IMG_0019

Idioottimaisen helppo tapa saada lisää tilauksia ja tehdä enemmän kauppaa

 

Markkinointiviestintä! Sanan voi määritellä monella tavalla, mutta nyt avaan sanan siten, että kyseessä on viestintää (sitä, mitä tekee ja tarjoaa) markkinoille.

Kerro (muistuta) edes olemassaolostasi niin sekin voi lisätä kaupan määrää!

Taannoin eräs fysioterapeutti lähetti sähköpostin niille asiakkaille, joiden sähköpostin oli jostain syystä sattunut ottamaan talteen. Rekisterin koko oli noin 200. Hauskaa on se, että sähköpostin sisältö oli niinkin huikea kuin ilmoitus sähköpostiosoitteen vaihtumisesta. Seurauksena fyssari sai seuraavan viikon kalenterin täyteen. 200 asiakkaasta työlukuna voidaan käyttää avaamisprosenttina noin 30 (%), joten viestin avasi kenties noin 67 asiakasta. Jos edes 5 % tilaisi palvelua heti niin se tarkoittaisi vähintään 3 asiakasta, joka tarkoittaa yli 150 euron alv:tonta liikevaihtoa (fyssareiden käyntikerrat yleensä 50 euroa tai enemmän). Not so bad, jos ajattelee, että yhden viestin lähettää sähköpostin muutoksesta?! Ja kun todellisuudessa tilauksia tuli enemmän.

Kysyin fyssarilta, mitähän tapahtuisi, jos lähettäisit asiakkaille säännöllisesti “muistutuksen olemassaolostasi”, milloin on vapaita aikoja lähipäivinä tai –viikkoina puhumattakaan, että muistuttaisi, mihin vaivoihin fysioterapia käynti voisi auttaa?

Ja kun tämä on vielä sitä nk. “tuputtamista” verrattuna lisäarvoa tuottavaan viestintään, kuten blogikirjoitukset, joilla nostetaan fyssarin auktoriteettiasemaa ja tuotetaan arvoa asiakkaille hyvällä blogikirjoituksen sisällöllä, joka ei ole suorainainen myyntiviesti.

Kerro ja visualisoi, mitä erilaisia palveluita tarjoat!

Puhutaanpa vuorostaan valokuvaamosta, joka tekee monenlaisia kuvauksia niin yksityis- kuin yritysasiakkaille. Valokuvaamolla on esimerkiksi tuhatkunta Facebook –sivun tykkääjää. Millä tavalla tilauksia voisi saada enemmän?

EnniAholaKuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Valokuvaamon osalta kuva kertoo varmaan enemmän kuin kymmenentuhatta sanaa. Valokumaamon kannattaa postailla erilaisia kuvia erilaisista kuvauksista, sillä asiakas ostaa mielikuvia ja haluaa vakuuttua, että ko. kuvaamosta saa takuuvarmasti hyvät kuvat. Eräs valokuvaamo oli pitänyt kynttilää vakan alla mm. new born –kuvausten osalta, joten eipä niitä sitten asiakkaat hoksanneet tilatakaan.

Erään asiakkaan kohdalla new born –kuvaus oli tullut puheeksi ja halusi vastasyntyneestä vauvastaan kuvat. Valokuvaaja päätti postata ko. kuvauksesta pariin kertaan FB-tykkääjille näkyville, mitä saatiin aikaan. Tämän seurauksena new born –kuvauksen tilauksissa pää aukesi ja useampi tilaus on tullut sen jälkeen.

Asiakas ei ole ajatustenlukija!

Se, mihin keskityt, alkaa kasvaa. Niin myös markkinointiviestinnässä. Eli kun yritys viestii markkinoille siitä, mitä yritys tekee ja tarjoaa, todennäköisyys ko. palvelun tilaamiselle kasvaa merkittävästi.

Totta kai markkinoinviestintä on laaja kenttä, jossa pitää tänä päivänä huomioida SoMe:a myöten erilaiset kanavat, mistä löytyy juuri ne “oikeat asiakkaat”. Mainostoimisto tai konsultti voi kertoa, että kannattaisi tehdä markkinoinnnin vuosikello ja suunnitella viestintää (sekä kokonaisuudessaan markkinointia) pidemmälle. Kyllä, en kiistä näitä ohjeita, vaikka toisinkin voi toimia iteratiivisella tavalla markkinoita kuunnellen ja luovien.

Mutta ei kannata tehdä hienouksista kynnystä. Jos niihin ei riitä kompetenssi tai resurssit, keskeisintä lienee se, että laittaa toimeksi, eikä istu sienen alla piilossa ja pidä vielä sitä kynttilää vakan alla, vaan viestintää kehiin!

Olipa sitten kyse new born –kuvauksesta tai fysioterapiakäynnistä, niistä on syytä viestiä, sillä siinä vaiheessa, kun ostoikkuna raottuu, asiakas muistaa sen, johon luottamus on jo syntynyt vanhastaan tai sen, joka on jäänyt mieleen aktiivisesta viestinnästä.

Markkinointiviestinnäsä tärkeää on viestiä markkinoille, mitä tekee ja mitä tarjoaa!

IMG_9922

Syytetylle oikeus puolustautua? Olemme liian innokkaita tuomitsemaan…

Tunne menee järjen edelle. Olimme esikoistyttäremme Ellan futisturnauksessa. Eräässä ottelussa tyttäremme sai pelinohjaajalta positiivista huomiota ottelun jälkeen vihreän kortin muodossa. Se annetaan reilulle, joukkuetta tsemppaavalle pelaajalle tms.

Hetken päästä itku ”pitkästä” ilosta.

En ehtinyt kuulemaan erään vastustajan vanhemman läksytystä tyttären joukkueen valmentajalle sekö osalle pelaajista. Valmentaja kutsui Ellan tilanteeseen. Kyseinen vanhempi moitti Ellaa ja hänen pelikaveria (jota ei tilanteeseen saatu) siitä, että kaverukset olivat naureskelleet heidän tyttären nimestä (8-kirjaiminen suomalainen sukunimi), joka oli tyttöjen mielestä outo eikä se kuulemma voinut olla oikea nimi. Lisäksi tytöt olivat väittämän mukaan ilkkuneet ko. pelaajalle, kun oli ampunut pallon maalipaikasta ohi maalin.

Ellan valmentaja kehotti Ellaa pyytämään anteeksi tältä tytöltä ja halaamaan. Sitten vanhempi ja tytär jatkoivat matkaa. Kysyin uteliaana tältä vanhemmalta, mitä oli tapahtunut ja tällöin kerronta oli kutakuinkin em. sanoin.

Totta kai ensireaktioni oli, että voi piip, eihän tuollainen ole asiallista käytöstä. Sanoin, että pitääpä puhutella. Olisin voinut ottaa asian napakastikin puheeksi, mutta otin varsin lempeästi. Ella pillahti itkuun ja tunnusti, että olivat ihmetelleet nimeä, mutta ei ilkkumista tai lällättelyä vastustajan epäonnistumisesta.

No, joka tapauksessa asia itketti kovasti tovin aikaa. Mietin kuitenkin muiden vanhempien kanssa hiukan juteltuani, että olikohan kyseinen tapa hoitaa asia oikein. Nk. syytetyt eivät saaneet puolustuspuheenvuoroa laisinkaan. Nyt oltiin vain mielensä mahd nimittelystä mielensä pahoittaneen tytön ja mahd hänen vanhempansa havaintojen varassa.

Oliko nimi-ihmettely sittenkin hyvähenkistä? Valtaosalla tytöistä lukee etunimi paidan selässä. Sukunimi etunimenä saattoi herättää vilpitöntä ihmetystä, onko sellaista (etu)nimeä olemassakaan? Ilkuttiinko epäonnistumisesta? No, toki vastustajan onnistumista ei joukkueurheilussa odoteta ja voi olla luonnollista huokaista tai jopa ”kuitata”, että onneksi pallo ei mennyt maaliin.

Kaverukset eivät saaneet nyt ansaitsemaansa mahdollisuutta puolustautua. Teko saattoi olla epäurheilijamainen, he saattoivat kiusata vastustajaa, mutta mahdollista on myös, ettei näin käynyt.

Ennenkuin tuomitsemme, olisiko sittenkin viisaampaa muistaa kuulla eri osapuolia asiassa ja muodostaa sitten käsitystä tilanteesta? Niin se vaan nopeasti unohtuu.

dreamstimefree_1560105

”Laita ne sinne johonki niin mää katon ne sitte joskus.”

Päätöksen siirtäminen kasvattaa todo-listaa kaiken aikaa. Usein ihmiset lykkäävät pinnalla olevan asian tuonnemmaksi (siirtävät paperin ns. vain pinon alimmaksi). Valtaosa asioista on kuitenkin päätettävissä ja jopa toteutettavissa heti ja näin paperin saisi pois pinosta kokonaan. 

Hyvä esimerkki omakohtaisen tarinan kautta on seuraava. Olin 2003-2004 kesät kaupassa töissä. Kertaalleen saimme uutta virvoitusjuomaa ison määrän. Kysyin juomaosaston vastaavalta, mihin hyllypaikkaannämä laitetaan.

”Laita ne sinne johonki niin mää katon ne sitte joskus.”

Hetkinen! 30-60 sekuntia edellyttävä päätös siirretään tuonnemmaksi ja todennäköisesti asiaan ei palata, ellei se tule muutoin vastaan. Eikö olisi fiksumpaa tehdä päätös samalla, kun keissi on auki ja kysyjä (hyllyntäyttäjä) sekä osaston vastaava ovat saman asian äärellä juomaosastolla?

Kun tällaisia asioita vain klousaa kiinni heti, ei todo-listaa, nk. kiirettä/hässäkkää pääse syntymään. Tehtävät ovat kuin lasten tietokonepelissä nousevia helium-ilmapalloja, joita pitää puhkaista sitä mukaa, kun niitä nousee. Tehtävä käy mahdottomaksi (game over), kun kohdalla olevia palloja ei puhkaise.

Legendaarinen viimevuosisadan johtajaksi valittu Jack Welch, sanoi toimeenpanemisen (päätösten tekemisen) olevan lahjakkuutta kuten nuottikorva kaikessa harvinaisuudessaan. 

Mieti nyt, millaisiin helium-ilmapalloihin sinä törmäät päivisin ja mitkä voisit siirtämisen sijaan puhkaista. Näin aikaa jää isommillekin päätöksille!

AjatteluOnRaskastaTyötä

business is full of thoughts

Asiakas ei ostanutkaan tapaamisella – mikä meni pieleen? 10 vinkkiä jälkiviisasteluun ja oppimiseen.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEi ole synti hävitä kauppaa, mutta on synti olla ottamatta opikseen.

 

1) Olinko valmistautunut riittävästi?

2) Toiminko suunnitelman mukaan? Missä poikkesin ja miksi?

3) Tunnistiko asiakas tarpeensa? Miten hän ilmaisi sen?

4) Onnistuinko perustelemaan asiakkaalle hyödyn/arvon? Miten hän ilmaisi sen?

5) Mihin vastaväitteisiin en onnistunut vastaamaan asiakkaan mielestä riittävän vakuuttavasti?

6) Mitä asiakas menetti? Menettikö tietoisesti? Ostaako hän joltakulta toiselta?

7) Sainko sovittua uuden tapaamisen? (Tai ainakin soittoajan?)

8) Mitä minun kannattaa huomioida jälkisoitossa?

9) Milloin uskon asiakkaan ostoikkuna olevan auki?

10) Mitä opin?