IMG_0390

Vaimo varasti show’n, mutta mikäpä siinä!

Olen kirjoittanut artikkeleita blogiini liki kahden vuoden ajan. Antamanne palaute ja etenkin kannustus on toiminut turboahtimena. Jo se, että uskallan olettaa, että joku artikkeleita lukee on iso juttu. Osa painaa tykkää-nappia ja ehkä kommentoi, jotkut jopa jakavat artikkeleita FB:n aikajanallaan. Lisäksi face-to-face palaute on ollut erittäin kannustavaa! Iso ja vilpitön kiitos siitä!

Opettaminen saa aikaan paljon, mutta kannustaminen saa aikaan kaiken.

Vaimoni on tykännyt niin’ikään lukea ja kommentoida artikkeleitani. Olen tiennyt hänen innokkuutensa kirjoittamiseen niin kauan kuin olemme tunteneet. Häntä kiinnostaa eritoten lasten kasvattamiseen liittyvät asiat ja niistä riittääkin puhetta iltamyöhällä – jopa enemmän kuin kypsyyteni riittää kuunnella kärsivällisesti. =) Välillä olen sanonut vilpittömästi, välillä sarkastissävytteisesti: ”Kirjoita tuo blogiin.” ”Perusta blogi.” ”Kirjoita kirja.”

Lieneekö ajatus muhinut ja kypsynyt hänellä. Päätin nimittäin itse perustaa Vauhtitenava –blogisivuston ja haastoin vaimoni toiseksi kirjoittajaksi. Hän ei lupautunut heti alkuun kirjoittamaan työ- ja muilta kiireiltään, mutta kuinka ollakaan kirjoitti heti muutaman päivän sisään. Ensimmäisen kirjoituksensa jälkeen tipahdin näköjään vaihtopenkille, sillä noin 4 artikkelia on jo jonossa tulossa julkaisuun hänen toimestaan. Mihinpä väliin sitä minä sitten kirjoittelen? Tykkäyksiä artikkeleille on tullut heti huikea määrä! Kiitos niistä! Ne varmasti kannustavat rouvaa kirjoittamaan lisää ja lisää.

Ehkäpä minä pysyn mieluummin Vauhtipyörän kontekstissa ja käyn Vauhtitenavassa sitten ”vierailevana tähtenä”, kun rouva otti Vauhtitenavan haltuun. Tässä omakohtaisessa tarinassa piilee kuitenkin artikkelin alkuun liittyvä opetus. Esimies, mentori, sparraaja tai missä roolissa ikinä toimitkin, KANNUSTA! Kun hetki on otollinen, ehkä jopa kypsä, kannustus voi saada aikaan kaiken. Minun tehtävä oli siis nähdä potentiaali ja motivaatio, kannustaa oikeilla hetkillä ja sen lisäksi järjestin blogialustan kuntoon. Näin kirvesmies sai työkalut käsiinsä ja pääsi kohteeseen.

Jos tästä vetää vielä työelämään analogiaa, me suomalaiset olemme varsin hyviä kriitikoita ja näemme reikäleivässä reiän. Liian harvoin muistetaan kehua pienistäkin onnistumisista ja kannustaa. Vilpitöntä kehumista ja kannustamista kestämme paljon. Esimiehen tehtävä on kannustaa ja järjestää alaiselle puitteet onnistumisille. Hevonenkin pitää valjastaa.

Ne, jotka nostavat maailmaa ylös ja eteenpäin ovat juuri niitä, jotka kannustavat enemmän kuin kritisoivat.

Kun muistelen, keitä opettajia ja keitä valmentajia olen arvostanut eniten, tulen seuraavaan johtopäätökseen – niitä, jotka kannustivat eniten!

Heitä löylyä lisää otollisella hetkellä! Kannusta! 

dreamstimefree_13750648

Mikä on tärkeää ja mikä on itsestäänselvyys? Älä selittele!

“Don’t make any excuces!”, sanoo australialainen, kokenut Brian Tracy –valmentaja, Andrew Philips.

“En ehdi harrastaa liikuntaa.” “Ei ole aikaa syödä kunnon aterioita.” “En jouda laittamaan ruokaa.” “En ehdi käydä salilla.” “En ehdi lukea kirjoja.” “En pääse käymään kirjastossa.” “En ehdi ajoissa töihin.” “Ei vaan jouda käymään kylässä eikä soittelemaan.” Jne.

Ja tuohon perään vielä selittely jatkuu. Juuri nyt on opiskelussa tai töissä kiireistä, lasten kanssa on niin paljon sitä ja tätä.

EI SELITYKSIÄ 

Selitykset ovat ymmärrettäviä, mutteivat hyväksyttäviä – ja ketä ne oikeasti kiinnostavat? Ainakin niin kannattaisi itselleen jatkossa uskotella, että selitykset eivät ole hyväksyttäviä. Itse kullakin meistä on omat kamppailunsa, eikä kukaan ole täydellinen. Nostetaan nyt tämä aihe tapetille, kun vuodenvaihteessa on luvassa ravinto / liikunta / terveellisempi elämä –lupauksia ja lopputulos on sama kuin aina ennenkin – suurin osa epäonnistuu.

PAREMMAT VALINNAT

Tiedämme kyllä, että kyse on valinnoista ja otetaan tuo liikunta vain yhtenä esimerkkinä pöydälle tässä! Jos vie lapsen harrastuksen pariin, samalla voi olla hyvinkin aikaa käydä lenkillä, salilla tms. Lasten kanssa voi mennä puistoon juosten samalla, kun lapset polkevat pyörällä (kesäaikaan toimii paremmin). Kuntopyöräillä voi aamulla tai illalla aivan hyvin sohvalla löhöilyn sijaan. Työpaikalle voi ehkäpä pyöräillä päivittäin, ainakin silloin tällöin?

Eräs Facebook-kaveri polkee 100 km/vko pelkästään työmatkoillaan (=hyötyliikuntaa). Samainen henkilö kertoi seuraavasti: “Pojan vauvauinti: Eka ui mies jonkun kilsan ja me valmistaudutaan pojan kanssa pukkarissa, sitten mennään 20min  pojan kanssa altaassa ja sitten mies lähtee saunomaan pikkumiekkosen kanssa ja mä puolestani vedän 500m.”

Valinnat juontuvat arvoistamme! Mitä asioita oikeasti pidämme tärkeinä, mihin käytämme aikaa, ovat arvojamme. Terveys, hyvinvointi, parisuhde, raha, työ, vapaa-aika, harrastukset, lapset, perhe, kaverit ym.

TSEMPPAMINEN VERSUS ITSESTÄÄNSELVYYS?

Puhunko ylhäältä alaspäin opettavaiseen sävyyn? Se ei ole tarkoitukseni! Eikä sellaiseen ole varaa! Itsellä liikunnan ja ravinnon suhteen asiat ovat jollakin mallilla, mutta niin kuin kirjoituksista huomaatte, asia on jotenkin pinnalla, kun sitä pitää silloin tällöin korostaa. Tulee näitä nk. ”tsemppausbuumeja”.

Niiden, joille terveellinen ravinto ja liikunta ovat todella itsestäänselvyyksiä, ei tarvitse tsemppailla eikä vauhkota, vaan asiat sujuvat omalla painollaan. He tekevät pääsääntöisesti ja luonnollisesti parempia valintoja kuin automaattiohjauksella.

“Tyhmyyden määritelmä on se, että tekee samoja asioita uudelleen ja uudelleen, mutta odottaa erilaista lopputulosta.”

Erilaisen lopputuloksen eteen on mietittävä ja tehtävä uusia valintoja. 

Piggy Bank

Sorrut tähän virheeseen kuitenkin – tästä pitää tietoisesti irrottautua! Asiakas ei ole niin persaukinen kuin sinä olet?

“Minä taidan olla liian kallis konsultti.” 

“Meidän tuote/palvelu taitaa olla liian kallis.”

Kallis? Onko 50000 euroa paljon vai vähän rahaa? Entäpä 200 euroa? Ei rahasumma sano vielä sitä, onko se iso vai pieni, sillä sehän riippuu siitä, mihin sitä vertaa tai mitä niillä saa. Ja hinta on VAIN yksi tuotteeseen tai palveluun liittyvä seikka.

Myyjän tehtävä ei ole keksiä, miksi asiakas ei osta, eikä myyjän tehtävä ole päättää (arvata summamutikassa), millä hinnalla asiakas ei osta. Myyjän tehtävä on myydä!

Klassinen virhe on se, että myyjä ajattelee asiakkaan puolesta ja vieläpä oman lompakkonsa kautta. Ensinnäkään tuotetta/palvelua ei olla myymässä itselle, vaan asiakkaalle eli omaa lompakkoa ei tule miettiä ja toisekseen, asiakkaalle tarjotaan ratkaisua, jonka arvo ei ole spesifisti mitattavissa.

Ajatelkaapa, jos myyjän pitäisi miettiä oman lompakkonsa kautta niin vaikea olisi opiskelijan tai vihreän myyjän alun saada myytyä kenellekään juuri mitään, jos alkaisi soitella saman verran tienaaville opintotukia saaville opiskelijatovereille lehtitilauksia tai sähkösopimuksia tai jos pari tonnia kuussa tienaavan “meklarin” pitäisi myydä 6- tai 7-numeroisia sijoitustuotteita miljonääreille. Eikä egyptiläinen papyruskääröjen myyjäkään nöyristele pyytää “törkeitä” hintoja meiltä valkoihoisilta turisteilta tuotteistaan. Hänen kaveri tuskin maksaisi niistä mitään, mutta meille turisteille samat rahasummat ovat kuitenkin varsin pieniä.

Myyjän rooli on myyjän rooli!

Palataan vielä tuohon, onko rahasumma tai hinta iso vai ei? Jos puhutaan tuotteesta tai palvelusta, asiakas punnitsee enemmän tai vähemmän tietoisesti hintaa ja arvoa (siis hänen itse kokemansa tuotteen/palvelun tuottaman hyödyn tuomaa arvoa) vaakakupissa keskenään. Jos arvo on painavampi kuin hinta, asiakas on valmis maksamaan asetetun hinnan.

On myös hyvä huomata, että on sekä laadullisia (kvalitatiivisia) että määrällisiä (kvantitatiivisia) uhrauksia tai hyötyjä.

Hinta:

Laadulliset, vaikeasti mitattavissa olevat uhraukset:

– vaiva, riski, epävarmuus, viive, epämukavuus, epämieluisat päätökset, pelko

Määrälliset, mitattavissa olevat uhraukset:

– ostamisen kustannus, käyttöönoton kustannukset, käyttökustannukset, ylläpitokustannukset, koulutuskustannukset 

Arvo:

Laadulliset, tunteeseen ja kokemiseen liittyvät vaikeasti mitattavissa olevat hyödyt:

– luottamus, osaaminen, asiakassuhde, henkilökohtainen hyöty, turvallisuus, ego, oikea seura, helppous, riskittömyys, mukavuus

Määrälliset, mitattavissa olevat hyödyt:

– kasvanut liikevaihto, uusia tuotteita, uusia asiakkaita, parempi tehokkuus, korkeampi kate, nopeampi suoritus, parempi laatu

Hyödyt vs. Uhraukset

Älä nöyristele, kun esität hintapyynnön. Sinähän tarjoat asiakkaalle vielä enemmän arvoa! Koethan itsekin samoin? 

P.S. Moni ostaja ottaa nokkiinsa, jos heidän maksukykynsä aliarvioi!

IMG_0026

Valtava tietopankki jää käyttämättä, kun keksii pyörää uudelleen?

Ahkeroiminen ja oman pään vaivaaminen on tärkeää. Sellaiset ihmiset, jotka jaksavat pakertaa haastavien tehtävien parissa, menestyvät usein alalla kuin alalla. Tällä kirjoituksella en halua dismissata ahertamisen merkitystä.

Luin keväällä kirjan nimeltään Apinajohtaminen. Siinä kerrottiin, mikä ero on yli 35 –vuotiaan ja alle 35 –vuotiaan ajatusmaailmassa (*)? Eräs seikka oli sellainen, että alle kolmivitonen kysyy ongelmatilanteessa herkästi tuttavapiiristään jeesiä. Yksi keino tähän on Facebook. “Tietääkö kukaan…?” Useilla meistä alle kolmivitosista on satoja ja jopa yli 1000 kaveria FB:ssä. Ja jos siihen päälle luetaan vielä ne kaverit, jotka eivät ole FB:ssä tai eivät ole FB:ssä aktiivisia, kullakin meistä on kavereita (ihmisiä, joita tiedetään/tunnetaan nimeltä ja kasvoilta = ”tuttavapiiri”) sanottakoon keskimäärin 700 (olkoon hatusta heitetty luku).

Mitä jos sinulla tai minulla olisi kaikki tämän 700 kaverin tietämys käytettävissä? Ajatelkaa, kuinka laaja-alaisesti näkemyksiä olisi käytettävissä eri aloilla toimivilta, eri ikäisiltä jne. Tietysti tämä on vain ideaalista, mutta jos laitan FB:hen kysymyksen, saan siihen varmasti useamman ihmisen mielipiteen puhumattakaan siitä, että kohdistan kysymyksen suoraan sellaisten ihmisten inboxiin, joita aihepiiri koskee.

Tämän jälkeen ei ole tarve toimia muiden sätkynukkena, vaan voi toimia oman pillin mukaan päätöstä kohti, mutta uskon, että näkemyksistä on apua. Puhuttakoon vaikka työelämään liittyvistä haasteista, olivatpa ne asiakkuuksien hoitoon, asiakashankintaan, työntekijöiden tai esimiehen kanssa vuorovaikutukseen tai mihin tahansa, joku (lue todella moni muutkin) on kokenut samoja haasteita. Jos menet esimiesvalmennukselle, muutkin esimiehet kertovat esimiestyön olevan monesti “aikuisten lastentarhan pyörittämistä”.

Viime vuodenvaihteessa eräs tuttavayrittäjä oli palkkaamaisillaan avainhenkilöä. Hän peilasi ajatuksiaan kanssani ja sai vahvistusta itselleen siitä, millä aikataululla se olisi järkevä toteuttaa. Jaoin hänelle kokemuksiani ja annoin tukea sille ratkaisulle, jota hän oli tekemässä. Samoin itse olen saanut useilta ihmisiltä kullanarvoisia “neuvoja” ja supporttia.

Näin ollen on hyvä löytää niitä ihmisiä omaan lähiverkostoon, joilta voi kysyä ja joiden kanssa voi peilata ajatuksiaan. Kun tässä tukiverkostossa on erilaisuutta, sitä enemmän siinä on rikkautta. Kyllä luonto antaa vastauksia, ketkä haluavat olla tukenasi ja ketkä eivät.

Kilauta kaverille, kysy kaverilta, chättää kaverille – “oljenkorret” eivät ole elävässä elämässä käytössä vain kerran. 

Vaikka siis ahkera ajattelutyö on arvokasta ja kehittävää, joissakin asioissa voi olla viisaampaa ottaa vastaus mahdollisesti triviaaliin kysymykseen ja säästää tunteja tai jopa päiviä arvokasta työaikaa. Kaikkea ei todellakaan tarvitse itse etsiä, eikä varsinkaan keksiä.

Tukiverkoston rakentamisessa on hyvä muistaa myös se, että antaja saa. Ole aina valmis auttamaan toisia niin jotain kautta se palautuu takaisin. Se annettu, mikä tarjottu – tarjoa siis apua.

Rakenna tukiverkostoa! Ihmissuhteiden arvo on mittaamaton!

(*) Älä ota ikäjakoa yli tai alle 35v. kirjaimellisesti. Tuo on vain tuollainen “mindset –jako”. Apinajohtamisesta pääset kärryille paremmin, mitä kaikkia eroavaisuuksia ko. vedenjakajan molemmille puolille oli tehty. 

JuhaAholaLähtötelineissä

Ihmiset tuppaavat jähnätä lähtötelineissä – kaikkien liikennevalojen ei tarvitse olla vihreitä, jotta voi aloittaa matkan

“Mää en ois mää, jos mää en tällälailla jahkailisi…“ 

Omat uskomuksemme, juuri ne, joista haluamme näköjään pitää tiukasti kiinni, pitävät meidät lähtötelineissä.

Aloitin blogini kirjoittamisen tammikuussa 2012. Päätin alkaa kirjoittaa itseäni kiinnostavista aiheista, joiden parissa olin työskennellyt useampien vuosien ajan. En tiennyt tarkkaan, mihin blogin kirjoittaminen voisi johtaa tai mihin se ihan tarkalleen ottaen tähtää. Oli ajatuksia itsensä kehittämisestä, mukavauusalueen laajentamisesta, kirjoittamaan oppii kirjoittamalla –ajatuksesta, oman brändin luomisesta, esille pääsemisestä, muiden auttamisesta (olinhan jo ennen blogin perustamista aktiivinen jakamaan ajatuksiani ja auttamaan mm. myyjiä pääsemään parempiin tuloksiin) jne.

Kaupallista tavoitetta ei ollut. Ajattelin kuitenkin tarttua toimeen. Tiesin sen, että jos annan itselleni luvan kirjoitella “silloin tällöin” blogiin, kirjoittaminen jää niinkuin suurimmalla osalla Uutena vuotena tehdyt lupaukset muutamassa viikossa syömisen ja liikunnan suhteen. Näin ollen päätin, että kirjoitan vähintään 2 artikkelia per viikko itsepintaisesti. Nyt artikkeleita on kasassa 221. Olen saanut erittäin vahvaa supporttia juuri sinulta, kaikilta blogilukijoilta. Ilman teitä olisin ehkä langennut laiskuuteen?

En kuitenkaan kirjoita itsestäni tähän kirjoitukseen. Haluan avata ajatuksiani, sillä eräs tuttavani, jolla tiedän olevan annettavaa aivan valtavasti, on edelleen lähtötelineissä kannustuksistani huolimatta. Tapasin tuttavani pitkästä aikaa keväällä. Hänen silmänsä olivat kuin mopon valot – hetkuivat elämäniloa ja –nälkää! Hän on kiinnostunut paljolti samoista asioista kuin mitä olen kirjoittanut blogiini. Mm. itsensä motivointi, toisten motivointi ja itsensä kehittäminen ovat hänelle erityisen läheisiä aiheita. Hän oli lukenut viimeisen vuoden aikana (ennen tapaamistamme) noin 150 kirjaa liittyen menestykseen.

Ymmärtääkseni hän toimi tuolloin sekä palkkatyössä että sivutoimisena yrittäjänä. Jälkimmäinen taisi hiipua kesän mittaan ja ehkä palkkatyökin oli vaihtumassa joko toiseen työpaikkaan tai opintoihin. Loppukesällä tavatessamme puhuimme suu vaahdossa aivan uskomattomassa flow-tilassa mm. menestyksestä. Olin kannustanut häntä jo aiemmin, kannustin tuolloin ja olen kannustanut sen jälkeenkin aloittamaan blogiin kirjoittamisen. Tarkoitukseni on rohkaista ottamaan ensimmäinen askel. Pyysin myös vieraspostausta omaan blogiini. Viimeksi häneltä kysyessäni, onko ajatus hautunut blogin perustamisesta ja olisiko mahdollista ottaa ensimmäinen iso askel, hän vastasi tähän tapaan:

“En vielä tiedä ihan (tarkoittaen täydellisen) tarkasti, mistä aiheesta kirjoittaisin. Olisiko se itsensä motivoiminen vai motivoiminen yleensä?”

 Tähän vastasin:

“No, mitä jos alat kirjoittaa jostain tuohon liittyvästä ja sitten näet pikkuhiljaa, mikä itseäsi kiinnostaa tarkalleen ottaen. Mistä lukijat pitävät ja mihin suuntaan kirjoittelu luonnostaan lähtee. Ei meistä kukaan voi olla ennustaja kuitenkaan.”

Johon hän tuumasi:

“No, mää en ois mää, jos mää en tällälailla jahkailisi…”

Tuttavani on fiksu kaveri, enkä halua saattaa häntä huonoon valoon. Ei tämä ole moite. Ihmiset saavat olla erilaisia. Toisilla “jahkailu” ottaa pidempään kuin toisilla. Mietipä huviksesi, kuinka moni lähipiirissäsi voisi nostaa tasoaan, kun rohkenisi ottaa sen seuraavan askeleen (johonkin suuntaan)?

Albert Einsteinin mukaan hulluuden määritelmä on tehdä asiat toistuvasti samoin ja odottaa erilaisia tuloksia.

Jotta voimme saada uusia asioita aikaiseksi, meidän on oivallettava jotain uutta, mikä edellyttää jostain vanhasta luopumista. Tuttavani olisi ehkä aika luopua uskomuksestaan, että hänen on tarpeen jahkailla, koska jahkailu pitää hänet telineissä varmasti muillakin elämän osa-alueilla.

“Menestyminen on enemmän luopumista kuin saamista.” 

Se, joka on menestynyt urheilussa, musiikissa tai missä tahansa, on joutunut luopumaan vapaa-ajallaan muusta tekemisestä harjoittelun johdosta.

Itse en vain pääse yli siitä, että niinkin potentiaalinen kaveri kuin tuttavani on, pysyy teleneissä kuin purkka tukassa. Se on minun heikkoutta, mutta onneksi voin jakaa tuskaani blogissani, kiitos juuri sinun!

Kaikkien liikennevalojen ei tarvitse olla vihreänä, että voi ottaa ensimmäisen askelen, eihän?

Jos haluat antaa rohkaisevan kommentin tuttavalleni ohessa niin en pahoita mieltäni lainkaan. :) 

Rohkeudessa toimia on neroutta itsessään!

Hyysalo

Pekka Hyysalo – ilmiö pysäytti kotikatsomot Sarasvuo-ohjelmassa – kauanko muistamme opit?

Perjantaipäivän topiikkina oli vammautunut freestyle-laskija Pekka Hyysalo, joka esiintyi Sarasvuo –ohjelmassa.

Suosittelen katsomaan oheisen videon, joka oli pysäyttävä ja liikuttava kokemus niin monille, mikäli et ole vielä sitä katsonut.

Hyysalon haastattelutilanne veti niin sanattomaksi seuraavaksi haastatteluvuorossa olleen Apulannan laulaja Toni Wirtasen, ettei hän halunnut itse olla parrasvaloissa laisinkaan, vaan halusi hakea Pekka Hyysalon uudelleen haasteteltavaksi istuen itse viereen kuuntelemaan.

Nostan kaksi asiaa pinnalle tästä.

Hyysalon taistelu, positiivinen asenne, elämänilo ja –halu olivat käsinkosketeltavia. Kun ihmisellä on jotain todellista annettavaa ja vilpitön läsnäolo tilanteessa ja hetkessä niin silloin “aseet tippuvat” ja kuulija voi myös antaa tilanteen viedä sekä kantaa. Moni meistä katsojista sai varmasti kontrastia asioihin ja siihen, kuinka pienistä asioista jaksamme (kehtaamme) valittaa ja marista.

“Eivät ihmiset vuoriin kompastu, vaan kiviin.”

Esimerkiksi Sarasvuon haastatteluista Vesa-Matti Loirin ja Sofi Oksasen esiintymiset olivat myös tilanteeseen tarttumista ja rauhaa, mutta tämä Hyysalo kosketti vielä syvemmälle ihmisiä. Sitä vastoin nämä räkyttäjä-yllätysvieraat ovat olleet mielestäni aivan floppeja. Sarasvuo itsekin puhuu tästä kiusaamiskulttuurista ongelmallisena tämän päivän yhteiskunnassa. Viihde perustuu paljolti jonkun kustannuksella nauramiseen (muistamme Heikoin lenkki –ohjelman). Tämä on yksi syy, miksi nuo Sarasvuota muka-hauskalla-huumorilla kiusaamaan menevät vieraat eivät ole kolahtaneet ainakaan itselleni.

Toivon mukaan Jari (saa) jatkaa näiden lämminhenkisten haastetteluiden järjestämistä ja (saa) jättää ne muka-hyvää-sarkasmia-ja-**ttuilua harrastavat räpiköijät laulukuoroon.

Olisi kyllä ollut mukava kuulla Toni Wirtasta myös, mutta tuossa tilanteessa Wirtanen teki jälkiviisaasti sanottuna ainoan oikean ratkaisun ja teki tilaa taistelija Hyysalolle.

“Kyllä omat murheet tuntuvat pieniltä.”

Uskon, että Hyysalo kosketti kuulijoita jonnekin syvälle. Toivoa sopii, että oivallus, miten pienistä asioista sorrumme valittamaan, ei haihtuisi lähipäivinä kuin tärpätti ilmaan. Niin moni kirjoitti Facebookin seinälle yllä olevan kaltaisen sitaatin. Valitettavasti pelkään, että suurin osa on jo unohtanut haastattelusta itse oivaltamansa opit.

Jos joku valittaa pienistä asioista niin voisiko sitä sitten kysyä pokkana: “Et sattunut näkemään Hyysalon haastattelua Sarasvuossa?”

Iso peukku Hyysalolle, Hyysalon tyttökaverille, Jarille että Tonille. 

JuhaAhola3

Haluan selvittää väärät uskomukseni ja oppia uutta!

Muutama viikko sitten istuuduin sähköisen markkinoinnin seminaariin takapenkkiin. Yhtäkkiä päähäni pälkähti kysymys, miksi istun täällä? Tiedän jo jonkin verran sähköisestä markkinoinnista. Jokin herättelevä aivopulssi ja mielenoikku iski positiivisella tavalla.

Mitäpä jos istuisinkin seminaarissa juuri siksi, että tarkistan vanhoja tietojani (lue uskomuksiani) sähköisestä markkinoinnista ja mietin, mitkä uskomukseni ovat vääriä. Missä asioissa kenties tietämykseni on vanhaa tai virheellistä?

Jos istun kädet puuskassa kuin Euroopan omistaja, siitä ei hyödy kukaan läsnäolija, mutta en myöskään minä itse. Eli päätin olla avoin tarkistamaan sopiiko kouluttajan “kartta” ja minun “kartta” kuinka hyvin yhteen? Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi kriittinen kouluttajan esitystä tai lähdeviitteitä kohtaan, vaan sitä, että olen kriittinen myös omalle senhetkiselle tiedolleni. Näin minä voin kehittyä ja minä saan hyödyn irti!

Kiteyttäisin tämän seuraavasti, jos kouluttaja kysyisi, miksi istut seminaarissa: “Haluan selvittää väärät uskomukseni ja oppia uutta!” 

Ehkei viisainta ole hakata kiveen omia uskomuksia, vaan kehittää niitä iteratiivisen prosessin myötä. Bohrin atomimalli sopii yläkoululle ja lukioon(kin), mutta yliopistolla siirrytään jo Schrödingerin yhtälön pariin. Step by step. Raakalakkimalli sopii tiettyyn vaiheeseen ja vaikka se olisi puutteellinen eikä edes täysin tosi, voi se olla riittävän hyvä ja antaa pohjaa ymmärtää asioita syvemmin. Ja kaiketi kriittisen ajattelun myötä tietoa muuttuu kaiken aikaa ja niin sen kuuluukin mennä.

Olet varmaan huomannut, että “kaikkitietävät” 40 – 50 luvulla syntyneet laukovat aika paljon 20 – 30 vuotta vanhaa tietoa vaikkapa rakentamisesta, mutta asiat muuttuvat. Tietoa on todellakin syytä päivittää!

Olisiko tässä ajatusta muuhunkin kuin koulutukseen, valmennukseen tai seminaariin mentäessä? Tiimipalaveri, face-to-face keskusteluun meno ym.?

Ensin keskustellaan ja kuunnellaan, sitten tehdään johtopäätöksiä, eikä päinvastoin. 

dreamstimefree_58840

Työn merkityksen löytäminen – mutta myös palautumisen merkitys

Haastattelussa yrittäjä Mikko Hanski, osa 3/3. Lue osa 1/3 tästä ja osa 2/3 tästä

MERKITYKSEN LÖYTÄMINEN TYÖKALUNA MOTIVAATIOLLE 

”Aina ei ole paras päivä.”, sen myöntää intohimoisesti ohjelmointialla toimiva Mikkokin. Hän kertoo kuitenkin tuolloin motivaation löytyvän merkityksen/tarkoituksen kautta. Kun hän tietää, että asiakasprojektilla on todellakin merkitystä asiakkaalle, löytyy motivaatiota ja paukkuja tsempata. Muutoinkin Mikon mielestä on tärkeä ymmärtää, mikä merkitys työllä on jollekulle. Projektien tulee täyttää asiakkaan tarpeita. Applikaatio saattaa tuottaa välitöntä, mutta toisaalta myös välillistä, arvoa asiakkaalle. Asiakasyrityksen työmäärä usein helpottuu ja kevenee automaation myötä. Etenkin pienelle kasvuyritykselle on haastavaa se, että volyymin kasvaessa taustatyön (toimistotyön) tarve kasvaa ja tällaiseen niin applikaatiot kuin myös muut ohjelmistoalan palvelut auttavat usein (ERP, CRM ym.). Toisaalta asiakaskokemukset voivat parantua, sillä tänä päivänä moni asiakas haluaa käyttää ajanvaraamiseen, asiakaspalvelun kanssa kommunikoimiseen jne. sähköisiä järjestelmiä ja mobiilipalveluiden käyttö yleistyy kovaa vauhtia.

PALAUTUMINEN – RAVINTO – LIIKUNTA 

Mikolle liikunta ja terveellinen ruokavalio ovat elämäntapa. Hän käy säännöllisesti saliharjoittelemassa ja sulkapalloa pelaamassa niin, että sekä aerobista että anaerobista liikuntaa tulee riittävästi. Kun tämän lisäksi kiinnittää huomion ruokavalioon, ruoan laatuun, on virtaa ja energiaa toimia paremmin. Haasteena itselleen Mikko näkee työn, vapaa-ajan ja levon tasapainon. Silloin kun nämä saa mahdollimman hyvään tasapainoon, työssäkin saa itsestään paljon enemmän irti. Jos levossa akut eivät lataudu, aikaansaaminen ja tehokkuus kärsivät. On keskeistä, miten aikansa käyttää. Vapaa-ajalla on tärkeä viettää vapaa-aikaa, eikä vastailla puiston penkiltä tai leffateatterista yritykselle tulleisiin sähköposteihin. Elämä on kuitenkin paljon muutakin kuin työtä!

Voit tutustua Appiukko Oy:n nettisivuihin ja appseihin oheisten linkkien kautta.

www.appiukko.com

www.appstore.com/Appiukko

Haastattelijana 22.10.2013 Juha ”Vauhtipyörä” Ahola

——–

Mikko on erittäin miellyttävä ja lämminhenkinen ihminen. Hänen kanssaan on helppo keskustella, sillä hänen sosiaaliset taidot ovat erinomaiset. Mikko huokuu rehellisyyttä, luotettavuutta ja vilpittömyyttä.  -Juha Ahola-