IMG_0078

Rohkaise lapsiasi uskomaan omiin kykyihinsä

Vierailijapostaus:

Usein törmäämme tilanteisiin, jossa pieni rohkaisu saa ihmeitä aikaan. Kun uutta taitoa harjoitellaan, tuntuu se usein työläältä ja vastenmieliseltä prosessilta, koska emme vielä hallitse sitä. Usein syynä kieltäytymiseen harjoittelusta on epäonnistumisen pelko: ”Mitä jos en osaakaan?”. Mitäpä jos, ihmiselle annetaan pieni rohkaisu ja työntö oikeaan suuntaan ja hän uskaltautuu edes kokeilemaan ja uskomaan itseensä ja kykyihinsä. Useasti kyse on rohkeudesta uskaltaa kokeilla jotain itselle täysin uutta ja tuntematonta.

Olen törmännyt näihin tilanteisiin useasti lapsieni kanssa. Kun esikoiseni on opetellut pyörällä ajamista, pyörällä lähtemistä, luistelua, hiihtämistä, laskettelua tai uimista, on aina edessä ollut ensin nihkeys harjoittelua kohtaan ja vastustus. Kun pienen rohkaisun pieni ihminen on saanut ja luoton omiin kykyisinsä, hän kykenee mihin vain. Ensin kaadutaan pyörällä, kohta onnistutaan jo muutama metri ja kohta poljetaan jo kovaa vauhtia eteenpäin. Ja mikä ilo on sen pienen ihmisen, onnistujan, kasvoilla tämän itseluottamus rippeen jälkeen. Onnistumisen jälkeen ei ole enää paluuta entiseen ajatukseen ”minä en osaa”, vaan sen jälkeen toitotetaan onnistumisesta ja osaamisesta ”Katso äiti, minä osaan!”.

Pientä rohkaisua kaipaa elämään jokainen meistä. On kyse sitten työhommasta, uudesta harrastuksesta tai uudesta askeleesta elämässä, niin aina tarvitaan se viimeinen rohkaisu, että tehtävä tulee suoritetuksi. Motivoimalla ihmistä oikeaan suuntaan, saavutetaan ihmeitä. Itseensa luottaminen ja rohkeus uskaltaa kokeilla jotain uutta, ovat mahtavia työkaluja ihmiselle elämässä. Miksi ihmeessä, emme rohkaisisi lapsiamme ja työntekijöitämme yhä suurempiin tekoihin.

Menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa.

-Milla Ahola, 29.9.2012

————–
Blogin pitäjänä voinen avartaa, että vaimoni Milla on innokas touhuamaan lasten kanssa yhtä sun toista olipa sitten kyseessä liikunnallisia harrastuksia tai ei ja olen noin vuoden ajan höystänyt häntä avaamaan oman blogin, jossa jakaisi ajatuksiaan. Hän on kärsivällinen, sinnikäs ja hyvä opettamaan lapsille taitoja (itsellä menevät tässä kohtaa hartiat ruttuun). Eilen hän kannusti lastemme serkun kokeilemaan pyöräilyä ilman apurattaita ja kuinka ollakaan se onnistui heti. Taito oli jo olemassa, kunhan joku vain rohkaisee yrittämään. Heitin leikkisästi vaimolle, että kirjoitapas tuosta blogipostaus ja kuinka ollakaan niin hän tekikin eilen illalla.

Toivon tämän kirjoituksen kannustavan vanhempia olemaan vähemmän rajoittuneita ”meidän lapsi ei uskalla” ym. negatiivisilla uskomuksilla. Vast’ikään kirjoitin uskomuspolarisaatiosta, joka liittyy hyvin läheisesti juuri tähän aiheeseen. Älkäämme olko lastemme kehityksen jarruina! Voi sitä riemua, jolla lapset käyvät päin uusia haasteita. Kyse on lasten kannustamisesta ja rohkaisusta. Rohkeudessa toimia on neroutta itsessään!

Keräsin oheen muutamia kuvia lastemme touhuiluista. 1,5 vuotiaan voi antaa harjoitella laskettetua mahdollisimman omilla jaloilla kietomalla köyden tämän keskivartalon ympäri ja ohjastamalla itse. Katso vaikka! :) -Juha-

Sarasvuo

”Minä pidän itsestäni!”

Maailmankuulun yritys- ja myyntivalmentajan (mm. Sarasvuon valmentajana toiminut), Brian Tracyn ajatuksia ohessa.

Käytämme vain pientä potentiaalia kyvyistämme. Keskiverto myyjä käyttää vain korkeintaan 10% potentiaalistaan. Huippumyyjä tekee eri asioita eri tavalla. Minäkuvamme säätää, miten elämme elämää. Meillä on minäkuva siitä, miten pukeudumme, miten paljon syömme, miten paljon painamme jne. Emme voi koskaan tienata enempää emmekä vähempää kuin, mitä tienaamme mielessämme.

Meillä on mentaalinen este sille, minkä verran voimme tienata esim.vuodessa. Tyydymme siihen summaan (jos tavoite on täynnä syyskuun lopussa, emme tee mitään loppuvuonna mm. selittelemällä, että lokakuussa en onnistu kaupanteossa…). Tästä syystä meidän on ohjelmoitava itseämme ja mieltämme uudelleen ja uudelleen tienaamaan enemmän, jotta onnistumme paremmin. Emme voi koskaan tienata enempää kuin mitä tienaamme mielessämme.

Meillä on myös minäkuva siitä, millaisia äitejä, isiä, lapsia, julkisia puhujia, miten hyviä myyjiä jne. olemme. Myyminen voidaan jakaa kuuteen eri kategoriaan. Prospektointi, lähestyminen, esitteleminen, klousaaminen, lisätoimiin ryhtyminen ja lisämyynti. Minäkuvamme säätää kutakin osa-aluetta. Joissakin osa-alueissavoimme olla tosi hyviä ja toisissa saatamme olla hyvinkin heikkoja.

Meistä ei tunnu hyvältä tehdä sitä, missä olemme huonoja. Teemme mielellämme asioita, missä ajattelemme olevamme hyviä. Tehtävämme on kehittää ja vahvistaa kaikkia minäkuvan osa- alueita. Meidän on laajennettava mukavuusaluettamme jatkuvasti, jotta yhä useampi asia on mukavampaa tehdä.

Minäkuvamme on subjektiivinen. Eritoten rajoittavat uskomuksemme ovat subjektiivisia eli itsellemme totta, jos niihin uskomme. Jos sanot itsellesi: ”Olen huono klousaamaan.” ja uskot sen, olet silloin huono klousaamaan, vaikka se ei välttämättä olisi totta. Minäkuvamme ydin on itseluottamus. Itseluottamuksen tärkein asia on, kuinka paljon pidät itsestäsi. Se, kuinka paljon pidät itsestäsi, vaikuttaa kaikkeen onnistumiseen ja menestymiseen. Tulet siksi, mitä ajattelet! Hoe itsellesi ”Pidän itsestäni, pidän itsestäni…”

Mitä enemmän pidät itsestäsi, sitä paremmin onnistut kaikessa. − Mikä on paras hetki tehdä kauppa? Heti edellisen kaupan perään, koska pidämme silloin eniten itsestämme ja näin ollen olemme tehokkaampia. Käytä tätä keinoa apunasi esim. asiakkaaseen, jolle et ole aiemmin onnistunut myymään eli soita tai tapaa hänet välittömästi onnistuttuasi kaupanteossa jollekin toiselle. Nyt ehkä onnistut! Miksi? Tuote ei muuttunut, eikä hinta… Sinä muutuit!

Onnistuminen ruokkii onnistumisia! Mikään ei voi pysäyttää sinua. Olemme energisempiä, innostuneempia!! Sano siis itsellesi jatkuvasti: ”Pidän itsestäni, olen huippu myyjä, tästä tulee mahtava päivä…” ja muista tehdä se tunteenomaisesti.

Poimi 7-sivuinen pdf kohdasta Hyvää materiaalia. Kyseessä Brian Tracyn cd:n suomennos/referaatti.

Sarasvuo

Sarasvuo floppas puhujana?

Nordic Business Forum 2012 puhujien arviointi ohessa. 

Arvioijat (4 kpl) ovat yrittäjiä, johtajia tai myyntityön ammattilaisia, jotka olivat paikalla 20.-21.9.2012 Nordic Business Forumin Kasvu-seminaarissa. Lisäksi olen keskustellut puhujien onnistumisesta useamman muun henkilön kanssa. Useimmat kokivat Hans Roslingin parhaiten onnistuneeksi ja aivan hänen kintereillään Esa Saarinen tulee hopealle. Sarasvuon osalta useampi koki pettymyksen, mutta eivät kaikki.

Tilaisuuteen oli loppuunmyyty (2300 lippua) ja seuraavaan seminaariin on jo 2100 lippua myytynä. Tämä kuvastaa puhujiin kohdistuvista kovista odotuksista ja jopa kritiikistä huolimatta, että vuoden 2012 seminaari onnistui loistavasti. Olen antanut järjestäjille palautetta, että erinomaisesti järjestetty tapahtuma. Kritiikissä piilee kehityksen siemen ja ihmiset näkevät ja kokevat asioita eri tavalla. Ohessa muutamia kommentteja, joita sain arvioijilta. Tekstit ovat mm. Facebookin chätistä poimittua, enkä muokkaa niitä äidinkielelle paremmiksi, jottei sisältö muutu.

Brian Tracy

– Kertoo asiat jotka 11-vuotiaskin ymmärtää mutta harva silti hyödyntää. Erinomainen esiintyjä.

– Helposti ymmärrettävää asiaa tuli tuutin täydeltä. Esitys hivenen poukkoileva. Fläppitaulun käyttö kohdissa 1-7 olisi auttanut hahmottamaan asiaa paremmin. Rauhallinen ja itsevarma esitys. Ehkä jotain “järisyttävämpää” olisi odottanut kuulevansa.

– Perushyvä, kiteyttäjä, ei suurta yllätystä, mutta koppeja sai, eniten tavaraa, ylivioimaisesti eniten tein muistiinpanoja.Ei sellaista lämpöä, kuin Roslingissa vaan vähän liian kasvoleikkaus- meininkiä. Ilman Roslingia 5,5 olisi paikallaan.

– Vahva osaaminen myynnistä ja malttoi pysyä omassa aiheessaan ja osaamisessaan, vanhaa jo julkaistua asiaa, mutta kertaus on opintojen äiti, käytännönläheiset, nopeasti käytäntöön muutettavia tekniikoita ja esimerkkejä.

 Daniel Pink

– Työtä pitää pystyä tehostamaan ja pinkiltä löytyy siihen lääkkeet. Motivaatio on niin iso asia joka jutussa että tähän aiheeseen pitäis uppoutua viikoiksi jollei kuukausiksi tai vuosiksi. Näytti, että se mitä me usein luullaan on väärin. Motivaatiolle löytyy yllättäviä lähteitä.

– Hienoa, kun oli tieteellistä faktaa taustalla paljon. Näkökulma siinä mielessä oli toisenlainen. Olisin odottanut enemmän läsnäoloa ja vuorovaikutusta yleisön kanssa.

– Pink 4,5, hiukan sama kuin Tracy, mutta ei tullut koppeja paljon

– Turhan teoreettinen konkretiaa hakevalle.

Paneelikeskustelu

– Jos tuo on se henki, mikä suomalaisissa yrityksissä on tai ennen kaikkea yrittäjillä, niin ei hätää kasvu is about to begin. Hieno hoksaaminen itselle oli jälleen tuo että meillä on kaikki liian hyvin.

– Loistavasti vedetty paneeli. Hienoa, että moista kovaa draivia löytyy suomalaisilta yrittäjiltä. Esim. Mika Anttonen oli melko rajulla asenteella painamassa hiileen. Joskin jäi myös sellainen tunne, että puhujat olivat ”löylynlyömiä” ja tietty rationaalisuus (joskus maltti on valttia) ajattelu ei tullut esille ollenkaan. Vaikka pitää olla optimistinen, samalla on kohdattava julmat tosiasiat. Tarkoitan tällä sitä, että on tunnistettava mm. uhkia ja tehdä sen pohjalta päätöksiä. Ei vain laput silmillä ”kasvu, kasvu…”.

– Paneelikeskustelu 4 ei se nyt paras näkemäni sentään ollut ( Sarasvuon lausunto ! ) Lämpö puuttui osallistujilta ja se oli suurin ongelma. Rationaalisesti kyllä olisi vitonenkin paikallaan, mutta tämä suuri miinus.

– Hyvä moderaattori, kasvu vahvasti esillä, kompetenssin omaavia persoonia, eikä mitään perus Matteja jotka aikoo tehdä jotain, hyvin esittelivät yrityksiensä tavoitteet ja arvot jolle rakentaneet bisneksen. Esim. St1: jätteestä polttoainetta.

Hans Rosling

– Luulin oikeasti et maailmassa on jossain vaiheessa 25 miljardia ihmistä ja kasvaa koko ajan. Kiitos että olin väärässä. Kiitos että tajusin 6/7 väestöstä on maissa jonne en kuvitellut laajentavani bisneksiä.. Huhhuh. Tyyppinä erinomainen ja hauska.

– Uskomattoman intohimoinen ja ymmärrettävä esitys. Pitkä karttakeppi oli loistava tehokeino. R-kirjaimen korostuminen englannin kielen puheessa toi väriä esitykeen. Huumori ja tunneyhteys yleisön kanssa loistava. Parhaita esityksiä, mitä koskaan olen nähnyt.

– Rosling 6, vaikka olen nähnyt saman videolta ( siis myös ” esiintymisen hassuttelukeinot” ), oli mahtava, tietotekniikkkakin kuin osa esiintyjää, karisma , tieto, ethos….

– Äärettömän vakuuttava esitys väestönkasvusta ja markkinoiden suuntautumisesta. Joka tärkeää maailmalle pyrkiville yrityksille, täytti omalta osaltaan seminaarin teeman KASVU.

Jari Sarasvuo

– Hieno suomalainen mies joka ei vaikuta suomalaiselta. Viesti on monesti vaikeasti saatavissa mutta kyllä se siellä aina on. Kyllä se hyvinvointi on pitkälle yrittäjien harteilla. Se on iso asia tajuta kaikkien eikä kyse oo siitä et joku ois parempi tai joku huonompi. Tuloerojen on pakko kasvaa, kaikki muu on selitystä jotA ei ymmärrä selittäjä itsekkään.

– Jari oli kyllä omalta mukavuusalueelta ulkona. Normaali ja tarvittava intohimo puuttui. Muutama sana hevosenkokoisilla kirjaimilla fläppiin ja puhetta paljon sivuraiteille. Tuli sellainen olo, että Jarilla ei ole paras draivi nyt myöskään Trainer’s housessa.

– Sarasvuo 3 loppuosa oli sikäli hyvä, että pelasti tilanteen. Alkuosa ei vastannut aihetta vaan oli polittinen puhe, yritti mainipuloida, mutta sarasvuon monesti nähneenä ei onnistunut, toisti itseään taas, haukkui yleisöä, aliarvioi Jarin karisma ei riitä siihen, ei vaikka olisi kuinka ollut tarkoitus tätä kautta edetä, kanava ei nyt auennut kakille, olen siitä melko varma. Oliko päätarkoitus saada otsikkoa itselle vai palvella yleisöä??  Yleisön huomioiminen jäi vajaaksi.

– Pelasi itsensä ulos omalta osaamisalueelta, epäjohdonmukainen, sekaisin koko mies! 

Esa Saarinen

– En keksi ylistyssanoja tarpeeksi. Näkee asioita jotka ei muilla kiinnosta. Hän jättää häiritsevän tunteen sisälle ja sitä ei osaa oikein selittää, mutta silti tajuaa että jotakin pitää tehdä enemmän rakkaudella ja intohimolla ja myös nähdä noita piirteitä hetkissä jotka ennen olisi itseä ärsyttänyt.

– Otti yleisön. Sai ihmiset ajattelemaan itse. Oli läsnä niin esityksessä kuin myös käytävillä kahden päivän ajan eli ihmisten lähellä. Kertoi tarinoita, jotka laittoivat ihmisiä miettimään.

– Saarinen 6 . odotusarvoni oli huomattavasti pienempi, mutta ylitti tämän roimasti. Vaikka tiedän heti pari, joille ei iskenyt, minulle ideat ja esiintyminen iski.

– Sai ihmiset ajattelemaan, ei jakanut konkreettisia neuvoja vaan sai ihmiset löytämään vastaukset itse omiin kysymyksiinsä, tunteikas ja aistikas esitys.

Richard Branson

– Jos miehen perusilme on hymy niin se kertoo jo paljon. Bisnes voi perustua pelkälle hyvän teolle. Ujous ja hyväsydämisyys paistaa läpi. Auttamalla muita on ainoa tapa menestyä. Ei oo mitään muut punaistaa lankaa, jos halajaa menestyä.

– Mies oli yhtä hymyä. Tuntui kuin siinä olisi istunut parikymppinen ”rento jätkä” rupattelemssa. Ei mitään egon kohotuksia tms. Hyväsydämisyys huokui. Olisin odottanut karismaattista ja energistä esiintymistä haastattelun sijaan.

– Ihan ok- maailmantähti. Mutta, ei ollut pääjuttu ainakaan minulle. Tuli Suomeen tunniksi kehuttavaksi. Sanoi medialle enemmän, kuin itse esiintymisessä. Erittäin rento.

– Ei mikään esiintyjä, viestitti olemuksellaan.

Kiitos arvioijille! Jos muuten olit paikalla seminaarissa, olisi mukava kuulla, mitä mieltä olit puhujista? 
PiccoloPitsa

Älä ikinä kysy, maistuiko!?!

Nyt on mitta täysi! Tulostan tämän artikkelin mukaani tästedes ja jos joku tarjoilija tai ravintoloitsija tekee minulle retorisen kysymyksen, hän joutuu melkoiseen ristituleen saaden tämän artikkelin luettavakseen. Ristitulella tarkoitan sitä, että saatan pitää melko kiihkoutuneen esityken asian tiimoilta.

Oletko kuullut ravintolassa aina retorisen kysymyksen: ”Maistuiko?” Olet varmasti – liian monta kertaa! Valitettavasti minulla ei ole tieteellistä tutkimusaineistoa käytettävissä, kuinka moni tuohon kehtaisi ylipäätään vastata: ”Ei!”, mutta on vuorenvarma, että se on häviävän pieni %-luku.

Ja jotta palautteen voi kysyä vielä retorisemmin ja niin, ettei varmasti saa oikeaa palautetta niin annan pari vinkkiä. Tarjoilija pitää huolen, että ajoittaa kysymyksensä hässäkkään ja niin, että läsnä on mahdollisimman paljon väkeä (naapuripöydät ja ravintolaan tulevatkin kuulevat). Toisekseen kysyessään tarjoilijan oma häröily ja poispäin kävelemään meno ja kiireen osoittaminen varmistavat, että vastaus on: ”Maistui” ja asiakas tietää ja tuntee nahoissaan, ettei tarjoilijaa kiinnosta pätkääkään, oliko asiakas oikeasti tyytyväinen.

Kysymys on suoraansanottuna typerä! Miksi?

1) Maistuiko? Jos ihminen on menettänyt makuaistinsa, silloin hän vastaa: ”Ei maistunut.”, koska en kykene tunnistamaan erilaisia makuja, joita kielen eri osat tunnistavat toimiessaan normaalisti (karvas, hapan, makea, suolainen).

2) Maistuiko? Jos kohta 1):n mukaisesti ihminen ei ole menettänyt makuaistia, totta kai ruoka tai juoma maistui joltakin. Se on sitten eri asia, maistuiko hyvältä tai pahalta tai joltain ihan muulta, mitä ikinä sitten vastaukseksi haetaan?

3) Maistuiko –kysymys ei anna lisäarvoa. Kysymykseen voi vastata kyllä (tai hyvin harvoin ei), mutta vain jälkimmäisessä tapauksessa tarjoilija tai ravintoloitsija saattaa takertua (lue ymmärtää) kysyä jotain tarkentavasti.

4) Tarkentavilla kysymyksillä saa lisätietoa. Näin ollen seuraavilla kysymyksillä saa oikeasti lisätietoa ja asiakaskin kokee, että hänen mielipiteellä on jotain merkitystä.

– Mistä (osasta) tässä ruoassa pidit eniten?

– Mitä voisimme vielä petrata annoksessa, että se olisi sinun makuusi täydellinen (tai kaupungin paras)?

– Mitä mielestäsi annoksessa voisi parantaa sinun makunystyröitä silmällä pitäen?

– Mikä annoksessa oli mieleistäsi?

– Voisinko pyytää sinua/Teitä/teitä arvioimaan, miltä osin ateria oli odotustenne mukainen ja olisisko jotain vinkkiä, missä voitaisiin parantaa, jotta ensi kerralla kokemus on vielä parempi?

Pyytäisinkin vinkkejäsi (voit kommentoida alapuolelle nimellä, nimimerkillä tai FB:iin kirjautuneen), millaisia hyviä kysymyksiä olisi, joilla ruoan, juoman tai ylipäätään ravintolakäyntikokemuksen palautteen saisi suullisesti kysyttyä? Kirjalliseen palautekyselyyn heitän ajatuksen tulevissa postauksissa, miten mahdollisimman rehellistä ja kehittävää palautetta saisi.

Tässä artikkelissa oletan, että kysyessä on tarkoitus oikeasti saada lisää tietoa ja haluta kuunnella ja kuulla, mitä asiakas on oikeasti mieltä. Jos retorista ruskeanokkaisuutta haluaa jatkaa automaattiohjauksella kuin papukaija: ”Maistuiko?” … ”Maistuiko?” niin pudotan työkalut maahan. En osaa auttaa!

P.S. Yllä oleva kuva ei liity siihen, miksi artikkelin innostuin kirjoittamaan.

Maistuiko? No ei todellakaan maistunut?! =D 

Alla hyviä kommentteja FB-liitännäisen avulla kirjoitettuna.

Pelekääkkö nää polliisia? Pelkopolarisaatio rajoittaa mahdollisuuksiamme

Yksi eniten ihmisten mahdollisuuksia rajoittavista tekijöistä on pelko. Se on tunnetila, joka oireilee jännityksenä ja levottomuutena sekä paniikinomaisena tunteena. Pelko voi lamauttaa ihmisen ja pelon ilmapiiri on kaikkea muuta kuin suotuisa onnistumisille. Joillekin pelkkä ajatus käärmeestä tai hämähäkeistä saa ihokarvat pystyyn. Jotkut menevät paniikkiin välittömästi, jos pitäisi esiintyä julkisesti. Joillakin riittämättömyyden tunne on niin voimakas, että ihminen sairastuu anoreksiaan. Perfektionismiin taipuvainen oppilas “sairastuu” juuri koepäivänä, kun ei mielestään ole valmistautunut kokeeseen tarpeeksi.

Ihminen haluaa kokea olevansa rakastettu, hyväksytty ja yksilönä tärkeä. Kolikon kääntöpuolella on voimakas hylätyksi tulemisen pelko ja pelko, että on riittämätön. Epäonnistuminen ja torjutuksi tuleminen johtavat riittämättömyyden kokemiseen.

Ihminen sulkee ovia usein alitajuisesti juuri näiden pelkojen takia. “Minä en ole hyvä myyjä.” “Ei minusta ole esimieheksi.” “Ei minulla ole matikkapäätä.” Näillä rajoittavilla uskomuksilla ihmisen on hyvä suojata itseään (yleensä tiedostamattaan), jottei törmää epämiellyttävään tunnetilaan. Peloton ihminen on avoin mahdollisuuksille, kun taas pelon tunne aiheuttaa voimakkaan polarisaation – viestintä siis polarisoituu.

Oletko tullut joskus torjutuksi sosiaalisessa vuorovaikutuksessa? Kaikki ovat! Keskeistä onkin se, miten torjutuksi tulemiseen suhtautuu? Pystyykö keräämään itsensä vai jääkö paikalleen kyyhöttämään: “Olen surkimus.” Ymmärtääkö, että se on aivan normaalia?

Omakohtaisesti olen voittanut pelkoja kohtaamalla niitä. Aste asteella torjutuksi tulemisen pelko on vähentynyt. Vielä noin 10 vuotta sitten koin, etten ole hyvä myyjä. Myyminen ei tuntunut luontevalta ja mielekkäältä. Välttelin myyntitilanteita, vaikka hyviä mahdollisuuksia tarjottiin. Suotuisan ympäristön tukemana aloin kuitenkin kehittyä myyntityössä toistojen kautta ja huomasin, että myyntityössä onkin kyse lähinnä vain sosiaalisista taidoista. Välillä tulee torjutuksi, mutta mitä sitten? Se on ihan normaalia elämää. Jälkiviisaana olen huomannut, että mistä nihkeä halukkuuteni myynnin pariin johtui. Pelkäsin tulla torjutuksi. Henkinen kasvu on ollut hurjaa, kun lukko aukesi ja laajensin mukavuusaluetta.

Kun tulee voimakkaita tunnetiloja ja välttelyreaktioita vaikkapa sosiaalisia tilanteita kohtaan, on hyvä pysähtyä miettimään, mikä pelko mahtaa olla taustalla aiheuttamassa pelkopolarisaation. Pelko sisällämme on innokas polarisoimaan viestejä. Haastavaa on se, että emme useinkaan tunnista alitajuisia pelkojamme.

Erilaisia pelkoja:

–        Epännistumisen pelko

–        Torjutuksi tulemisen pelko

–        Hylätyksi tulemisen pelko

–        Riittämättömyyden tunne

–        Virheiden tekemisen pelko

–        Köyhyyden pelko

–        Kuoleman pelko

Jne. 

Arvioipa esim. yllä olevia pelkoja yksitellen omalla kohdallasi. Jos jonkin pelon kohdalla tulee spontaani vastaus “tuo mulla ei ainakaan ole”, kannattaa miettiä asiaa tarkemmin. Se pelko nimenomaan saattaa olla alitajunnassa, joka hyökkäsi heti puolustautumaan, ettei heikkous paljastuisi.

 Älä anna pelon ottaa otetta sinusta ja rajoittaa valintojasi elämässä. 

Muita polarisaatiotyyppejä löydät täältä.

dreamstimefree_122038-1

“Mulla on yli 14 vuoden kokemus opetusalalta! Kyllä mää tiiän, mistä mää puhun…”

Lukio-opettajani pyysi minua pitämään pari matematiikan tuntia, kun uusin pitkän matematiikan 2. Kurssin lukiossa noin 14 vuotta sitten. Olin tuolloin lukion kolmannella ja muut oppilaat olivat ensimmäisellä luokalla. Tuon jälkeen olen opettanut niin yläasteella (nyk. yläkoululla) ja lukiossa yhteensä noin 1000 oppituntia. Jos tuon 1000 oppituntia pilkkoo työvuosiksi esim. lukio-opetukseen tyypillisen noin 20 opetustunnin avulla. Tällöin työviikkoja kertyy noin 50. Ja kun opetusalalla työviikkoja on noin 40 niin työkokemusta reilun yhden (1) vuoden verran. Voinko kuitenkin kertoa, että opetusalalta minulla on 14 vuoden kokemus? Olenhan lisäksi pedagogidesti pätevä opettaja.

Kissan viikset! Voin kertoa, että opetusalalla toimin ensi kertaa noin 14 vuotta sitten, mutta työkokemusta on kertynyt noin 1000 opetustuntia eli reilun vuoden verran yhteenlaskettuna tunti- ja sijaisopettajana. Tämä antaa oikean mielikuvan asiasta kuulijalle.

Miksi sitten vuonna 2001 pöytälaatikkofirman perustaneella yrittäjällä on omasta mielestään 11 vuoden yrittäjäkokemus, vaikkei olisi tehnyt liiketoimintaa päivääkään, vaan on ollut kaiken aikaa ansiotyössä.

Entäpä onko isänsä sijoitusasuntoon vuokrasopimuksia viisi vuotta sitten kirjoittaneella kokemusta kiinteistösijoittamisesta viiden vuoden ajalta?

Eikö kuulostakin naurettavalta?! Nämähän kuulostavat jo kalamiehen tarinoilta, mutta meillä on taipumuksia liioitella ja antaa ymmärtää enemmän kuin mikä on totta. Voisiko olla niin, että mitä suurempi tarve todistella (ja jopa liioitella) omaa osaamistaan ja kokemustaan, sitä vähemmän asia on totta. Se, mitä ei vielä ole, sitä pitää korostaa. Kokeneen tai oman asiansa osaavan yrittäjän, opettajan tai kiinteistösijoittajan tuskin tarvitsee liioitella kokemustaan.

Kokemusta voi olla viisasta avata tarkemmin. Joku on käynyt 10 vuotta työpaikan salibandyvuorolla kerran viikossa kun taas kilpaurheilija on harjoitellut salibandya samassa ajassa keskimäärin 5 kertaa viikossa ja pelannut keskimäärin yhden pelin per viikko. Oleellista on myös se, millaista kokemus on.

Seuraavan kerran, kun mieli tekee liioitella osaamista tai kokemusta, kannattaa miettiä, mistä liioittelu johtuu. Taitaa olla kasvun paikka.

Lisäksi on hyvä muistaa, että ihminen, jolla on osaamista, ymmärtää myös sen, että jokaisella on opittavaa. Näin ollen hänen ei myöskään tarvitse ylikorostaa tietävänsä, mistä puhuu.

Ole rehellinen itsellesi siitä, mikä osaamisesi ja kokemuksesi oikeasti on! Liioittelu ja valehtelu on sama asia kuin polttaa tupakkaa itseltä salaa tupakkalakon aikana.

FosforesenssiEsine

Fosforesenssi kohtaamisen jälkeen

Oletko joskus käynyt koulutuksella, joka innosti sinua kovasti, mutta innostua laantui nopeasti, kun palasit seuraavana päivänä työpöydän taakse? Se siitä! Olipa hyviä ja innostavia juttuja, mutta mutta…

Mitä mutta? Innostus ja energia ei siirrykään arkitoimintaan tai ympäröiviin ihmisiin. Koulutuksen vaikutus siis lässähti käsiin. Olisi riemukkaampaa, kun innostus ja energia säilyisivät pidempään.

Fosforesenssi on ilmiö, jossa fosforoiva aine absorboi (imee) sähkömagneettista säteilyä ja emittoi (säteilee) sitten viiveellä pienempienergistä säteilyä. Fosforoiva aine voidaan altistaa esimerkiksi näkyvälle valolle ja siirrettäessä pimeään se hehkuu valoa. Fosforesenssissä atomiin osuva fotoni virittää sen. Atomin elektroni siirtyy korkeammalle viritystilalle. Viritystilan purkautuessa syntyy yksi tai useampi pienempienerginen fotoni.

Esimerkkejä fysikaalisesta ilmiöstä, fosforesenssista (jätettäköön saivartelu, onko kyseessä ’fosforoiva’ vai ’fosforoitu’ väliin):

– Fosforoidut kengännauhat

– Fosforoitu paperi

– Fosforoitu rannekello

– Fosforoitu asu

Kun olemme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa, kohtaamme toisemme, meidän on mahdollisuus vaikuttaa toisiimme. Olipa kyseessä koulutus, valmennus tai ylipäätään toinen toisemme kohtaaminen, olisi hienoa, että käteen jäisi jotain. Pidempikestoinen jälkivaikutus mahdollistuu, jos kohtaaminen on kolahtanut tunnetasolla. Mitä enemmän kolahtaa hyvällä tavalla, sitä pidempi jälkivaikutus. Ja kun jälkivaikutus purkautuu positiivisena energiana hyödyllisiin asioihin, kyseessä on fosforesenssi.

Fosforesenssin vaikutusta voi edesauttaa vaikkapa koulutuksen jälkeen paneutumalla muistiinpanoihin, soittamalla tai olemalla tekemisissä innostavan ja kannustavan henkilön kanssa. Fosforesenssin vaikutus on parhaimmillaan, kun kaksi tai useampi ihmistä yhdistävät fosforesenssin ja interferenssin vaikutukset, jolloin yksi plus yksi on kaksi ja niin edelleen.

Viimeksi kertomani olen huomannut niin urheiluun kuin liiketoimintaan liittyen. Voitetun jalkapallo-ottelun ja innostavan yritysvalmennuksen jälkeen fosforesenssi ja interferenssi ovat parhaimmillaan, kun on “pakko” olla tekemisissä samanhenkisten ihmisen parissa heti ottelun tai valmennuksen perään. Kotiotteluiden ja kotipaikkakunnalla pidettävien valmennusten perään väki hajoaa kuin varpusparvi suuntiinsa, mutta vieraspelin ja toisella paikkakunnalla tapahtuvan valmennuksen perään jälkihöyryt pääsee purkamaan mitä parhaassa ympäristössä.

Yritä maksimoida fosforesenssi-ilmiö ja valjastaa energia hyödyksi! 

web-010-SiefenHansPeterDSC0458m

Hullun vision perään realistisella suunnitelmalla

Hans-Peter Siefen Nordic Business Forumin perustajajäsenenä ja yrittäjänä uskoi hulluun visioon. Useamman vuoden suoramyynnin ja myyntityön parissa toimimisen jälkeen Siefen perusti yhdessä Jyri Lindenin kanssa yrityksen, jonka on tarkoitus keskittyä yritysvalmennuksiin. Siefeniä itseä innostaa todella suuresti valmentaminen ja itsensä jatkuva kehittäminen.

Aluksi yritys toimi nimellä Suomen Yrittäjäyhteisö. Vuoden 2010 syksyllä yritys järjesti ensimmäisen isomman valmennustapahtuman “Oma talous, mieli ja työkalut tuloskuntoon” viikonloppuseminaarin Jyväskylään. Tapahtuman osallistujamäärä oli noin 700 ja pääpuhujana oli Jari Sarasvuo. Tämä oli osoitus siitä, että tämän kaltaisille koulutuksille olisi imua.

Vuoden 2011 syksylle panokset kovenivat entisestään, sillä 2010 seminaarissa julkaistiin seuraavan vuoden iso tapahtuma “Tuottava vastuullisuus”, joka keräsi noin 1800 osallistujaa. Pääpuhujina olivat mm. Yhdysvaltain 45. varapresidentti Al Gore ja Les Brown. Muita esiintyjiä mm. Jari Sarasvuo, Esko Aho, Anssi Vanjoki, Alf Rehn ja Pekka Himanen.

Seuraava massiivinen tapahtuma onkin viikon kuluttua 20.-21.9.2012. Pääpuhujina ovat Sir. Richard Branson, maailmankuulu myyntivalmentaja Brian Tracy sekä Daniel Pink. Lisäksi suomalaisia menestyjiä mm. Jari Sarasvuo, ST1:n hallituksen puheenjohtaja Mika Anttonen ym. Tilaisuus oli loppuunmyyty jo toukokuussa. Huikeat 2300 osallistujaa on tulossa seminaariin.

Miten ihmeessä tällaisia tilaisuuksia saadaan Suomeen ja vieläpä Jyväskylään järjestettyä?

Hullu visio ja intohimo

Hans-Peter Siefen joutui syksyllä 2009 polvileikkaukseen. Sairaalassa konsepti unelman toteuttamisesta kouluttautumiseen ja valmentautumiseen liittyvästä omasta bisneksestä kirkastui. Siefen jakoi ajatuksen Jyri Lindenin kanssa. He innostuivat ideasta. Myöhemmin vuodenvaihteen aikoihin Siefen sai hullun idean ja soitti siitä Lindenille: “Tuodaan Al Gore Suomeen, Jyväskylään!” He uskalsivat ajatella, että se on mahdollista! Ja niinhän se olikin, mutta se edellytti hurjaa työmäärää askel askeleelta.

Vaikka visio oli hullu, suunnitelma on ollut realistinen. Siefen kertoo, että heistä seitsemästä, jotka Nordic Business Forumin parissa työskentelevät, vain yksi on rekrytoitu edellyttämättä työskentelemistä aktiivisen myyntiyön parissa (ja itse asiassa tämä ei-myyntiin rekrytoitu työntekijä on innostunut myös myyntityöstä). Jatkuvan myyntityön lisäksi kullakin on itseä innostavia vastuualueita tapahtuman järjestelyn tiimoilta. Siefen näkeekin erääksi tärkeäksi tekijäksi yrityksen menestyksen takana sen, että ihmiset voivat olla innostuneita työstään.

Missiona yrittäjähenkisyyden edistäminen

Siefen toistaa usein lauseen: “Yrittäjyys pitää yhteiskuntaa pystyssä, mutta yrittäjähenkisyys pitää yritykset pystyssä.” Yrittäjähenkisyyteen (sisäiseen yrittäjyyteen) liittyy keskeisesti jatkuva itsensä kehittäminen mm. kirjallisuuden, kuuntelu cd:iden ja valmennusten avulla. Nordic Business Forum tarjoaa itsensä kehittämiseen erinomaisia välineitä haastattelemalla aktiivisesti eri alojen menestyjiä ja julkaisemalla haastattelut kotisivuillaan. Haastatteltuja henkilöitä: Matti Alahuhta, Brian Tracy, Mika Anttonen, Alf Rehn, Les Brown, Jari Sarasvuo jne.

Kurkkaa oheinen linkki: http://www.nbforum.fi/videot

Realistisella suunnitelmalla päivä päivältä

Realistisen suunnitelman osalta eräänlaisen pitkän iteraatioprosessin (kokeillaan, kehitetään) kautta on löytynyt erittäin tärkeä ja toimiva myynnin apuväline eli viikkosuunnitelma. Suunnitelma on paperiversiona ja se kulkee aina mukana. Siihen on pilkottu päivittäiset aktiviteetit ym. Suunnitelman osalta keskeistä on se, että kukin uskoo itse omaan suunnitelmaansa. Näin ollen kun suunnitelma toteutuu, tulee työtyytyväinen olo, mikä puolestaan innostaa tekemään lisää.

Mihin ihminen itse voi aidosti uskoa, sen hän voi saavuttaa.

Haastattelijana Juha Ahola heinäkuussa 2012.

P.S. Nähdään Jyväskylässä!

Nordic Business Forumin nettisivuille tästä linkistä.


KONICA MINOLTA DIGITAL CAMERA

Kun todellisuus hämärtyy ja on vain yksi oikea ”uskonto”…

Uskominen on tärkeä asia! Uskominen voi liittyä uskontoihin, mutta ilman muuta yhtälailla se liittyy tähän arkiseen ja normaaliin elämään. Uskomissanaa ei saa sekoittaa uskontoon. Tässä artikkelissa käyttämäni sanat ”uskonto” tai ”uskovainen” eivät viittaa uskontoihin, vaan yleisesti ottaen johonkin asiaan uskomiseen.

Toistan, että uskominen on tärkeää. Kolikon toinen puoli on kuitenkin se, että uskominen ei saa mennä yli. Olipa kyseessä urheilusta, uskonnosta tai liiketoiminnasta omaan asiaansa uskomisen ei pitäisi tehdä sokeaksi. Hyvä merkki siitä, milloin uskonto menee yli on se, kun erilaisuuden hyväksyminen vaikeutuu. Kun uskovainen höyryää omaa asiaansa raottamatta yhtään ajatusta sille, että vaikka ko. asiaan uskominen olisi itselle hyväksi, myös muita hyviä uskomisen kohteita olisi. Jos ”vain minun juttu” on oikea niin silloin ollaan pahasti metsässä. Tällöin kaiken muun viestinnän polarisoi pois, mikä ei tue omaa uskoa.

Erilaisuuden hyväksyminen on rikkaus! Ihmisten erilaisuus on rikkaus. Kaikki eivät voi olla yrittäjiä, kaikki eivät voi olla urheilijoita, kaikki eivät voi olla tehdastyöläisiä jne. Yritysjohtaja, joka aliarvioi työntekijöiden ruohonjuuritason työtä, ei ymmärrä, että jokaisen panos on yhtä tärkeä yhteisen hyvän eteen, mutta roolit ovat erilaisia. Samoin ruohonjuuritason työntekijällä ei ole ymmärrystä em. asiasta, mikäli hän on kateellinen esimiehilleen tai johtajille heidän asemasta tai palkasta.

Myyntimies, joka myy tuotetta tai palvelua X ainoana oikeana, parhaana, tuotteena, on käytännössä sokea. Tunnetko muuten myyjiä, jotka vaihtavat tyynesti parhaan tuotteen X, parhaaseen tuotteeseen Y ja sitten Z:aan jne. milloin milläkin verukkeella?

Entäpä sitten, jos myyntimies houkuttelee toista myyntihenkistä ihmistä saman tuotteen pariin eikä toinen sytykään? Pitääkö reaktion olla: ”Piip, mä näytän tolle, joka ei usko mun juttuun!” tai ”Onpa tuo urpo!” Onko joku oikeasti sitä mieltä, että oma työnkuva ja rooli työelämässä sopisi kaikille tuttaville ja naapureille? En jaksa uskoa, että näin pihalla olisi kukaan aikuinen ihminen siitä, että ihmiset ovat erilaisia ja pitävät erilaisista asioista.

Miksi sitten uskovaisella syntyy halu näyttää muille, eikä vain itselleen näyttäminen (tavoitteiden asettaminen ja saavuttaminen) riitä? Johtuuko se todellisuudessa epävarmuudesta omaan uskoon – uskoon ko. tuotteen/palvelun, yrityksen tai itsen osalta? Jos tiedät olevasi tällä hetkellä oikealla asialla, sinulle oikeaa juttua tekemässä NYT niin miksi sitä tarvitsee toitottaa ympäristöön kuin kiihkouskovainen? Kyllä se epävarmuus on, mihin ihminen tarvitsee ympäristön tukea ja hyväksyntää. Jos joku ei ”syty” ko. asiasta (vaikka hyväksyisikin, että juttu on ok, mutta ei mun oma juttu) niin oma epävarmuus tulee pintaan ja siksi pitää vääntää.

Johtaja ajattelee eri tavalla kuin työntekijä – muutenhan jompikumpi on väärässä roolissa. Jos toinen osapuoli ajattelee asioista eri tavalla, miksi sitä pitää kavahtaa. Sehän on vain luonnollista ja normaalia. Niin kuuluukin olla. Tietysti yrityksessä on tarkoitus, että puhalletaan samaan hiileen yhteisin arvoin, mutta ihan varmasti ihmisten ajattelutapa on erilainen.

Olethan sinäkin puhdas pulmunen? Vitsi vitsi. Näin sitä saa itsekin katsoa peilin joka päivä. Miten se erilaisuuden hyväksyminen onkin niin haastavaa! Jotkut ihmiset osaavat hyväksyä erilaisuuden fantastisella tavalla ja uskon, että heillä on suuri mielenrauha.

Olen näkevinäni itseäni pahempia uskovaisia, jotka höyryävät omaa asiaansa, mutta pitikö se malka kaivaa ensin omasta silmästä. Jos kuitenkin koet lukijana, että minä hairahdun johonkin asiaan sokeaksi uskovaksi hyväksymättä muita ajattelutapoja, olen kiitollinen, mikäli nostat kissan pöydälle ja herättelet minut. En lupaa olematta höyryäjä, mutta lupaan yrittää parhaani ottaa onkeen, mikäli höyryämiseni viittaa siihen, etten hyväksy muunlaista ajattelutapaa.

Onneksi me ihmiset olemme erilaisia ja pidämme erilaisista asioista. Hälytyskellojen pitää soida itsellä silloin, kun erilaisuuden hyväksyminen käy erilaisuuden sietämiseksi tai vielä pahemmaksi.

 

girl on a public phone

Asennepolarisaatio rajoittaa oppimista ja kuulemista

Mitä asenne tarkoittaa? Asenne kuvastaa ihmisen suhtautumistapaa asioihin. Ihminen, joka on tunteidensa orja, ei ymmärrä, että asenne riippuu omista valinnoista ja merkityksen antamisesta asioille. Emme voi aina valita kokemuksiamme, mutta voimme valita reaktiomme kokemuksiimme.

Kun maitolasi kaatuu pöydälle, voimme valita suivaannummeko asiasta vai emme. Voimme valita otammeko liinan käteen ja siivoamme jäljet mukisematta vai jäämmekö nillittämään asiasta? Vai uskallatko väittää toisin?

Reagoitko asioihin samalla tavalla asioihin riippumatta siitä, onko paikalla perheenjäseniäsi vai onko paikalla muita? Suhtaudutko juomalasin kaatumiseen yhtä kärkkäästi kotona ja ravintolassa? Vaikka riitelisit puolisosi kanssa, etkö pysty muuttamaan tunnetilaasi ja asennettasi, kun ovikello soi ja huomaat, että anoppisi tai paras kaverisi on tulossa kylään?

En väitä, etteikö tunnetila vaikuttaisi asenteeseen, mutta lähtökohtaisesti asenteensa voi aina valita. Negatiivinen asenne kaventaa katsetta. Vuorovaikutuksessa ”väärällä asenteella” oleva ihminen ei ole vastaanottavainen eli ts. hän polarisoi kommunikointia voimakkaasti. Viesti ei mene perille! ”Sano sinä hänelle, koska hän ei minua kuuntele.” ”Mikset sinä kuuntele minua?”

Asennepolarisaatio voi johtua tietoisesta tai alitajuisesta valinnasta, jos ei ole luottamusta toiseen henkilöön tai vaikkapa organisaatioon. Yhtälailla asennepolarisaatio voi syntyä, jos ei ole halua oppia tai ymmärtää. Usein asenteesta johtuva polasaatio johtuu ihmiselle tyypillisestä tavasta käsitellä asioita. Käytämme ”mieltä häiritsevien” asioiden käsittelyssä mm. defenssi- eli puolustusmekanismeja. ”Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.” pätee. Ihmisen puolustautuessa esim. kritiikiltä, asennepolarisaatio suojelee sisintä, jotta vanhasta uskomuksesta ei tarvitsisi luopua.

Kun havaitsee itse syyllistyvänsä asennepolarisaatioon, olisi hyvä miettiä, mistä moinen oikeasti johtuu? Miksi viesti ei saa tulla läpi, mikä siinä ”satuttaa” itseä? Mitä pelkäämme? Vuorovaikuksessa kehonkieli kertoo paljon. Polarisaation voi havaita kehon asennosta, ilmeistä ja eleistä.

Joskus asennepolarisaatio puolestaan on tiedostaen järkevää, sillä esim. valittajan kanssa ”takki tyhjenee” helposti, jos viestinnän päästää läpi. Voi olla viisaampaa ja itseä säästävämpää päästää antaa viestinnän mennä harakoille. Valittajan kanssa intokseen käyminen ei kovin usein ole viisasta, mutta jos keskusteluun kuitenkin tarttuu mukaan niin kannattaa esittää valittajalle kysymyksiä, jotka ovat ratkaisukeskeisiä ongelman osalta. Herättely on paikallaan.

Asenne ratkaisee – aina! 

Aiemmin kirjoitetut polarisaatiot löydät täältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tunnepolarisaation vaikutus

Toisena päivänä mies innostuu ideasta lähteä käymään Ikeassa vaimon kanssa ja toisena päivänä ajatus on ”jyrkkä ei”. Toisena päivänä nainen ilahtuu miehen ehdotettua lähtemistä ulos syömään, joskus taas ei. Joskus kaveri syttyy ajatukselle lähteä pyörälenkille, joskus ei. Joskus makaronilaatikko on ”ihan ok” ja toisinaan ”ihan huippua”, vaikka valmistus olisi prikulleen samalla reseptillä suoritettu.

Käytännössä sama asia voi siis aiheuttaa erilaisen vastaanoton ja reaktion. Mistä tässä on kysymys? Tunnetilan merkityksestä. Olemme ”tuuliviirejä” siinä määrin, että tunnetilamme vaikuttaa siihen, miten ajattelemme asioista juuri sillä hetkellä. Ihminen käsittelee asioita sekä järjen että tunteiden avulla. Senhetkinen tunnetila vaikuttaa keskeisesti asioihin reagoimiseen. Tunnepolarisaatio on kuvastaa tunnetilan vaikutusta viestin/kommunikoinnin perille menosta. Jos vastaanottaja on negatiivinen, suurin osa viestinnästä polarisoituu, kun taas hyvätuulinen vastaanottaja on vastaanottavaisempi asioille.

Ajoituksen merkitys

Ajoitusta on syytä miettiä tietoisesti asioiden esittämiselle välttääkseen tunnepolarisaatiota. Jos isot kaupat menevät mönkään ja pomo on pahalla päällä, ei ehkä ole paras hetki lompsia tämän toimistoon kysymään palkankorotusta. Tai jos asiakas on erityisen stressaantuneen ja kiireisen oloinen, voi olla viisainta kysyä soittaa uudelleen toisena ajankohtana. Näin välttyy todennäköisemmin tunnepolarisaatiolta. Asia toimii myös käänteisesti.

Tunnetilasta irtautuminen

Toisekseen tunnetilasta irtautuminen on keskeisessä asemassa. Me kaikki hairahdumme tunteidemme orjiksi ainakin hetkellisesti ja usein. Kun tunne valtaa mielen, se voi rajoittaa meitä. Masentunut ihminen käpertyy ”oman koomansa keskelle” ja sysää vastuun ympäristöön sanomalla ”minä olen masentunut”. Väsynyt ihminen ei saa mitään aikaiseksi, kun toitottaa itselleen ja toisille olevansa väsynyt, mikä toimii tekosyynä tarttua itseä niskasta kiinni ja muuttaa tunnetilansa (vaikkapa käyttäen kehoaan innostuneesti). Kun näin käy, että ”minun elämä on se tunne”, tällaista tilannetta Sarasvuo kutsuu nominalisaatioksi.

Johtajan/esimiehen tehtävä työyhteisöissä on nominalisaation purkaminen eli denominalisaatio. Ihmisiä pitää irrottaa senhetkisestä mielen vallanneesta tunnetilasta, jotta ajatukset avartuvat mahdollisuuksille, eivätkä pyöri ongelmissa rypien uhrin asemassa odottaen ympäristöstä ratkaisua. Tunnetilan muuttaminen on mahdollista silmänräpäyksessä, kun muutoksen haluaa tehdä itse. Tunnetilan äkillistä muuttamista voi harjoitella tietoisesti.

Vastaanottajan tunnetila on syytä ottaa huomioon kommunikoinnissa ja vuorovaikutuksessa, jottei tapahdu tunnepolarisaatiota. 

Lue myös aiemmat artikkelit Uskomuspolarisaatio ja Polarisaatio kommunikoinnissa.

IMG_0643

Olenko minä avuton isä? Tiedosta hyötyä?

Välillä täytyy todeta, että minä olen avuton isä. Mikä tekee vanhempana toimimisesta niin vaikeaa ja haastavaa? Miksi sitä törmää toistuvasti omien lasten kanssa tilanteisiin, joissa jälkiviisaana olisi pitänyt toimia toisin tai muutoin vain kokee, ettei näitä tilanteita osaa käsitellä.

Lapsemme ovat pian 5 vuotta täyttävä tyttö ja 2-vuotias poika. Minulla on siis ollut mahdollisuus käytännön harjoittelun kautta oppia ja kypsyä isyyteen jo liki 5 vuoden ajan, mutta välillä tuntuu, että onko sitä vielä lähtöruudussa? Hommat eivät vain mene kuin Störmössä? Ongelmatilanteissa turhan usein pinna on tiukalla ja toiminta kaikkea muuta kuin oppikirjojen mukaista. Kiristys, uhkailu ja lahjonta ovat yllättävän usein toimintamenetelmiä varsinkin kiireisempänä hetkenä.

Enkö tiedä, miten lapsia (tai ketä tahansa muita ihmisiä) pitäisi kohdella? Olen lukenut yliopistossa 60 opintoviikkoa kasvatustieteitä ja olen näin ollen pedagogisesti pätevä opettaja. Äitini on toiminut lastenhoidon parissa noin 40 vuotta ja meillä oli hoitolapsia, kun olin ala- ja yläasteikäinen, jonka jälkeen muutin kotoa pois. Eiköhän sitä tietoa ja toimintamalleja periaatteessa pitäisi olla (myös muutoin kuin vain kirjatietona)?

Työelämässä puolestaan pystyn käsittelemään haastaviakin asiakaspalvelutilanteita rauhallisesti ja rakentavassa hengessä ilman tunnekuohuja. Mihin moinen rohkeus, mutta myös rentous, katoaa omien lasten parissa? Eikö ole merkillistä!

Pakko se on todeta, että tieto ei riitä! Tiedosta on paljon hyötyä, kun sitä osaa käyttää ja nimenomaan niin, että sitä tietoa soveltaa käytäntöön. Korulauseita, miten pitäisi toimia, on helppo luritella ja toisia on helppo neuvoa, kun ei itse ole tilanteessa. Toisten toiminnassa on helppo nähdä puutteita sivustaseuraajana.

Jos tieto riittäisi, olisimme kaikki hoikkia, emmekä törsäilisi tiliä tyhjäkksi tai jopa pakkasen puolelle. Lastenhoidon, isyyden/äitiyden, rahan käytön tai painonhallinnan oppaat eivät auta, ellei niiden sisältöä sisäistä. Sisäistäminen edellyttää usein kokemuksen. Tupakoitsija (hyvin suurella todennköisyydellä) ei päätä lopettaa tupakointia pelkän tiedotteen pohjalta tai jos puoliso “saarnaa”, mutta sairaalareissu keuhkoputken ahtautumisen ensioireiden merkeissä ja pelko kuolemasta keuhkoahtaumatautiin saattavat saada aikaan riittävän kokemuksen ymmärrykseen tupakoinnin riskeistä.

Ihmiset tarvitsevat kokemuksia (monesti kantapään kautta oppimista) ymmärtääkseen asioita. Eräs mies sai kuulla hampaidensa huonosta kunnosta vaimoltaan ja tyttäreltään useiden vuosien ajan, mutta vasta lapsenlapsen kysyttyä, “pappa, mitä mustaa sulla on suussa?”, mies päätyi korjauttamaan purukaluston hammaslääkärissä.

Lasten kasvattamisen merkeissä nostan itselleni hattua kuitenkin siitä, että osaan “harhauttaa” niin omia kuin toisten lapsia keskittämään huomionsa toisaalle, jos jokin asia heitä tympäisee. Sehän on “myyntityötä”! J

Tärkein työmaa on omassa päässämme etenkin oman asenteemme kanssa. Kypsymistä ja kasvua tarvitaan alati ja lasten kasvattamisessa jos jossain se tulee esiin päivittäin. Jos laihdutuksessa, tupakoinnin lopettamisessa tai lasten kasvattamisessa palaa alkuruutuun, riittävää kokemusta asian sisäistämiseksi tiedon tueksi ei ole vielä syntynyt. Tarvitaan lisää harjoitusta!

Tiedosta on voi olla hyötyä, mutta tarvitsemme kokemuksia ja toistoja asioiden sisäistämiseksi. Oppia ikä kaikki! 

Onko sinulla vastaavia kokemuksia?