dreamstimefree_186042

Mikä toimitusjohtajan tehtävä on?

Rakennusneuvos, hallitustyöskentelijä ja Hartela-Forum Oy:n entinen toimitusjohtaja Pentti Pajulampi näkee toimitusjohtajan erääksi tärkeimmistä tehtävistä hankkia firmalle työt. Pajulampi toimi Hartela-Forum Oy:n (aiemmin nimi oli Rakennus-Forum Oy) toimitusjohtajana noin 24 vuotta ja koki vastuukseen työnhankinnan.

Ei riitä, että toimitusjohtaja hoitaa yrityksen juoksevaa hallintoa. Työnhankinnan lisäksi tj:n olisi tärkeä irtautua katsomaan yrityksen toimintaan helikopteriperspektiivistä. Työtehtävien priorisointi ja delegointi ovat keskeisessä roolissa samoin kuin rekrytoinnissa onnistuminen, jotta yritys löytää oikeat ihmiset oikeille paikoille.

Menestymisen ja kasvun eräänä edellytyksenä Pajulampi katsoo olevan yritysjohdon uskottavuuden sekä verkostoitumisen merkityksen. Yrityksellä on monia sidosryhmiä, joiden kanssa vuorovaikutusta tarvitaan.

Miten toimitusjohtaja sitoutetaan palvelemaan yritystä?

Tj:n sitouttamiseksi käytetään yleisesti taloudellisia kannustimia, kuten tulokseen sidotut bonukset tai yhtiön osakkeiden omistajuus (ts. otetaan osakkaaksi). Pajulammen mielestä esim. osakkeiden omistaminen ei ole kuitenkaan edellytys sitoutumiseen. Tilanne on erityisen suotuisa yrityksen kannalta silloin, kun omistajien ja tj:n välillä on hyvä suhde. Vaikka rahalliset porkkanat motivoivat niin lähtökohtaisesti sisäistä yrittäjyyttä ja intohimoa tehdä parhaansa omassa roolissaan, olipa rooli, mikä tahansa, toimitusjohtajalta pitää löytyä. Pelkällä rahamotivaattorilla tuskin yritystä luotsataan menestykseen.

Miten löytää toimitusjohtaja?

Mistä sitten ja miten löytää toimitusjohtaja tai avainhenkilö? Pajulampi sanoo, että sen näkee jo opiskeluaikoina, kenestä on isompiin saappaisiin, ottamaan vastuuta ja kenellä ylipäätään on kunnianhimoa ja paloa eteenpäin? Toimitusjohtajaksi sopivat henkilöt ottavat yleensä vastuuta monissa yhteisöissä ja järjestöissä. Jos suinkin on mahdollista niin avainhenkilö- tai toimitusjohtajakokelas on hyvä laittaa testiin johonkin projektiin ja katsoa, miten hän tarttuu vastuuseen ja miten hoitaa projektin loppuun saakka. Yritys voi ottaa vaikkapa useita loppu- tai diplomityöntekijöitä, jolloin kyseessä on näytön paikka ja jyvät erottuvat akanoista.

Pajulampi yhtyy Jim Collinsin Hyvästä paras –kirjan väittämään, että toimitusjohtajalla on valtavan suuri merkitys yrityksen menestymisen kannalta. Siitä huolimatta menestyvät johtajat vähättelevät omaa rooliaan (ovat vaatimattomia), vaikka ovatkin ammatti-ihmisinä vaativia ja tinkimättömiä. Tästä aiheesta lisää seuraavassa artikkelissa. 

Haastattelijana Juha Ahola 10.7.2012.

OsaamisenTasot

Mikä sinun substanssiosaamisen todellinen taso on? Tarkistapas!

Dosentti Seppo Helakorpi on esittänyt osaamisen tasot seuraavasti:

Osaamisen tasoja:

0 Ei osaa – ei osaa, ei tunne asiaa

1 Aloittelija – osaa kertoa, mistä on kyse

2 Noviisi – osaa perusasiat, tarvitsee ohjausta

3 Ammattilainen – osaa käyttää, osaa tehdä

4 Asiantuntija – osaa syvällisesti, osaa opettaa asian

5 Expertti – valtakunnallisesti tunnustettu osaaja


 

Osaatko tunnistaa, mikä on sinun osaamisen taso on? Ymmärrätkö, mitä oikeasti osaat ja mitä et? Mihin sinulla on substanssiosaamista? Mihin olet erikoistunut? Oletko “yleisosaaja” = jokapaikanhöylä vai spesialisti?

Kuulin vastikään mielenkiintoisen tarinan. Eräs toisella alalla menestystä saavuttanut yritysjohtaja oli mennyt neuvomaan itselleen ihan vieraan alan yrittäjille, miten ko. alalla liiketoimintaa tehdään. Yrittäjillä oli ollut naurussa pidättelemistä ja heidän silmissään ko. yritysjohtajan kannukset murenivat sen siliän tien.

Kun ei tiedä luulevansa niin eskimo neuvoo zairelaista, miten suojaudutaan auringonpaisteelta artikkeli on hyvä pohjustus tähän teemaan.

Miten sitten osaamisen tasoja voi arvioida? Karkeasti ottaen oheisen kuvan perusteella voi saada takapuolituntumaa, mutta meillä Suomessa on valtavan hyvä koulutusjärjestelmä, josta on hyötyä tähänkin asiaan, eikä pyörää tarvitse keksiä uudelleen.

Ohessa Opetushallituksen sivuilta opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteista näyttötutkintojen perusteet. Sivulta löytyy niin ammatillisia perustutkintoja, ammattitutkintoja kuin erikoisammattitutkintoja. Dokumenteissa (pdf) on yleensä esitetty ko. tutkinnon osat, tutkinnossa vaadittava ammattitaito ja arvioinnin perusteet sekä ammattitaidon osoittamistapojen ja tutkintosuoritusten arvioinnin yleiset perusteet. Tutkinnon osien alla laatikoissa on esitetty ammattitaitovaatimukset ja arvioinnin kohteet ja kriteerit. Suosittelen kurkistamaan itseä kiinnostavien alojen osalta, millaista osaamisen osoittamista ko. tutkinnon suorittaminen edellyttää.

http://www.oph.fi/koulutuksen_jarjestaminen/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/nayttotutkintojen_perusteet

juicy red strawberry isolated on white

Miksi viesti ei tule läpi tai mene perille? – Polarisaatio kommunikoinnissa

Laitatko kalalle ongenkoukkuun syötiksi mansikan (josta itse pidät, mutta kala ei pidä) vai madon (josta itse et pidä, mutta kala pitää)? Kalastaessa kyllä ymmärrämme, että syötti pitää miettiä kalan mukaan. Ihmisten välisessä kommunikoimmissamme emme kuitenkaan onnistu yhtä hyvin.

Sorrumme toistuvasti puhumaan siitä, mikä meitä itseä kiinnostaa. Kommunikoinnissamme heijastuvat omat arvomme, asenteemme, tunteemme, vakaumuksemme, uskomuksemme ja pelkomme. Osa niistä on tiedostettuja ja osa tiedostamattomia (käytän termiä alitajuisia).

Fysiikkaa yliopistossa pääaineena lukeneena pedagogisesti päteävänä opettajana löydän analogiaa kommunikoinnin ja polarisaatioilmiön välillä.

Polarisaatio. Valoa (samoinkuin kaikkea sähkömagneettista säteilyä) voidaan kuvata poikittaisena aaltoliikkeenä, joka värähtelee etenemissuuntaa vastaan kohtisuorassa suunnassa. Normaalissa valossa värähtelyä tapahtuu kaikkiin suuntiin. Täysin polarisoituneessa valossa värähtely tapahtuu vain yhteen suuntaan. Käytännössä valo on yleensä osittain polarisoitunutta, jolloin värähtelyn suuruus eri suunnissa on erilaista.

Katso oheista kuvaa. Voidaan ajatella, että tietyn tyyppinen viestintä kulkee tietyn suuntaisena (esim. pystysuuntainen). Nyt kuitenkin kuvassa vastaanottajalle pääsee läpi vain vaakasuuntainen kommunikointi, joten viesti ei mene perille.

Kapeakatseiset, mustavalkoisesti ajattelevat sekä itseään sivistämättömät ihmiset sortuvat ehkäpä helpoiten niin tiedostaen kuin alitajuisesti polarisoimaan viestintää rankalla kädellä eli ts. he poimivat kuulevat viestinnässä vain sen, minkä haluavat kuulla. Kommunikoinnissa vastaanottajana olisi tärkeää pystyä vastaanottamaan kaikensuuntaista kommunikointia. Tämä edellyttää myös jatkuvaa itsensä kehittämistä ja sivistämistä sekä erilaisista asioista kiinnostumista.

Jos puolestaan haluaa saada oman viestinnän menevän perille, on huomioitava ja tunnistettava, millainen viestintä puree vastaanottajalle. Toistan. Kommunikoinnissamme heijastuvat omat arvomme, asenteemme, tunteemme, vakaumuksemme, uskomuksemme ja pelkomme – ja nämä heijastuvat myös vastaanottajana. Puhu siitä, mikä toista kiinnostaa.

Kun keskustelukumppanisi saa sinut innostumaan puhumaan kuin papupata itseäsi kiinnostavista asioista, hän on onnistunut. Tämän jälkeen olet yhä avoimempi hänen ajatuksilleen, etkä polarisoi hänen viestintää niin helposti tiedostaenkaan.

Kun puhuu suurelle yleisölle, on keskeistä tunnistaa heterogeenisesta joukosta homogeenisempia pienempiä ryhmiä, joille puree tietynlainen viestintä. Näin voit puhutella kaikkia viestimällä monipuolisen taidokkaasti, eikä käy niin, että viestintä polarisoituu matkalla, vaan jokaiselle menee jokin viesti perille. Tämä on eräs syy, miksi suhteellisen pienten ryhmien koulutuksilla ja valmennuksilla puhuja antaa kunkin kertoa taustoistaan lyhyesti ihan koulutuksen alkuun.

Vaaleanpunaiset, polarisoivat, lasit päässä? Oletko kangistunut kaavoihin? Ohjaajavatko vanhat uskomukset sinua edelleen vai kalibroitko niiden validisuutta? Tunnetko ihmisiä, joille pitää olla viestinnässään erityisen tarkka?

Kun ruinasit aikoinaan äidiltä tai isältä rahaa tai lupaa lähteä kavereiden kanssa ulos, tiesit varmasti perstuntumalla ja kokemuksen kautta, kummalta kannattaa kysyä ja miten?

Kuunteleminen on erinomainen keino saada tietoa, millainen viestintä ei todennäköisesti polarisoidu. Tästäkin syystä kannattaa esittää keskustelukumppanille (ostajaehdokkaalle) kysymyksiä.

Kommunikointitaito on osa sosiaalisia taitoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miksi mennä töihin, jos ei koskaan innostu? Onko jotain tehtävissä?

Valmentaja Ilkka Koppelomäki vieroksuu ajatusta tehdä työtä, josta ei voi innostua. Jos päivästä toiseen töihin meneminen tuntuisi vastenmieliseltä, kyllä silloin muutos olisi paikallaan. Koppelomäen valmennettavaksi tulee usein ihmisiä, jotka hakevat muutosta elämäänsä. Jokin asia on voinut kolahtaa niin, että halu muutokselle on syntynyt. Jos puolestaan omaa halua muutokselle ei ole, auttaminen on lähestulkoon mahdotonta.

Koppelomäki sanoo, että useimmiten on järkevää kokeilla jotain muutosta vain elämän yhdellä rintamalla ja katsoa, mitä vaikutuksia se aiheuttaa muilla rintamilla. Esimerkiksi työpaikan vaihtaminen voi vaikuttaa olennaisesti parisuhteeseen ja perhe-elämään niin myönteiseen kuin kielteiseen suuntaan. Jos vaikkapa parisuhteessa on ollut alakuloinen vaihe menossa, saattaa hyvinkin olla niin, että se on heijastunut siitä, kun ei ole töissä viihtynyt. Näin ollen pelkästään työpaikan vaihtaminen saattaa saada aikaan ”kuin itsestään” muutoksia parisuhteen kannalta, koska käyttäytyminen muuttuu paremmaksi.

Koppelomäki vinkkaa, että pienikin muutos käyttäytymisessä voi saada aikaan isoja muutoksia. Pieniä muutoksia päivittäisiin rutiineihin voivat olla esim.

A)    Hymyile aamulla peilin edessä yksi minuutti.

  • Tämä voi antaa paremman fiiliksen (myös aivojen fysiologian kannalta) työpäivään.
  • Kun työpäivä menee paremmin, ehkäpä kotiinkin tulee paremmalla mielellä.
  • Ja seurauksena voi olla parannusta parisuhteen hoitamiselle ja yhteiselle ajalle perheen parissa.

B)    100 hyppyä aamulla

  • Aineenvaihdunta lähtee käyntiin paremmin.
  • Positiivisia vaikutuksia luustolle.
  • Kaiken kaikkiaan liikunnalla on valtavan positiivisia terveysvaikutuksia

i.     fysiikan, ii.     ajattelun, iii.     mielen ja iv.     stressin kannalta

  • P.S. Koppelomäki on ex-triathlonisti, joten hän tietää mistä puhuu.

C)    Tavoitteen kirkastaminen ja keskittyminen juuri siihen, mitä olet tekemässä.

  • Mieti mielessä ennen työpäivän tai työtehtävän aloittamista, mitä olet tekemässä. Asioiden priorisointi paperille selkeyttää toimintaa ja lisäksi puhelimen voi laittaa huoletta äänettömälle tärkeiden työtehtävien ajaksi. Kannattaa varata aikaa työtehtäville ja panostaa niihin 100%:sesti, eikä tehdä ”vähän kaikkea”.

D)    Stressinhallinnan opettelu.

  • Useimmiten stressi on vain hetkittäistä. On olemassa sellaista stressiä, joka saa meidät tsemppaamaan ja ylittämään itsemme. On myös stressiä, joka lamauttaa meidät. Kun ymmärtää, että stressaava tilanne on vain hetkellinen ja osaa rentouttaa itsensä mahdollisimman nopeasti, ei tarvitse jäädä ”stressintilanteen uhriksi”, vaan voi jatkaa tekemistään. Työelämässä saattaa tuntua, että kaikki kaatuu päälle ja kaikki kiireet osuvat aina samalla ajankohdalle.

Ihmisen on tarpeen ottaa vastuu omista valinnoistaan. Käyttäytymisen muutoksella voi saada aikaan nopeita muutoksia elämässään. 

Alla linkki Koppelomäen järjestämästä ”Saa mitä haluat” -valmennuksesta. 

business call - serious look

Miksi ahkeruuden avulla saat niskalenkin asiakkaista?

Valmensin vastikään erästä myyjää, jonka myyntiprosessi on varsin tyypillinen. Ensin sovitaan puhelimitse tapaamisia, sitten tavataan prospekti ja tehdään mahdollisesti kauppa. Kävimme läpi sitkeästi aktiviteettien merkitystä ja sitä, miksi kannattaa tehdä enemmän kuin mitä “tarvitsisi” eli olla ahkera, vaikka vähempikin riittäisi.

Usein myyjä käy esimiehen kanssa läpi myyntitavoitteen (esim. kauppojen euromääräinen summa/vuosi). Sitten tavoite puretaan kuukausi-, viikko- ja päivätasolle. Tapaamisia per päivä voi tehdä x määrän ja tämä x edellyttää keskimäärin y puhelua. Oletetaan, että sopiva tapaamisten määrä per päivä olisi x = 4, jotta kaikki tarvittava taustatyö ja kauppojen hoitaminen loppuun asti tulee tehtyä kunnolla. Mitä jos x = 4 tapaamista tulee vain y = 8 soitolla? Aika tehokasta vai mitä? Miten voisi perustella myyjälle, miksi nostaa soittojen määrä y = 16 tai jopa enempään – säännöllisesti?

Aktiviteetit:

y = soitto (tavoitettu prospekti) = 1 piste

x = tapaaminen = 4 pistettä

Myyjälle voisi asettaa tavoitteeksi 20 aktiviteettipistettä/päivä, jolloin 20 soittoa tuo 20 pistettä tai 5 tapaamista tuo 20 pistettä. Näin ollen jokaiseen päivään kuuluisi lähtökohtaisesti sekä soittoja että tapaamisia. Nyt kun myyjä ei yritäkään mahdollisimman vähillä soitoilla saada tapaamisia aikaan, sillä aktiviteetit on kuitenkin tehtävä täyteen, fokus siirtyy määrän lisäksi laadun ja suunnan parantamiseen.

Mitä tapahtuukaan, jos myyjä soittaa enemmän kuin “tarpeeksi”? Myyjä uskaltaa tehdä asiakas- ja myyntisuuntausta siten, että valitsee yhä potentiaalisempia prospekteja tapaamisille ja kartoittaa prospektien tarpeita jo puhelimitse, eikä olennaisinta olekaan, että soitoista tapaamisia tulee mahdollisimman paljon (hyvällä prosentilla), vaan että soitoista tulee mahdollisimman hyviä tapaamisia riittävästi (mahdollisimman moni prospekti tapaamisella olisi ostoikkuna avoinna ja tuotteelle/palvelulle olisi tarve). Myyjän ei tarvitsekaan “klousata väkisin” tapaamisia, vaan rentous huokuu toiseen päähän luuria ja myyjä uskaltaa kartoittaa jo puhelimitse oikeampia prospekeja pöytään.

Asiakassuuntauksessa mietitään, mille kohderyhmälle ja segmentille myyntiponnisteluja tehdään miten

– Jos saisit soittaa vain 100 puhelua, kenelle soittaisit?

Myyntisuuntaus on sitä, mihin myyjä suuntaa oman energiansa ja ajankäyttönsä

– Kontaktoi oikeita asiakkaita oikeaan aikaan.

Kun soittaa paljon, on helppo kartoittaa eri kohderyhmien tarpeita ja löytää omalle tuotteelle/palvelulle sopivimmat kohderyhmät. Tiedän kyllä omakohtaisin kokemuksin, että on mukava sopia tapaamisia mahdollisimman hyvällä prosentilla, mutta lopulta on mielekkäämpää tavata ostoikkunaavoimma olevia prospekteja kuin vääntää kättä väkisin tapaamiseen buukatun kanssa.

Oletko sinäkin ollut “turhilla tapaamisilla”? Minä ainakin olen ollut turhilla tapaamisilla – molemmilla puolin pöytää. Älä tee kauppaa – luo suhde! artikkelissani kerroin, kuinka kirjanpitopalveluiden myyjältä putosivat pensselit santaan, kun icebreakissa kerroin vahvoin perustein, ettei kirjanpitopalveluille ole tarvetta. Nimenomaan näitä tapaamisia välttääkseen myyjän/myyjäorganisaation kannattaa miettiä, keitä pöytään buukataan. Ja mikäpä sen parempi keino päästä valkkaamaan kuin nostaa soittojen määrää ja valikoida yhä sopivampia kohderyhmiä, keille soittaa. Jos soittojen määrä on jo kohdallaan niin prospektointiin satsaaminen on viisasta. Varsin usein tapaa myyjiä, jotka soittavat minimiperiaatteella pakkopulla-asenteella tapaamisia, joista yrittävät sitten repiä irti sen, mitä irti on saatavissa.

Kannattaa miettiä, mitä oikeasti ollaan tavoittelemassa Jos tavoite on rakentaa pitkäkestoisia asiakassuhteita ja tehdä kauppaa, lienee järkevä tavata mahdollisimman potentiaalisia asiakkaita. Mahdollisesti jo buukatessa voisi tunnustella maaperää, onko kyseessä ”potentiaalinen asiakas”.

Ahkeruudella on valtavasti myönteisiä vaikutuksia myyntityössä! Yksi on se, että ahkeralla on vara valkata. 

372755_748539581_2042953183_n

Opi tunnistamaan käyttäytymisesi signaaleja ja kehitä itseäsi – aina ei tarvitse olla positiivinen

Valmentaja, ex-triathlonisti, Ilkka Koppelomäki auttaa ihmisiä itsensä ja oman elämänsä kehittämisessä. Koppelomäki sanoo, että on hyvä tutkiskella itseään tekojensa ja käyttäytymisensä kautta. Päätöksen tehdä muutos pitää konkretisoitua käyttäytymiseen. Jos vaikkapa päättää laihduttaa, täytyy ruokailutottumuksissa ja/tai liikunnan määrässä ja laadussa tapahtua muutos. Muutoin kyse on vain haihattelusta. Koppelomäki on kehittänyt itseään useilla kymmenillä koulutuksilla ja valmennuksilla ympäri maailmaa. Hän pitää omana vahvuutenaan kykyä muuttaa käyttäytymistään nopeasti, kun huomaa esimerkiksi tunnetilan olevan negatiivinen tai kireä.

Viime vuosien trendisanan positiivisuus moni sekoittaa tarkoittamaan iloisuutta, joka puolestaan on tunnetila. Onhan se niinkin, että positiivisesta ihmisestä huokuu myönteisiä tunnetiloja, kuten iloisuus ja innostuminen, mutta positiivisuus tarkoittaa myönteistä ajattelutapaa ja ajattelun työkalua. Kun on positiivinen, pyrkii näkemään asioista sen myönteisen puolen. Tästä asiasta on viime vuosina puhuttu paljon. ”Ajattele positiivisesti.” ”Etkö näe asioiden myönteisiä puolia?”

Kolikon toinen puoli. Vaikka myönteinen ajattelu on tärkeää, aina ei ole tarpeen olla positiivinen. Kun jokin asia ei mene putkeen, aina ei ole tarpeen kääntää asiaa heti vain myönteiseksi ja sivuuttaa ne asiat, jotka harmittavat ja saavat aikaan negatiivisen tunnetilan. Meillä on vapaus olla muutakin kuin positiivinen. Erilaisilla tunnetiloilla on tarkoitus. ”Vitutuksesta” voi monesti lähteä tärkeä muutos, kun naula kirpaisee riittävän syvälle ”takapuoleen”. Kun riittävästi sattuu, muutokselle saa riittävän suuren syyn (eli vipuvoimaa).

Itseään ja käyttäytymistään kehittäneet osaavat kyllä muuttaa tunnetilansa nopeasti ja tunnetila kannattaa muuttaa nopeasti silloin, kun katsoo sen järkeväksi. Jos tunnetilansa haluaa muuttaa, sen voi muuttaa yhden sydämenlyönnin aikana eli heti. Kaikki eivät tähän usko ja ne, jotka eivät tähän usko, ovat tietyllä tavalla omien tunnetilojensa orjia.

Koppelomäki kertoo, että joskus on mielenkiintoista pohtia, miksi jokin asia ”ottaa päähän” eli tehdä itsetutkiskelua kokemansa tunnetilan kautta. Mikäli työyhteisössä ei koe oloaan mukavaksi, se voi olla signaali siitä, että ehkei työyhteisö ole (enää) itselle oikea. Jos taas lentopallotreeneihin lähteminen tuntuu toistuvasti vastenmieliseltä, kannattaa pohtia, mistä se johtuu. Voi olla, että harrastus tuntuu ottavan enemmän kuin antavan, jolloin on kenties aika lopettaa. Tai ehkäpä harrastus on ollut enemmän vanhempien toive ja oma innostus on harrastusta kohtaa hiipunut. Totta kai välillä on huonoja päiviä niin työssä, kotona kuin harrastuksissa eikä yksittäisen huonon päivän tarvitse olla välitön signaali radikaaleihin toimenpiteisiin. Valitettavan paljon löytyy kuitenkin ihmisiä, jotka tekevät päivästä toiseen asioita vastentahtoisesti innostumatta. Se jos jokin on itsensä kiusaamista ja voimavarojensa sekä osaamisensa tuhlaamista.

Emme voi aina valita kokemuksiamme, mutta me voimme itse valita reaktiomme kokemuksiimme!

Haastatteluiden pohjalta kirjoitettujen artikkeleiden ole tarkoitus olla haastateltavan ajatusten referointia tai nettisivuilta ”kopiointia”. Haastattelen avoimin kysymyksin johdattelematta keskustelua lopputuloksesta käsin. Haastattelusta saan ”syttöjä” ja kirjoitan oman filtterini läpi artikkelin. Sovellan teksteihin vanhoja jo oppimiani asioita, kuten tässä artikkelissa mm. Juhani Töytärin (Positiivarit), Jari Sarasvuon ja Anthony Robbinsin oppeja. 

MuutosElämään

Isojakin muutoksia elämään, mutta miten?

Usein pienilläkin muutoksilla voi saada paljon aikaan muutosta elämäänsä. Eräs parhaimmista keinoista saada aikaan iso muutos elämään on muuttaminen aivan uuteen ympäristöön. Otettakoon nyt esimerkiksi alkoholisti, joka fyysisesti ja psyykkisesti olisi valmis jättämään ”ystävänsä alkoholin”, mutta hänen lähipiiri ja nk. ystävät (sosiaalinen ympäristö) vetävät hänet aina takaisin alkoholin pariin. Tällaisessa tilanteessa edellytys alkoholin käytön lopettamiseksi on lähi- tai ystäväpiirin vaihtaminen raittiiksi. Helpoin tapa tehdä tämä on muuttaa muualle asumaan ja näin avautuu ihan uusi mahdollisuus valita lähi- tai ystäväpiiri puhtaalta pöydältä.

Ympäristöllä, ihmisillä ympärillämme, on valtavan suuri vaikutus omiin ajatuksiimme ja sitä kautta niin valintoihimme kuin käyttäytymiseemme. Epärehellisessä ympäristössä malli houkuttaa epärehelliseksi, kun taas siistissä ympäristössä sotkuisempikin ihminen löytää helpommin jäteastiat, jonne roskat on syytä laittaa. Innostavien ihmisen ympäröimänä innostuu helpommin ja negatiivisten ihmisen parissa maailma näyttää äkkiä synkältä paikalta. Mukautamme käyttäytymistämme ympäristön mukaan.

Jos alkoholia käyttävästä pariskunnasta toinen haluaa raitistua, toinen tarjoaa helposti juotavaa eli yrittää estää toisen positiivisen kehityksen, mutta miksi? Koska jos toinen lähtee menemään parempaan suuntaan, toinen kokee menevänsä itse huonompaan suuntaan. Samankaltainen ilmiö tapahtuu usein ryhmissä ja yhteisöissä siten, että muutoksia ryhmän/yhteisön sisällä vastustetaan (esim. uuden yksilön liittymistä ryhmään), jotta oma sosiaalinen asema säilyy ja sitä myötä turvallisuuden tunne.

Jos koet itse tarvetta muutokselle, silloin sinun on oltava oikealla tavalla itsekäs. Ja kun ajatuksesi muuttuvat (= sinä muutut), ympäristösi muuttuu ja päinvastoin. Usein uskallus muutokseen on osoittautunut jälkikäteen elämän suurimmaksi siunaukseksi, vaikka entisestä luopumisen hetkellä tuskaa kokeekin.

Vanhemmat, jotka ovat tarkkoja siitä, millaisten kavereiden kanssa heidän lapsensa viettävät aikaa, ovat oikeilla jäljillä. Ympäristöllä on vaikutuksia niin hyvässä kuin pahassa.

Ympäristön merkitys muutoksiin elämässä on aivan keskeinen!


dreamstimefree_10455

Näe epäjatkuvuuskohdan yli – Jorma Terentjeff vinkkaa

Yrityselämä ei ole turvallista ja tasaista rutiininomaista puurtamista. Karikkoja tulee vastaan niin yrityksen sisä- kuin ulkopuolella. Henkilöstön kanssa on haasteita, mutta henkilöstön säilyttämiseksi tarvitaan markkinoita, jotka vetävät. Teknologian kehitys on huikeaa ja sosiaalisen median vaikutus markkinointiin, markkinointiviestintään ja myyntiin on tuonut uusia haasteita. Yritysten on yhä nopeammin kyettävä reagoimaan muuttuvaan pelikenttään. Maasto muuttuu nopeasti ja kartat vanhentuvat sitä mukaa. Näin ollen yrittäjän/johtajan on nähtävä epäjatkuvuuskohtien yli.

”Jos kartta ja maasto eivät täsmää, maasto on voimassa.” –Jorma Terentjeff–

Teollisuusneuvos, miljonääri, Jorma Terentjeff puhui oululaisille yrittäjille yrittäjäaamiaisella viime vuoden loppupuolella ”Kasva oikein, vältä karikot!” Hän kertoi, että jos Henry Ford olisi teettänyt aikoinaan markkinointitutkimuksen, tuloksena olisi ollut johtopäätös: ”Tarvitsemme nopeampia hevosia.” Ford kuitenkin näki epäjatkuvuuskohdan yli ja keksi jotain muuta. Hän pakotti insinöörit keksimään jotain, minkä piti olla mahdotonta.

Toisena tarinana Terentjeff kertoi, että Saloran tehtaalla puhuttiin jo vuonna 1978, että taulu tv ajaa itsensä läpi tuota pikaa jokaiseen kotiin. Silloinen johtaja sanoi, että siihen menee vielä niin pitkään, että hän itse kasvaa siinä vaiheessa jo horsmaa. Ja mehän tiedämme, että taulu tv ajoi itsensä läpi jokaiseen kotiin vasta 2000-luvulla ja oikeastaan vasta loppupuolella.

Moneen asiaan teknologia on jo valmis, mutta markkinat eivät. Yrittäjän pitää kyetä näkemään horisontin taakse ja haistelemaan, mitä tuleman voisi pitää. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.

Yrittäjän pitää yrittää nähdä horisontin taakse!

P.S. Terentjeff aloitti puheenvuoronsa loistavasti. Hän sanoi, ettei tullut opettamaan, vaan hän toivoo, että jokainen saisi edes yhden ajatuksen poimittua. Siksipä mainitsenkin tässä, että yllä oleva on omaa tulkintaani Terentjeffin annettua syttöjä pesään. Kysyin puheenvuoron jälkeen kahdenkesken Terentjeffiltä, onko ok, jos lainaan muutaman ajatuksen blogiini. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: ”Ilman muuta!”. 

Kurkkaapa alla oleva linkki, jossa kerrotaan lyhyesti, miksi perinteikäs yritys joutui hankaluuksiin.

http://www.tietokone.fi/uutiset/kodakin_konkurssi_oppitunti_tekniikan_muutoksista