boss screaming at small businessman

Millä asenteella kohtaamaan työtovereita tai ketä tahansa?

Asiakkaan kohtaamiseen asennoitumisessa esim. myynnin ammattilainen osaa kalibroida asenteensa, mutta miten vuorovaikutus toimiikaan työyhteisön sisällä? Muistaako esimies alaisia kohdatessaan vuorovaikutuksen merkityksen, entäpä päinvastoin? Sanotaanko huomenta? Miten sanotaan huomenta? Pysähdytäänkö hetkeen, katsotaan silmiin huokuen hyvää henkeä ja pysähtymistä hetkeen, vai huudahdetaanko ohimennen pakollinen tervehdys?

Tärkeämpää kuin se, mitä tapahtuu on sillä, millainen tunne ihmiselle jää kustakin kohtaamisesta?

Kohtaa kutsuvieras (Kohtaaminen on aina mahdollisuus)

Mitä, jos työtoverin (alainen, esimies, kollega) kohtaamiseen suhtautuisi mahdollisimman useimiten kuten kohtaisi kutsuvieraan? Ystävällisyys, innostuminen ja halu palvella huokuisi vuorovaikutuksessa. Miten innostumme, kun näemme parhaan ystävän, sisaruksen, vanhempamme, isovanhempamme pitkän “erillään olon” jälkeen? Miksi emme voisi tietoisesti kohdata “kutsuvieraita” päivittäin?

Ainutkertaisia ja korkealaatuisia kohtaamisia

Mitä, jos kohtaamisesta saa ainutkertaisen ja korkealaatuisen? Ainutkertaisuutta voisi olla se, että läimäyttää korville, mutta kun kriteerinä on myös korkealaatuisuus, täytyy toimia hyvässä hengessä. Pystytkö palauttamaan mieleen jonkin ainutkertaisetn ja korkealaatuisen kohtaamisen viimeviikoilta työpaikalta, muualta?

Myönteinen eteenpäinvievä asenne

Miten suhtautua asioihin? Samanlaiseen tilanteeseen toinen reagoi negatiivisesti, pessimistisesti, kun taas joku reagoi positiivisesti ja katsoen tulevaan yrittäen löytää mahdollisuuksia. Tapahtuipa mitä tapahtui, myönteinen ja eteenpäinvievä asenne on erinomainen työkalu fokusoimaan ajatukset paremmin.

Kohdatkaamme kutsuvieraita myönteisellä ja eteenpäinvievällä asenteella ja luokaamme kohtaamisista ainutkertaisia ja korkealaatuisia. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valmennuksen tarkoitus

1. Valmentamisen avulla on tarkoitus saada suhde tuttuun asiaan muuttumaan (muistumaan) ääritärkeäksi. Ihmisen tulisi nöyrtyä, antautua, tutun asian edessä ja olla utelias sekä nälkäinen uusiutumaan.

”Opettaja saapuu, kun oppilas on valmis, mutta oppiminen alkaa, kun opettaja poistuu.”

2. Valmentamisen toinen tarkoitus on kypsyttää suhdetta vaikeisiin, usein vääjäämättömiin, asioihin. Ihmisen vanheminen on vääjäämätöntä. Liiketoimintaympäristön muuttuminen mm. digitalisation myötä on ilmeistä. On turha taistella tuulimyllyjä vastaan. Olosuhteiden muuttaminen voi olla voittamaton sota, mutta omaan toimintaan voi vaikuttaa.

“Emme voi vaikuttaa tuulen suuntaan, mutta voimme aina säätää purjeet.”

Lisäksi kypsyminen tarkoittaa, ettei anna impulssireaktiolle valtaa. Tällöin ihminen oppii käsittelemään vaikeita asioita, vaikkapa isän roolissa, kypsemmin eikä olen (pelkästään) tunteidensa orjana.

Oletko nopea oppimaan? Onko sinulla kärsivällisyyttä harjoitella samoja asioita uudelleen ja uudelleen? Usein uuden nopeaa oppimista yliarvostetaan. Totta kai on hyvä, jos pystyy omaksumaan uusia asioita nopeasti, mutta mestariksi tullaan tunnollisen harjoittelun kautta. Toistoja, toistoja…

Kuulostaako tylsältä? Et ehkä ole halukas tai valmis tulemaan ko. asiassa mestariksi, ellet ovat valmis kärsivälliseen ja pitkäjänteiseen harjoitteluun!

“Harjoitus tekee mestarin – ja mestari harjoittelee aina!”

Valmennuksen tarkoitus on tehdä tutusta asiasta tärkeää ja kypsyttää suhdetta vaikeisiin asioihin. 

facebook_logo

Yrittäjät ja kunnon myyntimiehet ovat kalalla silloin, kun kala on syönnillä. Facebook on oiva väline!

“Ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan!”

Se on hyvin sanottu. Itselläni on kertoa lukuisia tilanteita “työajan” ulkopuolelta, kun olen tehnyt kauppaa. Facebook on eräs väline. Iltaisin, joskus öisinkin, on erittäin hyvä tilanne keskustella tuttujen kanssa naamakirjassa. Monille FB on hyvä keino kommunikoida varsinkin, jos päivisin on hetkistä asiakas-, tai esimies- tai johtamistyön parissa.

Joskus chätissä tulee ohimennen puheeksi, mitä kumpainenkin keskustelun osapuoli tekee ja jompikumpi saattaa tilata palveluita toisiltaan. Jotkut pyytävät tarjouksia chätissä, kun tietävät, mitä teen. En mene sanomaan sitä, etteikö ko. FB:ssä tuleviin tarjouspyyntöihin voisi reagoida myös seuraavana työpäivänä, mutta vanha viisaus on myös se, että tao rautaa silloin, kun se on kuumaa. Ihmiset ovat digitalisaation myötä myös kärsimättömämpiä.

Aktiivisuus mm. Facebookissa antaa myös asiakkaille sen signaalin, että on helppo lähestyä työasioissa. Eräs asiakas antoi taannoin arvokasta palautetta minulle yrityksemme palveluiden tiimoilta kellon lähentyessä puolta yötä. Hän lähestyi minua hienotunteisesti ja tartuin heti kiinni asiaan. Tiesin myös sen, että seuraavana arkipäivänä hänellä ei olisi aikaa antaa yhtä paneutunutta palautetta.

FB on myös hyvä väline pitää hyvässä hengessä ääntä itsestään. Kun ostoikkuna mahdollisella asiakkaalla raouttuu, tämän on helppo lähestyä. Kannustan ihmisiä linkittämään yritystensä postauksia FB-seinällään silloin tällöin. Olen bongannut useita hyviä juttuja ja tarpeellisia palveluita kavereiden seiniltä. Ei sitä kannata hävetä eikä varsinkaa pelätä, että kertoo yrityksensä palveluista FB:ssä olipa sitten itse yrittäjä, tj, myyjä, esimies, suorittava työntekijä tai mikä tahansa.

Jos kerran kauppaa tehdään klo 8 – 16 ulkopuolella FB:ssä, mietipäs sitä, hyödynnätkö mahdollisuuden? Vai päästätkö kilpailijat kuin ketun kanatarhaan – yksin?

Kalalla kannattaa olla silloin, kun kala on syönnillä. Facebook on yksi vaihtoehto kaupantekoon!  

dreamstimefree_199618

Klo 8 – 16 ei toimi enää?

Kuka tekee työtä vain arkisin klo 8 – 16 (tai muutoin yhtäjaksoisesti) eikä ole millään tavalla sidoksissa työhön työajan ulkopuolella? Saa huutaa hep! Kuvaile samalla tarkemmin työn luonne ja työhön liittyvä roolisi? Kuka / ketkä työpaikallasi puolestaan venyvät?

Venyminen suuntaan ja toiseen!

Tätä asiaa tarkastellaan usein työntekijän vinkkelistä siten, että tänä päivänä työnantaja tai työyhteisön luoma kulttuuri edellyttää esim. sähköpostien, työkalenterin tai puhelimen tarkkailua myös työajan ulkopuolella. Digitalisaatio on vienyt kulttuurin myötä tilannetta tähän suuntaan.

Entäpä kolikon toinen puoli?

Kuinka moni töitä hakeva sanoo voivansa sitoutua noin 11 kuukaudeksi vuodessa ehdottoman tiukkoihin työaikoihin siten, ettei mitään omia esteitä tule esim. juuri klo 8 – 16 välille? Pienten lasten vanhempien tarvitsee käyttää lapsia neuvoloissa, lääkäreissä, sitten on vasu-keskustelut ym. Kullakin on omat menonsa. Oman kokemukseni pohjalta lähes kaikki työntekijät kaipaavat joustoa työnantajalta ainakin satunnaisesti.

Joustoa puolin ja toisin

Kulttuuri on mennyt siihen suuntaan, että ylhäältä alaspäin käskyttäminen ja tiukka työvuorojen määrääminen ei ole enää tätä päivää, liekö ollut pidempäänkään? Työntekijän ja esimiehen/työnantajan välillä on (tai tulisi olla) hyvähenkinen vuorovaikutus, jossa molemmat osapuolet joustavat. Työntekijä ymmärtää, että työt on jonkun hoidettava kuitenkin, joten tilanteita katsotaan tapauskohtaisesti. Esimies/työnantaja tietää, että kun tämä joustaa niin työntekijä joustaa myös eli jos/kun pystyy järjestämään joustoa kalenteriin, työntekijä kiittää paremmalla työmoraalilla ja joustavuudella.

Ihmiset arvostavat vapautta ja ovat valmiita kantamaan vastuuta

Uskallan väittää, että varsin moni suomalaisen työkulttuurin ihminen arvostaa yhä enemmän vapautta tänä päivänä. Liukuvat työajat tai ainakin joustavuus työaikojen suhteen ovat tärkeä asia. Samalla reilua kohtelua kokenut työntekijä ottaa omalta osaltaan koppia ja kantaa vastuunsa.

Miksi iso hampurilaisketju palvelee työntekijöitään ja antaa joustoja?

Kuulin kesällä erään isomman hampurilaisketjun toimintatavoista. Heillä työntekijät voivat käydä merkitsemässä kalenteriin hyvissä ajoin etukäteen “ehdottomat esteet”, “toivotut vapaat, jolloin mieluummin vapaalla” ja “erityiset työpäivätoiveet, jolloin haluaa töitä”. Miksi näin? No, olisikohan siksi, että ko. alalle (niinkuin monelle muullekin alalle) on vaikea saada tolkkua työvoimaa. Ko. firman on ollut tarpeen löytää kilpailijoita paremmat keinot palvella työntekijöitä, jotta saavat pidettyä heidät. Ei onnistu sanella ehtoja ja työvuoroja norsunluutornista “maanmatosille”. Näin se maailma ja kulttuuri muuttuu! Jos ei vielä tätä sulata, ole kuitenkin varuillasi – lähivuosina voi rytistä raskaasti kylmää vettä niskaan.

Onhan tämä asia sidoksissa kysynnän ja tarjonnan lakiin, sitä ne kiistä. Välillä on enemmän ja välillä vähemmän työnantajan tai työntekijän markkinat, mutta siitä huolimatta kulttuuri muuttuu ja mukautuu.

Klo 8 – 16 työ saattaa olla jo vanhanaikaista. Työntekijät eivät suostu olemaan vain pelinappuloita! 

dreamstimefree_66136

Asiakaskyselyiden pohjalta voi kalahtaa pahasti karille, muista se(kin)!

Otin eräällä vuorovaikuitteisella koulutuksella viikonloppuna muutaman puheenvuoron. Jotkut promottivat, että kysytäänpäs asiakkailta, mitä he haluavat? Tämähän sai tyypillisesti mentaalista kannatusta! Halusin kuitenkin herätellä myös vastattakkaista näkökulmaa asiaan. Sanoin, että se voi olla fiksua, mutta kääntöpuolena on aina muistettava, että asiakas saattaa johdattaa pahasti harharetkille.

Kuinka moni asiakas on oikeasti valmis ostamaan sen, mitä hän haluaa (lue: on haluavinaan).

Oletko kuullut tarinoita ensimmäisen vuoden opiskelijoista eri oppilaitoksissa, kun useat heistä suunnittelevat oikein porukassa, että pitääpäs lähteä ulkomaille vaihtoon! Lopun taidat jo arvata. Maksimissaan 20 % (oikea luku lienee alle 5 %) näistä innostuneista “vaihto-oppilaista” edes hakee vaihtoon opiskeluvuosien aikana.

On helppo innostua, mutta on helppo myös liueta maanrakoon kuin elohopea särkyneestä kuumemittarista! Yhtäkkiä vaihtoon lähtijöitä ei olekaan, kun tosi on kyseessä!

Sama pätee arkielämään samoin kuin liike-elämään. Kaunis ajatus kysyä asiakkailta, mitä he haluavat voi olla kullanarvoinen löytö, mutta samassa piilee iso riski ajaa karille. Ja kuten tiedämme, asiakkaan on helppo huudella puskista, kun riskin idean toteuttamisesta kantaa ja maksaa itse yrittäjä.

Mikä on tuotekehityksen ja innovaation ero? Tuotekehityksen maksavat omistajat, innovaation asiakkaat!

Tästä aiheesta tuli mieleeni myös yllä kertomassani puheenvuorossa esiinottamani Malcolm Gladwellin kirjassa Välähdys esille nouseva case –esimerkki. Cocacola meinasi syöksyä rotkoon kuuntelemalla asiakkaita ja uskomalla markkinatutkimuksiin. Kyseisestä aiheesta löysin kiteytyksen eräältä suosikkikirjailijoistani eli Jari Parantaiselta. Googlegin vain, että “Cocacola Jari Parantainen” ja niinpäs artikkel löytyi, eikä tätä tarvinnut vaivautua itse kirjoittamaan auki. Kiitos Jari!

Älä usko asiakasta kuin 3-vuotias joulupukkiin! Kuunteleminen ja uskominen ovat kaksi täysin eri asiaa.

http://www.pollitasta.fi/2008/10/cokis-vai-pepsi/

IMG_0076

Pojan silmissä kyyneleet kertovat, missä on vika?

Palattuani työreissulta kohtasin lapsemme seuraavana aamuna.  Herätin lapset ja molemmat singahtivat ylös kuin vieterit. Ohjasin molemmat alakerran sohvalle odottamaan yllätyksiä. Toin heille Kinder-munat tuliaisina ilahduttaakseni heitä. Pojallamme oli kuitenkin kova odotus, että hän saisi legorasian yllätykseksi, vaikka vaimoni oli brieffannut hänelle, että sellaista yllätystä ei ole luvassa.

Molemmat lapsemme istuivat intoa piukassa sohvalla. Annoin munat heille yhtäaikaisesti. Tyttömme ilahtui samantien ja alkoi raapia paperikuoria auki. Poikamme suupielet valahtivat kuitenkin alaspäin.

“Mää oisin halunnu pikkulegoja!”

Tippahan se silmään tuli. Aloin kuitenkin avaamaan hänen kanssaan nopeasti munaa. Sieltäpä paljastui yllätykseksi jokin pupujussi-lelu. Poikamme innostui siitä kovasti ja halusi ottaa sen heti päiväkotiinkin leluksi. Tunnetila muuttui äkkiä toiseen suuntaan!

Tarinaan on helppo yhtyä ja jokainen voi nähdä sisäisten silmiensä edessä 4- ja 7-vuotta kuluvana vuonna täyttävien tunnetilat kyseisessä tilanteessa. Mutta voisiko tästä ottaa jotain opiksi aikuisten maailmaan?

Pettymys ja ilo ovat sidoksissa odotusarvoon! Jos asetat itsellesi odotuksia, tällöin voit pettyä, mutta yhtälailla ilahtua. Asia on joka tapauksessa niin, että petyimmepä saamaamme lahjaan tai läheisen ihmisen käyttäytymiseen, tämä pettymys sinällään johtuu omasta odotusarvosta asian puitteissa.

Pettymys johtuu epäkypsästä odotuksesta!

Miten niin? No, jos petyt läheisesi käyttäytymiseen, “rimasi” on ollut siinä kohtaa syystä tai toisesta liian korkealla (siis siihen nähden, miten hän suoriutui, ei välttämättä siihen nähden, miten pitäisi suoriutua).

Tätä asiaa kannattaa pysähtyä miettimään hetkeksi. Mitä suurempi pettymys, sitä suurempi odotus taustalla ja sitä korkeammalta tulee alas.

Tarkoittaako tämä sitä, että pessimisti ei pety koskaan? Ei! Tarinan opetus ei ole se, että pitäisi ryhtyä pessimistiksi, vaan se, että toisia ihmisiä kohtaan (niin ja miksei itseäänkin) asettamissa odotuksissa optimismin lisäksi tarvitaan ymmärrystä arjen realiteeteista ja julmimmistakin tosiasioista. Vielä kun tähän lisää sen, että varsin usein pettymyksen taustalla onkin todellisuudessa pessimistinen odotus: “Arvasinhan minä, ettei hän suoriudu…” Tämähän on siis erittäin epäkypsää ja vieläpä ei-rakentavahenkistä odotusta toista kohtaan.

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa! Kun pettyy, vastuu pettymyksestä kannattaa ottaa (myös) itse. Oliko odotus realistinen? Palatakseni tarinan alkuun, kesällä 4-vuotta täyttävällä pojallamme ei toki vielä ole kykyä käsitellä pettymyksiä niinkuin aikuisilla. Legojen odotus tuliaisina oli hänen ajatus, ei minun. Jos legoista olisi tehty lupaus minun tai vaimoni toimesta, tilanne olisi nyt toisenlaisessa tarkastelussa. Kannattaa kuitenkin pitää huoli, ettei anna aikuisille eikä lapsille vääriä odotusarvoja, koska tällöin pettymyksen kokemuksen riski kasvaa.

Muistettakoon vielä se, että kasvattajana olen sitä mieltä, että pettymykset ovat erittäin luonnollinen asia ja lapset tarvitsevat myös sellaisia kokemuksia, jotta oppivat käsittelemään tunteitaan.

Pettymys johtuu omasta, epäkypsästä, odotuksesta! 

Close up of perfect athlete body isolated on white background

Tämänkö takia perse on auki? Arjen ahtaus johtuu tuhlatusta tulevaisuudesta

Voitko tuhlata tulevaisuuttasi? Ja jos voit, miten sen teet?

Jos lähdet lenkille ja tunnet kiven kengässä, todennäköisesti pysähdyt ja heristät kiven kengästä pois. Jos roska joutuu silmään, haluat siitä eroon välittömästi. Mikä sitten on arkipäivässä “roska silmässä” tai “kivi kengässä”.

Soivatko kellot, jos odotat tilipäivää kuin kuuta nousevaa (taas kerran), jotta pääset laskupinosta eroon? Valitettavan harvalla lamput syttyvät siitä, että jokin on pielessä, jos tilanne on yhtä huono kuukaudesta toiseen. Luottohäiriöiden määrä kasvaa alati! Eikö sitä ole rahatilanne liian veitsenterällä, jos vaikkapa 50 – 100 eruon ylimääräistä menoerää täytyy viivyttää seuraavaan tilipäivään?

Tehdäänpä johtopäätös –> 

Tämän päivän tilanteessa olemme “eilisen” valinnoillamme ja “huomiseen” voimme vaikuttaa tämän päivän valinnoilla. Jos arki on tänä päivänä ahdasta (olipa se sitten rahatilanne tai mikä tahansa muu asia) niin sehän johtuu siitä, että menneisyydessä olet tuhlannut tulevaisuuttasi.

Kyse on valinnoista! Tämän päivän valintojen merkitys tulevaisuuteen!

Jos haluaa timmimmän kropan, pitää alkaa tehdä jatkuvia, parempi, valintoja mm. ravinnon ja liikunnan merkeissä. Jos haluaa rahatilanteensa kohenevan, täytyy tehdä parempia valintoja rahankäytön ja/tai tienaamisen suhteen. Ei pureuduta keinoihin nyt yksityiskohtaisesti, mutta otetaan esiin pari tulevaisuuden tuhlaamiseen liittyvää esimerkinomaista karkeistettua valintaa.

Toinen henkilö valitsee tuhlata rahansa merkkivaatteisin tai uusiin autoihin, toinen säästää tai sijoittaa rahansa säännöllisesti mieluummin ja “tyytyy” ajamaan vanhalla autollaan. Toinen päättää laiskotella vapaa-ajallaan tv:n ääressä tai Facettamalla, toinen kehittää itseään ammattikirjallisuuden avulla ja käy seminaareissa.

Kaikilla on käytössään 24 tuntia vuorokaudessa. Noin 8 tuntia kuluu työn parissa, noin 8 tuntia lepoon ja noin 8 tuntia vapaa-aikaan. Miten valitset käyttää vapaa-aikasi? Jätetään selittelyt sikseen ja myönnetään itsellemme se tosiasia, että parempia tuloksia halutessamme, meidän tulee tehdä parempia tekoja! Sohvalla löhäily ei sinällään ole tuomittavaa, mutta jos jatkuvasti valitsee sen mieluummin kuin hikiliikkumisen tai itseä kehittävän kirjallisuuden lukemisen, on aivan turha odottaa myöskään parempia tuloksia.

”Arjen ahtaus johtuu tuhlatusta tulevaisuudesta!” -Sarasvuo-