Granny and Grandpa

Kun oikea dialogi syntyy, eikä puhuta toisten ohi! Kiitos blogilukijoille ja kommentoijille!

Kirjoitin artikkelin Pirteät päiväkodin tätit ymmärtävät roolinsa!”, jossa saatoin loukata joitakuita heidän kokemusmaaiman pohjalta “täti” –termiä käyttäessäni, joten päätin jatkaa aihetta kirjoittamalla artikkelin jatkona Ei saa sanoa päiväkodin täti! Kun viestintuoja ammutaan – ethospolarisaatio!

LEMPEÄ KRITIIKKI 

Jälkimmäiseen artikkeliin tuli lukuisia erittäin hyviä kommentteja – niin kehuja kuin lempeää kritiikkiä! Mitä ihmeen lempeää kritiikkiä? Kommenteista huokui syvempää ajattelua ja rakentavahenkinen asenne, ei rähjähenki. Minusta lempeä kritiikki toimii hyvin, sillä lempeästi ja hyvässä hengessä annettu eriävä mielipide on helpompi vastaanottaa, koska kritiikin motiivit eivät joudu puntariin. Vihamielisessä rähjäämisessä tahtoo lapsi mennä edelleen pesuveden mukana ja kommunikoinnin sisältö polarisoituu heikon viestinnän johdosta.

ARVOSTUS HUOKUU PUHEISTA

Esim. eräs hyvä pointti kommenteissa oli päiväkodin tai tarhan tädeistä puhuttaessa oli se, että nykyään arvostus auktoriteetteja kohtaan on heikentynyt ja meidän vanhempina pitäisi tukea aikuisten arvovaltaa. Se tapa, jolla puhumme päiväkodin työntekijöistä, opettajista ja muista, vaikuttaa lastemme asenteeseen ja kunnioitukseen ko. tahoja kohtaan. Allekirjoitan tarpeen aikuisten auktoriteetin nostatuksesta!

YKSI HIUS HERNEKEITOSSA VOI OLLA LIIKAA

Vaikka alkuperäisessä artikkelissani käytin “täti” nimikettä vain otsikossa (kiinnostuksen herättämiseksi) ja ensimäisen kappaleen toisessa virkkeessä, se oli riittävän paljon aiheuttamaan myös penseitä reaktioita. Muutoinhan artikkelissa käytin työntekijä –sanaa jopa 5 kertaa. Näin ollen voidaan todeta, että asiat ovat suhteellisia. Yksi hius päässä on todella vähän, mutta yksi hius hernekeitossa on aivan liikaa.

Joka tapauksessa jälkimmäisen artikkelin kommenttien johdosta ajatus kirkastuu. Säröisyyttä sisältävä arikkelini raflasi ajattelemaan ja jätti myös tilaa omalle ajattelulle. Ainakin minä sain kommenttien johdosta terävöitettyä ajatuksiani. Olin valmis uusiutumaan, koska syntyi oikeaa dialogia.

ONKO SITTENKÄÄN DIALOGI?

Kahden tai useamman ihmisen välinen keskustelu ei välttämättä ole dialogi. Turhan usein ihmiset puhuvat toistensa ohi ja kohtaamisesa ei tapahdu murtumista. Mikä hyöty vuorovaikutuksesta on, mikäli keskustelun osapuolet eivät oivalla keskustelun pohjalta mitään “uutta” ja ole valmiita muokkaamaan omia uskomuksiaan? Se on vain poliitikkomaista toisen ohi puhumista ja inttämistä.

EHTOJA KESKUSTELULLE? 

Pitäisikö vuorovaikutustilanteesen mennessä kysyä toiselta osapuolelta, oletko valmis muokkaamaan omia uskomuksiasi keskustelun myötä, vai oletko päättänyt etukäteen, että pidät oman pääsi jokaisessa asiassa? Ehkä tuntuu siltä, että pitäisi, mutta kyseinen asia ei ole omassa päätäntävallassa. Ehdotankin, että keskustelutilanteeseen mennessä, kysyy itseltään, onko itse valmis muokkaamaan omia uskomuksiaan uusiksi eli olisi aidosti avoin dialogille. Ei ehkä ole viisainta asettaa toisille ehtoja, vaan toimia itse esimerkillisesti.

Dialogissa ajatus kirkastuu ja on mahdollisuus oppia!

Iso kiitos teille blogilukijat ja –kommentoijat.

Ei saa sanoa päiväkodin täti! Kun viestintuoja ammutaan – ethospolarisaatio!

Kirjoitin edellisen artikkelin päiväkodin tädeistä. Kävikö muuten niin, että “nimittelin” heitä vahingossa päiväkodin tädeiksi, vaikka heillä on hienoja nimikkeitä, kuten lastentarhan opettaja (yliopistotutkinto). Anteeksi! Joskus tarkoitukseni on tahallaan härnätä, jotta tekstissä on säröä, mutta tällä kertaa vilpittömästi sanoen ei todellakaan.

Kolahtiko “nimittely” jollekulle? Eikös se ole niin, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa? Eikö päiväkodin lapsia hoitavia työntekijöitä kutsuta tarhan tädeiksi tai päiväkodin tädeiksi – ainakin jos lapsilta kysytään? Heidän viitekehyksestä minun kontakti päiväkotiin on. Muutoin en kävisi päiväkodilla arkipäivisin, ellei meillä olisi lapsia. Vai pitäisikö minun alkaa puhua päiväkodissa kulkeville lapsillemme, että lastentarhanopettaja sanoi sitä ja tätä. Ja jos jollakulla on perhepäivähoitajan, sosionomin tai lähihoitajan tutkinto, minun tulee kutsua sillä nimikkeellä “tarhan tätiä”? “Se lähihoitaja, joka toimii sinun lastenhoitajana. Alla yleisimmät nimikkeet päivähoitohenkilöstön osalta. Taidanpa tarkistaa päiväkodista kultakin työntekijältä, “mikä kukin on”? Ensin pitää opetella tuo lista ulkoa.

Lastenhoitaja, lastentarhaopettaja, perhepäivähoitaja, koulunkäyntiavustaja, päivähoitaja, ryhmäperhepäivähoitaja, päiväkodin johtaja, lähihoitaja, päiväkotiapulainen, erityislastentarhan opettaja, hoitaja, ryhmäavustaja, laitosapulainen ja päiväkodin opettaja.

Varmaan jo huomasit sarkastisen sävyn suhtautumisessani, joten menen omaan miinaan. Mutta palataanpa raiteille.

Eikö se olekin mielenkiintoista, että väärä sanavalinta saattaa aiheuttaa sellaisen oikosulun ihmisen päässä, että virtaa menee vimmatusti, mutta mitään järkevää ei enää tapahdu. Lähetys- ja vastaanottotaajuudet menevät aivan eri kanaville ja lapsi menee pesuveden mukana. Vastaanottaja ei suostu enää kyseisen henkilön viestinnästä poimimaan mitään hyödyllistä, vaan tuomitsee viestin kokonaisuudessaan.

Argumentum ad hominem tai lyhyesti ad hominem (lat. homo, henkilö, argumentointi henkilöä vastaan argumentaation muoto, jossa argumentoija viittaa joihinkin vastapuolen piirteisiin, joilla ei ole merkitystä keskusteltavan aiheen kannalta. (Wikipedia)

Näin ollen väärä sanavalintakin saattaa aiheuttaa ad hominem –ilmiön, jolloin viestinnässä ei enää yhteyttä löydy. Toisella nimikkeellä voidaan sama asia kuvailla, kun puhutaan ethospolarisaatiosta (Mitä tarkoittaa polarisaatio kommunikoinnissa?). Viesti polarisoituu, koska viestittäjän ethos (kuka hän on) ei kelpaa.

Syyllistymme itse kukin ja aivan luonnostamme ethospolarisaatioon viestinnässämme. Siitä pitää tietoisesti opetella irtautumaan. Vaikkei viestittäjän arvomaailma, sanavalinnat, asema työyhteisössä, ihon väri tms. miellytä, ei pitäisi asettaa vastaanottotaajuutta tahallaan viereiselle kanavalle. Seuraavan kerran huomatessasi , että polarisoit viestintää sen perusteella, kuka viestii, havahdu ja avaa mielesi kuulemaan viesti.

Joillekin ensimmäinen mahdollisuus tähän harjoitukseen on juuri tätä lukiessaan.

Arvostan, jos jätät kommenttia. Yritän parhaani mukaan pysähtyä viestisi äärelle, vaikket olisi urheilusta (eritoten jalkapallosta, futsalista tai lenkkeilystä) pitävä tai yrittäjä / toimitusjohtaja ja vielä kahden lapsen isä ja mitä lie muuta, missä voisin itserakkaasti samastua sinuun. Ehkäpä juuri siksi sinulla on paljon annettavaa minulle, koska et ole niinkuin minä, vaikka em. kriteerit täyttyisivätkin.

Ad hominem –> ethospolarisaatio –> viesti hukkuu! 

Pirteät päiväkodin tätit ymmärtävät roolinsa!

“Huomenta Ella ja Elmeri!”, kuuluu päiväkodin täteiltä iloisesti kuin yhdestä suusta, kun vien lapsemme päiväkotiin. Tädit innostuvat aina lasten näkemisestä. Olo on miellyttävä ja luottavainen jättää lapset noin ihastuttavien hoitajien hoiviin.

Ehditkö jo ajatella: “No, Juha, älä ole naiivi. Hehän feikkaavat vaan. Niinhän melkein kaikki päiväkodin työntekijät tekevät.” Totta! Osa heistä feikkaa innostuksen, osalla se on selkärangassa ja osalle työ on jopa niin kutsumuksellinen, että he innostuvat aivan aidosti lasten näkemisestä.

Mutta samapa se on minulle! Minä en voi valita päiväkodin hoitajia, enkä voi juurikaan vaikuttaa siihen, tekevätkö työtään kutsumuksellisesti vai “vain” leipänsä ansaitakseen, mutta yhtä kaikki. Myös feikkaaminen on ok ja se itse asiassa kuuluu asiaan, kun he ymmärtävät roolinsa! Se kuuluu päiväkodin työntekijän rooliin.

Päiväkodin työntekijöille on perehdytetty tai he ovat oppineet työkulttuurissa siihen, mikä merkitys tunnetilan parannuksessa kohtaamisessa on sekä sen, että ihmisen oma nimi on tärkein sana itse kullekin. Kohtaamisessa on tarkoitus parantaa (nostattaa) toisen tunnetilaa. Toisekseen sen lisäksi, että lapsi haluaa (ainakin alitajuisesti) kuulla oman nimensä, vanhempi tykkää siitä, että hänen lapsensa nimi sanotaan – onhan tämä ylpeänä saanut antaa rakkaalle lapselleen kyseisen nimen.

Ajatelkaapa, jos kaupan kassat ym. asiakaspalvelutehtävissä toimivat ottaisivat opikseen päiväkodin työntekijöiltä panostaa ja satsata juuri siihen ratkaisevaan hetkeen, josta asiakkaan (lapsen ja lapsen vanhemman) päivä alkaa. Entäpä esimiesten ja johtajien kohdatessa alaisiaan, onko energiat piipussaan vai “huomenta –töräytys” matalalla ja monotonisella äänellä kivikasvoisesti. Myyntityössä tunnetilan parannus kohtaamisessa pitäisi olla itsestäänselvyys ja menestyvät myyjät sen varmasti tekevätkin eli ottavat tilanteen haltuun olemalla myös tilanneherkkiä.

Luo kohtaamisesta miellyttävä tlianne. Hetki voi olla vain muutamien sekuntien pituinen, joten panostus ei todellakaan paljon vaadi. Lähinnä se vaatii sitä, että ymmärtää roolinsa! Se, mitä kohtaamisesta jää käteen päällimmäisenä, on tunnetila.

P.S. Ethän takerru siihen, että artikkeli yleistää asioita. Ei tietenkään kaikki päiväkotien työntekijät toimi kuten kirjoitin, mutta suomalaisille epätyypillisen innostuneen kohtaamisen esiintymä on poikkeuksellisen suuri. 

Kohtaamisella on valtava merkitys! Carpe diem! 

Thumbs up

Miten parantaa omaa asennetta? (vieraspostaus)

ASENNE TEHTÄVÄN ALUSSA…

Mikä oli sinun asenteesi päivään kun aamulla heräsit? ”Piip kun väsyttää”, ”maanantai ja eka työpäivä viikolle”…varmaan tuttua itse kullekin, ainakin joskus ollut. Earl Nightingalen Asenne-kirjassakin sanotaan, että: ”asenne tehtävän alussa ratkaisee lopputuloksen”, joten jos aamulla ajattelee jo negatiivisia asioita, niin mitä päivästä silloin tulee…no negatiivinen tietty. Tulen tässä kertomaan vähän omia ajatuksiani ja oppimiani tapoja/asioita, joilla voisi parantaa omaa asennetta jokainen päivä.

KAIKKI LÄHTEE AJATUKSISTA

Kaikki tekosi lähtevät ajatuksesta. Niillä asioilla joita ajattelet, on tapana toteutua, joten ole tarkkana mitä ajattelet ja mihin keskityt. Jos ajattelet positiivisia asioita ja uskot että sinulle tapahtuu positiivisia asioita, niin todennäköisesti niin tulee tapahtumaan. Mitä ajattelet illalla kun menet nukkumaan…huomista aikaista herätystä, tulevaa urheilusuoritusta, tavoitettasi…jne. Voit illalla esim. katsoa hyvän videonpätkän, lukea jonkun positiivisen kohdan kirjasta (esim. asenne J ) , katsoa tavoitekuvaa…jotain positiivista josta tulee hyvä mieli ja menet nukkumaan hyvällä fiiliksellä.

MILLÄ FIILIKSELLÄ HERÄÄT?

Entä puolestaan kun aamulla heräät. Tee ensimmäiseksi jotain sellaista, josta innostut ja virkistyt. Esim. kuuntele hyvä kappale, käy suihkussa, aloita aamu urheilusuorituksella…mitä paremmassa kunnossa olet, sitä helpompaa on esim. lenkille tai kuntosalille lähtö. Fyysinen kunto vaikuttaa monesti myös omaan aseenteeseen ja itseluottamukseen. Seurasin itse muutamia jaksoja tosi-tv-ohjelmasta ”suurin pudottaja”. Ihmiset, jotka painoivat ohjelman alussa ~100+kg, olivat pystyneet laihduttamaan useita kymmeniä kiloja muutamassa kuukaudessa. Fyysisen kunnon parantuminen näkyi kaikkien omassa asenteessa, jo pelkästään sillä, että he olivat tyytyväisiä itseensä!! Jollekin pelkkä viikko treenaamassa siellä riitti elämänasenteiden muutokseen. Eli pidä huolta fyysisestä kunnostasi.

OMAN ASENTEEN MERKITYS

Miten vaikutat omalla asenteelle muihin ja päinvastoin? Ole tarkkana kenen seurassa vietät aikaasi. Valinta on sinun, mutta pyri etsimään ympärillesi ihmisiä, joilla on parempi asenne kuin sinulla, niin voit ottaa heistä hyvin mallia. Jo pelkästään ajanvietto yhdessä auttaa paljon. Yhtäkkiä huomaat käyttäytyväsi samalla tavalla kuin menestyvät ystäväsi. Vai viihdytkö mielummin porukassa, jossa yleisin puheenaihe on sää tai lentsut? Valitse seurasi ja pidä huoli, ettet itse ole se, joka vie muita alaspäin.

ASENNE OPISKELUUN YM.

Ja sitten tietysti tekeminen. Oli asia mikä tahansa, kun opiskelet, teet, teet ja teet niin itsevarmuutesi ja asenteesi kyseistä asiaa kohtaa parantuu kokoajan. Kukaan ei ole seppä syntyessään, vaan tekemällä ja harjoittelemalla opit. Tieto tuo varmuutta, varmuus tuo asennetta.

Artikkelin on kirjoittanut liki 6 vuotta sitten läheinen kaverini Kimmo Alanen, joka oli tuolloin varsin ”vihreä” myyntityön parissa. Tänä päivänä hän työskentelee myyntipäällikkön tehtävissä eli asennetta on löytynyt myyntityöhön. http://www.varainhankintaa.com/

dreamstimefree_122038-1

Mistä tietää, että asia on totta?

Päivittäin puhumme läpeensä erilaisia omia tai toisten uskomuksia ja mielipiteitä siihen sävyyn, että kyseessä olisi faktapohjaista tietoa. Poimimme helposti toisten puheista valikoivasti omaan kokemusmaailmaamme sopivia mielipiteitä, joiden avulla vahvistamme uskoamme kyseisestä asiasta.

Sitten useilla työpaikoilla löytyy näitä kaikkitietäviä besserwissereitä, joilla on mielipide (tai kuvitteellisesti tietoa) asiasta kuin asiasta. Vaikka kyseiset henkilöt eivät olisi sijoittaneet pörssiosakkeisiin tai asuntosijoittamiseen euroakaan, heillä on tosiaan ”tietoa”, kannattaako kyseisiin kohteisiin laittaa rahaa poikimaan. Niin myös urheilun ja politiikan pariin löytyisi valmentajille ja poliitikoille parempia toimintamenetelmiä puhumattakaan omista esimiehistä tai yrityksen johdosta.

Tietäminen on niin itsetuntoa hivelevää, että hyvin perusteltua jargonia saattaa helposti puhua faktana eteenpäin. Sauna-, reppuruokala- ja kahvipöytäkeskusteluissa vilisee niin paljon mutu-tuntuman uskomuksia ja mielipiteitä, että suosittelen keskittämään huomion vaikkapa viikon ajan siihen, onkohan puhujalla faktista tietoa vai pelkästään omia uskomuksia tarjottavana yleisölleen.

Tässä on 3 kohtaa, joiden tulee täyttyä, jotta voidaan puhua tosiasioista tai tiedosta.

Mistä tietää, että asia on totta?

1. Kiistattomat tulokset eli nämä syyt aiheuttavat nämä seuraamukset.

Pitää pystyä osoittamaan kiistattomasti, että tietyt syyt aiheuttavat tiettyjä seuraamuksia. Pelkkä asiayhteys ei riitä siten, että asioilla on ”jotain yhteyttä” toisiinsa, mutta syyn ja seurauksen lain edellyttämää perustelua ei voida osoittaa toteen.

2. Koejärjestely toistettava.

Koejärjestely pitää pystyä toistamaan, jottei kyse ole esim. anomaliasta, yksittäisestä poikkeamasta. Kylmäfuusio oli taannoin sellainen koejärjestely, jota ei onnistuttu toistamaan samoin seuraamuksin.

3. Täytyy olla teoriaa eli tapa nähdä asia yhtenäisesti.

 Ilmiö tulee voida nähdä yhtenäisesti eli tarvitaan teoriaa. Moni sekoittaa tieteellisen teoria –termin arkielämässä käytettyyn ”teoria” –termiin, joka mielletään käytännöstä poikkeavana, jopa päinvastaisena. Tässä yhteydessä teoria voidaan kiteyttää tieteelliseksi selitykseksi.

 Täyttyvätköhän nämä kolme kohtaa, kun joku kertoo tietävänsä jostain asiasta? Sitä sopii haastaa!

Älä sekoita uskomuksia, mielipiteitä ja takapuolituntumaa tietoon. 

26092009268

25000 dollarin idea – työtehokkuutta lisää!

Betlehem Steelin hallituksen puheenjohtaja Charles Schwab sai kauan aikaa sitten toimivan neuvon työtehokkuuden ja aikaansaamisen lisäämiseksi. Hän pyysi työtehokkuuden asiantuntijan Ivy Leen luokseen, koska hänellä oli halu kehittää omaa sekä johtotiiminsä työtehokkuutta.

Lee lupasi, että hän voi parantaa tehokkuutta, mikäli saa viettää varttitunnin kunkin johtohenkilön kanssa. Schwab kysyi, mitä tämä maksaa, johon Lee tuumasi, ettei mitään, ellette huomaa parannusta ja tuloksia kolmen kuukauden aikana. Jos tuloksia syntyy, Schwab saisi maksaa sellaisen summan, mikä tuntuisi sopivalta.

Neuvo kuului johtohenkilöille seuraavasti:

Haluan, että lupaatte seuraavan 90 päivän ajan työpäivän lopuksi kirjoittaa paperille tärkeysjärjestykseen 6 tärkeintä asiaa, mitä teidän tulee hoitaa seuraavana päivänä. Seuraavana aamuna aloitatte tärkeimmästä tehtävästä ja teette sitä niin kauan, kunnes se on valmis (tai sitä ei sen pidemmälle pysty tekemään) ja siirrytte vasta sitten seuraavan tehtävän pariin. Jos jotain jää tekemättä, siirrätte ne tehtävät seuraavan päivän listan kärkeen.

Jos nimittän ette tällä keinolla saa päivän aikana kaikkia suunniteltuja tehtäviä tehtyä, ette saisi tehtyä niitä millään muullakaan tavalla.

OHJE KITEYTETTYNÄ:

1. Joka ilta (tai työpäivän päätteeksi) tee lista seuraavan päivän 6 tärkeimmästä työtehtävästä.

2. Laita lista tärkeysjärjestykseen.

3. Aloita tehtävästä 1, kunnes se on valmis. Älä siirry seuraavan tehtävän pariin ennenkuin edellinen on valmis.

4. Jos jotain tehtäviä jää tekemättä, siirrä ne ensimmäiseksi seuraavalle päivälle. Esim. jos tehtävät nro 1 – 4 ehdit tekemään ja tehtävät 5 – 6 jäävät tekemättä, siirrä 5 ja 6 seuraavan päivän 1 ja 2 tehtäviksi.

By the way, Schwab lähetti kolmen kuukauden jälkeen Leelle 25000 dollarin shekin palkkioksi tästä ainakin tänä päivänä varsin yksinkertaiselta kuulostavasta ideasta.

Tiedätkö, mikä kompa tässä on? Se, että tämä on niin yksinkertainen, mutta silti niin harva ottaa tätä käyttöön. Moni puuhastelee “sillisalaatin” parissa kuvitteellisessa kiireessä siten, että oma katse (ei monitori) muistuttaa näytönsäästäjää.

Rohkenetko kokeilla tätä ideaa vaikkapa heti huomenna? Nimimerkillä “kokemusta on sekä puuhastelusta että systemaattisesta tekemisestä” voin luvata, että tämä Leen idea toimii!

Keskity 100%:sesti siihen, mitä olet tekemässä ja mikä on tärkeää!

JuhaAholaVauhtipyörä

Päättämätön sillisalaatin kanssa tuhertaja – otappa vinkistä vaarin!

Rekrytoimme muutama vuosi sitten monipuolista työntekijää, jolta onnistuisivat sekä siivous- että toimistyöt. Eräs viiskymppinen rouva oli haastattelussa ja kehui kokemustaan kotisiivoustyön parissa ja myös toimistotöiden osaamista. Siinä rupatellessamme hän sanoi kuitenkin muutaman sanan, jotka saivat minut takajaloilleni. ”Joo, mää tykkään siivota, mutta haluan tehdä myös toimistotöitä. Tykkään sellaisesta sillisalaatista, että saa säätää monenlaista toimistollakin.”

”ÄLÄ SANO TYKKÄÄVÄSI SILLISALAATISTA TAI SÄÄTÄMISESTÄ”

Kyseiset virkkeet voi tulkita jokainen tyylillään, mutta kyseisessä haastattelussa länsäolleena ja kehonkieltä myös tulkiten aistin, että edessäni ei ollut meille sopiva työntekijä. Miksi? En halua meidän toimistolle ”sillisalaattipuuhastelijoita”, vaan sellaisia työntekijöitä, jotka haluavat toimia johdonmukaisuuteen pyrkien. Jos lähtökohtana ajattelussa on sillisalaatti niin mitä muuta siitä voi odottakaan? Ja vaikka kuinka särmikkäästi toimisi niin yllätyksiä tulee matkan varrella.

JÄRJESTELMÄLLISYYS JA EI-JÄRJESTELMÄLLISYYS

Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään. Toiset hoitavat asioita järjestelmällisesti ja toiset eivät. Vaikka luonteeltaan olisi spontaani niin järjestelmällisyyden taito on opeteltavissa riittävälle tasolle, jos vain viitsii ja haluaa. Ne, joille järjestelmällisyys on ylitsepääsemättömän vaikeaa, tuhertavat usein yksinkertaisten asioiden parissa puuhastellen. He pitävät itsensä kiireisenä, koska eivät osaa fasilitoida asioita johdonmukaisesti. He puuhaavat yksinkertaisten asioiden parissa ja saavat niihin kulumaan uskomattoman paljon aikaa. Tällöin he eivät tietenkään ehdi tehdä niitä oikeita töitä, vaan suurin osa ajasta menee vain asioiden säätämiseen.

Olisi viisautta tehdä oikeita asioita, eikä vain asioita oikein. Ja kannattaa miettiä myös, olisiko parempi tehdä enemmän vähempiä asioita kuin vähemmän enempiä asioita.

Toisekseen spontaanisuuden johdosta nämä ihmiset jättävät asioita sopimatta ja muuttavat jo sovittuja asioita sekä suunnitelmia herkästi. “Palataan tähän vielä.” “Katellaan myöhemmin tarkemmin.” “Soitellaan myöhemmin.” Useimmiten päättäväisyyden avulla säästää paljon aikaa. Esim. hyvä johtaja tekee nopeita päätöksiä, joita muuttaa hitaasti. Päätösten siirtäminen tuo lisää päänvaivaa ja vie aikaa.

Mikä vielä pahinta? Ei-järjestelmälliset ja spontaanit ihmiset hivuttavat tiedostaen tai tiedostamattaan vastuun asioiden hoitamisesta ja fasilitoimisesta toisten harmiksi, vaikka heidän tulisi itse pitää vuorovaikutusvastuu asian osalta.

MIKÄ NEUVOKSI?

Tee päätöksiä, älä vältä ja siirrä päätösten tekemistä.

Pidä vuorovaikutusvastuu omista asioista, äläkä hivuta vastuuta toisille. Jos puolestaan delegoit, tee se selvästi.

Suunnitelle työsi, työskentele suunnitelmasi. Älä sorru tekemään spontaanisti vain sitä, mikä tuntuu osuvan kohdalleen. Suunnittele työviikko etukäteen (=tee viikkosuunnitelma). Listaa ja priorisoi tehtävät päiväkohtaisesti huomioiden realistinen käsityksesi, mitä päivän aikana on mahdollista ehtiä. Voit muokata ja käyttää apuna oheista työkalua (ViikkosuunnitelmaVauhtipyörä.fi).

Menenpä peilin eteen. On itsetutkistelun paikka. Kuinka hyvin pystyn pysymään juuri kertomassani asiassa itse? :)

Suunnittele työsi ja työskentele suunnitelmasi! 

dreamstimefree_216586

Koira puree pelkääjäänsä! Asiakas saattaa testata puremalla…

Vastaako joskus puhelimeen asiakkaan “Euroopan omistaja” yli-itsevarmasti ja hyökkäävästi, “Mitä oot myymässä?!” tai “En osta mitään!”. Ethän vain säikähdä tuolloin? Asiakas vain kokeilee sinua, ettet vain pelkää ja ole “hiiri”, vaan että sinulla löytyy itseluottamusta pysyä tuotteesi/palvelusi takana!

Eräs tuntemani myyntiedustaja meni taannoin maakuntiin ovelta ovelle wc-paperia, muita pehmopaperituotteita sekä pesuaineita kaupittelemaan. Eräästä pihasta mies huusi äänekkäästi: “Mikäs mies siellä tallustelee?” –“No se on kuule MYYNTITYKKIEN KUNINGAS ku laskeutuu tänne rahvaan pariin.” Ja kuinka ollakaan myyntiedustaja teki hyvät kaupat.

Miksi kaupat tulivat? Myyjä ei lannistunut eikä häkeltynyt tulevan asiakkaan huuteluista. Hän näytti “koiralle”, ettei pelkää ja koira ei puraissut toista kertaa. Vaikka myyjän vastauksen voi tulkita ylimielisenä pelkkiä sanoja tuijottaen, kyseisessä tilanteessa se toimi (äänenkäyttö ja elekieli tukivat viestiä).

Miksi kokenut myyjä ei häkelly helpolla ja mitä kokemus tuo mukanaan? Kokemus tuo kokemusta selviytyä erilaisista tilanteista, mikä tarkoittaa, että kokenut myyjä on kohdannut ja kokenut huomattavasti useammin ja huomattavan paljon erilaisia ja nimenomaan haastavia vuorovaikutustilanteita. Mitä enemmän myyjä tekee määrää (kohtaa asiakkaita), sitä enemmän hänelle karttuu kokemusta ja perstuntumaa toimia tilanteessa kuin tilanteessa häkeltymättä.

Huippumyyjä ottaa tilanteen haltuun ja vaikka hänelle annetaan metaforisesti sitruuna, hän puristaa siitä virkistävän juoma. Toisin sanoen edellisen virkkeen voisi kuvailla niin, että judoka käyttääkin vastustajan vartaloa ja massaa hyväksi heittoonsa.

Älä nöyristele asiakkaan edessä. Näytä, että olet itsevarma, mutta nöyrä. Nöyristely ja nöyryys ovat kaksi täysin eri asiaa.

Säilytä arvokkuutesi ja ylpeytesi joka tilanteessa, mutta ole kuitenkin nöyrä! 

dreamstimefree_121048

Älä kiusaa! Älä syrji! Saatat tehdä sitä huomaamattasi…

Satuin keskustelutilanteeseen 14-vuotiaan tytön ja keski-ikäisen rouvan kanssa samaan tilaan. Keskustelin molempien kanssa. Puhuin molemmille, katson heitä vuoroin silmiin. Miksi oloni kiusaantuu?

Kun rouvalla on puheenvuoro (ja asiaa), hän kertoo asiansa vain minulle katsomalla minua silmiin. Mitä ihmettä? Huonetilassahan on 14-vuotias tyttö, joka on kaiken aikaa ollut keskustelussa mukana ja joka katsoo puhuessaan silmiin meitä kuuntelijoita ja kuunnellessaan niinikään katsoo tarkkaavaisesti puhujaa silmiin.

Yritin rouvaa kuunnellessani tarkoituksella katsoa välillä tyttöä päin (silmiin), jotta rouva hoksaisi puhua myös tytölle. Tilanne vaivaa minua! Eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Vaikka haluankin olla vahva ja vaikutusvaltainen persoona, en halua imeä kaikkea huomiota itseeni ja viedä sosiaalista happea toisilta huonetilasta, enkä varsinkaan niin, että toiset tulevat syrjityksi. Ymmärrän toki sen, että on luonnollisempaa vakuuttaa ja hakea hyväksyntää vahvemmilta persoonilta ja seurata heidän elekieltä feedbackinä, uppoaako asia, mutta se ei oikeuta syrjimään.

Mielestäni on äärimmäisen epäkunnioittavaa olla huomioimatta samassa tilassa olevia keskusteluun osallistuvia ihmisiä. Katson sen jopa kiusaamiseksi. Olen itsekin (niinkuin kuka tahansa meistä) ollut tilanteessa, jolloin puhuja ei huomioi minua ja se tuntuu pahalta. Sellaisesta tilanteesta haluaa pois. Sen voi kokea torjutuksitulemisena.

Nostan hattua teini-ikäiselle tytölle sitkeydestä kuunnella intensiivisesti ihmistä, joka ei puhunut hänelle eikä osoittanut arvostusta sillä tavoin. Hänen housuissaan kypsymättömämpi nuori olisi kääntynyt kannoillaan ja poistunut kesken keskustelun.

Ei ne nykyajan nuoret ossaa käyttäytyä!” Ei tarvitse ihmetellä, miksei jotkut nuoret eivät kunnioita aikuisia. Kyllä arvostus lähtee meistä aikuisista. Meidän tulee osoittaa, että arvostamme nuoria ja yksi keino siihen on ottaa heidät mukaan keskusteluun tasavertaisina osallistujina.

Tämä tarina osoittaa keskustelu- ja sosiaalisten taitojen merkitystä. Vuorovaikutuksessa pitää olla läsnä ja huomioida läsnäolevat. Kuuntelijan roolissa on tärkeää kuunnella tarkkaavaisesti ja jopa empaattisesti, eikä valikoivasti tai olla kuuntelevinaan (kuuntelun tasot), mutta myös puhujana tulee huomioida läsnäolijat. Esimiehenä tai johtajana teet itsestäsi naurunalaisen, ellet ymmärrä huomioida palavereissa kaikkia läsnäolevia myös katseillasi.

Älä kiusaa, äläkä syrji, vaan arvosta ja kunnioita huomioimalla ihmiset!