dreamstimefree_541595

Yrittäjänä toimiminen – rekrytoi asennetta

Haastattelussa yrittäjä Mikko hanski, osa 2/3. Lue edellinen osa tästä


REKRYTOI PARASTA OSAAMISTA
JA ASENNETTA

Mikko pitää rekrytoinnissä tärkeimpänä kriteerinä asennetta! Ilman eteenpäinvievää ja intohimoista asennetta työskentely ei ota riittävästi tuulta purjeisiin. Osaamisen puutteen voi korjata, mutta asenteen puute  tai heikkous on vaikeampaa. Hyvällä asenteella Mikko tarkoittaa innostusta tai jopa intohimoista asennetta koodaamiseen, nopeaa toimintaa, rakentavahenkistä vuorovaikutusta mm. ottaa ohjeita vastaan ja kommunikoida. Lisäksi Mikko edellyttää iPhone-koodaamisesta todennettua osaamista ja pitää referenssejä tärkeinä.

YRITTÄJYYS

Yrittäjyydessä Mikkoa yllätti ehkä eniten se, että hoidettavia nk. juoksevia asioita on paljon, mikä on tietysti pois substanssiosaamiseen keskittymisestä. Byrokraattista ”papereiden pyörittelyitä” tulee väkisinkin ja tavalla tai toisella niiden hoitumisesta on huolehdittava. Volyymiä Appiukko Oy:n on tarkoitus kasvattaa maltillisesti askel askeleelta ja ajatuksena olisi työllistää täältä lähialueelta 5 vuoden sisään noin 5 – 10 työntekijää.

MARKKINOIDEN KEHITYKSEN SEURAAMINEN 

Usein promotetaan, että pitäisi olla askeleen edellä kilpailijoita. Mikko näkee tilanteen pienenä toimijana kuitenkin toisin. Hän antaa isojen kilpailijoiden pilotoida kehitysprojektit ja kokeilla niiden imua markkinoilla. Kun Mikko näkee, mikä vetää, hän hyödyntää tämän tiedon. Tässä voi olla viisautta, sillä isoilla toimijoilla on vara kokeilla heidän mittapuulla pienehköillä investoinneilla, mikä vetää ja mikä ei. Samanlaiset investoinnit kuitenkin pienelle yritykselle olisivat aivan liian isoja ja monesti liian suurta riskiä aiheuttavia. On siis tärkeä seurata missä alalla mennään teknisesti, sisällöllisesti ja trendien osalta.


MikkoHanskiAppiukkoOy

Oppia ikä kaikki – Haastattelussa yrittäjä Mikko Hanski

Haastattelussa Mikko Hanski / Appiukko Oy

Oululainen Mikko Hanski, 34, valmistui Oulun yliopiston teknillisestä tiedekunnasta viime vuosikymmenellä diplomi-insinööriksi. Hänen kaltaisen taustan omaavista henkilöistä varsin moni toimii Nokian, NSN:n, Renesas Mobilen ym. yritysten palveluksessa eri tehtävissä. Viimeisen 5 – 10 vuoden aikana lienee konkretisoitunut jo sotien jälkeen syntyneille ikäpolville (eli vanhemillemme), että alla oleva sitaatti ei ole tätä päivää.

ELINIKÄISEN OPPIMISEN TARVE

”Hoida peruskoulu hyvin, mene lukioon, kirjoita hyvät paperit, hae yliopistoon, valmistu, hanki ”turvallinen” työpaikka isosta firmasta, luo pitkä ura siellä ja jää 65-vuotiaana eläkkeelle.”

Opiskelu ja oppimisen tarve eivät pääty koulun penkeille, vaan jatkuvat läpi elämän. Työpaikoilla on tarpeen järjestää niin sisäisiä koulutuksia kuin myös ulkopuolisten tarjoamia koulutuksia. Tarve elinikäiselle oppimiselle on itsestäänselvyys. Säännöllinen lukeminen ja  seminaareilla käynnit ovat eräitä tapoja Mikolle itselleen oppimisen tukena.

TYÖNTEKIJÄNÄ OPPIA IKÄ KAIKKI 

Yliopistolta valmistumisen jälkeen Mikko työskenteli noin 8 vuotta VTT:n palveluksissa. Hän kokee, että tuo oli arvokasta aikaa nähdä ja oppia asioita isommassa organisaatiossa mm. projektityöskentelystä. Välillä Mikko piti opintovapaata kuitenkin yhtä omaa intohimon kohdettaan, ravitsemustieteitä, opiskellakseen.  VTT:n työ oli opettavaista aikaa, mutta ei lopulta tarjonnut riittävästi Mikolle omien intressien mukaisia haasteita.

Mikkoa alkoivat kiinnostaa kovasti mobiiliapplikaatiot parisen vuotta sitten ja ajatus yrittäjyydestä oli ehtinyt kypsyä. Hän perusti toiminimen ja alkoi työstää omaa projektia tämän merkeissä ja pian sai kuin varkain myös asiakasprojektin. Mikon kaveri oli perustanut yrityksen. Kaveria kiinnosti mobiiliapplikaatio ja Mikko tuumasi voivansa tuottaa sen – ja laittoi toimeksi. Projekti meni hyvin.

Vajaa vuosi sitten Mikko perusti osakeyhtiön Appiukko Oy. Mikon toimenkuva itse yrittäjänä on varsin monipuolinen, sillä hän myy itse projektit ja myös tuottaa ne käyttämällä ”iPhone-koodaamisen” ammattilaisia ympäri maailmaa koodareina. Appiukko Oy tekee niin omia projekteja (eli kehittää myytäviä applikaatioita) kuin myös asiakasprojekteja iPhone-sovellusten parissa. Tyypilliset asiakasprojektit kestävät työmäärällisesti noin 1 – 2 kuukautta.

EI TARVITSE OLLA KAIKKIVOIPA 

Mikko katsoo omiksi vahvuuksikseen projektijohtamisen, mikä edellyttää rakentavahenkistä toisten tsemppaamista parhaaseen. On tärkeä huomioida ihmisten erilaisuus arvostavan vuorovaikutuksen avulla. Kun kehittää itseä intohimoisesti, tämä huokuu myös toisiin. Mikko katsoo myös teknisen taustan hyödyksi ja jopa edellytykseksi alalla toimimiseen, mutta pitää itseään ei-puhtaana-insinöörinä eli hänellä on innovatiivisuutta visioida uusia juttuja. Pelkästään koodaushommissa hän ei viihtyisi. Innovatiivisuuden hän uskoo liittyvän osin musikaalisuuteensa. Mikon ei itse tarvitse olla joka asiassa paras osaaja, vaan hän keskittyy siihen, minkä osaa parhaiten ja mistä tykkää. Kun löytää oikeita kumppaneita ja osaajia ja jakaa vastuuta, saa aikaiseksi paljon enemmän kuin yksin saisi.


Haastattelun 2 jatko-osaa julkaistaan kuluvan viikon aikana. Haastattelijana 22.10.2013 Juha ”Vauhtipyörä” Ahola.

dreamstimefree_129828

Et ole “VAIN JOTAIN”

Vain siivooja, vain parturi, vain myyjä, vain duunari, vain kassaneiti/-poika, vain puutarhuri, vain puuseppä, vain yrittäjä, vain autokorjaaja, vain ammattikoulun käynyt, vain ylioppilas jne… 

HÖLYNPÖLYÄ!

Voit olla VAIN jotakin, jos itsellesi niin uskottelet ja sellaisen ajattelutavan hyväksyt tai voit olla YLPEÄNÄ TODELLAKIN JOTAKIN.

Kenenkään ei pitäisi olla “vain jotain”. Ei itseä pidä vähätellä. Ammatti, koulutus, titteli tms. ei anna leimaa otsaan olla vain jotakin. Jos ympäristö pyrkii vetämään alaspäin ja lannistamaan, kannattaa miettiä, olisiko aika vaihtaa “piirejä” = ihmisiä, keiden kanssa aikaa viettää ja keiden kanssa vuorovaikuttaa.

Eräs työntekijämme soitti aikoinaan esimiehelleen (nimi muutettu) ja puhui Oulun murteella (vaan=vain): “Kirsti täsä vaan terve.” Esimies sanoi tähän: “Sinä et ole vain.” Työntekijällä on tietysti oikeus ja tarvekin olla yhteydessä esimieheensä. Ei hänen tarvitse vähätellä itseään tai soittoaan. Hän on tärkeä ihminen, hän on tärkeä työyhteisön jäsen.

Moni ihminen peilaa omaa arvoaan ammattien, titteleiden, koulutustasonsa tai muilta saamansa hyväksynnän pohjalta. “No, minä olen vain siivooja.” Ensinnäkin siivoustyö on erittäin tärkeää työtä! Eräs tuttavani sanoi taannoin, että firmat pärjäävät (useimmiten) aivan hyvin ilman toimitusjohtajan läsnäoloa viikon päivät, mutta toimiston siivoojan viikon poissaolo näkyy nopeasti. Sairaaloissa, kouluissa, julkisissa tiloissa, liikehuoneistoissa, kodeissa ym. siivous on tärkeää. Onko mitään syytä, miksi siivoojan pitäisi olla selkä kumarassa työstään?

Yleisesti ottaen korkealle arvostettujen ammattien, kuten lääkärien tai asianajajien tehtävät sekä roolit voi hoitaa yhtäältä loisteliaasti ja toisaalta huonosti. Kyse tulisi olla siitä, miten oman ruutunsa hoitaa. Miten ja millä asenteella teet sen, mitä teet, eikä todellakaan vain se, mikä on titteli tai ammattinimike.

Toisekseen siivoustyö ei ole tätä nykyä mitään moppi-vesi-ämpäri –toimintaa. Käytössä on ammatilliset siivousvälineet, -aineet ja –menetelmät. Siivoojan tulee ymmärtää pH-arvoja, mitkä kemikaalit sopivat millekin pinnoille, millä menetelmillä mitäkin pintoja siivotaan, missä työjärjestyksessä siivous tulee suorittaa jne.

Tämän lisäksi siivoustyötä voi tehdä ylpeänä (ei koppavana). Siivooja voi olla ylpeä siitä, mitä tekee ja kulkea pystyssä päin. Se on omasta asenteesta kiinni! Ole ylpeä siitä, mitä teet! Ylpeys ei ole ristiriidassa nöyryyden kanssa. Ihminen voi olla yhtäaikaisesti ylpeä ja nöyrä. Nöyryys ja nöyristely ovat eri asioista. Nöyristellä ei tarvitse.

Siivoustyö voi olla kutsumuksellista, mutta sen ei ole pakko olla kutsumuksellista. Joillekin se on vain keino hankkia elantonsa. Siivooja voi panostaa perhe-elämään olemalla hyvä äiti, hyvä puoliso ym. Joku satsaa harrastuksiin, joku terveytensä edistämiseen ja ylläpitoon, joku henkiseen kasvuun ja itsensä kehittämiseen ja kuka mihinkin. Jokaisella on juttunsa!

Eikä logopediaa, lääketiedettä tai muutoin yleisesti ottaen arvostettuja yliopistotutkintoja suorittavien opiskelijoiden tarvitse sanoa opiskelukollegalle, vanhemmilleen eikä kenellekään : “Olen tässä opiskeluiden ohessa VAAN siivoustyöntekijänä.” Vaikka kyseessä olisi väliaikainen työ niin siitäkin on syytä olla rinta pystyssä. Kaikki rehellinen työ on arvokasta, kun sen tekee kunnolla!

Ole ylpeä siitä, mitä teet! Ja tee se, mitä teet niin, että voit olla ylpeä siitä! 

dreamstimefree_186042

Vakuuta vaikuttaja – ja portit aukeavat!

“Jokainen tsäänssi on mahdollisuus!” Noin legendaarinen Matti Nykänen sanoi. Vaikka tuo voi kuulostaa hupaisalta niin siinä piilee sitäkin suurempi viisaus.

Ihminen, joka ymmärtää panostaa jokaiseen kohtaamiseen (ainakin pyrkii siihen), löytää uusia mahdolisuuksia ja onnistuu.

Älä koskaan luovu siitä, että kohdattuaan sinut ihminen on onnellisempi kuin ennen sitä. – Äiti Teresa 

Jos hakee töitä ja ajattelee, että hyvä vuorovaikutus vain rekrytoijien kanssa työhaastattelussa riittää niin suurin osa mahdollisuuksista saada työ jää käyttämättä. Tulevan työpaikan työtoverin, esimiehen, yrittäjän tai johtajan saattaa kohdata vaikkapa urheilutapahtumassa tai puistossa. Joskus sattumanvaraisen ihmisen vakuuttaminen kasvokkain saattaa avata mahdollisuuden päästä kyseisen henkilön tunteman johtajan tai yrittäjän puheille.

Yhtälailla tulevia asiakkaita ja muita sidosryhmiä kohtaa tuon tuostakin liki päivittäin. Ihminen on liikkuva käyntikortti. Sitä joko tekee vaikutuksen ihmisiin tai sitten ei tee. Kerroin vastikään blogissani, kuinka petasin välittämästi minuun vaikutuksen tehneelle henkilölle paikan tuttavayrittäjälle työharjoitteluun. Jos henkilö ei vakuuta niin on helppo sanoa: “pitääpä miettiä”, “saapa nähdä, katellaan.”

Eritoten työnhakijoille antaisin vinkkiä siitä, että kannattaa ymmärtää olevansa kävelevä käyntikortti. Vakuuta ihmiset. Ole avoin, tee vaikutus. Ota koppi, kun joku antaa sinulle vinkkiä tai on valmis auttamaan. Toistan: ota koppi! Kun vaikkapa joku henkilö sanoo: “mulla saattais olla yks kontakti, jolle kannattaisi soittaa.” niin pyydä ystävällisesti, passaisiko, jos saisit puhelinnumeron ja voisit soittaa hänelle, äläkä sano vain, että “ahaa, mielenkiintoista.” Äläkä epäröi soittaa viimeistään seuraavana päivänä.

On fiksua kulkea avoimin mielin ja ymmärtää tarttua mahdollisuuksiin. Jos tietää, kuka on vaikutusvaltainen ja kenellä on laaja sosiaalinen verkosto, tiedon hyödyntämättä jättäminen olisi tyhmyyttä.

Näetkö mahdollisuuksia vai esteitä? Sitä löydät, mitä ajattelet, että löydät! 

http://www.dreamstime.com/-image18591600

Arvot puntariin muutamalla kysymyksellä Suzy Welchin opein päätösten edessä

1. Mikä on suurin huolesi, mitä katuisit 75-vuotissyntymäpäivillä?

2. Mitä haluaisit, että ihmiset puhuvat sinusta, kun et ole läsnä? Välitätkö siitä?

3. Mitä rakastit, entäpä mitä inhosit lapsena? Tavoittele sitä, mitä rakastit…

“Epäaitoa onnellisuutta ei ole.”, sanoo viime vuosisadan johtajaksi valitun Jack Welchin vaimo Suzy Welch. Hänen mukaansa elämä on päätösten sarja. Suzy kertoi NbForumin seminaarissa 26.9. tarinan, kuinka oli oivaltanut itse munanneensa erään työ-casen valinnoillaan, kun ei ollut harkinnut asiaa riittävästi etukäteen. Tuolloin hän oppi, että hänen pitäisi tehdä päätökset metodologisesti ja oivalsi nk. 10 – 10 – 10 –menetelmän.

Päätöksen edessä, kysy itseltäsi: “Mikä on päätökseni vaikutus 10 minuutin, 10 kuukauden ja 10 vuoden päästä?” Joudut tekemään päätöksiä jatkuvasti. Välillä valintoja tulee perheen ja työn väliltä ja milloin minkäkin. Kun ottaa arvonsa puntariin päätöksen perusteeksi ja päättää tietoisesti 10 – 10 – 10 –menetelmällä, voi nukkua yönsä rauhassa. Tiukan paikan tullen miettii  vain, mitä vaikutuksia päätöksellä on kyseisillä aikaväleillä ja sillä selvä. Näin päätös ei ole mutu-tuntumalta spontaani hetken äljähdys, jota joutuu katumaan.

Päätä arvoihisi nojautuen! Helpommin sanottu kuin tehty? Päätä siis arvot kivijalaksi ensin! 

dreamstimefree_2059357

”Miten v*tussa voi olla meidän päässä (vika), mä v*ttu olen asiakas!”

Pyydän anteeksi epäsopivaa kielenkäyttöä ohessa, mutta tämä on suoraa siteerausta Vauhtipyörän aktiivilukijan ja -kommentoijan käymästä puhelinkeskustelusta tänään 9.10.2013.

Äsken yksi asiakas soitti k*lli-otassa että

”Teidän järjestelmät ei toimi!”

No mähän sitten tsekkasin että nehän toimii ja sanoin

”vika on teidän päässä”.

No sehän kilahti mulle ihan täysin

”Miten v*tussa voi olla meidän päässä, mä v*ttu olen asiakas!”

——
Ajatelkaa! ATK-järjestelmän bugi eikä mikään muukaan vika voi olla asiakkaan päässä, kun hän on asiakkaan statuksessa. ASIAKAS ON AINA OIKEASSA JA SAA VAATIA KOHTUUTTOMIA?

Kommentteja?

KäänteinenInnovaatio

NENIETNÄÄK INNOVAATIO

Vijay Govindarajan herätteli puhumalla NbForumissa 26.9. käänteisestä innovaatiosta. Voisiko ajatella asioista aivan toisella tavalla kuin yleisesti tehdään? Jos innovoidaankin köyhässä maassa ja myydään rikkaampiin maihin?

Case 1:

Valitettavasti kallis tuote, Yhdysvalloisa kehitelty ja Intiaan myyty EKG-laite ($20.000), palvelee vain noin 10% intialaisista, koska sen käyttökustannukset on pakko olla korkeat, jotta se haukkuu hintansa takaisin. Miten kehittää $500 laite, jolla EKG-kuvien ottaminen maksaisi vain 10 centtiä? Siinä on onnistuttu. Kehitelty laite on lisäksi vain alle 300g painoinen, taskuun mahtuva ja 2 nappia sisältäen erittäin helppokäyttöinen. Kalliimmissa laitteissa nimittäin tulee vastaan myös sellainen ongelma, että niiden käyttö edellyttää pätevää lääkäriä, jollaisia ei esim. Intian maaseuduille vilise kuin sieniä sateella. Mikä kruunaa tehdyn innovaation? No, sen voi viedä Amerikkaan ja innovoidusta tuotteesta on hyötyä mm. ambulanssissa.

Case 2:

Avosydänleikkaus maksaa Amerikassa noin $150.000, mutta Intiassa se voidaan toteuttaa noin $3.000 hintaan. Tarkoitus on tarjota paljon enemmän paljon vähemmällä – mm. nostamalla käyttöastetta, tehdään paljon. Ja mikä erikoista, laatu ei kärsi, vaan päinvastoin paranee, kun leikkauksia tehdään volyyminä paljon niin lääkärit voivat erikoistua yhä specifimmin. Eikö olekin mielenkiintoinen ajatus?

Case 3:

Kolmantena esimerkkinä puhutaan jalkaproteeseista, jotka maksavat Amerikassa noin $20.000. Eräs tohrori J halusi kehittää Thaimaahan jalkaproteesin, mutta hinnaksi saatiin $30. Miettikääpä mikä ero hinnassa? Amerikassa käytetään tuotteeseen titaania ym. kalliita aineita. Thaimaassa kierrätettyjen jogurttipurkkien avulla onnistuttiin tekemään kestävä ja edullinen tuote. Itse asiassa vielä vaativampiin olosuhteisiin, sillä Thaimaan kadut ovat huonompia kuin USA:n, thaimaalaiset joutuvat kiipeilemään puihin, tekemään työtä kyykyssä jne. Vaatimustaso oli siis kova.

Erinomainen oivallus jalkaproteesien tiimoilta oli myös se, että aiemmin jalkaproteesin saaneet auttoivat toisia jalkaproteesin saavia. Heillä oli intohimo auttaa oman kokemusmaailman pohjalta, kun olivat itse saaneet elämänsä “takaisin”.

Kun tapahtuu käänteistä innovaatiota, käytetään vähemmän rahaa ja autetaan useampia. Pakko on paras paimen! Vähäinen raha ja markkinoilla ei-kuluttajilla (tai ei-ostajilla) oleva vähäinen raha pistää miettimään, miten tämän tuote saataisiin ei-kuluttajille ostokelpoiseksi myös hinnaltaan. Maailman väestöstä noin 1 miljardi on ostovoimaisia, mutta loput 6 miljardia kuuluvat ei-kuluttajiin.

Mitä, jos innovoidaankin ei niin maksukykyisille “ei-kuluttajille”? Josko silloin syntyisi jotain ihan uutta!?