IMG_0390

Vaimo varasti show’n, mutta mikäpä siinä!

Olen kirjoittanut artikkeleita blogiini liki kahden vuoden ajan. Antamanne palaute ja etenkin kannustus on toiminut turboahtimena. Jo se, että uskallan olettaa, että joku artikkeleita lukee on iso juttu. Osa painaa tykkää-nappia ja ehkä kommentoi, jotkut jopa jakavat artikkeleita FB:n aikajanallaan. Lisäksi face-to-face palaute on ollut erittäin kannustavaa! Iso ja vilpitön kiitos siitä!

Opettaminen saa aikaan paljon, mutta kannustaminen saa aikaan kaiken.

Vaimoni on tykännyt niin’ikään lukea ja kommentoida artikkeleitani. Olen tiennyt hänen innokkuutensa kirjoittamiseen niin kauan kuin olemme tunteneet. Häntä kiinnostaa eritoten lasten kasvattamiseen liittyvät asiat ja niistä riittääkin puhetta iltamyöhällä – jopa enemmän kuin kypsyyteni riittää kuunnella kärsivällisesti. =) Välillä olen sanonut vilpittömästi, välillä sarkastissävytteisesti: ”Kirjoita tuo blogiin.” ”Perusta blogi.” ”Kirjoita kirja.”

Lieneekö ajatus muhinut ja kypsynyt hänellä. Päätin nimittäin itse perustaa Vauhtitenava –blogisivuston ja haastoin vaimoni toiseksi kirjoittajaksi. Hän ei lupautunut heti alkuun kirjoittamaan työ- ja muilta kiireiltään, mutta kuinka ollakaan kirjoitti heti muutaman päivän sisään. Ensimmäisen kirjoituksensa jälkeen tipahdin näköjään vaihtopenkille, sillä noin 4 artikkelia on jo jonossa tulossa julkaisuun hänen toimestaan. Mihinpä väliin sitä minä sitten kirjoittelen? Tykkäyksiä artikkeleille on tullut heti huikea määrä! Kiitos niistä! Ne varmasti kannustavat rouvaa kirjoittamaan lisää ja lisää.

Ehkäpä minä pysyn mieluummin Vauhtipyörän kontekstissa ja käyn Vauhtitenavassa sitten ”vierailevana tähtenä”, kun rouva otti Vauhtitenavan haltuun. Tässä omakohtaisessa tarinassa piilee kuitenkin artikkelin alkuun liittyvä opetus. Esimies, mentori, sparraaja tai missä roolissa ikinä toimitkin, KANNUSTA! Kun hetki on otollinen, ehkä jopa kypsä, kannustus voi saada aikaan kaiken. Minun tehtävä oli siis nähdä potentiaali ja motivaatio, kannustaa oikeilla hetkillä ja sen lisäksi järjestin blogialustan kuntoon. Näin kirvesmies sai työkalut käsiinsä ja pääsi kohteeseen.

Jos tästä vetää vielä työelämään analogiaa, me suomalaiset olemme varsin hyviä kriitikoita ja näemme reikäleivässä reiän. Liian harvoin muistetaan kehua pienistäkin onnistumisista ja kannustaa. Vilpitöntä kehumista ja kannustamista kestämme paljon. Esimiehen tehtävä on kannustaa ja järjestää alaiselle puitteet onnistumisille. Hevonenkin pitää valjastaa.

Ne, jotka nostavat maailmaa ylös ja eteenpäin ovat juuri niitä, jotka kannustavat enemmän kuin kritisoivat.

Kun muistelen, keitä opettajia ja keitä valmentajia olen arvostanut eniten, tulen seuraavaan johtopäätökseen – niitä, jotka kannustivat eniten!

Heitä löylyä lisää otollisella hetkellä! Kannusta!