IMG_0209

Tikku pois omasta silmästä! Luulitteko, että olen “yläpuolellanne”?

Mitä puutteita näemme toisissamme? Ja mitä suuremmalla kiihkolla siitä vaahtoamme jollekulle, sitä varmemmin kannattaa tarkistaa oma pesä!

“Uitin” hyvän ystäväni, myynnin ammattilaisen, vasta julkaisemassani artikkelissa, kun hän unohti käyntikortit toimistolle. Vertasin käyntikorttien unohtamista samaan asiaan kuin, että unohtaisi uimahousut uimahallille lähtiessään muasta.

Arvatkaapa, monestiko handsfree korvilla puheluita soitellessani olen unohtanut oikeasti uimahousut (lue: kaikki uintivaatteet eli pakatun uimakassin) uimahallireissulta. Se ei jää yhteen kertaan. Joskus olen palannut takaisin 1 kilometrin päästä hakemaan ne ja joskus huomannut uimahallin pihalla lapsia autosta ulos laskiessani, että kassi…

Taannoin kävi jopa niin, että minulla oli mukana vain uimahousut ja pyyhe uintireissulla (äijäthän eivät tarvitse sitä sun tätä mukaan) niin unohdin ne uimahousut sinne pesuhuoneeseen. Miettikää nyt. Minulla on 2 artikkelia uimakassissa ja toinen unohtuu uimahallille. Hajamielisyyttä, huolimattomuutta! Ei se näköjään kiinnosta!

Entäpä käyntikortit? Kuinka monta kertaa olen onnistunut virittämään hyviä keskusteluita jonkun kanssa milloin missäkin ja sitten kun tulee puheeksi käyntikortin vaihto niin sulin käsin on saanut siitä koettaa änkyttää.

Näin se homma menee! Näemme todellakin toisissa omia puutteitamme! Asiat, joita havaitsemme ja joihin varsinkin liitämme vahvoja tunteita, ovat niitä, joihin meillä on omakohtaista kosketuspintaa.

Vahvoista tunnetiloista voi kuitenkin ottaa opikseen. Viimeisen 5 päivän aikana olen jakanut jokaiselle kaupan kassöörille käyntikorttini vinkaten perehtymistä nettisivuihimme. Nyt on käyntikortit oikeasti herkässä ja (lähes) aina mukana.

Mieti, mikä toisissa ärsyttää ja korjaa se asia itsessäsi! 

JohdaNeuvotteluProsessiaJuhaAholaVauhtipyörä

Näin johdat neuvotteluprosessia tavoitteellisesti!

Asioiden tekeminen oikeassa järjestyksessä oikeaan aikaan on viisastenkivi. Ohessa looginen malli neuvotteluprosessin tueksi.

G = GOALS – mitä haluat saada aikaan nyt

R = REALITY – miten asiat ovat nyt

O = OPTIONS – mitä vaihtoehtoja meillä on

W = WILLL / WRAP UP – mitä aiot tehdä ja milloin

Ensiksi siis on asetettava jokin tavoite. Tämän jälkeen tulee selvittää, miten asiat ovat juuri nyt. Miten saa selville, miten asiat ovat nyt? Keskustelun kautta. Tulee esittää hyviä kysymyksiä ja kuunnella paneutuneesti. Sitten voidaan katsoa, mitä vaihtoehtoja käydyn keskustelun pohjalta on. Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, mitä aito tehdä ja milloin?

What is next, what’ gonna happen next? Suunnittele, mitä aiot tehdä, ja toteuta suunnitelmasi.

Neuvotteluprosessin tueksi GROW –malli on oivallinen. Tätä saa kokeilla myös kotona! 

girl on a public phone

Millainen mörkö siellä toisessa päässä luuria on? Älä jää hieromaan järvisimpukkaa!

Puhelinmyyjä saa liki kirjaimellisesti korvilleen tuon tuostakin! Moni asiakas projisoi turhautumisensa ja itse aiheuttamansa kiireen tai aiemmat heikot kokemukset puhelinmyyjän niskaan. Myyjän tuleekin tunnistaa, milloin vastassa on sellainen mörkö, jonka kanssa jumppaamiseen ei kannata käyttää aikaansa. Nämä möröt tulee erottaa niistä, jotka kuulostavat möröltä, mutta kenties eivät kiinnostu, koska ajoitus on huono tai lähestymistapa ei osunut heti oikeaan.

Kategorisoidaanpa prospektit luurin toisessa päässä:

1) Reilu ja aidosti kiinnostunut kuuntelemaan, mistä on kyse, lisäksi helposti kuunneltava, aktiivinen vuorovaikutukseen

2) Mahdollisesti kiinnostunut, mutta kiireinen (ei oikea hetki)

3) Näennäisesti kiinnostunut, kiireinen ja se kuultaa läpi (pyytää verukkeena esim. lähettämään sähköpostia perään)

4) Ei kiinnostunut ja kiireinen, yrittää pysyä kohteliaana

5) Ei kiinnosta pätkääkään, epäkohtelias, ei kuuntele

6) Suorastaan töykeä, ei suostu kuuntelemaan sanaakaan tuomitsematta.

En väitä, etteikö mihin tahansa kategoriaan voi tehdä kauppaa, mutta väitän, että kannattaa olla tietoinen, millaisen prospektin kanssa on tekemisissä. Näin voi halutessaan ottaa strategisesti myös askeleen takavasemmalle ja käyttää energiansa muuhun, jos prospekti vaikuttaa pelkästään energiasyöpöltä.

Älä jää hieromaan järvisimpukkaa!

Jos yritys, jossa työskentelet, on päättänyt, millainen asiakassuuntaus myynnissä on tavoitteena, sen pohjalta on hyvä tehdä päätöksiä.

Myyjän yksi tärkeimmistä taidoista onkin myyntisuuntaus, eli miten ja mihin hän käyttää energiansa. Ajankäyttö on rajallista, joten se tehokas soitteluaika kannattaa käyttää mahdollismman potentiaalisten prospektien parissa. Myyjän on hyvä olla sitkeä, mutta ei jästipää.

Some will, some won’t, so what –> next! 

dreamstimefree_2059357

”Urpo” unohtaa uimahousut ja käyntikortit kotiin!

Soittelin myöhäisiltapäivällä eräälle hyvälle myyntitykille. Hän oli kaupassa. Olin vastikään haastanut häntä avaamaan suunsa aktiivisesti myymänsä palvelun merkeissä muuallakin kuin työpaikalla. Kun on hyvä tuote/palvelu myytävänä, niin miksei siitä voisi kertoa uimahallin saunassa, leikkipuistossa tms. ihmisille.

En tarkoita nyt ylitsevuotavaa ja päällekäyvää tuputusta ja promotusta, vaan erittäin hyvällä pelisilmällä tilannetaju huomioiden hissipuheen pitämistä ja käyntikortin antamista. Hyvä myyjä verkostoituu ja on aktiivinen. Hyvä pelisilmä tarkoittaa sitä, että ensin tietysti kiinnostutaan toisesta aidosti, jolloin kysymisen ja hyvän kuuntelemisen myötä voi kertoa palveluistaan, jos tilanne on otollinen.

Tällä tavoin olen itsekin voinut auttaa useita ihmisiä löytämään itselleen mm. siivousapua tai jopa työpaikkoja. Se on edellyttänyt uskallusta avata suunsa keskustelun merkeiksi aloitteellisesti ja sitten avoimuutta myös kertoa siitä, mitä itse tekee työkseen.

Käyntikortit mukaan!

Palataan käyntikortteihin! Myyntitykki oli siis kaupassa. Kysyin, että onhan hänellä käyntikortit mukana, jos suotuisa tilanne tulee ihan ohimennen puhua palveluista. Käyntikortit olivat kuulemma toimiston pöydällä. Kysyin, että kuinka moni niitä tulee sieltä toimistolta pyytämään, haloo!! Sehän on sama kuin menisi uimahalliin jättäen uimahousut kotiin!

Joku kenties ajattelee, että työ on vain työtä ja klo 16 jälkeen laitetaan aivot narikkaan jne. Ehkäpä niin voi olla jonkun mielestä, mutta minulle tuollainen ajattelutapa ei sovi. Kysykääpä kiinteistövälittäjiltä, onko tarpeen olla valppaana kaupantekoon tai käyntikortin antamiseen myös muuna kuin työaikana?

Mitä toimistolla ei ole?

Maailmankuulu valmentaja Brian Tracy kertoi puolitoistavuotta sitten mainion tarinan eräästä myyntipäälliköstä, joka oli päässyt konttorinjohtajaksi huonoiten menestyvässä ko. firman myyntitiimille. Ensimmäisessä aamupalaverissa myyntipäällikkö kysyi myyjiltä, mitä täällä toimistolla ei ole? Myyjät olivat ihmeissään moisesta kysymyksestä ja miettivät yhtä sun toista, mutta eivät osanneet vastata oikein.

Myyntipäällikkö sanoi, että täällä ei ole asiakkaita! Ja koska myyjän tehtävä on tehdä kauppaa ja koska täällä ei ole yhtään asiakasta niin painukaa ulos ja menkää asiakkaiden luokse. Myyntipäällikkö raivasi toimiston seuraavien päivien aikana sellaiseen kuntoon, ettei siellä voinut laiskotella. Pöytiä ja tuoleja ”katosi”. Toimistolla sai olla ainoastaan silloin, kun sinne oli tuonut asiakkaan, muuten ei. Näin kyseinen tiimi alkoi menestyä, koska viettivät enemmän aikaa asiakkaiden parissa.

Älä lähde uimahalliin ilman uimahousuja, äläkä kaupungille tai kauppaan ilman käyntikortteja!

 

ÄlyllinenKypsymättömyysJuhaAhola

Lottovoiton toivossa lottoriviä vetämään, sillä isoisän veli ei kuollut keuhkosyöpään?

“Mutta ei minun isoisän veli kuollut keuhkosyöpään, vaikka poltti tupakkaa 60 vuotta.”

“Kyllä minä tunnen yhden ihmisen, joka kävi melkein joka päivä lenkillä ja söi terveellisesti, mutta hänellä nousivat kolesterolit.”

“Kaverin kaveri ei katso yhtään mitä laittaa suuhunsa ja on hoikka kuin mikä.”

“Eräs tutuntuttu voitti markka-aikana lotosta 2 miljoonaa.”

“Sitä kuolee kumminkin, tupakoi tai ei.”

Ihmisten halu ja tarve perustella asioita normaalijakauman ääripäistä suistaa ajattelun taikauskon puolelle. “Minäpä keksin poikkeuksen tai jopa poikkeuksen poikkeuksen.” Anomalia voi tarkoittaa esim. ilmiötä, jota ei voi ennustaa, yksittäistä poikkeavuutta, epäsäännöllisyyttä tms. Totta kai näitä anomalioita on asiossa kuin asioissa, mutta eivät ne ole oikeita perusteita ‘ennustaa’ todellisuutta.

Kriittisen ajattelun ja tieteellisten tutkimusten pohjalta on todistettu lukuisia tosiasioita ja syy-seuraussuhteita (ei siis mielipiteitä, järkeilyä, keittiöpsykologiaa tai perstuntumia). Millaisia ovat ravinnon ja liikunnan vaikutukset ylipainon kertymiseen? Mikä on tupakoinnin vaikutus keuhkosyövän syntymiseen?

Onko tosiasiallisesti järkevä valinta lotata?

Lottovoiton todennäköisyys on noin yhden suhde viiteentoistamiljoonaan (1/15 380 937) eli lottaajan tulisi täyttää yli 15 miljoonaa erilaista lottoriviä, jotta voittaisi varmasti. Yhdellä lottorivillä voittaa jotain (eli rivissä 4 oikein tai enemmän) noin 1% todennäköisyydellä eli kääntäen voidaan todeta tappioon olevan 99% todennäköisyys. Tästäkin huolimatta ihmiset laittavat lottoon rahaa jackpotin toivossa. Toisekseen on olemassa tilastollista faktaa, mitä numeroita ihmiset lottaavat. Omien lasten syntymäpäivät ovat suosittuja samoin kuin rivi 1,2,3,4,5,6,7. Mikä ongelma näissä on? Mitä useampi lottaa samanlaisen rivin, sitä pienemmän potin saa todennäköisesti voittaessaan. Lasten syntymäpäivien kohdalla huomionarvoista on se, että kuukausissa on maksimissaan 31 päivä, joten 32-39 numeroita lotataan vähemmän. Johtopäätös voidaan tehdä, että noita isompia numeroita lottaamalla ja rivin osuessa kohdalle saa suuremman lottovoiton.

Lottaatko? Uskotteletko itsellesi, ettet kuitenkaan koskaan voita. Kunhan nyt rivi tulee tehtyä viikoittain pieni toivon kipinä ilmassa, jotta saa jännitystä. Ehkä olisi hyvä perehtyä lottoon liittyvään tilastotieteeseen tällöin? Ehkäpä se avaa silmiä vaihtoehdoillekin? Tiesitkö lottaamiseen liittyviä seuraavia faktoja?

7 oikein 1 yhdistelmä

6 + 1 oikein 21 yhdistelmää

6 oikein 203 yhdistelmää

5 oikein 10416 yhdistelmää

4 oikein 173600 yhdistelmää

Todennäköissyys olla voittamatta 1 lottorivillä 0,988 = 98,8%

Todennököisyys olla voittamatta 12 lottorivillä (koko kuponki) 0,865 = 86,5% 

Jos haluaa olla varma, että todennäköisemmin voittaa jotain kuin häviää, pitää jättää 58 lottoriviä. Tällöin 58 euron lottoriveillä voiton todennäköisyys on häviävän vähän enemmän kuin heittämällä kolikkoa, mutta huomionarvoista on myös se, että 4 oikein tai enemmän riveistä todennäköisimmin voitto olisi 4 oikein, jolloin voitto olisi noin 9 euroa (Lähde: veikkaus.fi) eli tällöinkin jäisi pahasti tappiolle. 4 + 1 rivilläkään voitto ei olisi todennäköisesti kuin 17 euroa (viittaus em. linkki), mikä olisi niin’ikään tappiollista.

Yritätkö napata surisevan kärpäsen silmät kiinni kouraan? Ammutko silmät sidottuina jousipyssyllä?

Tuliko heti mieleesi joku sirkustaitelija, joka näissä (ehkä) onnistuukin? Aivan. Joku tuhansia tai kymmeniätuhansia tunteja harjoittellut on oppinut tällaisen harvinaisen taidon, mutta valtaosa ei näissä onnistu toivotulla tavalla.

Poikkeus vahvistakoon säännön. Ymmärrän kyllä vaikkapa IT-alalla testaajien roolin. Heidän tulee etsiä bugit sieltäkin, mikä ei ole todennäköistä ja kyseenalaistaa, “mitä jos…?” Kaikki kivet ja kannot on tarkoitus kääntää, ettei loppukäyttäjälle suuntautuvat tuote olisi (kovin pahasti) keskeneräinen.

Elämä on todennäköisyyspeliä

Fiksut ja kypsät ihmiset osaavat tunnistaa mahdollisuutensa onnistua kussakin asiassa ja pystyvät tekemään rationaalisia päätöksiä tietonsa pohjalta. He eivät lähde perustelemaan asioita Gaussin käyrän ääripäistä tai yritä toimia luonnonlakeja vastaan. Vastarannan kiiskit ja saivartelijat puolestaan perustelevat hyvin epätodennäköisestä käsin asioita.

Kaikki tupakoijat eivät kuole keuhkoahtaumatautiin, keuhkosyöpään tms. Se ei kuitenkaan ole rationaalinen peruste sille, että tupakointi ei olisi terveydelle haitallista.

Argumentointi normaalijakauman ääripäistä on älyllistä kypsymättömyyttä! 

SosiaalisuusJaSosiaalisetTaidotJuhaAholaWww.vauhtipyörä.fi

Hölösuu työntyy joka paikkaan! Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat eri asia!

Tunnistatko hölösuun, joka ei pelkää avata suutaan tilanteessa kuin tilanteessa, mutta samalla sinua hiukan hirvittää, että munaakohan hölösuu taas itsensä?

Oletko tekemisissä mukavien ”naapurin tyttöjen” kanssa, jotka ovat kyllä miellyttäviä vuorovaikutustilanteissa, mutta eivät tee aloitteita kovinkaan innokkaasti?

Meitä on moneen junaan! Tämä artikkeli on karkeistettu luokittelu sosiaalisuuteen ja sosiaalisiin taitoihin liittyen. Nämä kaksi asiaa on syytä erotella toisistaan. Määriteltäköön sosiaalisuus tässä yhteydessä siten, että se viittaa siihen, miten luontevasti ja aktiivisesti yksilö hakeutuu sosiaalisiin tilanteisin ja vuorovaikutukseen.

Sosiaaliset taidot puolestaan määritellään niin, että yksilö on joko taitava vuorovaikutustilanteissa tai sitten ei ja tämä ei ole yksilön itsensä subjektiivinen kokemus taidoistaan. Tämä perustuu siihen, että jos heterogeeniselta ryhmältä yksilön kanssa vuorovaikutustilanteessa olleilta kysytään mielipide yksilön sosiaalisista taidoista niin tämän pohjalta tehdään johtopäätös, ovatko sosiaaliset taidot hyvät vai eivät. (Sosiaalisiin taitoihin pureudutaan myöhemmässä artikkelissa tarkemmin tätä kontekstia silmällä pitäen.)

Ajatellaan niin, että yksilön sosiaalisuuden perustana on ”temperamenttinen sosiaalisuus” (perimän mukana tullut temperamentti ja kasvatuksen sekä sivistymisen myötä muovautunut persoonallisuus). Lisäksi tähän vaikuttavat rooli ko. yhteisössä, ympäröivät ihmiset ja yhteisö, elämäntilanne ja yleinen fiilis sekä päivän fiilis. Toisinaan jaksaa olla sosiaalinen, toisinaan ei.

Millaisia kombinaatioita sosiaalisuudesta ja sosiaalisista taidoista saa, kun ne ovat joko hyviä tai sitten eivät.

MÖRKÖ

(sosiaaliset taidot huonot, sosiaalisuus huono)

+ ehkä harkitseva (suomalainen prototyyppi), impulsiivisia räyhääjiä löytyy myös

+ viihtyy stabiilimmissa olosuhteissa (ei tylsisty)

+ tunnistaa usein sen, ettei hänen kannata olla sosiaalisesti isossa roolissa

– vaikeasti lähestyttävä arvaamattomien ja tökeröiden reagointien johdosta (älä päästä asiakasta mörön lähelle)

– uudet tuttavuudet haastavia, kun mieluummin on etäämmällä

– muutokset sosiaalisessa ympäristössä uhkaavia ja vaikeita

MUKAVA TYYPPI ”NAAPURIN TYTTÖ/POIKA”

(sosiaaliset taidot hyvät, sosiaalisuus huono)

+ miellyttävä persoona

+ osaa mukautua erilaisiin tilanteisiin

+ osaa toimia erilaisissa tilanteissa sujuvasti

– ehkä joo-joo -peesaaja

– välttää mukavuusalueen laajentamista sosiaalisesti, uudet tilanteet haastavia tai niissä joutuu tsemppaamaan

– saattaa jäädä varjoon, vetäytyä

ONGELMIEN AIHEUTTAJA ”HÖLÖSUU”

(sosiaaliset taidot huonot, sosiaalisuus hyvä)

+ uskallus kysyä ”tyhmiä” kysymyksiä

+ ei pelkää avata suutaan

+ helppo antaa haasteita (sosiaalisiin tilanteisiin)

+ jos sopiva keskustelukumppani niin juttu luistaa

– tilannetaju

– ei ehkä (yleensä) tiedosta, millainen on

– puhuu ”ohisuun”

– ”työntyy” paikkoihin ja tilanteisiin, joihin ei pitäisi mennä

YLI-SOSIAALINEN

(sosiaaliset taidot hyvät, sosiaalisuus hyvä)

+ pärjää luontevasti joka tilanteessa

+ pelisilmää on käyttäytyä tilanteen mukaan

+ helppo laittaa erilaisiin ja uusiin sosiaalisiin tilanteisiin

+ sosiaalisuus ja innokkuus saattaa mennä yli

– ei ehkä tunnista tilanteita, joissa olisi hyvä olla vetäytyvämpi

– ei ehkä jätä tilaa toisille (”hiljaisemmille”) tulla esille

– sosiaalisuus on kuluttavaa myös, pitää olla energiatasot kunnossa, että voi onnistua

Mikä sinä olet parhaimmillasi? Entäpä sinä päivänä/hetkenä, kun et jaksa tsempata? Kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Toivottavasti tämä raflaus herätti kuitenkin miettimään sitä, että sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat kaksi eri asiaa! 

IMG_9922

Pappa betalar inte! Myös tenavat vastuuseen harrastusten kustannuksista!

Jos mennään sukupolven verran taaksepäin ajassa eli siihen aikaan, kun me 30 – 35 vuotiaat aloitimme koulutaipaleen, harrastusmahdollisuuden olivat toisenlaiset. Olen kotoisin Oulaisista, jossa asuin 16 vuotta elämästäni. Läksin sieltä Ouluun, urheilulukioon, jonka myötä tykästyin Ouluun ja jäin asumaan tänne! Oulaisissa harrastusmahdollisuudet tuossa 1990 –luvun taitteessa olivat köykäisemmät kuin tänä päivänä puhumattakaan mahdollisuuksista esim. Oulussa. Lajivalikoima taisi olla yleisurheilu, jalkapallo, jääkiekko ja pesäpallo pienellä karkeistuksella.

Harrastaminen oli tuolloin halpaa!

Itse aloitin futiksen pelaamisen pihapeleinä 5-vuotiaana ja joukkueeseen liityin 9-vuotiaana. Tuolloin pelasin kaksi vuotta itseäni vanhempien kanssa samassa joukkueessa ja ikätovereistani suurin osa liittyi joukkueeseen vasta 1 – 3 vuotta myöhemmin. Harrastaminen ei maksanut juuri mitään seuran puolesta. Ensimmäisinä vuosina kustannuksia ei syntynyt ollenkaan, kun pelasimme vain 2 – 4 ystävyysottelua rakkaan naapurimme, Ylivieskan Pallon kanssa.

Vuonna 1992 – 1995 maksettiin lisenssit, jotka olivat hinnaltaan noin 150 mummonmarkkaa. Kausimaksua saattoi tulla päälle noin 100 mummonmarkkaa koko vuodesta. Pelireissuja käytiin bussilla noin 100 kilometrin päässä ja sitten omilla autoilla noita lähimpiä naapurikuntia. Kyydeistä vanhempamme eivät välttämättä saaneet bensarahoja, mutta joka tapauksessa aika pieniä olivat kustannukset siltä osin. Saimme kuitenkin harjoitella liikuntahallilla useamman kerran viikossa talvisaikaan ja sitten kesäisin ihan hyvällä nurmikentällä. Talkoita emme tehneet nimeksikään. Edustusjoukkueeseen myöhemmin liityttyäni talkoita taisi olla muutama tunti per kausi. Eli voisi sanoa melkein näin, että harrastaminen ei maksanut kuin varusteet ja vaivan.

Kehitys kehittyy – se maksaa!

Tänä päivänä tilanne on toisenlainen. Harrastaminen aloitetaan paljon nuorempana ja ainakin Oulussa yllättävän ‘totisesti’. Treeniolosuhteet ovat varsin mahtavat. Jos puhutaan futiksesta niin tekonurmikenttiä löytyy myös talviharjoitteluun. Sen syvemmin harrastusolosuhteita ja puitteita promottelematta ero on huikea.

Kyllä oululaisilla oli paremmat puitteet jo 20 – 25 vuotta sitten ja muistankin, että Ouluun muuttaessani 17 vuotta sitten ja erääseen joukkueeseen liityttyäni oli jopa ‘sokki’, kun kuukausimaksu oli 150 markkaa, kun moisella maksulla pelasi Oulaisissa koko kauden.

Kuka maksaa viulut lasten harrastamisesta?

Paremmat olosuhteet ja mahdollisuudet maksavat! Lasten harrastaminen aiheuttaa satojen, jopa tuhansien eurojen vuosikustannuksen. Kannustan harrastuksiin voimakkaasti, jos halu on lapsella itsellään! Mutta samalla näen asian myös niin, että lapset on vastuutettava siihen, ettei äiti ja iskä olekaan automaatiomaksajina (=suoraveloitus seuran tilille vaan).

Varainhankinta erilaisten talkoiden tai tuotemyynnin avulla ovat hyviä työkaluja vastuuttamisessa, kun lapset osallistetaan!

Ilmaiseksi ei saa mitään, joten kädet saveen!

Talkoiden avulla (kioskien pitäminen, inventaatiot, potunnosto (kyllä tällaisessakin on oltu), flyerien jako ym.) sekä varainhankinta tuotemyynnillä (wc-paperin, pesuaineiden, sukkien ym. myynti) ovat erinomaisia keinoja vastuuttaa ja osallistaa lapset mukaan. Kun rahan (harrastuksensa) eteen ‘joutuu’ tekemään töitä ja uhraamaan aikaansa, ymmärtää, ettei ilmaisia lounaita ole.

Uskon vahvasti siihen, että on viisasta kasvatuksellisessakin hengessä ottaa lapset mukaan varainhankinaan, jotta harrastaminen mahdollistuu verrattuna siihen, että vanhemmat maksavat lapsilleen ja kaiken saa näennäesti ilmaiseksi. Meidän vanhempien on helpompi käydä verkkopankista kuittaamassa maksut, mutta onko se sittenkin karhunpalvelus lapsille?

Lasten omat kädet saveen niin arvostus harrastuksen puitteita kohtaan paranee myös. Ehkäpä alkaa kiinnostaa etsiä pusikkoon hukkaan joutunut joukkueen pallo ja olla treeneissä paikalla, kun siitä on maksettu aikaa ja rahaa.

Minkä ikäisen voi ottaa mukaan ja vastuuttaa?

Kouluikäinen on hyvinkin kykenevä myymään vaikkapa vessapaperia lähipiiriin. Reippaimmat alle kouluikäisistä voivat osallistua myös, mutta tällöin yleensä vanhempien tukea tarvitaan enemmän. Kyllä itselle tuli ala-asteelta Kostepään Miilutie tutuksi, kun luokkaretkirahaa kerättiin ovelta ovelle myymällä MML:n vappukukkia ja yläasteella sitten wc-paperituotteita.

Pappa betalar inte! Älkäämme opettako lapsiamme kiittämättömiksi kultatarjottimelta syöjiksi.

Epävirallinen koonti harrastusten kustannuksista Oulu/Raahe/Oulainen:

Pesäpallo 200 €/kausi (g-jun), Oulu

Salibandy 150 €/kausi (f-jun), Oulu

Tanssi 200€/lukuvuosi (4v.), Oulu

Jalkapallo 290 €/vuosi, Oulu

Konservatiorio 45 min/vko, 195 €/lukukausi (sisarale -20 €/lukukausimaksusta), Oulu

Baletti 2 x 1 h/vko, 165 €/lukukausi, Oulu

Taidekoulu 75 €/lukukausi (sisarale -10 €/lukukausi), Oulu

Jalkapallo 250 €/vuosi (7-v.) + talkoita, Oulu

Jääkiekko (g-jun) 140 €/vuosi, Raahe

Jalkapallo 20 €/vuosi, Raahe

Pesäpallo (f-jun), 100 €/vuosi Raahe

Jumppa/voimistelu,100 €/lukukausi, Oulu

Yleisurheilu, 30 €/vuosi, Raahe

Salibandy e-jun 60 €/kuukausi + 200 €/kausi aloitusmaksu + 200 €/kausi seuran varusteet, Oulu

Ratsastus 25 €/tunti, Oulu

Ratsastus omalla hevosella 350 €/kuukausi Oulu

Liikuntaleikkikoulu 170 €/lukuvuosi, Oulu

Jalkapallo (d-jun) 80 €/kuukausi + 410 €/kausi toimintamaksu + pelit ja turnaukset päälle noin 4000 €/kausi

Jalkapallo + futsal (e-jun) 10 €/vuosi

IhmeenKoostuminenJuhaAholaVauhtipyörä.fi

Mikä ihmeen ihme? Myönteinen käänne! Resepti tarjolla!

Ihme, miten sen voisi määritellä? Määriteltäköön vaikkapa näin: “Ihme on yllättävä, positiivinen, käänne.” Tällä kertaa en anna suoraa esimerkkiä viitekehyksestä, johon voit artikelin yhdistää, mutta tämä on helppo yhdistää liiketoimintaan, yrityksen menestymiseen, urheiluseurojen toimintaan, parisuhteeseen, ryhmäprojekteihin ym. Elämässä sekä ylä- että alamäet ovat tavallista. Mikään ei toimi lineaarisesti ja stabiilina.

Mitä ainesosia ihme pitää sisällään, mikä on sen resepti?

 1. Hyvä henki

Hyvä henki ravitsee suhdetta. Kun haluaa suhtautua avoimesti ja kunnioittavasti toisia kohtaan, syntyy parempi henki, joka myös kutsuu hyviä ihmisiä yhteen. Hyvä henki muuttaa ihmisen etumerkkiä ja suhtautumistapaa. Asenne on aina ratkaiseva! Hyvä henki edellyttää päätöstä suhtautua toisiin ihmisiin kunnioittavasti erilaisuutta hyväksyen. Erilaisuus voi yhtäältä olla rikkaus ja toisaalta riesa. Se riippuu nimenomaan siitä, millainen henki ja ilmapiiri ympäristössä vallitsee sekä millaisia päätöksiä asennoitumisesta toisia kohtaan ihmiset tekevät.

2. Hyvät ihmiset/ihmissuhteet

Suhde on tärkeämpi kuin se, mitä suhteella yritetään saada aikaan. Tämän voi perustella myös kääntäen. Mitä jos tarkoitus ja päämäärät ovat hyviä, mutta ihmissuhteet eivät ole hyvät? Kukin vetää omaan suuntaansa omien intressiensä mukaan, eikä se tue yhteisen tarkoituksen toteuttamista tai päämäärän saavuttamista. Hyvillä ihmissuhteilla voi saada aikaan paljon hyvää eikä suunnanmuutos päämäärien osalta ole poissuljettua. Hyvät ihmissuhteet edellyttävät luottamusta ja luottamus on päätös, tahdon asia.

Hyvälle hengelle ja hyville ihmissuhteille esteenä voivat olla yhteisöön kuuluvat ihmiset, vaikka olisi halu toteuttaa yhteistä hyvää. Luottamuksellisessa suhteessa on kommunikaatiota. Ei pelkästään oleteta, vaan kysytään ja varmistutaan siitä, että ymmärretään asiat mahdollisimman samalla tavalla.

3. Hyvät ideat

Ihmeeseen tarvitaan myös hyviä ideoita tai ajatuksia, joiden on kestettävä kriittistä ajattelua. Näkymätön synnyttää näkyvää. Jonkun/joidenkin ihmisten ajatukset konkretisoituvat aina silmillä nähtäviksi. Ideat ja ajatukset ovat näkymätöntä ja kun niitä toimeenpannaan, siitä syntyy näkyvää.

Hyville ideoille puolestaan esteenä on polarisaatio kommunikaatiossa. Polarisaatio voi johtua useista eri syistä. Uudet ideat loukkaavat henkilön nykyistä maailmankuvaa. Mitkä ovatkaan henkilön työkalut, joilla käsitellä erilaisia ideoita? Jos ”eväät” ovat heikot, ei ole hyvä henki, ei hyviä ihmissuhteita, on helppo sortua leimaamiseen. Tapahtuu argumentum ad hominem (argumentointi henkilöä vastaan), jossa argumentoija viittaa joihinkin vastapuolen piirteisiin, joilla ei ole merkitystä keskusteltavan aiheen kannalta.

Jos ’ad hominemiin’ syyllistyy, herätyskellojen pitäisi piristä: ”En olekaan hakemassa totuutta, vaan säilyttämässä nykyistä maailmankuvaani ja omaa statustani nyrkit pystyssä, enkä haluakaan löytää ’uutta ja parempaa’ totuutta.”

Elämässä on tarkoitus jatkaa matkaa. Ja matkaa jatketaan sieltä, missä ollaan nyt!

Kun haluaa jonkin asian osalta kielteiseen suuntaan ajautuvan kurssin muuttuvan myönteiseen suuntaan, tarvitaan hyvää henkeä, hyviä ihmissuhteita ja hyviä ideioita. 

ViestinnänLäpäisykykyJuhaVauhtipyöräAhola

“Oksentamalla” myyjä tappaa hyvänkin viestin! Älä tyhjennä lipasta ensikohtaamisessa!



Kokematon tai omalla toiminnalleen sokea (tai hetkellisesti sokeutuva) myyjä lankeaa ansaan. Hän tykittää lippaat tyhjäksi kerralla tottumuksestaan tai tyhmyyttään ymmärtämättä sitä, että ihmisen kyky vastaanottaa tietoa kerralla on rajallinen.

Kaikkien viestien määrä on selvästi korkeampi kuin vastaanottokyky, mutta todellisuudessa läpäisevien viestien määrä jää vielä vastaanottokyvyn alle. Missä kaikkealla tämä todentuu esimerkiksi?

Markkinointiviestintä/mainonta

Sähköpostimarkkinointi, flyer-mainonta, tv- ja radiomainonta, nettisivuilla olevat mainokset, sanomalehdet ym. Viestintää on todellakin aivan liikaa yksilön vastaanottokykyyn nähden. Tämä on markkinoijille iso haasta. Miten onnistua erottautumaan viestinnällä kilpalijoista tässä viestintäviidakossa?

Myyntitilanne face-to-face

Myyjä pyrkii kertomaan tuotteesta/palvelusta niin paljon kuin sielu sietää ja tekee tämän (jopa) tiedostamattaan. Ostajan vastaanottokyky on ylittynyt ja elekielestä voisi tulkita, että kuppi on täysi. Myyjällä karkaa ns. mopo käsistä, eikä hän kuule edes ostosignaaleja. Usein ongelma on siinä, ettei myyjällä ole selvää agendaa etukäteen, joten hän surffaailee ja sooloilee puhuen, mitä mieleen juolahtaa. No, tämähän johtaa poukkoiluun ja suunsa kuivaksi puhumiseen, kun on omaan asiaansa rakastunut.

Blogikirjoittaminen / sisältömarkkinointi

Tänä päivänä promotellaan sisältömarkkinoinnin voimaa. Yksi keino sisältömarkkinointiin työkaluna on blogi. Oman kokemukseni pohjalta useamman vuoden ajan blogeja lukeneena/seuranneena ja kaksi vuotta intensiivisesti kirjoittaneena voin todeta, että kaikenlaista kulkijaa mahtuu kirjoittajien joukkoon. Subjektiivisen kokemukseni mukaan valtaosa bloggaajista syyllistyy siihen, että kirjoittaa liian harvoin ja aivan liian pitkiä kirjoituksia.

Pieniä tekoja paljon

Itse asiassa laihduttajat erehtyvät saman asian puitteissa. Lyhyt tsemppaus versus pitkäjänteinen painonhallinta pienillä, säännöllisillä valinnoilla. Bloggaajan olisi parempi katkaista artikkeli kahteen tai neljään osaan ja julkaista pala palalta. Tiedän tunteen! Ei sitä tahdo malttaa tehdä. Itse kärsimättömänä ihmisenä osaan luullakseni hypätä Facebookissa stalkkailevan, blogiin ‘harhautuvan’ lukijan housuihin. Ei hän jaksa keskittyä artikkeliini kuin 1-2 (max 3) min ajan, joten 4 – 7 kappaletta on aika sopiva kirjoituksen pituus. Tietysti löytyy myös niitä ihmisiä, jotka ovat tietyistä aiheista niin kiinnostuneita, että lukevat pitkänkin postauksen ajatuksella läpi, mutta valtaosa on uskoakseni jokseenkin kärsimättömiä lukijoita.

Älä hukuta tärkeitä viestejä mölinään

Lisäksi olen törmännyt pidempien artikkeleiden tiimoilla siihen ongelmaan, että hyvä viesti hukkuu liian pitkään kirjoitukseen, vaikka sen lukisikin kokonaan. Kuvittele kannullinen mehua ja tyhjä juomalasi. Koko kannullista ei kannata kaataa lasiin, sillä lasi ei kykene vastaanottamaan tilavuuttaan enempää mehua. Ja jos koko kannullisen kaataa todella nopeasti niin lasiin ei jää juuri mitään.

Pitkäkin viesti selkiytetty ja jäsennelty tarkoituksenmukaiseksi

Ostajalle tai lukijalle informaatioähky aiheuttaa päättämättömyyden tunteen. Ehkei se ole kuitenkaan tavoitteena. Älkäämme sekoittako nyt kahta asiaa. Esim. sähköpostimarkkinointi edellyttää toistoa, toistoa, toistoa eli viestiä tulee pommittaa usein, mutta viestin ei tule olla mammutin mittainen. Tästä poikkeuksena tiedostan kyllä, että jotkin tahot viestivät tarkoituksella ylipitkiä viestejä, mutta tällöin viestin sisällä on selkeästi pääotsikot ja call-to-action –painikkeet eli vastaanottajaa vakuutetaan “jaaritteluilla”, joita ei edes oleteta luettavan valtaosan toimesta.

Eikö sitä kuitenkin sanota, että yksinkertainen on kaunista. Ja jos pystyy yksinkertaistamaan asioita, viestimään ytimekkäästi, se on arvokas taito. Tällöin viestinnän laadun merkitys korostuu.

Kannattaa tiedostaa viestinnän määrän, vastaanottokyky ja läpimenevien viestien määrä eivät ole sama asia.

P.S. Tulipa kirjoitettua normaalia pidempi artikkeli eli astuttua samaan ansaan, josta artikkelin alussa kerroin.