittapuussaan liian kovia paineita, jolloin peli ei kulje.

Pelot, kuten epäonnistumisen tai torjutuksi tulemisen pelko, eivät synnytä toivottua ilmapiiriä onnistumiselle. Paineettomassa tilassa onnistumiselle, luovuudelle ja itsensä toteuttamiselle on tilaa.

Granlundin tilanteesta Sarasvuon haastattelu alla:

http://www.iltasanomat.fi/mmkiekko/videotuomarit-vs-sarasvuo-miksi-leijonan-osa-on-niin-raskas/art-1288469602110.html

 

dreamstimefree_2851145

Ensin oikeat ihmiset –filosofia

Turkulainen yrittäjä, sarjayrittäjä ja toimitusjohtaja Timo Hakanpää uskoo tiimin voimaan (TEAM = Together Everybody Achieves More). Hän toimii sekä Valmennustalo Educo Oy:n (www.educo.fi) että Arvo Group Yrityskiihdyttämö Oy:n toimitusjohtajana ja tämän lisäksi tekee hallitustyöskentelyä sekä toimii neuvonantajan/mentorin roolissa useammalle yritykselle.

Hakanpää haluaa työskennellä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on aito halu kehittyä ja joilla on pitkäjänteisyyttä, eikä ”mulle heti kaikki” –ajattelutapa. Hän pyrkii aina avartamaan ajattelua esim. pelkästään lineaarisesta liiketoiminnan kasvattamisen ajatuksesta siten, että täytyy miettiä, mitä voitaisiin tehdä toisin ja mitä uutta voitaisiin kehittää ja keksiä. Jos ei kasva ja kehittyy, silloin näivettyy. Kun valitsee tiimiin oikeita ihmisiä oikeille paikoille, vastuun jakaminen ja antaminen mahdollistuu, eikä ole itse kiinni jokaisessa asiassa. Näin johtajan roolissa voi ottaa sopivaa etäisyyttä ja katsoa asioita lintuperspektiivistä ja toimia esimiehen roolin lisäksi alaisilleen eräänlaisena mentorina antaen näkemyksiä.

Tietysti johtajan rooli on ottaa vastuu ja tehdä lopullinen päätös, mitä tehdään, mutta Hakanpää näkee tärkeäksi kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen. Jotta todellisia tuloksia kehittymisen osalta saadaan aikaiseksi, johtajan on myös myytävä ajatuksensa alaisilleen. Pakottaminen ei toimi. Niinhän sitä sanotaan, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Kun alainen oivaltaa asiat itse, tällöin seuraa oikeaa toimintaa.

Oikeiden ihmisten ympärille löytämiseksi arvojen merkitys korostuu. Rehellisyys ja luottamus ovat peruskivijalkoja arvomaailmassa. Lisäksi Hakanpää katsoo eteenpäin menemisen halun ja omien tarpeiden tärkeyden isoon rooliin. Jotta voi palvella ympäristöään ja antaa itsestään parhaansa, täytyy tehdä jotain sellaista, mistä aidosti syttyy. Näin ollen omia tarpeitaan ei voi sivuuttaa. Kun haluaa elää menestyksekästä elämää, täytyy kuunnella sydäntään – mitä itse realistisesti ja ihan oikeasti haluaa? Jokaisella on vuorensa – ja itse se valloitettava vuori on päätettävä. Menestystä voidaan kyllä näennäisesti mitata, mutta tärkeämpää on se, osaa nauttia matkasta, minne ikinä sitten onkin menossa. On eri asia saada se, mitä haluaa ja haluta sitä, mitä saa. Kun haluaa sitä, mitä saa, se osoittaa kiitollisuutta. Matkasta nauttiminen edellyttää usein lykättyä tarpeentyydytystä, kuten Sisäinen sankari kertoo. Ahkeruus arvojen esim. läheisten ihmisten hyvinvoinnin, ei rahan, takia on tavoittelemisen arvoista.

Eräs ikävimmistä energiasyöpöistä työpaikoilla liittyy siellä työskentelevien ihmisten välisiin vuorovaikutukseen. Päteväkin työntekijä voi olla ”väärä” kyseiseen organisaatioon ja pilata työskentelyilmapiirin. Siksi rekrytointi- ja koeaikavaiheessa tulee olla erityisen tarkka siitä, onko työntekijä ”oikea” vai ei. Kannattaa olla ankara, muttei säälimätön, henkilöstön valintoihin liittyvissä asioissa.

Ankaruuden kolme sääntöä (kirjasta Hyvästä Paras / Jim Collins):

1. Kun epäröit, älä palkkaa, vaan jatka etsimistä.

2. Kun tiedät, että ihmisiä pitää vaihtaa, tartu toimeen.

3. Anna parhaiden ihmisten työsaraksi parhaat mahdollisuudet suurimpien ongelmien sijasta.

Se, onko ihminen ”oikea”, riippuu enemmän luonteenpiirteistä ja synnynnäisistä taipumuksista kuin erikoisalan hallinnasta, taustasta tai taidoista.

Millaisen yrityskulttuurin haluat saada aikaiseksi? Valitse sopivat työntekijät, sillä johtajana olet viime kädessä vastuussa, millaisia työntekijöitä yrityksessäsi on.


HelpmaxHoivapalvelu

Tilannetaju ja läsnäolo

Mitä on tilannetaju ja läsnäolo?

Eräs taksikuski kirjoittaa:

Tulin osoitteeseen ja painoin tööttiä. Pienen odottelun jälkeen painoin uudelleen. Oli vuoroni viimeinen ajo, joten ajattelin ajaa tieheni, mutta sen sijaan parkkeerasin autoni ja kävelin ovelle ja koputin. “Pieni hetki”, vastasi vanhalta kuulostava ääni. Kuulin, kun jotain kiskottiin lattiaa pitkin.
Pitkän odottelun jälkeen ovi aukesi. Edessäni seisoi yhdeksänkymppinen pieni nainen. Hänellä oli kuviollinen mekko ja pillerihattu, jossa oli huntu, kuin 40-luvun elokuvasta.
Hänen vieressään oli pieni laukku. Asunto näytti siltä kuin siellä ei olisi asunut ketään vuosiin. Kaikki huonekalut oli peitetty lakanoilla.
Seinillä ei ollut kelloja eikä tavaroita pöydillä. Nurkassa oli pahvilaatikko täynnä valokuvia ja lasitavaraa.
“Voisitko kantaa laukkuni autoon?” hän kysyi. Vein laukun autoon ja palasin auttamaan naista.
Hän otti kiinni kädestäni ja me kävelimme hitaasti autolle.
Hän kiitteli minua ystävällisyydestä. “Eipä tässä mitään”, sanoin, “kohtelen asiakkaitani kuten haluaisin omaa äitiäni kohdeltavan.”
“Oi, olet hieno poika”, hän sanoi. Kun pääsimme autoon, hän antoi minulle osoitteen ja kysyi: “Voisitko ajaa kaupungin kautta?”
“Se ei ole lyhin tie”, vastasin nopeasti.
“Ei se mitään”, hän sanoi. “Minulla ei ole mikään kiire. Olen menossa saattohoitokotiin.”
Katsoin peilistä häntä. Hänen silmänsä kiilsivät. “Minulla ei ole perhettä”, hän jatkoi pehmeällä äänellä. “Lääkäri sanoi, ettei minulla ole paljon aikaa.” Kurotin mittariin ja suljin sen.
“Mitä tietä haluat mennä?”, kysyin.
Seuraavat kaksi tuntia ajoimme kaupunkia läpi. Hän näytti rakennuksen, jossa hän oli aikoinaan työskennellyt.
Ajoimme läpi asuinalueen, jossa hän oli asunut miehensä kanssa naimisiin menon jälkeen. Hän pysäytti minut huonekalukaupan eteen, jossa oli aikoinaan ollut tanssisalli, jossa hän oli käynyt nuorena.
Välillä hän pyysi hidastamaan jonkin erityisen rakennuksen kohdalla tai kulmassa ja tuijotti pimeään sanomatta mitään.
Kun ensimmäiset auringonsäteet näkyivät horisontissa, hän yhtäkkiä sanoi: “Olen väsynyt. Mennään.”
Ajoimme hiljaisuudessa hänen antamaansa osoitteeseen. Se oli matala rakennus.
Kaksi hoitajaa tulivat ulos taksin luo heti, kun pysähdyimme. He olivat huolehtivia, seurasivat hänen jokaista liikettään. He olivat selvästi odottaneet häntä.
Avasin takakontin ja vein pienen laukun ovelle. Nainen oli jo istuutunut pyörätuoliin.
“Paljonko olen velkaa sinulle?” hän kysyi kaivaen käsilaukkuaan.
“Et mitään”, sanoin.
“Sinun täytyy myös tienata”, hän vastasi.
“On muitakin asiakkaita”, vastasin.
Ajattelematta asiaa kumarruin ja halasin häntä. Hän halasi takaisin tiukasti.
“Annoit vanhalle naiselle ilonhetken”, hän sanoi, “kiitos.”
Puristin hänen kättään ja kävelin hämärään aamuun. Takanani ovi sulkeutui. Se oli ääni, joka tuli elämän sulkeutumisesta.
En ottanut asiakkaita enää siinä vuorossa. Ajelin päämääröttömästi ajatuksissani. Koko päivänä tuskin pystyin puhumaan. Mitä jos nainen olisi saanut vihaisen taksikuskin, tai jonkun jolla olisi ollut kiire lopettaa vuoro? Mitä jos olisin päättänyt lähteä tai töötännyt vain kerran ja sitten ajanut pois?
En usko, että olen tehnyt mitään tärkeämpää elämässäni.
Olemme tottuneet ajattelemaan, että elämämme pyörii isojen hetkien ympärillä.
Mutta usein suuret hetket saapuvat tietämättämme – kauniissa paketissa, joka saattaa muiden silmiin näyttää pieneltä.

Kopio tämä seinällesi jos tarina kosketti sinua ♥

Tarina on poimittu Facebookista. 

 

RinnanRöyhistely

Toimittaja vei minua kuin pässiä narussa

Noin 7 vuotta sitten ärsyynnyin oheisesta otsikosta paikallislehdessä. Olin tuolloin pelaaja-valmentajana Oulaisten huiman 3. divisioonan jalkapallojoukkueessa ja aloitimme kauden 1 – 0 tärkeällä kotivoitolla. Olosuhteet otteluun olivat varsin surkeat, sillä pelasimme kuuluisalla Oulaisten sora(lue betoni)kentällä, jota kuvailtiin myös postimerkin kokoiseksi. Lisäksi tuuliolosuhteet olivat karmeat. Emme voineet pelata mitään hienoa jalkapalloa niissä puitteissa, mutta kuten urheilussa yleensä pitäisi riittää, onnistuimme voittamaan ottelun.

No, kuinka ollakaan paikallinen toimittaja päätti kirjoittaa oikein ‘ylentävään’ sävyyn ja otsikossa pienellä fontilla “Voitosto huolimatta” ja suurella fontilla “Huimalla ei ole aihetta rinnan röyhistelyyn” oli kuin isku vyön alle. Täh, eikö tämä riitä, että voitettiin rehdillä pelillä? Päivittelimme joukkuetovereiden ja valmennustiimin kanssa, että jo pitää olla urpo toimittaja, mutta pitäköön tunkkinsa.

Oliko toimittaja sittenkään urpo? Ei todellakaan! Hänhän kirjoitti mestarillisen otsikon jutulle ja piti huolen, että mahdollisimman moni lukee sen. Jos otsikko olisi pliisu “Huimalle 1-0 kotivoitto”, se herättäisi vain varsin neutraaleja tunnetiloja. Hauskaahan tässä asiassa on se, että itsekin käytän varsin paljon raflaavia karrikointeja ja otsikointeja, jotta mielenkiinto herää ja toisaalta tarkoitukseni on aina myös herätellä ajattelutyöhön.

Vast’ikään jompikumpi iltapäivälehti sai minut halpaan raflaavalla väitteellä otsikossa ja kun aloitin lukemaan juttua, hoksasin välittömästi, että kylläpä sain maistaa omaa lääkettäni. Toimittaja ei edes tarkoittanut sitä, mitä otsikossa luki, vaan halusi herättää sen avulla lukijan mielenkiinnon.

Näin sitä saattaa löytää selityksiä asioihin. Jälkiviisaus on se paras viisaus, kenties. Kun jokin asia risoo, kannattaa miettiä asiaa kaikessa rauhassa eri näkövinkkeleistä. Ehkäpä jotain rationaalista saattaa juolahtaa mieleen.

Oppia todellakin ikä kaikki!

 

TimoHakanpää

Kun teoria ilman käytäntöä ei innosta

Turkulainen yrittäjä, sarjayrittäjä ja toimitusjohtaja Timo Hakanpää, 34, ei aikoinaan tehnytkään ”odotettua valintaa” yläasteen jälkeen, vaan valitsi 2. asteen oppilaitokseksi lukion sijaan kauppaopiston. Käytännönläheisenä ihmisenä Hakanpää koki, että lukio olisi liian teoreettinen ja tylsä koulu hänelle. Häntä syyhytti päästä enemmän käytännön kanssa tekemisiin. Hakanpää arvostaa kouluttautumisen ja tutkintojen suorittamisen merkitystä, mutta ihmettelee samalla, miksei eri tavoin hankittua ammattiosaamista arvosteta useinkaan samalle viivalle meillä Suomessa. Esimerkiksi tradenomiksi tai kauppatieteen maisteriksi voi lukea teoriaopintoina ns. nollapohjalta, mutta taloushallinnon ammattitutkinnon tai yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon kaltaiset tutkinnot edellyttävät vuosien kokemusta työelämästä. Silti kauppatieteen maisterin papereita arvostetaan yleisesti ottaen huomattavasti korkeammalle kuin vaikkapa yritysjohtamisen erikoisammattitutkintoa. Kaikki kuitenkin tietävät sen, että yliopiston penkiltä valmistuvalla opiskelijalla on vasta työkaluja ja valmiuksia lähteä ”oppimaan” työelämään, ellei ole opintojen ohella päässyt oman alan töiden pariin kunnolla ”kentälle”.

Hakanpää on koulutukseltaan merkonomi. Tradenomin tutkintoa hän on suorittanut työelämän ohella mahdollisuuksien mukaan ja paperit ovat nyt vihdoin viittä vaille valmiit. Lisäksi myynti-, yrittäjä- ja toimitusjohtajauran ohella hän on suorittanut tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon sekä johtamisen erikoisammattitutkinnon.

Opiskeluiden ohessa nuorena miehenä Hakanpää pääsi myyntityön pariin kesäisin ja muutoin mahdollisuuksien mukaan mm. Soneralla ja IT-alan firmoissa. Myyntityö antoi erittäin hyvää kokemusta tuleville yrittäjävuosille, sillä myyntitaitoa tarvitsee joka paikassa. Hakanpää kertoo, että myyntityön syvempään ymmärrykseen meni useampi vuosi. Hän ei koe omaksi jutukseen ns. korkeapainemyyntiä, jossa myyjä klousaa kauppaa ”tehomyyjänä”. Korkeapainemyyntitermi on muuten lähtöisin 1950-luvulla alkaneesta myyntisuuntaisesta markkinointiajattelusta.

Markkinointiajattelun kehittymisestä voit lukea lisää tästä.

Myyntityön parissa Hakanpää oivalsi, ettei pelkkä myyjänä toimiminen ole pidempään juoksuun hänen juttunsa, vaan hänen on alettava kehittää itseään monipuolisemmaksi ja hänen on luotava eläkeikään asti jonkinlainen realistinen visio. Tuolloin vastikään julkaistu Sarasvuon kirjoittama Sisäinen sankari sytytti ajattelemaan hiukan poikkeuksellisella tavalla asioista. Kirjan lukeminen oli lähtölaukaus vastuunotosta ja ymmärryksestä olla oman elämänsä kapteeni ja että omien unelmien saavuttamisen eteen on tehtävä töitä. Valitettavasti koulukirjat eivät opeta tällaista filosofiaa, vaan ne keskittyvät opettamaan teoriaa.

Esimerkiksi liiketalouden koulukirjat opettavat teknisiä asioita esim., miten tositteita tiliöidään ja kirjataan kuukausikirjanpitoon sekä miten tehdään kausiveroilmoitus, mutta ne eivät opeta näkemystä esim., miten valita hyvä kirjanpitäjä tai mikä on sopiva hinta maksaa kirjanpitäjälle kuukaudessa tämän palveluksista. Tähän eroon törmää helposti, kun ”oikea yrittäjä” puhuu kokemuksen tuomalla karismalla, mitä yrittäjänä työskenteleminen on. Yrittäjä ei puhu nippeliteoriaa, vaan hänellä on näkemyksiä asioista. Tästä syystä oppilaitosten kannattaa pyytää vierailevia yrittäjiä puhumaan liiketalouden opiskelijoilleen. Paras tilanne on se, että opettajilla (ainakin osalla) on omaa kokemusta yrittäjyydestä taustalla.

Teoriaopinnot ovat kuitenkin tärkeitä. Niistä saa työkaluja ja sitä myötä oppii etsimään tietoa kulloiseenkin tilanteeseen. Oppiminen on tehokkaampaa, jos oppijalla on tarttumapintaa (konkretiaa) asioihin. Tästä syystä yritysjohtamisen erikoisammattitutkinto on tarkoitettu jo vuosia johtavassa asemassa toimineille yrittäjille tai yritysjohtajille.

Opimme ja omaksumme asioita eri tavalla. Siksi kannattaa kuunnella itseään, millä tavalla itse oppii parhaiten. Monille käytännön ihmisille tutkintojen suorittaminen näyttötutkintona voi olla se paras ja mielekkäin tapa oppia ja osoittaa samalla ammatillinen osaamisensa.

Oppia ikä kaikki!

Haastattelijana Juha Ahola, huhtikuu 2012

Toinen artikkeli Hakanpään haastattelun pohjalta pian luvassa. Tutustu Hakanpään johtaman Valmennustalo Educon nettisivuihin tästä.

 

 

80_20

Perfektionistin turmio – 80/20 –periaate pätee kaikessa

Perfektionisti häviää!! 80/20 –nisti ymmärtää keskittyä enemmän oikeisiin asioihin! Haluatko ymmärtää, mistä on kyse?

 

Pareto-periaate eli 80/20 –sääntö pätee kaikessa.

  • Pieni osa syistä johtaa valtaosaa seurauksista.
  • Parhaat 20 % tuotteista tuo 80 % liikevaihdosta.
  • 20 % myyjistä tuo 80 % tuloksista.
  • 20 % henkilöstöstä työllistää 80 % henkilöstöosastoa.
  • 20 % taloyhtiön asukkaista tekee 80 % valituksista.

 

Alla lyheysti Brian Tracyn cd:ltä poimintoja.

  • 80/20 -sääntö kertoo sen, että 80% kaupoista tekee 20% myyjistä. Ja loput 20% kaupoista syntyy 80% myyjien toimesta. Ensimmäinen tehtävä onkin saada sinut top 20%:n joukkoon, ellet siihen vielä kuulu ja jos olet jo top 20%:n joukossa, sinut tulee saada top 20%:iin top 20%:issa eli top 4%:iin.
  • Top 20%:n joukkoon pääseminen on hienoa, sillä sen jälkeen sinun ei tarvitse olla huolissasi raha-asioista enää koskaan. Top 20%:ia ovat parhaiten tienaavia ja onnellisimpia ihmisiä, loput 80%:ia joutuvat olemaan huolissaan raha-asioistaan.
  • Top 20:ia tienaa keskimäärin 16 kertaa enemmän kuin, mitä loput 80%:ia keskimäärin. Top 20%:ia tienaa keskimäärin 54 kertaa enemmän kuin loput 16%:ia (20%:sta) keskimäärin.

Tracyn cd:n sisältö ladattavissa tästä linkistä kokonaisuudessaan (pdf).

Veikkaan, että 80 % lukijoista pääsi tähän asti, mutta alla olevia linkkejä lukee korkeintaan 20 % tähän asti päässeistä. Loistavaa sisältöä riittää luettavaksi noin varttitunniksi. Suosittelen laittamaan ainakin lukulistalle, jos nyt et ehdi lukea. Perfektionisti – nyt on aika alkaa keskittyä olennaiseen.

http://www.perplex.biz/8020_kaikessa.html

http://www.perplex.biz/8020_bisnes.html

http://www.perplex.biz/8020_priv.html

On parempi tehdä vähempiä asioita enemmän kuin enempiä asioita vähemmän. 

 

 

546113_377692798935655_355476361157299_971275_1613653328_n

Kuinka ohjelmoida harjoittelua?

Kuntoilijoiden kuten myös huippu-urheilijoiden keskuudessa suurin ongelma harjoitteluun liittyen on harjoittelun optimaalinen ohjelmointi.

Kuinka saavuttaa optimaalinen kehitys ja välttää rasitusvammat ja ylikuormittuminen. Nämä ongelmat ovat yhteisiä riippumatta siitä millä tasolla urheillaan. Mitä enemmän harjoitellaan sitä systemaattisempaa ja tarkemmin harkittua sen tulee olla. Ohjelmoinnissa on otettava huomioon myös urheilun ulkopuoliset kuormitustekijät.

Kehityksen varmistamiseksi kuntoilijalla tulisi olla 1 kevyt viikko jokaista 2-3 viikkoa kohden. Lisäksi viikon sisällä tulisi olla palautus jakso, eli ainakin 1 lepo päivä viikkoa kohden. Kehittyminen tapahtuu levossa joten kuormitusjaksoa tulisi seurata palauttava jakso. Mitä kovempi kuormitus jaksolla on saatu aikaiseksi, sitä pidempi palautus tulisi olla. Palautusjaksoksi voidaan laskea myös kevyempi harjoittelu. Harjoittelun lisäksi tulee

ottaa myös työn, koulun ja muiden harrastusten aiheuttama kuormitus, sekä elämän sen hetkiset stressitekijät jottei kokonaiskuormitus nouse liian kovaksi. Tärkeää on myös erottaa laiskuus väsymyksestä. Ohjelmoinnissa on otettava huomioon myös harjoituksen kuormittavuus.

Harjoituksen kuormittavuus

Harjoittelun kuormittavuutta voidaan lisätä joko harjoituksen kestoa pidentämällä tai suoritus tehoa lisäämällä. Suoritustehon tarkkailussa apuna voidaan käyttää sykemittaria. Lisäksi harjoittelun optimointiin löytyy nykyisin myös sykeanalysointi ohjelmia jotka toimivat eräänlaisina virtuaalivalmentajina. Yksi tällainen ohjelma on Firstbeatin Kuntovalmentaja, joka analysoi tehdyt harjoitukset ja rakentaa lähtötason analysoitujen harjoitusten avulla harjoitusohjelman.

Kehittyminen

Harjoittelua suunniteltaessa voidaan harjoitustiheyden kannalta käyttää hyväksi tiettyjä ohje nuoria. Yhdellä harjoituksella viikossa voidaan ylläpitää haluttua ominaisuutta (esim. voimaa) ja 2-3 harjoituksella viikossa voidaan kehittää ks. ominaisuutta. Harjoitteluun tottumattomalla kuitenkin jo 1 harjoitus viikossa kehittää harjoitettua ominaisuutta. Mitä enemmän harjoituspohjaa on takana, sitä suurempi kuormitus vaaditaan kehittymisen takaamiseksi. Kuntoilijan kannattaa selvittää oma lähtö taso esim. kuntotestissä, asettaa selkeät tavoitteet ja selvittää mitä ominaisuuksia niiden saavuttamiseen tarvitaan ja kuinka suuri harjoitustiheyden tulisi olla tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämän perusteella voidaan keskittyä kehittämään sitten ks. ominaisuuksia. Esimerkiksi kestävyysjuoksu suorituksen parantamiseksi tärkein kehitettävä ominaisuus on hengitys- ja verenkierto elimistön toiminnan parantaminen eli ns. kestävyysominaisuuksien kehittäminen. Muita juoksua parantavia tekijöitä on lihasten voimantuotto, jota voidaan parantaa oikeanlaisella voimaharjoittelulla.

Suurimmalla osalla työ tai koulu aikatauluttaa elämää, joten harjoittelu tulee ohjelmoida sen mukaan. Harjoittelun suunnittelu on helpompaa jos elämänrytmi on säännöllinen, epäsäännöllisempi rytmi esim. vuorotyö asettaa enemmän haasteita. Oikealla suunnittelulla on myös helpompi löytää aikaa kuntoilulle. Jos aikataulu on kiireinen, niin jokainen pystyy kyllä hyvällä suunnittelulla toteuttamaan jonkinnäköisen harjoituksen.

Viikko rytmitys

Kuntoilijoille yleensä sopivin harjoittelun tarkastelu/suunnittelu jakso on viikko. Harjoittelun suunnittelussa huomioidaan palautus jakso siten, että jokaista 2-3 normaalia kehittävää harjoitus viikkoa seuraa kevyempi viikko jolloin keholla annetaan mahdollisuus palautua kuormituksesta ja valmistaudutaan seuraavaan jaksoon. Tämän kevyemmän palautus viikon jälkeen harjoittelu maistuu entistä paremmalta ja harjoitusjakson kehitys saadaan näkyviin.

Harjoittelun ohjelmointi

Viikko rytmitys toteutetaan näin:

2 – 3 kovempaa viikkoa
Yksi palauttava viikko

Viikon sisäinen rytmitys

Viikon sisällä pyritään siihen että 2-3 harjoituspäivän jälkeen tulisi kevyempi päivä. Kova tasoisella urheilijalla kevyt päivä yleensä tarkoittaa kevyttä harjoitusta, mutta kuntoilijalla se on yleensä lepopäivä, jossa suoritetaan normaalia arkiliikuntaa.

Viikon sisäinen rytmitys (5 harjoitusta)*

ma kestävyysharjoitus
ti kevyt kestävyysharjoitus
ke kestävyysharjoitus kova
to lepo
pe voimaharjoitus
la pitkä kestävyysharjoitus
su lepo

*Palauttavalla viikolla tehdään esim. 3-4 harjoitusta, joista 2- 3 ovat kevyitä.

♥:lla MyWellnessTrainer Hyvinvointiohjelma

Fysioterapeutti & Personal Trainer Peetter ”Sport” Jääskeläinen

www.mywellnesstrainer.fi

http://www.facebook.com/mywellnesstrainer

”Peetter lukee ja kommentoi blogiin aktiivisesti. Huomasin hänen kirjoittaneen MyWellnessTrainerin Facebook-sivulle hyvää lisäarvoa tuottavan kirjoituksen, joka liippaa myös minun aiemmin tänne Vauhtipyörään kirjoittamiani aiheita, joten päätin julkaista Peetterin luvalla artikkelin myös tänne Vauhtipyörään.” -Juha/Vauhtipyörä

Shaking on concluding a successful deal couple

Tärkeitä asioita, kun haluaa huippumyyjäksi

Brian Tracyn cd:n sisältöä…
1) Oikean tuotteen valinta myytäväksi on äärimmäisen tärkeä asia. Tietysti tärkeää on myös, että valitse oikeat ihmiset, joiden kanssa ja joille työskentelet. Kahtiajako! Jotkut ihmiset osaavat myydä kosketeltavia tuotteita ja toiset ei-kosketeltavia tuotteita. Kosketeltavat tuotteet ovat sellaista, että niitä voi koskea, tuntea, pitää, maistaa, demonstroida ja kokeilla. Ei-kosketeltavat tuotteet ovat ajatuksia, kuten sijoitukset, vakuutukset ja koulutukseen liittyvät asiat. Jos pidät konkreettisista asioista, et tule menestymään ei-kosketeltavien tuotteiden myynnissä ja päinvastoin. Miten saat asian selville? Kysy itseltäsi, oletko kiinnostunut konkreettisista asioista ja faktoista vai oletko kiinnostunut filosofiasta, psykologiasta jne. Jos olet jälkimmäisistä kiinnostunut, tulet olemaan parempi myyjä ei-kosketeltaville tuotteille ja jos sinua puolestaan kiinnostaa kovat asiat, kuten talot, autot jne., tulet olemaan parempi myymään kosketeltavia tuotteita. Ellei myynti tunnu luontevalta, monesti myyjä on myymässä oman kategorian ulkopuolisia tuotteita. Toisten arvot ovat enemmän konkreettisissa asioissa ja toisten taas eivät – kumpikaan ei ole toistaan parempi ajattelutapa.

2) Huippumyyjän tulee uskoa tuotteeseensa ja rakastaa tuotettaan.

3) Innostuksen siirtäminen. Mitä innostuneempi olet, sitä enemmän uskot tuotteeseen, sitä innostuneempi olet tuotteesta ja sitä helpompi sinun on siirtää asiakkaaseen.

4) Tavoitteellisuus. Miten tulemme vielä tavoitteellisemmiksi? Sinun tulee suunnitella työpäiväsi ja työviikkosi huolellisesti ja asettaa tavoitteet jokaiselle vuodelle, kuukaudelle, viikolle ja päivälle. Suunnittele! Miten?
I) Paljonko aiot tänä vuonna tienata? Ellet tiedä sitä, miten voisit toteuttaa sen? Jokainen huippumyyjä tietää tarkalleen, mitä tulee tienaamaan ja muut kuin huippumyyjät eivät omaa harmainta ajatusta siitä, mitä aikovat tienata. Älä pelkää kirjoittaa ylös sitä. Jotkut pelkäävät miettien, mitä jos eivät pääsekään tavoitteeseen? No, mitä sitten?! Silti on aina parempi olla tarkka tavoite ja päämäärä kuin, ettei sitä olisi.
II) Sitten kysy itseltäsi, paljonko sinun tulee myydä, jotta pääset tavoitteeseen. Kuinka paljon tuotteita on myytävä?
III) Mikä on kuukausittainen tulostavoitteesi? Ja mitä se vaatii? Mikä on viikoittainen tavoitteesi, entä päivittäinen, ja millä arvolla päivittäin tulee myydä?
IV) Kuinka paljon sinun tulee soittaa päivittäin?
− Kun olet myyjä, paras tapa asettaa tavoitteita ovat aktiviteettien määrät eli soittojen määrä, presentaatioiden määrä jne. Näin voit aina aamulla aloittaa siitä, missä olet askel askeleelta. Esim. jos sinulla on tavoite soittaa 9 soittoa per päivä (jotta isommatkin tavoitteesi täyttyvät), tee peli itsesi kanssa ja päätä soittaa nuo 9 soittoa ennen klo 12. Tällä tavalla opit menestymään. Ehkäpä jollakin viikolla et tee kauppoja, mutta jollakin toisella viikolla teet kolminkertaisesti. Monesti käy niin, että kun asettaa vuotuisen tavoitteen, sen saavuttaa jo puolessa vuodessa, tai jopa 3 kuukaudessa. Moni, jolle näin on käynyt, on työskennellyt vuosia kovasti, mutta vasta kun he ensimmäisen kerran asettavat tavoitteen ja toimivat suunnitelman mukaan, tuloksia alkaa tulla.
− Emme tiedä miksi, mutta kun asettamme tavoitteen, ohjelmoimme sen samalla alitajuntaamme ja alitajunta alkaa käyttää voimaansa ja kuljettaa meitä nopeasti kohti tavoitettamme. Mitä alitajunta saa aikaan? Se pitää silmämme avoimina mahdollisuuksille, tuo oikeat ideat mieleemme bisnesneuvotteluissa ja alitajunta lukee myös kontaktin ilmeitä, eleitä ja kertoo sinulle juuri oikeat kysymykset, joita kannattaa kysyä. Muistatko bisneskeskustelun, jossa kaikki menee kuin rasvattu. Mitä sanoisit, jos olisit täydellisesti ohjelmoitu, täysin vapautunut, tunnet itsesi erinomaiseksi ja alitajunta antaisi juuri ne oikeat kysymykset oikealla hetkellä? Kun kysyt kontaktilta, pitääkö tämä kalastamisesta, hän suorastaan rakastaa sitä enemmän kuin mitään muuta. Onko kokemusta tällaisista tilanteista? Alitajunta tekee sen puolestasi. Voit käyttää ylimääräistä alitajunnassasi olevaa 90%:n potentiaalia, kunhan vain ohjelmoit sen. Ja miten se ohjelmoidaan? Tavoitteisiin – määrittele mahdollisimman selkeästi itsellesi, mitä haluat tienata ja mitä sinun tulee tehdä saavuttaaksesi sen.
− Tee itsellesi selväksi, että kaikki, mitä teet, tähtää siihen, että sinusta tulee menestyvä myyjä. Jos sinulla on vain pari asiaa, mitkä haluat saada päätökseen, motivaatiosi on heikko. Jos taas sinulla on 10-15 asiaa, jotka haluat saada päätökseen, sinulla on parempi motivaatio ja jos sinulla on satoja asioita, joita haluat saada päätökseen, olet pitelemätön. Mietipä, kumpi myyjä todennäköisemmin onnistuu? Se, jolla on vain pari syytä klousata kauppa vai se, jolla on satoja syitä klousata kauppa. Mitä enemmän löydät syitä onnistua ja tulla huippumyyjäksi, sitä suuremman voiman annan alitajunnallesi.
− Suurin osa huippumyyjistä pitää tavoitekansiota. He kirjoittavat ylös, millaisen auton, talon, matkan, tietokoneen, korun, sijoituksen jne. he haluavat. Aina, kun heillä tulee mieleen jokin asia, mitä he haluavat omistaa tai mitä he ihailevat, he sanovat itselleen, että tuo on minun. He kirjoittavat sen ylös ja tekevät siitä tavoitteen. On myyjiä, joilla on satoja asioita, joita he haluavat ja he ovat niin motivoituneita, eikä heitä voi pysäyttää mikään.

5) Visualisointi. Visualisointi on tehokkain keino ohjelmoida alitajuntaa siitä, millainen ihminen haluat olla ja mitä haluat saavuttaa. Visualisointi on ihmisen suurimpia voimavaroja. Näe itsesi menestyvänä, näe itsesi itsevarmana, näe itsesi hyvänä klousaajana, näe itsesi rentona jokaisessa myyntitilanteessa, näe itsesi nauttimassa palkkioistasi menestyneen myynnin johdosta ja näe kontaktisi vastaavan positiivisesti ja innostuneesti puhuessasi heille.
− Alitajunnan ohjelmoinnista. Alitajunta on aktivoituu kuvista ja jatkuvasta vahvistuslauseista esim. ”Pidän itsestäni.”, ”Olen loistava myyjä.” jne.

6) Valmistautuminen. Uusi myyjä eräässä yrityksessä tuli puolessa vuodessa yrityksen parhaaksi myyjäksi, vaikka moni muu oli työskennellyt yrityksessä vuosikausia. Johtaja kysyi, miten uusi myyjä teki sen? Myyjä otti esille yhden asian. Hän hoki autossaan aina ennen ensimmäistä tapaamista: ”Olen paras. Olen paras. Olen ylivoimaisesti paras. Olen paras myyjä tässä yrityksessä, tällä alalla, tässä maassa.” Hän toisti sitä itselleen uudelleen ja uudelleen. Ja hän teki sitä aina ennen tapaamiseen menoa. Hänellä oli myös metallisella taustalla oleva kuva itsestään, mikä muistutti häntä aina siitä, kuinka rento ja itsevarma hän oli ja asiakas vastasi odotusten mukaisesti.
− Mikä ero myös on huippumyyjän ja huonon myyjän välillä? Huono myyjä ei valmistaudu. Hän puhuu, mitä sylki suuhun tuo. 95% myyjistä tekee näin. Mietipä sitä, että jos haluat voittaa urheilukilpailun, menetkö lämmittelemättä kilpailemaan. Et ikinä! Myyjänä täytyy myös tehdä mentaalinen lämmittely ennen kuin menee myymään, täytyy valmistautua ja käydä itsesuggestioita läpi (olen loistava myyjä, tästä tulee mahtava päivä…).
− Se, millä tuulella olemme, kumpuaa meistä elektromagneettisin aalloin muihin. Jos olemme positiivisia, se tarttuu nopeasti kontaktiin, samoin se, jos olemme negatiivisella päällä. Paras keino vaikuttaa siihen, millä tuulella olemme, on visualisointi (näe itsesi yrityksen parhaana, näe itsesi 5%:iin kuuluvana ym.).

7) Itsevarma odotus siitä, että tulee menestymään – joka minuutti, joka päivä. Mikään ei ole niin tehokasta, kuin se, että odottaa menestyvänsä. Oletko ollut tilanteessa myyjän kanssa, joka on ystävällinen, kiinnostunut, itsevarma ja jolle annat kaikki perinteiset selitykset (pitää kysyä joltakulta vielä asiasta tai pitää miettiä jne.) ja myyjä sanoo joka asiaan ”kyllä, ymmärrän…” ja sinulle tulee tunne, että miten halvalla voisin päästä tästä tilanteesta? Olet ostamassa ammattilaiselta. Ja kun ostat ammattilaiselta, tunnet olosi mahtavaksi. Koet todella ostaneesi jotain ihmiseltä, joka on kiinnostunut sinusta, on ystävällinen ja haluat ostaa häneltä uudelleen.

8 ) Lue 30 minuuttia joka päivä. Tämä on tärkein suositus, jonka voin antaa. Tämä tulee triplaamaan tulosi seuraavan 12 kuukauden aikana ja vähintään tuplaamaan seuraavan 6 kuukauden aikana. Ellet usko, kokeile lukemista. Mikäli haluat tulla huippumyyjäksi, sinulla on oltava kirjasto parhaista myyntikirjoista ja kirjasto parhaista kuuntelukaseteista. Ellei sinulla näitä ole, et ole tosissasi siitä, että haluat olla menestynyt tällä osa-alueella. Kuvittele tilanne, että menisit lääkäriin, eikä lääkäri olisi lukenut kirjoja lääketieteestä. Kuinka luottavainen olisit? Lääkäri sanoisi, että on viimeksi lukenut kirjoja lääkiksessä 20 vuotta sitten? Voi jösses! Tai menisit lakimiehelle, joka ei ole lukenut kirjoja ja aikoo jutella jonkun kanssa, mitä asian tiimoilla mieleen tulisi. Jos luet 20-30 minuuttia aamuisin ammattisi parasta kirjallisuutta 12 kuukauden ajan, tulet huomaamaan niin valtavan kasvun tuloissasi, että se tyrmistyttää sinut. Moni on jälkeenpäin kiitellyt Brian Tracyä tästä suosituksesta sanoen, että pelkästään se on ollut koko kurssin hinnan väärti. Eräs keskiverto myyjä aloitti lukemisen 30 minuuttia päivässä ja hän tuplasi tulonsa 3 kuukaudessa. Hän mietti, että mitä tapahtuu, jos alkaakin lukea tunnin päivässä? Nykyään hän herää kello 5.30 ja lukee 2 tuntia ennenkuin lähtee töihin. Hänestä on tullut myyntijohtaja. Hän tienaa 4 kertaa enemmän kuin 1,5 vuotta sitten. Hän sano, että lukeminen pitää ajatukset kirkkaina, kirjoista saa uusia ideoita sekä uusia ideoita myydä tuotetta. Nykyään hän auttaa muita ihmisiä oppimaan myymisen. Suurin osa myyjistä ei lue ollenkaan (heidän aiheestaan). 90%:a kaikista myyntikirjoista on myyty 10%:lle myyjistä. Monilla myyjillä ei ole ollenkaan myyntikirjoja. Tracyn tuttu myyntijohtajana, jolla on vain 1 kysymys, jonka hän kysyy myyjiä palkatessaan: ”Kerro yhden myyntikirjan nimi, joka on itsesi kehittämistä varten olevassa kirjahyllyssä?”. Jos haastateltava on kuin puulla päähän lyöty, myyntijohtaja kiittää ja näyttää ovea. Hän tietää sen, että ellei myyjä kehitä itseään, hänestä ei tule menestyvää myyjää. Lukematon myyjä on kuin ylipainoinen urheilija, joka ei harjoitttele. Lukeminen on keino kehittää itseämme.

9) Kuuntele myyntikasetteja. Älä koskaan pidä autoradiota päällä, äläkä koskaan mene minnekään autoradio päällä. Kuuntelemalla kasetteja sinulla on yliopisto autossasi. Yksikään huippumyyjä ei kuuntele autoradiota. Heillä on keskimäärin 50 erilaista kasettia, joita he kuuntelevat jatkuvasti (puheluiden välissä, lomalla jne.). Jos kuuntelet radiota, et ole tosissasi tulevasi menestyväksi myyjäksi, sillä se, mikä tulee sisään, lähtee myös ulos.

10) Nopea itsensä kehittäminen. Kysy itseltäsi jokaisen puhelun jälkeen, mitä tein oikein ja mitä tekisin toisin. On tärkeä miettiä ja harkita asioita jälkikäteen. Näin olemme automaattisesti menossa jo seuraavaan tapaamiseen. Huonot myyjät (häviäjät) ajattelevat ja puhuvat aina siitä, mikä viimeisimpänä epäonnistui ja mikä ei onnistunut. Huippumyyjät (voittajat) ajattelevat ja puhuvat aina menestyksestään, siitä mikä onnistui. Näin ollen häviäjät alkavat hävitä enemmän ja enemmän ja voittajat voittaa enemmän ja enemmän. Häviäjät vetävät sinua alas niinkuin laivan ankkuri. Tämän takia ole aina tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat positiivisia ja optimistisia.

Päätös maksaa menestyksen hinta. Eräältä öljymiljonääriltä (joka teki yksin miljoonien omaisuuden elämäntyönään) kysyttiin, mikä olisi hänen neuvo ihmisille, jotka haluavat menestyä elämässään. Hän sanoi, että on kaksi vaatimusta ja jos ne opettelee, tulee menestymään, mutta suurin osa ei opettele niitä. 1) On päätettävä tarkasti, mitä elämältä haluat. On päätettävä tarkasti, mitä haluat tehdä, olla ja omistaa. Suurin osa ihmisistä ei päätä, vaan miettii vain yleisesti jotain asioita. 2) Pitää määritellä hinta, joka on maksettava saadakseen sen, mitä haluaa ja sitten olla valmis maksamaan tämä hinta. Ja jos 1) kohdan ymmärtää kunnolla, ymmärtää myös sen, että elämässä kaikista haluamistaan asioista on maksettava hintansa. Menestys tulee aina vasta sen jälkeen, kun on maksanut hinnan. Peruslaki elämässä on kylvämisen ja niittämisen/korjaamisen laki. Niität juuri sitä, mitä kylvät, mutta aina ensin on kylvettävä.

P.S. Brian Tracyn cd:n sisällön kokonaisuudessaan jaan viikonloppuna.