Palkkasin sinut tekemään kovasti töitä firman eteen, en “viihtymään” tai “viihdyttämään”
Työntekijä palkataan työskentelemään työnantajan lukuun ja vastuulla. Työnantajalla on lisäksi valvontavelvoite mm. työaikalain velvoittamana. Työntekijää ei palkata viettämään kolmasosaa ajastaan työpaikalla (“mää oon vaan töissä täällä”), eikä myöskään viitymään tai viihdyttämään, vaikka viihtyminen ja jos oikein tulkitaan “viihdyttäminen” lisäävätkin työhyvinvointia ja työssä jaksamista.
Työntekijä palkataan tekemään kovasti töitä työnantajalleen. Eräs everstiluutnantti sanoi alokkaille: “Varusmiespalveluksen suorittaminen on kovaa, mutta kivaa.” Lauseen ensimmäinen osa osoittaa, ettei ole tarkoituskaan sluibailla tai tehdä vain miellyttäviä tai helppoja asioita. Lauseen jälkimmäinen osa tarkoittaa, ettei asioita tarvitse tehdä otsa kurtussa, vaan tarjotuista hetkistä ja mahdollisuuksista on syytä nauttia. Se voi olla myös kivaa, kun oikein suhtautuu.
Valitettavan usein varsinkin nuoremmalla sukupolvella “tekemään kovasti töitä” on hyvin hämärä käsite tai ehkei sitä ole kukaan ääneen sanonutkaan heille (tai meille, olenhan itsekin vielä alle kolmivitonen =D). Ymmärretäänkö, mitä kovasti tekeminen tarkoittaa? Työnantajan (tai tämän edustjan = esimiehen) tulisi antaa selkeitä työtehtäviä, joita työntekijä suorittaa, tai selkeä vastuualue. Työnantajan tulisi tehdä selväksi, mitkä ovat työnantajan odotukset työntekijää kohtaan. Työntekijän puolestaan tulisi keskittyä työpaikalla annettujen työtehtävien suorittamiseen eli tekemään nk. firman töitä, eikä viettämään aikaa tekemällä työtehtäviä vitkutellen tai pyörien Facebookissa tai iltapäivälehdissä aikaa tappamassa. Eikö tällainen esim. surffailu ole työnantajalta varastamista siten, ettei kyseiseltä ajalta olisi palkkaankaan oikeutettu?
Voihan tilanne olla sekin, että työntekijällä tehtävänkuva tai rooli ei ole selvä, mikä on työnantajan vastuulla, mutta onko työntekijä tällöin vapautettu “firman töistä”, mutta viettämään aikaa työpaikalla palkkaa nostaen, kunnes toisin esimies määrää? Vai olisiko myös työntekijän syytä kääntyä esimiehen puoleen ja pyytää/vaatia itselleen firman töitä?
Tänä päivänä YT-neuvottelut ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Ketkä sitten säilyttävät paikkansa (yleensä), kun neuvotteluita käydään? Paikan säilyttävät helpommin ne, jotka ovat tehneet kovasti firman töitä ja paikan menettävät ne, joiden panos ei ole firmalle niin tärkeä. Tämä on karkeistus tässä kontekstissa, sillä asia ei todellakaan ole noin yksioikoinen, mutta varmasti pointti on selkeä. Arvokkaimmat työntekijät tekevät kovasti firmalle töitä.
Älkäämme tulkitko kovasti tekemistä kuitenkaan siten, että se, joka säntäilee paikasta toiseen ja tekee töitään “tyhmästi”, on aikaansaavin. Työntekijän tulisi miettiä myös sitä, mitä hän saa aikaiseksi. Jatkuva kiireisenä oleminen ja säntäily kuvastaa, etteivät työtehtävät ole kunnolla hanskassa.
Muutama vuosi sitten olin rekrytointitilanteessa, jossa meiltä toimistotöitä hakenut henkilö sanoi tykkäävänsä sellaisesta sillisalaatista, että hän tekee vähän kaikkea siellä sun täällä. Minun oli helppo tehdä päätös, että kyseinen henkilö ei todellakaan sovi minun johdettavaksi, eikä meidän työyhteisöön, tuolla mindsetillä. Odotan, että ihminen haluaa tehdä selkeitä työtehtäväkokonaisuuksia ja vastata niistä, eikä niin, että joku vain säntäilee siellä täällä. Tehtäväkokonaisuudet eivät poissulje työn monipuolisuutta.
Työntekijän missio on tehdä kovasti töitä, koska kuten Putouksen Varamies sanoi: “Siitähän mulle maksetaan!” – ja koska siitä maksetaan, työnantaja voi sitä edellyttää.
