Tausta

“Älä ny viitti haihatella”

Jokainen haluaisi olla hyväkroppainen. Jokainen haluasi tulla toimeen hyvin. Jokainen haluaisi onnistua siinä, mitä tekee. Jos pelkällä pillerilla laihtuisi timmiin kuntoon, kyseinen pilleri menisi kaupan kuin häkä!

Onko meillä ihmisillä saalistusvietti niinkuin eläimillä? Onko sittenkin mukavampi “yrittää saavuttaa” kuin saavuttaa? Eikö se, mitä on sanoo haluavansa, ole oikeasti se, mitä haluaa vai miksi samat haihattelut toistuvat puheissa?

Montako vuotta olet haihatellut “laihduttavasi” kropan timmiin kuntoon? (Tänne kohalhtaa, hep!) Eiköhän ne haihattelupuheet ole parempi heittää syrjään ja alkaa tehdä se työ ja ne valinnat, joita timmimpi kroppa edellyttää, jos sitä oikeasti haluaa.

Milloin oikeasti aiot saada tehdyksi keskeneräiset työt/projektit (ai mitkä kaikki?)? Haluatko oikeasti?!

Oletko tietävinäsi, että myynti kulkisi tosi lujaa, jos vain et olisi liian laiska? Eli menet laiskuuden taakse. Haihattelet haluavasi olla huippumyyjä, muttet ole valmis tekemään sitä työtä, mitä se edellyttää! Lopeta haihattelu ja kääri hihat! Älä käytä laiskuus –selitystä enää kenellekään.

Menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa! Eräs tuntemani ja valmentamani myyjä teki “puolivaloilla” oman mittapuunsa mukaan riittävän hyvän tienestin viime vuonna. Jostain syystä hän sai uutta potkua ja haihattelu loppui siitä, millaisiin tuloksiin pääsisi, jos viitsisi tehdä oikean työmäärän. Tammi-helmikuun aikana hän on nostanut aktiivisuuttaan liki tuplaan, jonka seurauksena myös kaupantekoprosentti on noussut useamman prosenttiyksikön. Tämä todistaa myös aiemman väitteeni blogikirjoitukissani: Kun aktiivisuus kasvaa, kaupanktekoprosentti kasvaa enemmän kuin lineaarisesti. Tietystikään kontaktointien laatu ei saa heiketä lisävolyymin johdosta.

Kun motivaatio (oikea syy tehdä) löytyy, ihminen onnistuu. Tällöin on avoin oppimaan uutta, tekemään töitä, panostamaan itseensä ja kehittymiseensä. Paras kaverini on pudottanut painoa tammikuun alusta 6,4 kiloa. Hän on todella määrätietoinen uusissa, kestävissä, valinnoissaan.

Kumpikaan edellä mainituista eivät haihattele turhia! He tietävät, mitä heidän tavoite edellyttää ja he haluavat saavuttaa tavoitteensa. He eivät hae muiden hyväksyntää lupaamalla amerikan tyyliin liikoja ja selittelemällä kiireillä ja laiskottelulla.

Lopeta haihattelu!

Esson baarissa on paljon niitä haihattelijoita karvalakki päässä, jotka tietävät, miten sitä menestyisi, mutta he eivät itse ole valmiita duuniin. Jos haksahdan itse haihattelemaan, näpäytä vaan kynsille!

Se, joka haluaa, keksii keinot. Se, joka ei halua, keksii selitykset. 

IMG_0158

Informaatiodieetti tekee hyvää – myös aivoille rentoutusta!

Mikä ihmeen informaatiodieetti? Oletko tullut miettineeksi, kuinka paljon olemme uutispropagandan, piilomainonnan ym. kohteena? Vielä puolitoista vuotta sitten surffailin useamman kerran päivässä Iltasanomien ja Iltalehden verkkosivuilla käyttäen aikaa arviolta 30 – 60 min/pvä tyhjänpäiväisten uutisten parissa.

Julkkisten viuhahtelut, päihtymystilat, hölmöilyt, avierot ym. tyhjänpäiväiset uutiset ovat “näköjään” päivän tärkeintä antia. Moni sanoo, että tuo on roskajournalismia ja kummeksuu, kuka noita lehtiä ostaa ja juttuja lukee? Samalla kuitenkin itse kukin meistä (suurin osa) altistaa itsensä ko. uutisille päivittäin ja lukee artikkeleita. Aivan! Miksihän niitä siellä sitten on? Miksihän kyseisten artikkeiden vierellä on mainosbannereita ja popup –mainoksia?

Aluksi vähensin käyntikerrat IL:n ja IS:n sivuille 1/pvä ja sen jälkeen käyntikerrat jäivät noin 2 – 3/vko, jonka jälkeen poistin IL:n ja IS:n kirjanmerkeistä. Muutama viikko sitten päätin, etten mene ko sivuilla suoraan, vaan ainoastaan, jos jokin järkevä uutinen on FB:ssä kaverin seinällä linkitettynä. Viimeisen 3 viikon aikana olen käynyt max. 1/vko kyseisillä sivuilla nimenomaan linkityksen johdosta. Suoraan en mene sivuille ja sillä saletti!

Mikä helpotus! Varsinaisesti en ole informaatiodieetillä, vaan olen valikoivalla informaatiodieetillä boikotoiden roskalehtiä. Miksi boikotoin roskalehtiä? Siksi, että kyseisten lehtien jutuista suuri osa ei ole minulle mitenkään hyödyllistä, vaan päinvastoin. Jos joukkoon osuu oikea ja tärkeä uutinen, sen löydän kyllä vaikkapa tekstitv:n tai Kalevan nettisivuilta. Kyse on siitä, millaisella informaatiolla haluaa itseään aivopestä? Millaisen uutisoinnin kohteena haluaa olla?

Voisinko vakavissani väittää satsaavani yrityksen tai henkilökohtaiseen kehitykseen liiketoiminnan parissa, mikäli käytän enemmän aikaa roskalehtien sivuilla kuin vaikkapa myyntiä, markkinointia, strategiaa, taloutta, liikkeenjohtamista käsittelevillä verkkosivuilla (kuten Taloussanomat, Kauppalehti)?

Minä haluan itse päättää, millaisia uutisia luen. Entisenä IL:n ja IS:n verkkolehden lukijana jouduin roska-artikkeleiden uhriksi samalla, kun saatoin löytää jotain oikeaa asiaa. En todellakaan pystynyt valitsemaan, millaisen propagandan kohteena olen, vaan kyllä otsikot pomppivat silmissä, vaikka mitä tekisi.

Kokeilepa valikoivaa informaatiodieettia. Laita vaikkapa IL ja IS boikottiin ja kokeile, jäätkö muka paitsi jostain? Ehkä huomaat samalla, että aikaa ja rennompaa mieltä löytyy hiukan tärkeämmille asioille.

P.S. Seuraava askel on Facebookissa pörräämisen vähentäminen. Eiköhän se pystyssä pysy, vaikkei siellä muutaman tunnin välein käykään tarkistamassa asiaa. =D

YksilönOmanAsenteenMerkitysMuutoksenKohtaamisessa

Muutoksen kohtaamisessa yksilön oman asenteen merkitys on keskiössä

Olenko ohjelma vai ohjelmoija? Olenko vain kohtalon ohjaama ja “avuton” vaikuttamaan omiin asioihin vai pystynkö ottamaan vastuun valinnoistani?

Olenko myönteinen vai kielteinen? Voinko itse vaikuttaa siihen, olenko myönteinen vai kielteinen? Vai “valitseeko” ympäristö sen puolestani?

Miten suhtaudun muutostilanteisiin, työssä, kotona, harrastusten parissa ym.? Olivatpa valinnat tietoisia tai alitajuisia, voimme tarkastella asiaa siten, että valitsemme itse joko aktiivisen tai passiivisen väliltä ja joko myönteisen tai kielteisen väliltä oman suhtautumisen asiaan?

Mitä erilainen käyttäytyminen kertoo omasta asenteesta muutoksessa?

1-tyyppi: Vihamielinen, passiivinen ja itsesyytöksinen käyttäytyminen johtuu kielteisestä ja passiivisesta asenteesta.

2-tyyppi: Vastustava, jarruttava, taantuva ja lukkiutuva käyttäytyminen johtuu aktiivisesta, mutta kielteisestä asenteesta.

3-tyyppi: Minimiosallistuva, hyväksyvä ja sopeutuva käyttäytyminen johtuu myönteisestä, mutta passiivisesta asenteesta.

4-tyyppi: Rakentavasti vaikuttava, uudistuva ja kasvuun pyrkivä käyttäytyminen johtuu myönteisestä ja aktiivisesta asenteesta.

Näin kun asiaa tarkastelee niin huomaa, että ihmisen käyttäytyminen heijastaa asenteita. Tunnistat varmasti organisaatiostasi (tai aiemmista organisaatioista, joissa olet ollut) edellä mainittuja erilaisia asenteiden kombinaatioita.

Teoriatasolla lääkkeet ovat yksinkertaisia. Kehutaan sitä, mikä on kunnossa ja koetetaan kääntää fokusta siinä asiassa, missä ongelma on.

2-tyypin henkilöä voi kehua aktiivisuudesta ja samalla pitäisi yrittää ohjata ajattelua myönteisemmäksi esimerkiksi avoimilla tai johdattelevilla kysymyksillä. “Näetkö tässä asiassa kuitenkin jotain positiivista? Mitä?”

3-tyypin henkilöä voi kehua myönteisestä suhtautumisesta asiaan, mutta samalla tulisi kannustaa aktiiviseen osallistumiseen. “Voisitko jeesata (näin ja näin)? “Tekisitkö sinä tuon homman, jos minä hoitelen nämä pari hommaa?”

1-tyypin henkilön osalta voi olla viisainta varmistaa kysymällä, onko hänellä ollenkaan yhteinen näkemys siitä, mitä tavoitellaan? Jos hän yhtyy haluttuun lopputulokseen, asennetta voi alkaa hivuttaa oikeisiin asioihin em. tavoin.

Joskus ongelman tunnistamisesta ja sen kertomisesta voi olla hyötyä. Ihminen ei ehkä itse huomaa, että asenne on vinksahtanut kielteisen ja/tai passiivisen puolelle. Ja jos järkipuheen johdosta kädet menevät puuskaan tai tulee vastahyökkäys, silloin todiste huonosta asenteesta tulee välittömästi esiin.

On hyvä muistuttaa niin itselleen kuin toisilleen, että asenteessa on oikeasti kysymys valinnasta. Voit valita olla myönteinen/kielteinen, aktiivinen/passiivinen. It’s up to you!

dreamstimefree_46006

Älä nöyryytä itseäsi asiakkaan silmissä – ehkä matematiikan oppitunnilla olisi kannattanut olla hereillä?

Oletko löytänyt postimerkkejä alle 10 eurolla 100 kappaletta? Minäpä löysin. =D Kävin taannoin läheisessä K-marketissa ja pyysin 100 kappaletta postimerkkejä. Kassööri etsi merkkejä tovin aikaa ja löydettyään laskeskeli laskukoneella summan sadalle merkille, joksi sai 7,50 euroa. Huomautin myyjälle ystävällisessä hengessä, ettei vaan tullut pilkkuvirhe? 75 euroa on eri asia kuin 7,5 euroa (postimerkkien hinta vuonna 2012 oli 75 senttiä/kpl, ei 7,5 senttiä/kpl). Halvalla olisivat lähteneet postimerkit. Myyjä oli siis laskimen kanssa aivot narikassa (perstuntumaa hinnasta ei ollut) tai yleisesti ottaen matemaattiset taidot olivat hänellä köykäiset.

Toinen hauska tilanne oli vastikään, kun toimistotarvikemyyjä soitteli promotellen tuotevalikoimaansa. Hän selitti mm. tuotteiden toimituseristä. Kysyin yllättäen ihan peruskysymyksen, montako tuotetta 2 erää sisältää niin toisessa päässä luuria oli hyvin hiljaista (myyjä oli aiemmin kertonut, että yhdessä laatikossa on 8 tuotetta ja yhdessä erässä on 5 laatikkoa).

Itse laskin nopeasti mielessäni, että yhdessä erässä on 5 x 8 tuotetta eli 40 tuotetta ja 2 erässä on tällöin 80 tuotetta. Myyjä alkoi muutaman sekunnin hiljaisuuden jälkeen änkyttämään ääneen tuotteiden määrää. Kotvan pohdinnan ja pienten avustavien kommenttieni jälkeen myyjän laskelma osui kohdalleen.

Jos olisin vielä tuohon heittänyt haasteen hintavertailusta niin luulempa, että myyjällä olisi ollut matematiikan opettajaa ikävä. Ajatellaanpa, että kilpailija pakkaisi 10 tuotetta yhteen laatikkoon ja yksi erä sisältäisi 6 laatikkoa. Lisäksi hinnoittelu olisi eräkohtainen puhumattakaan prosenttialennuksista esim. useamman erän ostaessa. Siinäpä olisi kyseiselle myyjälle haaste.

Mitä otamme tästä opiksi? Varmista osaamisesi yhteen- ja vähennyslaskussa, kerto- ja jakolaskussa sekä prosenttilaskennassa. Lisäksi oman toimialaan sekä tuotteisiin/palveluihin ja kilpailijoiden hinnoitteluun on syytä olla takapuolituntumaa. Mitä parempi tietämys, sitä parempi kyky perustella oma tuote/palvelu.

Mikäli matematiikan oppitunnit jäivät heikommalle hapelle, kannattaa opetella omiin tuotteisiin/palveluihin liittyvät laskelmat huolellisesti. Eiku pänttäämään!

Myyntityössä matemaattiset taidot ovat edellytys työskentelylle. 

header5

Autonomian merkitys motivaatioon

Aiemmassa artikkelissa kirjoitin Daniel Pinkin ajatuksia motivoinnista. Autonomia, mestarillisuus ja tarkoitus tulivat esille keskeisinä asioina. Mutta ovatko nuo liian absurdeja käsitteitä? Kuulostaako vain hyvältä sanoa noin, mutta oikeassa yrityselämässä tai vaikkapa esimiestyössä nuo asiat ovat vaikeasti konkretisoitavissa?

Mielestäni kyseiset asiat ovat konkretisoitavissa. Käsittelen tällä kertaa autonomian konkretisoimista tarkemmin.

Autonomia: Ihminen haluaa olla itseohjautuva ja saada vaikuttaa valintoihinsa ja omaan tekemiseensä, eikä olla vain käskyjä totteleva robotti. Kun ihminen saa vastuuta ja vapautta toimia itseohjautuvasti, hän sitoutuu paremmin. Työntekijä arvostaa pikemmin vaativaa esimiestä, joka asettaa korkean vaatimustason, kuin alituiseen kontrolloivaa johtajaa. Näin työntekjijälle jää tilaa ja vapautta luovalle ajattelulle ja toiminnalle. Jos ihmisestä haluaa irti innovatiivisuutta ja kekseliäisyyttä, ei kannata motivoida palkkiolähtöisesti. Taiteiijat ovat keskimäärin luovempia silloin, kun kyseessä ei ole tilaustyö.

Miten tukea alaista kohti autonomiaa? Armeijassa opetussa syväjohtamisessa on paljon itua. Syväjohtamisen neljä kulmakiveä ovat:

Älyllinen stimulointi tarkoittaa, että johtaja antaa alaiselleen jatkuvasti haasteellisempia tehtäviä. Alainen oleva oppii itse ratkaisemaan yhä haastavampia ongelmia, eikä takerru johtajan apuun joka käänteessä. On tärkeää antaa alaisen “keksiä itse” ratkaisuja eli johtaja ei saa olla liian innokas paljastamaan korttejaan, vaikka idea ongelmanratkaisuun olisikin.

Luottamuksen rakentaminen syntyy ajan kanssa. Johtajan tulee seisoa sanojensa takana nimenomaan tekojensa ja toimintansa kautta. Luottamus luodaan lunastamalla lupaukset. Kun luottamus on kunnossa, alaisella on paremmat edellytykset toimia autonomisesti. Johtajan tulee antaa tilaa alaiselle omassa roolissaan ja ansaita luottamuksensa.

Inspiroiva tapa motivoida on erittäin tärkeä toimintamenetelmä. Sillä on äärimmäisen iso merkitys, miten asiansa esittää. Käsky “Teeppä tällainen kontaktilista!” ei motivoi ollenkaan samalla tavalla kuin asian esittäminen haasteena: “Voisitko tehdä sellaisen kontaktilistan, joka auttaa organisaatiotamme tällaisessa ongelmassa? Uskon, että tämä onnistuu sinulta parhaiten.” Ihmiset tykkäävät vilpittömästi esitetyistä haasteista ja kun johtaja tunnistaa alaisen vahvuudet, kannattaa vahvuuksia kehua

haasteita antaessa. Harva voi väittää, etteivätkö vilpittömät kehut tuntuisi hyvältä ja lisäisi motivaatiota hoitaa haaste mahdollisimman hyvin.

Ihmisen yksilöllinen kohtaamisen pitäisi itsestäänselvää, sillä jokainen meistä on erilainen. Ihmiset käsittelevät asioita eri tavalla. Toiselle sopii “ronskimpikin” tapa esittää asia ja toiselle asiat on viisainta esittää “pehmeämmän kuuloisesti”. Tämä ei tarkoita sitä, että johtajan tulisi olla nöyristelevä tai nössö. Johtajan tulee olla jämäkkä ja vaativa, mutta samalla reilu ja empaattinen. Ihmisen kohtaaminen edellyttää tunneälyä. Lisäksi toiset kaipaavat pidempiä ja yksityiskohtaisempia perusteita kuin toiset. Tämäkin kannattaa huomioida.

Miksi vastuu yksilöllisestä kohtaamisesta on johtajalla? Vuorovaikutusvastuu on organisaatiossa ylempänä olevalla ja siksi johtajalla on oltava enemmän “työkaluja pakissa” (= sosiaalisia taitoja) toimia erilaisten ihmisten kanssa. Johtajan ei kannata ajatella niin, että “Minä teen mitä ja miten haluan ja muut toimikoon sen mukaan ja jos joku ottaa nokkiinsa niin ottakoon!” Tämä ei ole vuorovaikutusvastuun kantamista. Tämä on tyhmyyttä ja ajattelemattomuutta.

Omakohtaisin kokemuksin olen huomannut, että vastuun ja vapauden antaminen alaiselle lisää tämän motivaatiota ja halua toimia yhteisen päämäärän eteen laittaen itsensä peliin. Mikäli asiakastyö edellyttää joustamista, alainen tekee sen mieluummin omasta vapaasta tahdosta ja itse sen oivaltaen ja päättäen kuin esimiehen tai johtajan käskystä. Tästä syystä alaisille ei voi sälyttää pelkästään vastuuta, vaan samalla on annettava vapautta toimia tietyissä raameissa.

Uskallus luottaa on myös johtamisen kulmakiviä! Jokainen meistä tekee virheitä. Alaiselle on annettava tilaa ja aikaa – myös virheiden tekemiselle. Mikäli johtaja antaa vastuuta, mutta on ensimmäisen mutkan takana kysymässä alaiselta, miksi valitsit tämän reitin, alainen alkaa pikkuhiljaa lopettaa luovuudensa ja heittäytyy närkästyneen avuttomaksi ajatellen mielessään: “Tee sitten itse, jos ei kelpaa.”

Voit miettiä, millä tasolla alla olevista olet itse tai sinun esimiehesi on johtajana/esimiehenä?

Johtamisen tasoja

1) Auktoriteetti johtaja

2) Motivoija

3) Avustaja/konsultti

4) Yhteistyökumppani/delegoija

Ainakin tasolta 1 olisi tärkeä päästä eteenpäin, jotta autonomia voisi päästä valloilleen. Mikä sen parempaa työyhteisössä kuin se, että työntekijät ovat itseohjautuvia ja ottavat vastuun tekemisistään ja tekemättä jättämisistään ja käyttävät organisaation etua huomioiden myös vapauttaan. Eräs kokenut liikkeenjohdon konsultti sanoi, että pahinta mitä voi tehdä työntekijän motivaation romahduttamiseksi on viedä häneltä hänen työtehtävät tekemällä ne itse muka-parempana-tekijänä.

Ei kannata seisoa itse omien alaisten autonomian tiellä!

P.S. Antaisitko kommenttia, konkretisoivatko oheiset ajatukset johtamis- tai esimiestyössä autonomiaan motivointia? 

Tikka

Oletko tikka, tikka, tikka?

Härvääminen, puuhastelu, sillisalaatti, jokapaikanhöylä… Juu-ei! Epäsystemaattinen hästääminen työelämässä ei ole mistään kotoisin. Jos sillä levelillä toimintasi menee, hanki rutiineja työpäivään. Tee prioriteettilista loppuunsaatettavista tehtävistä numerojärjestykseen ja tee tehtävät järjestyksessä loppuun asti.

Jos kuitenkin olet ohittanut härväysvaiheen ja kykenet työskentelemään rutiininomaisesti myös ja työpäiväsi ovat kutakuinkin samankaltaisia eli voit saada paljon aikaiseksi ja työstä tulee tyytyväisyyttä niin haastaisin sinua ajattelemaan luovemmin.

Ihmisillä on tapana juurtua tapojensa orjaksi ja katsekenttä kapenee. Tuleeko sinulla aika ajoin laitettua työrutiinit tarkastelun alle? Onko tämä tällä hetkellä paras/tehokkain/aikaansaavin tapa toimia? Uskallatko pyytää jotakuta “vastaväittäjäksi” kyseenalaistamaan rutiinejasi? Keksitkö ja testaatko uusia, vaihtoehtoisia, tapoja toimia?

Esimerkiksi myyntityössä urautuu helposti jo riittävän-hyvin-toimiviin menetelmiin. Saatko kontaktilistan esimieheltä? Olisiko hyvä etsiä kontakteja myös omatoimisesti? Uskallatko (hoksaatko) pyytää uusia kontakteja kontaktoimiltasi ihmisiltä? Pyydätkö suositteluja asiakkailtasi? “Joo, se ois tärkeetä pyytää suositteluja, mutta…”

Onko normaalissa työpäivässäsi sellaisia tehtäviä, jotka voisi tietoteknisin ratkaisuin saada tehokkaammiksi (tai onko muuta tehtävissä)? Oikeastaan kysymys kuuluu, oletko tikka, joka hakkaa päätä puuhun, kun kerran on käsketty vai uskallatko kurkata hiukan muihin suuntiin vaihtoehtoja kuten viisas pöllö?

Kehitä työtäsi!

Tikkamaisuudesta on hyötyä monissa rutiinitehtävissä, mutta näkisin myös pöllömäisen vaihtoehtojen tarkastelun olevan paikallaan. Ajattelu on sallittua – jopa suositeltavaaa paitsi armeijassa? J

Sarasvuo

Olitko laihdutuskuurilla tai tipattomalla tammikuulla? Kosahtiko?!

Miten muutoksesta saisi pysyvän? Jos päätit vähentää alkoholin käyttöä, lopettaa tupakoinnin, alkaa käydä lenkillä 4 kertaa viikossa, alkaa käydä kuntosalilla tai alkaa syödä terveellisemmin, oletko vielä kaidalla polulla?

Ohessa Sarasvuon kuuden kohdan ohjelma, jolla voit muuttaa mitä tahansa elämässäsi.

1. Päätä, mitä todella haluat ja ota selvää, mikä estää sinua saamasta sitä?

– Älä keskity siihen, mitä et halua, jottet koe luopumisesta tuskaa.

– “En halua tupakoida.” “En juoda alkoholia?” -› Tämä on itsessään ongelma.

– Tuhlaaminen estää vaurastumista. Huonot ruokailutottumukset ovat painonpudotuksen tiellä.

2. Hanki hyvä syy muuttua

– Kun syy muutokselle on vahva, muutos onnistuu, eikä heikkoina hetkinä ei sorru.

– Ylvästelyn pohjalta asetettu motiivi saattaa toimia lyhytjänteisesti. Ymmärryksen pohjalta asetettu syy voi johtaa kestävään muutokseen pitkäjänteisesti.

3. Opettele keskeyttämään toiminta tai tunne, josta olit päättänyt luopua

– Jos jäät itsellesi kiinni siitä, mitä olit luvannut olla tekemättä, keskeytä tekeminen heti, kun huomaat sen. Esim. jos menet napostelemaan jääkaapille, vaikka olit päättänyt olla napostelematta.

4. Kehitä itsellesi uusi, innostava vaihtoehto

– Luopumisen tilalle jotain innostavaa.

– Esim. iltasyömisen sijaan siivoaminen ei todennäköisesti toimi/innosta, mutta urheiluharrastus (vaikkapa parhaan kaverin kanssa) on positiivinen korvaava vaihtoehto.

5. Ehdollista uutta käyttäytymistä

– Vahvista ehdollistumaa, kunnes se on automaattista.

– Muutos ei ole pysyvää, ellei sitä jatkuvasti vahvista.

– Jos käyt kerran lenkillä tai salilla, et voi uskotella pitäväsi itsestäsi (pysyvästi) hyvää huolta. Kun lenkillä tai salilla käymisestä tulee hyväntahtoinen pakkomielle, olet onnistunut tekemään muutoksesta pysyvän.

6. Testaa ehdollistuma

– Haasta itsesi, onko luonnetta pysyä päätöksessä?

– Jos olet päättänyt käydä iltalenkillä, istahda sohvalle ja katso jäätkö sen vangiksi? Tai jos päätit olla ryyppäämättä, lähde kavereiden kanssa yökerhoon ja kokeile, pysytkö vichylinjalla?

Muutoksissa on syytä miettiä, haluaako oikeasti hetkellistä vai pidempikestoista vaikutusta. Laihduttamisen sijaan pienet elämäntapa (liikunta- tai ravintotottumukset) tuovat pitkässä juoksussa kestäviä tuloksia. 

PääsyKielletty

Myyjä! Voitko laittaa kaupan ovet säppiin ja puhelimet kiinni 2 kuukaudeksi vuodessa?

Arvoisa myyjä! Toimitko työnantajan palveluksissa? Oletko miettinyt, mitä vaikutuksia poissaoloillasi on yrityksen kannalta? Entäpä, oletko laskenut, minkä verran kauppaa (ja provisiota) menee sivusuun poissaolojesi takia?

Tehdäänpä karkea laskenta. Vuodessa on noin 225 arkipäivää, kun viikonloput, arkipyhät ja vuosilomat huomioi. Jos sairastelet (tai olet töistä poissa minkä tahansa syyn takia) 5%, tällöin kauppasi ovi on säpissä yli 11 arkipäivää vuoden aikana. Mitä jos sairastelu nousee 10%:iin? Tällöin kauppa on käytännössä kuukauden (noin 23 arkipäivää) kiinni. Raskisitko pitää kauppaa kiinni kaksi kuukautta (eli kuukausi sairaana ja kuukausi lomalla) vuoden aikana yrittäjänä? Mitä tapahtuisi asiakkaille, jotka käyvät repimässä säpissä olevaa ovea? He ehtivät ostaa kilpailijalta, jolla on kauppa auki!

Mitä tapahtuu poissaollessasi? Joku hoitaa tekemättömät työsi tai niitä ei hoida kukaan. Tekemättömät työsi lisäävät toisten taakkaa tai sitten eivät, mutta mikäli kukaan ei tee tekemättömiä töitäsi, myös työn hedelmät jäävät saamatta. Lisäksi yrityksenne myyntivolyymin pienennyttyä kilpailija ehtii helposti kaapata asiakkaita nenän edestä. Keskeistä ei siis ole vain se, että mahdollisimman harva olisi poissa, vaan se, että mahdollisimman moni tekisi mahdollisimman paljon töitä laadukkaasti.

Jos sinulla on pohjapalkka, työnantajalle juoksee sairastellessasi palkkakuluja sinusta, mutta tulopuoli pysyy nollana, koska et tuota firmalle. Jos olet pelkällä provisiolla, tällöin työnantajalla ei synny palkkakuluja sinusta, mutta kiinteitä kulut juoksevat joka tapauksesa. Olipa tilanne kumpi tahansa, firman muut työntekijät ja mahdollisesti yrittäjä joutuvat uurastamaan yhä enemmän, jotta sinusta välittömästi ja välillisesti syntyvät kulut voidaan kattaa. On arvioitu, että yksi sairauspoissaolo maksaa työnantajalle noin 300 euroa päivässä.

Ei kannata olla naiivi ja ajatella, että esim. isommassa firmassa on helppo sluibailla ison volyymin johdosta. Isommista firmoista lähtee säälittä YT-neuvotteluissa sitten isoja määriä työntekijöitä pihalle myös. Ei suojatyöpaikkoja ole yksityisellä sektorilla. Se illuusio kannattaa unohtaa tähän paikkaan. Tarkoitukseni ei ole sanoa, että sairaana pitäisi tehdä töitä, mutta tulee silti ymmärtää sairastelun ja muiden poissaolojen vaikutus.

Earl Nightingdale kirjoittaa Asenne-kirjassa: “On viisautta ottaa vastuu tekemisistään ja tekemättä jättämisistään ja ymmärtää niiden tuomat seuraamukset.” Otatko vastuun tavalla tai toisella poissaollessasi, että rästityöt tulevat tehdyksi ja etenkin siitä, että kaikki antamasi asiakaslupaukset (“soitan ensi maanantaina”) tulee pidettyä vai heitätkö rukkaset santaan (“mää oon vaan töissä täällä”)?

Olipa kyse myyntityöstä tai mistä tahansa työstä, sama kirjoitus pätee siihen, että on syytä miettiä, mitä vaikutuksia omalla työpanoksella on. Mikäli poissaolo ei näy mitenkään yrityksen toiminnassa, YT-neuvotteluissa (ja muutoinkin) on varsin suuri vaara lentää pihalle tarpeettoman työn tekijänä.

Yrittäjähenkisyyttä peliin ja vastuuta kantamaan joka iikka! =D Eivät työpaikat pystyssä pysy töitä tekemättä. 

dreamstimefree_117061

Pakottaminen vai suostuttelu

Muinaiskreikkalaisen satusetä Aisopoksen tarinassa aurinko ja tuuli ryhtyivät kinaamaan siitä, kumpi on väkevämpi. Kesken väittelyään he näkivät matkamiehen kulkemassa tiellä. Silloin aurinko sanoi: ”Minä tiedän tavan selvittää, kumpi meistä on vahvempi. Se, kumpi meistä saa tuon matkamiehen riisumaan viittansa, on voittaja. Ole hyvä ja aloita.”

Aurinko siirtyi pilven taakse odottamaan, ja tuuli ryhtyi näyttämään voimiaan. Mutta mitä enemmän se puhkui ja puhalsi, sitä tiukemmin matkamies kietoutui viittaansa. Lopulta tuuli antoi pettyneenä periksi.

Silloin aurinko tuli esiin pilven takaa ja paistoi matkamiehelle kaikessa komeudessaan. Pian tämän oli liian kuuma vaeltaa ja hän riisui viittansa.

Tarinan opetus: taitava ja lempeä suostuttelu tehoaa paremmin kuin raaka voima ja pakottaminen.

Karate Kid 2

Älä mene nakkikoppijonoon klo 4 aamuyöllä, jos et halua turpiin!

Kaverini sai spolle-AUK:ssa mieleenpainuvan ohjeen itsepuolustuksen ensimmäisestä askeleesta. “Älä mene nakkikoppijonoon klo 4 aamuyöllä, jos et halua turpiin!” Minkä sanoman tämän pitää sisällään? On viisautta ajatella ennaltaehkäisevästi. Nakkikoppijonossa on todennäköisempää joutua tappeluun kuin kaupan kassajonossa tai kotisohvalla.

Sanotaan, että älykäs ihminen selviää tilanteesta, johon viisas ei edes joudu. Kun ymmärtää syy-seuraussuhteita kokonaiskuvan kannalta, osaa valita taistelunsa paremmin. Heittämällä lokaa, sotkee myös itsensä.

Olin viime syksynä Oululehden päätoimittajan haastateltavana. Toimittaja pumppasi minusta 20 minuutissa asiaa irti uskomattoman tehokkaasti ja mielestäni loogisessa järjestyksessä. Tapaaminen sujui todella jouhevasti. Toimittaja lähetti vedoksen haastattelun sisällöstä sähköpostitse ja olin erittäin tyytyväinen artikkeliin, jonka hän julkaisi lehteen. Sain kehuja useilta tuttavilta ja sukulaisilta, että olipa hyvä juttu Helpmaxista lehdessä.

Ihmettelin suuresti sitä, miten toimittaja osasi kysyä niin hyviä kysymyksiä ja viedä keskustelua. Jonkin aikaa pähkäiltyäni ymmärsin asian. Hän on ammattilainen kyseisessä asiassa! Lehden päätoimittajana hänellä on kompetenssia hoitaa tällaiset tilanteet. Otetaanpa numeerista karkeaa vertailua. Itse olen ollut lehtitoimittajien haastatteluissa muutamia tai korkeintaan muutamia kymmeniä kertoja elämäni aikana. Kyseinen ikäiseni päätoimittaja lienee kirjoittanut reilusti nelinumeroisen määrän lehtijuttuja ja haastatellut satoja ihmisiä.

Minun on ymmärrettävä, että olen täysin rookie kyseisen toimittajan rinnalla kyseisen asian puitteissa, vaikka olisin kuinka tahansa lahjakas puhumaan ja esiintymään. Varsin usein sisäisen narsistisuutemme johdosta luulemme olevamme kaiken osaavia mestareita, emmekä osaa objektiivisesti katsoa toimintaamme.

Jos menen lehtihaastetteluun, mitä todennäköisimmin haastattelija on ammattilainen ja minä olen rookie. Tämä on tärkeä tiedostaa, jotta osaa valmistautua tilanteisiin oikein. Jos nyt puhutaan toimittajista niin heillä on kyllä valtavan hyvä kyky kaivaa tietoa ja taustoja selville. Minua haastatellut päätoimittaja ei tosiaan tullut soitellen sotaan, vaan hänellä on looginen ajatusrunko, mitä hän minusta ”irti repii” ja lopputulos oli onneksi kannaltamme erittäin myönteinen. Toimittaja oli ”kotikentällään” leipälajinsa parissa ja minä en. Se fakta on ymmärrettävä.

Entäpäs myynti- ja ostotilanteet? Kannattaa arvioida etukäteen, kumpi on kotikentällä ja kumpi ei. Kun Etelä-Euroopassa tai Afrikassa saat torikaupassa tingattua törkeästi tuotteiden hinnoista, mitä arvelet, oliko myyjä tyytyväinen saadessaan kaupan? Totta kai oli, sillä ei hän muuten olisi kauppaa tehnyt. Varsin moni vaan luulee tehneensä niin hyvät kaupat, että myyjä nielisi seivästä, mutta kylläpä siellä pelikentällä harvoin turisti vie peliä, vaikka niin kuvitteleekin. Myyjät osaavat kyllä antaa sen tunteen turistille, että turisti pääsi viemään peliä. Toisen osapuolen aliarvioiminen voi olla (ja useimmiten onkin) paha virhe.

Tunnista ja ymmärrä, mihin olet menossa. Oletko vahvoilla vai et ja mieti toimintastrategia sen mukaan!