KolmeVarttia

Työpäivän rytmittämistä ja työrauhaa, kiitos!

Toimistossa työskentelevä. Istutko työtuolisi takana kuin unissakävelijä pari tuntia ja lähdet kahvipaussille, kun työkaveritkin näyttävät lähtevän vai vasta sitten, kun kiireiltäsi ehdit? Vai keskeyttävätkö työkaverit tai puhelut sekä saapuvat mailit (bing-äänen kera) sinua jatkuvasti? Miten ajankäytön hallinta sujuu? Tuntuuko, että työpäivä täyttyy kaikenlaisella “puuhastelulla”, eikä mitään ehdi tehdä kunnolla keskittyen. Keskeytätkö  itse työkaverin, esimiehen tai alaisen menemällä tämän luokse heti, kun jokin asia mieleen juolahtaa, vai maltatko odottaa sopivaa hetkeä siten, että keskeytys mahdollisimman vähän häiritsisi tätä

Keskittymisen voima

Ala- ja yläasteella kokeet kestivät yleensä 45 minuuttia. Lukiossa aikaa oli useimmiten 3 tuntia. Yliopistossa tentit olivat useimmiten 4 tunnin kestoisia. Uskoisin, että lukiosta lähtien tenttien kesto on siitä 2 – 4 tunnin haarukassa. Oletko miettinyt, miten intensiivisesti koe- tai tenttitilaisuudessa pystyt keskittymään ajatteluun ja tekemiseen? Puhutaanpa vaikka äidinkielen aineesta, jossa tekstiä tuotetaan reilun konseptipaperin verran.

Kotona et todennäköisesti selviäisi aineen kirjoittamisesta samassa ajassa. Miksi? Siksi, koska häiriötekijät on minimoitu koe- tai tenttitilaisuudessa. Et voi mennä Facebookiin härväämään, soittaa tai vastata puhelimeen kavereille tai hakemaan pientä purtavaa jääkaapilta, mitä todennäköisesti kotona tapahtuisi. Toisekseen deadline eli rajoitettu aika laittaa aivot toimimaan tavoitehakuisesti. Kun aikaa on esim. 3 tuntia, aikaa ei välttämättä riitä tussurointiin. On pakko keskittyä!

Työpaikalle työtehokkuutta

Miten tätä oppia voitaisiin hyödyntää työpaikoilla? Olisi viisasta antaa työrauhaa työkavereille ja lisäksi rytmittää työpäivää. Lisäksi työpäivän suunnittelu etukäteen prioriteetteineen lisää työtehokkuutta. Kannattaa sopia ns. pelisäännöt työyhteisössä. Tällöin jokainen voi kunniottaa niin toisten kuin omaa arvokasta työaikaa. Kuvitteleppa, että koe- tai tenttitilaisuudessa sinut keskeytettäisiin 10 minuutin välein jonkun toimesta ja kullekin joutuisit vastaamaan jotain järkevää. Ihan samalla tavalla käy työtehtävien parissa. Ajatuksen joutuu kokoamaan aina uudelleen ja hyvä ajatustyö (mahdollisesti flow) katkeaa.

Yksi tapa rytmittää työpäivää ja luoda työrauhaa työyhteisössä on sellainen, että klo tasan – varttia vaille on ns. rauhallinen työaika, jolloin kukaan ei keskeytä toisia, ellei ole aivan ratkaisevan pakottava tarve vaikkapa asiakastyön järjestymiseksi. Sitten varttia vaille – tasan olisi ns. välitunti (kuten koulussakin), jolloin työskentelyä jatketaan, mutta tällöin kuka tahansa saa käydä esittämässä mielen päällä olevia kysymyksiä toisille. Tietenkin tässä “välitunnin” aikana on järkevintä käydä santsaamassa kahvia tai käydä wc:ssä. Näin rauhallisena työaikana häiriöt saadaan minimiin. Tällöin jokainen oppii työskentelemään työhönsä keskittyen ja keräämään mieleen tulevat kysymykset ja kysymään ne kerralla toisilta keskeyttämättä toisia jatkuvasti. Samalla tulee selvää rytmitystä työpäivään.

Priorisoi tehtäväsi

Priorisointi on helppo tehdä vaikka ihan tyhjälle paperille eli viimeistään työpäivän alussa (tai edellisenä iltapäivänä) tulee miettiä paperille 6 tärkeintä työtehtävää kyseiselle päivälle. Ja kun mietintätyö on tehtynä aloitetaan listan mukaisesti kohdasta 1. eteenpäin tekemään tehtävä tehtävältä invensiivisesti keskittyen. Priorisoinnissa on myös se hyvä puoli, että jos sairastut kesken työpäivän tai “joudut” lähtemään asiakastyön pariin, voit antaa listan kollegalle tai esimiehelle, jotka pitävät huolen, että tärkeimmät työtehtävät tulevat tehdyksi – joku voi siis jatkaa työtehtäviä listan mukaisesti.

Ajattelepa vielä sellaista, että kouluissa ei olisi välitunteja. Oppilaat hyppisivät seinille. Ei kukaan jaksa keskittyä tauotta montaa tuntia, mutta silti on tärkeää keskittyä silloin, kun pitää keskittyä. Rytmiä työpäivään saa esim. 45 min / 15 min syklillä. Yritä saada tuolloin rauhaa myös puhelimen käytöltä äläkä kyttää maileja. Tarkoitus ei ole pitää kahvitaukoja tunnin välein, vaan työskennellä keskeytyksittä 45 minuuttia ja keskittää kaikki häiriöt ja tauot tunnin viimeiselle vartille. Ja kaikki noudattavat samaa sääntöä.

Paranna omaa ja toisten työtehokkuutta etsimällä keinot keskittyä työtehtäviin paremmin!

dreamstimefree_197455

Myyjä! Varo nuhapumppuja työyhteisössä!

Arvoisa myyjä! Onko työyhteissössänne “nuhapumppuja”? Siis työntekijöitä, jotka toimivat myynnin parissa, mutta kaikki muu paitsi myynti priorisoituu aina etusijalle. Kahvin keittäminen, työpöydän järjestäminen, kontaktien “etsiminen” (=prospektointi), myynnin “valmistelu”, seurustelu-upseerina toimiminen, maitopurkin hakeminen kaupasta kesken työpäivän, tupakalla käyminen ja yleismies-Jamppana toimiminen ym. Vievät aikaa ja ovat mieluisampaa tekemistä kuin itse myynti. Eivät edellä mainitut tehtävät ole turhaa työtä ja sitaateilla tarkoitan ko. asian tekevinään olemista. Prospektointi ja myynnin valmistelu ovat tärkeitä asioita, mutta ne eivät johda kauppaan, ellei luuri nouse tai asiakkaita tavata eli tehdä jotain konkreettista asiakaskontaktin syntymiseen.

Kyllä näitä nuhapumppuja on muuallakin kuin myyntityön parissa, mutta myyntityössä olennaisen tekemisen välttely kostautuu raskaasti – päivittäin. Hyvä (tai huippu)myyjä ei suostu olemaan seurustelu-upseerina, vaan edellyttää itseltään tuloksia ja tiedostaa, että tuloksia edellyttävät teot, joita myyntityössä ovat mm. puhelut ja tapaamiset.

Myynnin saralla eräs maailman tunnetuimmista myyntivalmentajista nimeltään Brian Tracy kertoo, että myyjä on keskimäärin 90 minuuttia päivässä tekemisissä asiakkaan kanssa. 7,5 tunnin työpäivästä 1,5 tuntia on noin 20%. Olisikohan viisainta pitää huoli, että ainakin tämä 20% tulee tehdyksi vuoren varmasti välttelemättä sitä ja priorisoimatta sitä kaiken muun perään? Jos tuntuu siltä, että tehokasta myyntityötä ei jaksa/viitsi tuon vertaa tehdä niin olisikohan alan vaihtaminen paikallaan?

Miksi nuhapumppuja pitää varoa? He tartuttavat tautinsa toisille! Jos jollakulla on tarttuva tauti (oksennustauti tms), vältät todennäköisimmin tällaisen taudin tarttumista itseesi? Ja jos tiedostat itselläsi olevan vastaavanlaisen taudin, et mene tartuttamaan sitä toisille (jos olet täysipäinen), eikö? Jos tunnistat nuhapumppuja työyhteisössä, joita et voi välttää, tarjoa heille “lääkitystä” ja mikäli he eivät ole valmiita “lääkitykseen” niin lienee tj:n aika toimia asian puitteissa. Jos itse olet nuhapumppu, pyydä lääkitystä tai lopeta toisten tartuttaminen (keinot kyllä löytyy).

Lääkitys edellyttää halua tervehtyä. Ellet itse tiedosta, miten parannut taudista, kysy lääkitystä sellaisilta, jotka eivät ole nuhapumppuja. Tiedät varmaan, kuka saa tuloksia. Lääkityksenä on usein myyntialalla aktiivisuuden lisääminen. Jos aktiivisuus puolestaan on kunnossa, mutta tulokset eivät näytä valoisilta, on syytä miettiä, onko laatu (soittojen, tapaamisten) hyvä, entäpä kohdennus ja suuntaus (kohderyhmä, fokus, ajankäyttö ym.).

Jos olet kokeneempi myyjä ja sinulla on annettavaa muille, pidä “lääkekaappia” aina mukana ja jeesi kavereita ennenkuin nuha iskee, jos merkit viittaavat negatiiviseen suuntaan. Mitä enemmän ympärilläsi on ammattitekijöitä, sitä paremmin se ruokkii itseäsi. Varo, ettei oma nenä ala vuotaa.

Vältä nuhapumppuja!

header1

Kouluttautuminen on elinehto!

Tämä artikkeli on kirjoitettu toisessa kontekstissa, Helpmaxin vuosijulkaisussa. Vaikka esillä olevat asiat ovat specifejä Helpmaxin kannalta, pointti on elinikäisen oppimisen taidoissa ja tarpeessa kehittyä ja kasvaa. Kun työpaikka ymmärtää kasvun tarpeet, on mahdollista kehittyä.
P.S. Eilen tein koulutusesityksen toimistolla asiakaspalvelu- ja myyntitehtävissä olevan työntekijän kanssa oppisopimustoimistoon liiketalouden perustutkinnon suorittamisesta. 


Juha Ahola
 toimitusjohtaja, näyttötutkintomestari

“Jos teet suunnitelmia vuodeksi, kylvä viljaa. Jos teet suunnitelmia vuosikymmeneksi, istuta puita. Jos teet suunnitelmia elinäiksi, kouluta ihmisiä.”

Vierivä kivi ei sammaloidu!

Helpmax on toiminut ja toimii varsin tiiviisti kouluttavana organisaationa. Työllistämme tällä hetkellä noin 40 työntekijää, joista noin puolet toimii kokoaikaisesti ja noin puolet osa-aikaisesti. Kaksi työntekijää on palkkatuella ja kahdella työntekijällä palkkatukijakso päättyi syksyllä ja he ovat jatkaneet kokoaikaisina työntekijöinä edelleen. Tavoitteemme on aina se, että palkkatuella palkattava työntekijä työllistyy kokoaikaiseen työhön palvelukseemme. Lisäksi meillä on toimistolla yksi taloushallinnon ammattitutkinnon suorittaja työharjoittelussa 3 kuukauden ajan ja työelämävalmennuksessa/ työkokeilussa on yksi työntekijä, joka on vaihtamassa alaa terveydellisistä syistä. Keväälle on sovittu ainakin yhdelle liiketalouden perustutkinnon suorittajalle työharjoittelupaikka toimistollemme.

Tänä vuonna on vuodenvaihteeseen mennessä neljä työntekijää suorittanut kotityöpalvelun ammattitutkinnon oppisopimuskoulutuksena, työn ohessa näyttötutkinnon merkeissä.

Oma taustani on se, että olen fysiikan ylioppilas ja yliopistossa opettajan pedagogisen pätevyyden suorittanut. Liiketalouden perustutkinnon suoritin näyttötutkintona ja aivan samalla tavalla suoritan paraikaa yritysjohtamisen erikoisammattitutkintoa. Vuonna 2011 suoritin näyttötutkintomestarin koulutusohjelman, mistä on ollut paljon hyötyä Helpmaxin koulutusasioihin liittyen.

Kehitämme kaiken aikaa sisäistä koulutusjärjestelmäämme. Meillä on niin sanottu koulutusputki, johon uusi työntekijä tulee ja siitä alkaa hänen perehdyttäminen. Olemme huomanneet, käytännön kautta systemaattisen perehdyttämisen merkityksen.

Yhtiökumppani, henkilöstöjohtaja, Martti Kähkönen täyttää ensi vuonna 60, mutta hänelle emme enää järjestä tutkintotavoitteista koulutusta, vaan hänkin käy 2 – 5 täsmäkoulutusta joka vuosi.

Pyrimme antamaan työntekijöille ”syttöjä” halukkuuteen kehittää itseään ja kouluttautua eteenpäin. Olemme yhteistyössä useamman eri oppilaitoksen oppisopimustoimiston kanssa.

Käymme mielellämme puhumassa kouluilla mm. yrittäjyyteen liittyvistä asioista. Viimeksi sain kutsun PSK:lta ja kävin puhumassa maahanmuuttajille toimialastamme ja työnhakemisesta toimialamme yrityksiin. OSAO:lla ja OAMK:lla sekä yliopistolla olen käynyt puhumassa useamman kerran.

Marraskuussa järjestimme kolmelle liiketalouden perustutkinnon suorittajalle työharjoittelupaikat kauttamme toisiin yrityksiin, kun soittelin tuttavayrittäjille, olisiko heillä opiskelijoille harjoittelupaikkoja, ja omat paikkamme olivat täynnä.

Helpmax koti-, siivous- ja hoivapalvelut sekä vastikään julkaistu Profimax koulutus-, valmennus- ja konsultointipalvelut ovat Maxivo Oy:n aputoiminimiä.

Profimaxin uunituoreille nettisivuille pääset tästä. www.profimax.fi Kun uusia artikkeleita julkaistaan Profimaxin sivuilla, tästä tiedotetaan Vauhtipyörän FB-sivulla. 

 

facebook_logo

Sosiaalisen median kaksisuuntainen vuorovaikutus ja asiakkaan etu

Kuinka moni suomalainen yritys oli 5 vuotta sitten Facebookissa? Ei monikaan! Kuinka moni yritys on nyt vuoden 2012 lopulla Facebookissa? Varsin moni!

Miksi yritykset ovat tulleet ja tulevat pian Facebookiin? No, tietysti siksi, että Facebookissa ovat myös asiakkaat ja lisäksi myös kilpailijat. On siis tärkeä olla näkyvillä siellä, missä asiakas on markkinointiviestinnän kohteena ja tekee ostopäätöksiä.

Sosiaalinen media on asiakkaan etu! Miksi?

Siksi, että asiakkaan on helppo äänestää jaloillaan niin hyvässä kuin pahassa (tai tässä tapauksessa hiirellään ja näppäimistöllään), mikä yritys tarjoaa heitä kiinnostavia tuotteita tai palveluita, mutta ennen kaikkea, mikä yritys tarjoaa Facebookissa lisäarvoa asiakkaille. Lisäarvo voi olla esim. etu tai alennus, blogipostaus, hintavertailu, uutinen, testi-/näytetuote, kysely, arvonta, linkitys taikka pikaopas.

Lisäarvo! Kun yritys tarjoaa lisäarvoa postauksillaan, fanit tykkäävät niistä (eli peukuttavat). Näin ollen viidakkorumpu kaikuu eteenpäin. Puskaradio on ollut aina tehokas markkinointimenetelmä. Luotettavan tuttavan suositellessa palveluita, ostokynnys madaltuu todella paljon. Jos oma Facebook-kaveri tykkää yrityksen X Facebook-sivusta, on helppo itsekin tykätä ko. sivusta ja tilata myös ko. yrityksen tuotteita tai palveluita.

Kilpailu! Koska kilpailu asiakkaista on kova, yritykset tarjoavat erilaisia etuja, jotta saa houkuteltua uusia faneja (asiakkaita). Mitä enemmän faneja, sitä isompi joukko haluaa kuulla, mitä yrityksellä on tarjottavana. Toisaalta sosiaalinen media tuo myös kaksisuuntaista vuorovaikutusta kommunikointiin. Onnistuessaan yritys voi päästä lähemmäksi asiakasta ja asiakassuhde lujittuu.

Palaute! Kolikon toisena puolena on tietysti negatiivinen viidakkorumpu. Tästäkin syystä yritysten tuotteiden/palveluiden on oltava asiakaskokemuksen mukaan lupausten mukaisia.

Sosiaalinen media ei todellakaan ole vain nuorison juttu. Keski-ikäisten käyttäjien määrä lisääntyy hyvää vauhtia. … ja eikö sitä niin sanota, että uudelle asialle ensin nauretaan, sitten sitä vastustetaan ja lopulta siitä tulee itsestäänselvyys.

FACEBOOK VAAN NYT SATTUU OLEMAAN AIKA IN-JUTTU!

Tämä artikkeli löytyy myös Helpmaxin vuosijulkaisusta http://helpmax.fi/sivut/?page_id=2097

Juha

Mitä asenne tarkoittaa?

Tasan viisi (5) vuotta sitten kirjoitin oheisen kirjoituksen, kun aiheena oli asenne. En ole muokannut tekstiä jälkikäteen, mutta lisään lihavointeja ja värejä lukemisen selkiyttämiseksi nyt viisi vuotta viisaampana. :)

———-

Asenne

Mitä asenne tarkoittaa? Miten tämän kaikkien tunteman sanan asenne voisi määritellä? Mielestäni asenne tarkoittaa suhtautumistapaa ja asennoitumista asioihin. Käytämme sanaa kansankielisesti. Esim. ”Markulla on loistava asenne. Hän treenaa joka päivä 2 kertaa.” Tässä nimenomaan tarkoitetaan sitä, että yleisen uskomuksen (tarkemmin: yleismaailmallinen uskomus) mukaan Markun asenne on hyvä, sillä hän panostaa harrastukseensa paljon. Sitä pidetään parempana asenteena (=asennoitumisena) kuin sitä, että treenaisi vähemmän. Minkä takia yleisesti uskotaan, että enemmän harjoittelevalla on parempi asenne? (Vastauksen voit saada rivien välistä, kun luet loppuun.)

On aivan ratkaisevaa, millainen asenne sinulla on, menestytkö elämässäsi vai et? Asennoituessasi vilpittömästi, kunnioittavasti ja arvostavasti toisiin ihmisiin, saat hyväksyntää ihmisiltä ja sinusta pidetään. Samoin sinun on varmasti helpompi antaa arvostusta ja hyväksyntää ihmisille, joilta saat niitä. Mikäli joku käyttäytyy epäkunnioittavasti, vilpillisesti ja töykeästi sinua kohtaan, todennäköisesti hän ei saa suuremmin arvostustasi.

Esim. Toimit torikauppiaana. Kolme T-paitaa maksaa yhteensä 10 euroa. Verrataan kahta eri myyntitilannetta. Lukijana voit päätellä, kummassa tilanteessa annat asiakkaalle helpommin joustoa.

Tilanne 1: Asiakas on hyvin ystävällinen, keski-ikäinen, mies ja kehuu hienoja tuotteitasi, kyselee, kauanko olet ollut torikauppias, mitä kouluja olet käynyt ym. ja vaihdatte kuulumisia mukavan tovin. Asiakas haluaa ostaa kolmelle lapsenlapselleen samanlaiset Ritari-ässä T-paidat. Maksaessaan hän kaivaa lompakkoaan ja huomaa pettymyksekseen, että hänellä on vain käteistä mukana tasan 9 euroa. Mitä myyjänä ehdotat?

Tilanne 2: Asiakkaaksi tulee keski-ikäinen mies, jolla tuntuu olevan kiire. Hän tiuskii partaansa sitä, että palvelu tuntuu kestävän, kun olet palvelemassa juuri toista asiakasta. Kun alat palvella häntä, hän päivittelee, kuinka surkea valikoima koko torilla on ja kertoo myös, että kesälomakin on jo lusittu. Asiakas kysyy, kuinka kalliiksi tulisi ostaa kolme T-paitaa. Kerrot niiden olevan tarjouksessa 10 eurolla. Hänen mielestään ne ovat turhan kalliita ja muistelee, että toista se oli markka-aikana ja sanoo sitten: ”Myy nuo paidat minulle 9 eurolla, niin sitten voin ostaa ne. Eiväthän nuo edes laadultaan ole häävit. Kai ne siihen hintaan pystyy myymään?” Tuntuuko, että sinun on ilo antaa alennusta nyt?

Mitä kylvät, sitä niität! ja Niin metsä vastaa, kuin sinne huudat!. Nämä sanonnat kuvaavat hyvin sitä, miten luonto toimii. Aistimme sen, miten toiset ihmiset meihin suhtautuvat ja toiset ihmiset aistivat sen, miten me heihin suhtaudumme. Oletko huomannut saman kyvyn eläimillä (esim. koirilla)? Eli koiran suhtautuminen sinua kohtaan on hyvin pitkälti kiinni siitä, miten sinä suhtaudut koiraa kohtaan. Toisista koirat pitävät, toisista eivät? Miksiköhän? Eli kyse on luonnonlaista!

Mistä sitten ihmiset aistivat toisten asennoitumista heitä kohtaan? Viestintämme ei perustu sanoihin, vaan tunteisiin. Sanat vaikuttavat vain 7 %, äänenkäyttö (sävy, voimakkuus, tempo, korkeus) 38 % ja loput 55 % tulee fysiologiastamme (kehonliikkeet, ilmeet, eleet, jännitteet). Seuraamme toisiamme koko ajan. Kuuntelemme, millaisella äänensävyllä toinen meille puhuu, onko hän innostunut, pettynyt vai onko hänen tunnetila jokin muu ja sitä, millaisia ilmeitä ja eleitä hän käyttää. Kehon kieli vaikuttaa eniten! Kun ihminen on 100% sanojensa takana, kaikki aistivat hänen energiansa. Hänen koko olemuksestaan on aistittavissa asenne! Kun näemme ihmisten kertovan asioita, huomaamme helposti pienenkin epävarmuuden. Sanoistako?! Emme yleensä sanoista, vaan ihan jostain muusta! Mietipäs! ”Mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää.”

”Ajattelen siten kuin ajattelen, koska 
elämäni on hunningolla!” Ei pidä 
paikkansa. Elämäsi on hunningolla, 
koska ajattelet siten kuin ajattelet. Et voi aina valita kokemuksiasi, mutta voit aina valita reaktiosi kokemuksiisi. Esim. Vaimosi/miehesi ajaa auton ojaan. No, sillehän ei voi enää mitään, mutta voit valita, että huudat toiselle syyttäen häntä idiootiksi tai voit olla iloinen siitä, ettei henkilövahinkoja sattunut. Se on sinun valinnastasi kiinni! Aika moni päätyy spontaanissa tilanteessa ensinmainittuun reaktioon, vai kuinka? Mistä valintasi reaktioosi on kiinni? Asenteestasi! Toisinaan voi olla, että olet hyvällä päällä, toisinaan pahalla päällä. Mietipäs, mikä merkitys tunnetilallasi on em. tilanteen kuulemishetkellä? Sekin vaikuttaa asiaan. Silti hyvin moni muuttaa hyvänkin tunnetilan huonoksi ja suuttuu toiselle. Se, mikä on sisällä, tulee ulos!

Asenteesi kuhunkin asiaan ratkaisee, miten päätät valintatilanteessa. Sitä helpompaa lenkille lähteminen on, mitä parempi asenne sinulla on terveyttä ja liikuntaa kohtaan. Asenteestasi kumpuavia valintoja ovat, päätätkö toimia vai olla toimimatta, uskotko vai epäröitkö, menestytkö vai epäonnistutko? Asenteesi ratkaisee, miten suhtaudut esim. lenkillä käymiseen seuraavista tavoista. 1) ”SITKU (sitten kun) mulla alkaa päivätyö, alan lenkkeilemään.” tai 2) ”MUTKU (mutta kun) mulla on niin pitkät päivät töissä, en ehdi lenkkeilemään.” tai 3) ”VOIKU (voi kun) oisin alottanu säännöllisen lenkeilyn nuorempana.” HOX! Paremmasta asenteesta seuraa parempi elämä. 4) ”NYTKU (nyt kun) on maailman paras päivä, eli tänään, aloittaa lenkkeily. Aloitan siis tänään lenkkeilyn ja sitoudun itselleni käymään säännöllisesti.” Vaihtoehto 4) on siis ainoa oikea asenne menestykseen! On yhdentekevää, mitä teet niin, oma asenteesi ratkaisee, kuinka hyvin sen teet ja kuinka hyvin siinä onnistut. Asenne ratkaisee aina!

Kysymyksiä, jotka jäävät auki / vajaiksi (aiheiden rajaamisen johdosta):

Mitkä asiat vaikuttavat, millainen asenne kullakin ihmisellä on?

Mitä asioita erilaisista asenteista seuraa, positiivinen asenne/ negatiivinen asenne?

Millaisia valintoja oikean asenteen omaavat ihmiset tekevät / ovat tehneet?

Miten voit muuttaa omaa asennettasi?

14.12.2007 Juha ”Jaguaari” Ahola

 

 

football field

…mutta silti niin antoisaa

Jalkapallovalmentaja Tero Suonperä (luithan jo 1. artikkelin?)

…mutta silti niin antoisaa 

“Lapsuuden harrastuksesta on työ, mutta valmentaminen ei tunnu työltä.”, sanoo Suonperä. Parhaan palkinnon valmentaja saa, kun joku pelaaja oivaltaa treeneissä harjoitellun asian ja käyttää sitä pelissä.

Ison haasteen tuovat esim. 1. tai 2. divisioonatasolle “jämähtäneet” sarjajyrät, jotka eivät pyri urallaan eteenpäin. He eivät ole kovin vastaanottavia uusille ajatuksille. “Vanha koira ei uusia temppuja opi.” tahtoo valitettavan usein olla totta.

Valmentaminen on tiimityötä. Keskeisessä asemassa on se, että rakentaa hyvän valmennus-/taustatiimin, joka puhaltaa yhteen hiileen. Ns. yhden miehen show ei tahdo toimia. Siinä polttaa itsensä loppuun ja toisaalta naamakin palaa pelaajien suuntaan. Voimakastahtoiseen piiskaavaan valmentajaan pelaajat tahtovat väsyä ja tästä onkin esimerkkejä ihan näiltä leveyspiireiltäkin.

Oman persoonan kautta toimittava 

On tärkeä olla rehellinen. Jos naamansa menettää kerran, auktoriteetti menee sen siliän tien. Suonperällä on itsellään kokemuksia, kun valmentajat ovat hänelle peliuransa aikana luvanneet esim. peliaikaa seuraavassa harjoitusottelussa vähintään 45 minuuttia, mutta toteutuma on ollut 8 minuuttia. Täytyy muistaa, että harjoituspeleissä ei pelata pisteistä, joten tilanne ei sikäli voi muuttua ja onhan se muutenkin niin, että sen mitä lupaa, se pitää pystyä pitämään.

Suonperä on valmentanut niin miehiä kuin naisia ja poikia sekä tyttöjä. Hän on tykännyt käydä kehityskeskusteluita pelaajien kanssa. Suurimmalle osalle nämä työelämästä tutut keskustelut harrastuksen parissa ovat olleet uusi käsite. Motivoinnin kannalta Suonperä näkee todella tärkeänä seikkana sen, että tuntee pelaajat, koska pelaaja miettii, onko valmentaja aidosti kiinnostunut hänestä ihmisenä? Kun pelaaja pääsee vaikuttamaan asioihin, hän situoutuu paremmin. Tässä on myös selvää analogiaa työelämän kanssa. Ei vain ylhäältä alaspäin johtamista (käskemistä), vaan vuorovaikutusta suuntaan ja toiseen.

Kulttuurierot on huomioitava myös. Porilaiset ja oululaiset ihmiset ovat erilaisia. Valmentajan on sopeuduttava toimimaan erilaisten ihmisten parissa. Suonperä on huomannut, ettei ruotsalainen diskuteeraamis-malli yleensä sovi Suomeen. Tästä syystä ruotsalaiset valmentajat eivät välttämättä sovi suomalaiseen kulttuuriin. Vahvistakoon poikkeus tämän säännön, kun Curt Lindström valmensi Suomen maailmanmestaruuteen vuonna 1995. Valmentaminen on sellaista diktatuurin ja demokratian välillä kultaisen keskitien hakemista.

Paljon on Suomessa kehittämisen varaa seuratoiminnassa

Urheiluseurojen taustalla tulisi olla liiketoimintaa, jos menestystä haetaan. Valitettavan usein seurat “ruinaavat” rahaa vain sponsoreilta ja junioripelaajilla on sitten kuukausimaksut kattamassa harrastuken kustannuksia. Iso ongelma on se, että urheiluseuroihin palkataan osaamattomia ihmisiä (esim. sopimuspelaajia) tekemään ammattilaisten töitä. Markkinointi, myynti, toiminnan organisointi ja palkkahallinto eivät sovellu kaikille. Seurojen hallituksissa istuvat pelaajien isät ja äidit varsin usein.

Suonperä oli vastikään Amsterdamin Ajaxin toimintaan tutustumassa. Hän huomasi, kuinka seuralla on oma pelillinen identiteetti, jota kaikki joukkueen junioreista edustukseen asti noudattavat. Valmentajien tulee täyttää seuran ideologia. Suomessa asia menee yleensä niin, että seura hankkii valmentajan, jolla on ns. vapaat kädet toteuttaa omaa pelifilosofiaa. Näin ollen valmentajan vaihtuessa myös pelitapa vaihtuu. Ajaxin mallissa on mahtavaa se, että jokainen pelaaja juniorista alkaen tietää, mitä valmentaja odottaa kullakin pelipaikalla pelaavalta pelaajalta myös seuran edustusjoukkueessa.

“Ajaxin mallia on lähdetty ajamaan sisään Viitasen Timpan kanssa OPS-junioreiden toimintaan sisään jo ennen Amsterdamin reissua. OPS-junioreissa asiat hoituvat sovitusti ja seura haluaa panostaa pelaajien kehittymiseen.”, pohtii vielä liigavalmentajaksi hamuava Suonperä.

Suonperä kiteyttää menestystä siten, että pitkäjänteisestä työstä seuraa tuloksia, joista seuraa hyvä henki! 

IMG_0228

Intohimoisesti oman unelman perään

Intohimolla oman unelman perään

Tero Suonperä, 36, toimii päätoimisesti jalkapallovalmentajana. Noin neljätoista vuotta sitten Suonperä muutti opiskeluiden perässä Kokkolasta Ouluun. Kokkolassa hän ehti valmentaa yhtä juniorijoukkuetta ja Oulussa pääsi heti juniorivalmennuksen pariin. Saappaat suurenivat muutaman vuoden kuluttua kertaheitolla, sillä hän nousi OLS:n 1 divisioonajoukkueen peräsimeen. Sittemmin Suonperä on toiminut Oulun lisäksi Raumalla ja Porissa päätoimisesti valmennustehtävissä ja ympyrä sulkeutui jälleen sillä, nyt hän toimii OPS-junioreiden organisaatiossa junioripäällikkönä sekä yhden joukkueen vastuuvalmentajana.

“Valmentajalla on itselläänkin oltava tavoitteita ja niistä tulee viestiä pelaajille, jotta pelaajat voivat ottaa todesta, kun valmentaja kannustaa pelaajia asettamaan itselleen tavoitteita eteenpäin urallaan. Tuntuisi hölmöltä potkia toisia eteenpäin, jos itsellä ei olisi kova halu kehittyä.”, tuumailee Suonperä.

Oppia ikä kaikki

Suonperä on huomannut, että nuorempana sitä oli liian perfektionisti ja yritti tehdä enemmän kuin mihin resurssit riittävät. Mm. pelaajien kehittämisessä hän on kokenut viisaimmaksi keskittyä kunkin vahvuuksiin, eikä niinkään heikkouksiin. Jos yrittää kehittää kaikilta pelaajilta niin vahvuuksia kuin heikkouksia, homma ei vain onnistu. Joukkueen roolittamisessa nimenomaan pelaajien vahvuuksien mukaan toimiminen on järkevää. Nuorempana sitä usein on kärsimättömämpi asioiden suhteen ja kaikki pitäisi saada tässä ja heti.

Keskustelu- ja sosiaalisia taitoja valmentaminen on kehittänyt Suonperälle. Vaaviva valmenta myöntää, että vaatiminen on muuttanut muotoaan vuosien myötä. Sitä osaa esittää asiat rakentavammin. Kypsymisen myötä peleissä on oppinut pudottamaan kierroksiaan siten, että osaa analysoida peliä paremmin. Siitä huolimatta tulisieluinen ja intohimoinen Suonperä elää pelissä edelleen tunteella.

Ei todellakaan ruusuilla tanssimista aina

Moni valitsee työelämän valmentamisen sijaan ja valmentaminen jääkin vain harrastukseksi, jota tehdään talkoilla. Tämä on tietenkin ymmärrettävää, sillä useimmilla seuroilla ei ole varaa palkata valmentajia ainakaan kokopäiväisesti ja niilläkin seuroilla, joilla on vara palkata, palkkojen suuruus ei päätä huimaa. Kyse on enemmänkin elämäntavasta, kun palkalla juuri ja juuri tulee toimeen. Suonperä ei ole juuri opettajan sijaisuuksia kummempaa tehnyt palkkatyönä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Reilun vuoden ajan hän toimi myyntityössä, jossa menestyi mukavasti, mutta halusi kuitenkin keskittyä valmentamiseen päätoimisesti, joten jätti muut työt.

Toisekseen Suomessa kateus on läsnä joka paikassa. Valmentajan on oltava melko paksunahkainen, että työtä viitsii tehdä. Kampittajia löytyy joka nurkalta ja varsinkin, jos itse on kunnianhimoinen ja määrätietoinen menemään urallaan eteenpäin ja tämän tuo julki, osalle asia ei ole ok. Oman osaamisen tai itseluottamuksena esiin tuominen on monille punainen vaate. Kateuden johdosta energia menee aivan vääriin asioihin, kun tärkeämpää on saada puhua toisista ihmisistä negatiivisia asioita kuin rakentavasti kehittää toimintaa.

Suonperä on kokenut myös sen, etteivät palkat tule aina ajallaan. Se vaatii luonnetta, että silloin pystyy säilyttämään luottamuksen seurajohtoon, mutta Suonperä kertoo, ettei ole sellaisten asioden koskaan antanut vaikuttaa valmentamiseen. Jotkut valmentajat saattavat ehkäpä jopa oikeutetusti iskeä takapuolen penkkin ja sanoa, että valmentaminen jatkuu sitten, kun palkka tulee tilille. Ja sitten kun asiat eivät mene putkeen niin pelillisen menestyksen puute tai seurajohdon kanssa egojen välisten ristiriitojen johdosta voi tulla kenkää. Joskus on pitänyt turvautua palkkaturvaankin.

Artikkelin jatko-osa julkaistaan lähipäivinä.

Artikkelin on kirjoittanut 9.12.2012 haastattelun pohjalta Juha Ahola.

dreamstimefree_195868

Eikö lamppu syty? Saa ajatella – saa kehittää – saa ehdottaa?

Onko ajatteleminen kiellettyä? Vai onko se niin raskasta, ettei sitä viitsi muun “kiireen” ohessa tehdä? Vai pitääkö ajattelemisen kautta poistua mukavuusalueelta niin paljon, että mieluummin pysyy ”tutussa ja turvallisessa”, eikä yritä kehittää yhtään mitään puhumattakaan ehdotuksista esimiehelle tai johdolle?

Eikö myyntiä kaivata?

Olen seurannut erilaisten, etenkin myyntiin keskittyvien, yritysten toimintaa pidemmän aikaa. Hyvin usein yrityksen pullonkaula on myynti tavalla tai toisella. Toiveena olisi, että myynti saisi käydä vielä kovemmin! Toiminnan tasolla kuitenkin tehdään niinkuin on aina ennenkin tehty ja katsotaan, mitä se tuo. Näin ollen pallo heitetään markkinoille ja asiakaille, mikä on yrityksen liikevaihto ja volyymi. Näin asian ei kuulu mennä.

Suu auki, eikä pää pensaaseen

Yritys luo itse omat tavoitteet kuten liikevaihto ja –voitto esim. myyntibudjettiin ne konkretisoimalla eri tuotteiden ja palveluiden osalta. Monet yritykse pitävät kehityskeskusteluita siten, että esimies asettaa myyjän kanssa myyntitavoitteet (toivottavasti purkaa ne päiväkohtaisiin aktiviteetteihin ks. aiheesta lisää tästä) ja sitten jälkikäteen tarkastellaan, miten onnistuttiin. Vaikka myyjä ei täyttäisi aktiviteettitavoitetta, hän tuskin kesken tarkastelujakson hihkaisee siitä esimiehelleen, vaan mieluumin painaa pään pensaaseen ja tekee sen, mihin “pystyy”.

Entäs ehdotukset?

Tämän alustuksen jälkeen palaan ensimmäisen kappaleen viimeiseen virkkeeseen. Miksi myyjä tai myyntipäällikkö ei tee ehdotuksia esimiehelleen myynnin kehittämisestä? Jos toiminta kehittyy, yleensä omat ansiotkin nousevat. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sovitut aktiviteetit ja myyntitavoite ovat fokus numero 1, mutta kukaan myyjä ei ole 100% työajastaan asiakkaan kanssa puhelimessa tai asiakaskäynneillä. Brian Tracyn mukaan keskivertomyyjä on 90 minuuttia päivästä asiakkaan kanssa vuorovaikutuksessa (esim. asiakastapaamisella). Ojalan laskuopin mukaan 90 min = 1 h 30 min, joten päivän aikana tulee myös muunlaista myyntiä valmistelevaa (ja muutakin) työtä, että ajattelulle pitäisi jäädä aikaa myös.

Ajatteluprosessi käyntiin

Kun myyjä (tai myyntipäällikkö) alkaisi ajatella intensiivisesti edes yhden (1) tunnin viikossa myynnin kehittämistä niin siitä tulee vuodessa lomat ym. Huomioiden pitkästi yli 40 tuntia ajattelutyötä. Voisikohan olla mahdollista, että ko. Ajalla keksisi edes yhden toimeenpantavan ja testaten hyvän idean? Luulempa, että niitä tulisi useampia.

Ensin pitää alkaa ajatella. Miettiä ilman rajoitteita, miten asiakkaita voisi palvella paremmin? Voisiko tehdä lisämyyntiä? Olisiko myyntiprosessissa kehitettävää? Miten olisi, jos lojaaleja asiakkaita palkitsisi uudella tuotteella, joka on tulossa valikoimaan ja sitten soittaisi ko. tuotteeseen tyytyväisyydestä kyselyn perään? Kannataisiko vanhojen asiakkaiden tyytyväisyyskyselyihin resurssoida enemmän aikaa? Helpottaisiko myyntiä jokin markkinointiviestintä etukäteen asiakkaalle, millainen? Mitkä tuotteet oikeasti tekevät kauppaa (muista 80/20 sääntö)? Voisiko myyntiä automatisoida tai tehostaa? Jne.

(1. Harjoitus onkin keksiä paljon kysymyksiä myynnin kehittämiseksi. Jos siihen ei pysty, aivot taitavat todellakin olla jäässä?).

Kun hullujakin ideioita tulee, niitä voi alkaa sitten työstää myös realiteettien kautta, mikä voisi nykyisillä mm. taloudellisilla resursseilla olla mahdollista. Miten ideat oman olettamuksen mukaan oikeasti toimisivat? Olisiko mahdollista tehdä testi pienellä otannalla? Tässä vaiheessa voi ollaa esimiehen mukaan pallotteluseinäksi idean jalostamiseksi. Mutta joka tapauksessa reaaliajattelun jälkeen pitäisi ehdottaa omalle esimiehelle, voisiko tällaista kokeilla? Mitä pitäisi olla, että tällaista saisi kokeilla?

Kohdentamiskramppi

Pitää muistaa Sarasvuon Huomiotalous -kirjassaan esittämä kohdentamiskramppi.

3 % ostaa

6 % aikoo ostaa

25 “ei koske minua”

66 % ehdoton ei

Ideoita tarvitaan kyllä

Katso prosenttiluvut ja mieti, missä ne isot mahdollisuudet ovatkaan. Kannattaako nysvätä niiden asiakkaiden kanssa, jotka sanovat “pitää miettiä” eli ovat aikovinaan ostaa ja tuhlaavat aikaasi. Eikö ole ilmiselvää, että jotain uusia lähestymistapoja tarvitsee keksiä, että pääsee käsiksi niihin asiakkaisiin, jotka eivät vielä koe, että asia koskisi heitä tai vastaus on ehdoton ei (asialle, jota eivät vielä ymmärrä)?

Yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon lähiopetuspäivillä olen havainnut, että useat yrityksen jämähtävät tiettyyn sapluunaan ja uusia ideioita markkinointiin ja myyntiin ei vain synny. Toistan: uusia ideoita ei vain synny!

Toiminnan kehittämiseen paukkuja

Mielestäni jokaisen yrityksen on luotava nahkaansa jatkuvasti uudelleen. Markkinat muuttuvat. Yleinen ilmapiiri talouden kehityksestä ei näytä järin lupaavalta. Ei ole varaa tallata paikallaan, vaan keskeisen ja tällä hetkellä tuottavan toiminnan lisäksi resurssia Iltapäivälehtien lueskelun sijaan olisi suunnattava toiminnan kehittämiseen. Eikä kehittäminen voi olla pelkästään toimitusjohtajan, hallituksen ja muun johtoportaan vastuulla. Jokaisen yrityksen palveluksessa toimivan henkilön kannattaa (pitäisi) kehittää itseä ja yrityksen toimintaa omasta roolistaan ja vinkkelistään.

Start now!

Aloita ajattelutyö! Tyhjä A4-paperi ja kynä ovat oivat kaverit tähän hommaan. Sammuta netti, laita puhelin äänettömälle pois näkyvistä, sulje työhuoneen ovi ja aloita. Ei ole niin helppoa, mutta kehittäminen edellyttää epämukavuusalueella käyntiä, jolloin tulevat työt voivat helpottua ja tulla mielekkäämmiksi ja saat lisää aikaa ajatella.

Mietipä asiaa vielä esimiehesi housuissa. Kumpi alainen vaikuttaa kiinnostuneemmalta omasta työstään, se, joka tekee vain sen mitä pyydetään (käsketään) vain se, joka tekee sen, mitä on sovittu ja kehittää toimintaa sen lisäksi? Älä ole vain sätkynukke, vaan aktivoidu. Kyllä sinulla on annettavaa! Jos työpaikka ei ilmapiirillään ja suhtautumisellaan tue aktiivisuuttasi, oletkohan sinulle oikeassa paikassa?

Älä jämähdä ja uraudu “vain myymään”. Ajattele, kehity, kehitä, ehdota ja osallistu! 

dreamstimefree_13750648

Minä en sanonut, että hän varasti rahat!

Eikö olekin helposti ymmärrettävä virke? Ei todellakaan ole! Myyntivalmentaja Petri Heinola Koulutuspalvelu Vaikutus Oy:stä osoitti yhden virkkeen avulla, miten äänenpainoilla voi vaikuttaa virkkeen merkitykseen.

Luepa seuraavat virkkeet mielessäsi (tai ääneen) niin, että painotat KEPPIKIRJAIMIN kirjoitettua sanaa.

1. MINÄ en sanonut, että hän varasti rahat.

2. Minä en SANONUT, että hän varasti rahat.

3. Minä en sanonut, että HÄN varasti rahat.

4. Minä en sanonut, että hän VARASTI rahat.

5. Minä en sanonut, että hän varasti RAHAT.

 

Tulkittakoon virkkeitä lähemmin.

1. Koska painotus on sanalla MINÄ, puhuja tarkoittaa, että nimenomaan MINÄ en sanonut ja voidaan olettaa, että joku toinen sanoi, että hän varasti rahat.

2. Koska painotus on sanalla SANONUT, puhuja tarkoittaa, ettei hän SANONUT, mutta kenties hän kirjoitti tai antoi muuten ymmärtää (teki selväksi), että hän varasti rahat.

3. Koska painotus on sanalla HÄN, puhuja tarkoittaa, ettei nimenomaan HÄN (olettaa kuulijoiden tietävän kenestä on kyse) varastanut rahoja, vaan joku muu.

4. Koska painotus on sanalla VARASTI, puhuja tarkoittaa, että hän ei VARASTANUT rahoja, vaan esim. piilotti, poltti tai hukkasi rahat.

5. Koska painotus on sanalla RAHAT, puhuja tarkoittaa, että hän varasti kyllä jotain, muttei RAHOJA.

Näin voitaneen tehdä tästä yksinkertaisesta esimerkistä johtopäätös, että sillä MITEN asiansa esittää.

Äänenpainojen merkitys puheviestinnässä on aivan keskeinen! 

dreamstimefree_174396

Minulle tätä ja sinulle ei mitään!

On helppo olla vailla kaikenlaista! Pieni lapsi on itsekäs! Hän osaa ajatella vain sitä, mitä itse haluaa, mutta ei sen vaikutuksia muiden elämään. Siksi lapsi esittää halunsa suoraviivaisesti ja ehdottomina vaatimuksina. Kasvatuksen myötä lapsi oppii (toivottavasti) jakamaan omastaan, vaikka myös puolensa pitämisen taito on tärkeää. Nössöt ei pärjää!

No, mutta kaikkihan me olemme itsekkäitä. Kasvatuksen ja kasvun myötä opimme jakamaan omastamme, mutta myös käyttämään ns. vastavuoroisuusperiaattetta eli molemmat hyötyvät (molemmat antaa ja molemmat saa). Alakouluikäisen pitäisi tätä menetelmään osata käyttää puhumattakaan yläkouluikäisestä.

Vertaa vaikuttavuutta lapsen halutessa Levis-farkut.

A) “Haluan Leviksen farkut!” (-› Oletuksena, että sellaiset saa tuosta vain ja vanhemmat maksavat, eikä puhettakaan, että vastineeksi tarvitsisi tehdä yhtään mitään.)

B) “Saisinko Leviksen farkut, jos pidän huolen oman huoneeni siivoamisesta viikoittain ja tyhjennän sekä täytän 

astianpesukoneen kerran päivässä.” (-› On ymmärrys siitä, että ehdottamalla kotitöiden tekemistä vastineeksi, menee samalla puolitiehen vastaan. Ainakin neuvotteluyhteyden pitäisi aueta näin. Farkut eivät todellakaan ole ilmaisia.)

Entäpä kun, urheiluseuran pelaajat haluavat kulkea pelireissut bussilla henkilöautojen sijaan ja esittävät asiaa joukkueenjohtajalle.

A) “Me halutaan mennä linja-autolla pelireissut.”

B) “Olisiko mahdollista, että kulkisimme bussilla pelireissut, jos tekisimme kaksi talkoota kauden aikana enemmän tai hankkisimme x eurolla sponsoreita? Bussilla matkustaminen on miellyttävämpää ja yhteishenki paranee. Lisäksi paikat eivät mene niin jumiin kuin henkilöautossa istuessa.”

Osaammeko me aikuiset ihmiset käyttää tätä toimintatapaa lastemme kanssa, entäpä työkavereiden, alaisten, esimiesten, asiakkaiden tai yhteistyökumppaneiden kanssa?

“Sopiiko, että sinä saat xxx, jos minä saan yyy?” TAI “Sopiiko niin, että sinä saat xxx ja minä saan yyy:n ja olen valmis tekemään zzz.”

Ehdotukset ja esitykset ovat ainakin 100-kertaa myyvempiä, kun niihin liittää vastavuoroisuuden, eivätkä ole vaatimuksen kaltaisia. On helppo vaatia ja odottaa alaisiltaan tai esimiehiltään sitä ja tätä, mutta kun ehdotus sisältää win – win – win –periaatteen, tarjous voi olla ohittamaton. Ilman muuta on tärkeää, että löytyy asioita, joiden toivoisi olevan paremmin ja niitä on hyvä nostaa esille, mutta jos niissä muistaa, mitä hyötyä asiasta on toiselle osapuolelle ja mitä itse on valmis tekemään, diili on lähellä.

En tietenkään tarkoita, että joka asiassa pitäisi olla kysymys neuvottelutilanteesta, mutta “Minulle tätä ja sinulle ei mitään!” ei vain toimi. Niinhän se menee, kun ehdottaa jotain huomioimatta ollenkaan, mitä diili voisi toiselle tarjota (hyötyä) ja miten itse on valmis laittamaan kortta kekoon.

Eräs työnhakija oli laittanut erääseen työpaikkaan työhakemuksen, johon oli kirjoittanut mm. seuraavan kaltaisia virkkeitä.  “Vaadin, että saan uudet työkengät puolen vuoden välein. Palkan tulee olla xxxx euroa/kk (ampui reilusti yli ko. tehtävänmukaisen keskivertopalkan). Lisäksi edellytän, että saa pitää palkallisen 4 viikon loman heti työsuhteen alussa.”

Ette ehkä usko, että tämä on totta, mutta kyllä kyseinen hakija oli ollut tosissaan paikkaa hakemassa, vaikka se kuulostaa ihan hullulta. Väitän, että 99,99% työhakemuksista menee samantien roskiin, joissa esiintyy sana “vaadin”.

Tilannetaju on viisautta! Vaatiminen neuvottelutilanteessa ei useinkaan ole paras toimintatapa.