boss screaming at small businessman

Johtajan ja esimiehen rooliin kuuluu päätöksenteko

 

”Mitä tekisin työntekijän kanssa, joka ei tunnu motivoituvan, vaikka olemme tehneet yhtä ja toista hänen kanssaan?”

”Mitä tarkalleen ottaen olette tehneet?”

”On perehdytetty, pidetty useita henkilökohtaisia tapaamisia, sparrattu, eikä mikään tunnu tepsivän. Mitä tehdä?”

”Olisko aika antaa varoitus tai jopa potkut?”

 

Kyllä, potkujen antaminen on esimiehen/johtajan yksi tehtävä. Niitä päätöksiä pitää pystyä tekemään silloin, kun on niiden aika. Ei-motivoitunut työntekijä jää paremman puutteessa helposti roikkumaan työyhteisöön, pilaa muiden fiilistä ja ilmapiiriä sekä syö samalla esimiehen/johtajan uskottavuutta.

Miksi hän syövyttää auktoriteettia? Koska muu työyhteisö tietää, että olisi aika antaa potkut, mutta kantti tai ymmärrys johdolla ei riitä.

Pitää erottaa kaksi asiaa. Halu/motivaatio ja kyvyt. Jälkimmäisiä voi useimmiten koutsia, mutta ensinmainittua on huomattavasti hankalampi korjata, jos ollaan menty väärille raiteille.

Johtajille/esimiehille päätöksenteko on toiminnan edellytys. Kukaan ei arvosta johtavassa aemassa olevaan päättämätöntä jabbastelijaa.

Jos esimiehen/johtajan intuitio on, että tästä ei tule mitään niin silloin siitä ei tule mitään ja poikkeuksetta ei-motivoitunutta työntekijää katsellaan liian pitkään. Ongelma on vielä varmempi, jos samainen esimies/johtaja on palkannut ko. työntekijän, koska potkujen antamisen hidasteena on se, että tällöin esimies/johtaja kokee epäonnistuneensa itse rekrytoinnissa ja siksi yrittää jumpata työntekijästä motivoituneen.

Järvisimpukkaa hieromalla helmeä ei löydetä.

Harvoin kuulee tarinaa, että jumppaaminen olisi auttanut. Jonkin aikaa motivaatiota voidaan tekohengittää, mutta lopputulos on yleensä sama – potkut.

Esimiehet/johtajat tarvitsevat rohkeutta toimia, vaikka Suomen lainsäädäntö on asiasta vaikeaa tehnytkin. Potkuja edeltävän keskustelun pitää olla aito, rehti ja suora rakentavassa hengessä. Ei ole mitään syytä loukata toista. Joskus vain on aika teiden erkaantua.

Potkujen antaminen on eräs päätös, joka on vain tehtävä ja elämä jatkuu. Esimiehen/johtajan tehtävä on huolehtia koko työyhteisön menestymisestä, ja ei-motivoitunut työntekijä on kuin syöpä elimistössä. Vastuu yhteisestä hyvästä on vain otettava!

After Work 1

Ole sittenkin itsekkäämpi?!


– kuluta vähemmän kuin tienaat, säästä puskuria ja sijoita myös
– syö vähemmän kuin kulutat
– käy salilla, treenaa, venyttelet
– ota aikaa itselle, rentoudu, palaudu
– nuku enemmän
… Jne

Näistä aiheista luemme blogikirjoituksia, kirjoja ym. Keskustelemme ystävien, läheisten, tuttavien kanssa.

Ja onnistumme helposti löytämään ympärillämme ihmisiä, kenen pitäis hiffata jotain, lukea jokin artikkeli/kirja ja ottaa koppia. Olemme suorastaan mestareita tietämään, mitä heikkouksia toisilla ja ja mikä lääke parantaisi taudin ja mikä parasta, ihan omista uskomuksistamme ja arvomaailmastamme käsin.

Välillä oikein rohkenemme vihjata tai sanoa suoraan jollekulle, että tässä olisi oivaa koppia otettavaksi. Ja todennäköisesti homma menee ihan vihkoon, kuin ajaisi käärmettä pyssyyn.

Vallan moni voisi kirjoittaa jopa kirjan puolisolle, mitä tämän tulisi oppia ja tarvittaessa jopa tieteellisesti todistettua faktaa olisi laittaa pöytään.

Mitäpä jos sittenkin olisimme itsekkäämpiä ja 8 kertaa 10 kerrasta etsimme artikkeleista itsemme, emmekä ”syntypukkia” ympäristöstämme. Kenties tämä lisäksi omaa hyvinvointia huomattavasti enemmän kuin se, että muka-itseä-vajaampi ihminen on arvioinnin tai jopa selän takana tapahtuvan panettelun kohteena.

Tämä artikkeli ei siis voi olla tarkoitettu kuin itselleni, vai mitä?

Ole sittenkin itsekkäämpi – oikealla tavalla! 

Granny and Grandpa

Hakeudu myönteisten ihmisten pariin! Mutta miten sietää lämmönottaja, negatiivinen, ihminen?

Tunnetko lähi-/tuttavapiirissä mm. kahdentyyppisiä ihmisiä?

0) Niitä, jotka imevät mehut irti sinusta, lannistavat sinut tiedostaen tai tiedostamattaan, ovat negatiivisia eli ovat nk. lämmönottajia.
1) Niitä, jotka energisoivat sinut, kannustavat, innostavat ja ovat niin messissä.

Sano yksikin hyvä syy, miksi ryhmän 0) kanssa pitäisi olla tekemisissä? Tai jos olosuhteiden pakosta on hiukan kestettävä niin miksi et pyrkisi minimoimaan vuorovaikutusaikaa? Mikset tietoisesti viettäisi aikaa ja hakeutuisi ryhmän 1) kanssa tekemisiin ja keräisi jopa lisää ihmisiä, jotka täyttävät nämä kriteerit?

Samaa voit miettiä eri tiimien, yhteisöjen ym. osalta. Missä voimaannut? Fiilis pitäisi olla aina parempi kohtaamisen jälkeen kuin ennen kohtaamista.

Tämä asia on helpompi teoriassa kuin käytännössä. Mitä siis eväiksi?

Pyri hakeutumaan enimmäkseen positiivisten, voimaannuttavien, ihmisten seuraan. Jos kuitenkin joudut olemaan negatiivisten, tavalla tai toisella energiaa vievien ihmisten kanssa tekemisiin, pyri viemään keskusteluita kohti myönteisiä tai neutraaleja aiheita. Todennäköisesti tiedät, mistä aiheista ”ainainen papatus” alkaa helposti. Älä höystä niihin! Älä lähde ylipäätään mukaan dissaavaan ja negatiivista tunnetta lisäävään kommunikaatioon. Vaihda puheenaiheita tai hämmennä/keskeytä tai jopa pakota siirtymään negatiivinen ihminen (ihmiset) eri sijaintiin kesken pahimman negaatioflow’n.

”Anteeksi, tuli vaan mieleen, näitkö eilisen Vain elämää -jakson? Mistä biisistä tykkäsit eniten?”
”Hei, lähdetäänkö ottamaan nyt hiukan iltapalaa?”
”Hei, eiköhän lähdetä saunaan!”
”Käydäänpä hakemaan juotavaa.”

Fyysisellä sijainnilla on iso merkitys ja etenkin jos sijaintia vaihtaa. Siinä on mahdollisuus, että jokin negatiivinen asia unohtuu keskusteluista. Toisekseen koska meillä on keho ja mieli kietoutuneena toisiinsa ja liike luo tunteen sekä tunteet vaikuttavat mieleen, sijainnin vaihtamisella on todellakin vaikutuksia myös mielen toimintaan ja hetkelliseen tunnetilaan.

Meillä kullakin on oikeus olla onnellisia! Älkäämme antako muiden pilata päiviämme! Valitkaamme onnellisuus! Ansaitsemme sen!

business-people-changing-cards-11579545

Kysynnän ja tarjonnan laki vaikuttaa asiakkaan ja myyjän käyttäytymiseen

 

Laitoin reilu 2 vuotta sitten ilmoituksen vuokrattavasta asunnosta paikallislehteen. Perjantai-iltana tuli ensimmäinen yh-äiti katsomaan n. 1,5 vuoden ikäisen lapsen kanssa asuntoa. Nainen oli vähän nihkeä, että riittääkö 48 neliöinen kaksio heille kahdelle ja jäi miettimään yön yli. Hän mainitsi, että menee katsomaan lauantaina isompaa asuntoa. Sanoin, että minullekin on tulossa asunnon katsoja huomenna eli kun miettii yön yli, saattaa jäädä luu käteen, enkä voi luvata asuntoa hänelle. Lauantaina asuntoa tulikin katsomaan yli kakskympppinen sinkku(nainen), joka tykkäsi asunnosta. Lupasin asunnon hänelle, koska hän ei jäänyt arpomaan.

Yh-äiti soitteli lauantaina myöhemmin minulle ja ääni oli muuttunut kellossa täysin. Nyt vuokraamani asunto olisikin ollut vallan hyvä heille ja hän oli ratkaissut tilaongelmat, jotka edellisenä päivänä hiersivät kuin terävä kivi kengässä, mutta nyt oli myöhäistä. Asunto meni nenän edestä!

Todennäköiseimmin hänellä oli käynyt vanhanaikaisesti eli ei ollut saanut sitä isompaa asuntoa ja niin vain mieli muuttui hetkessä. Se on jännä, miten ihmisen käyttäytyminen muuttuu riippuen siitä, miten hän kokee, onko ”voiman oikealla puolella”. Kun asiakkaalla on mahdollisuus valita, hän saattaa olla ”ylimielisempi”, mutta kun mahdollisuudet reunaehdot huomioiden vähenevät niin asiakas onkin mielinkielin.

Kysynnän ja tarjonnan laki ohjaa siis myös sitä, miten asiakas käyttäytyy. Niukkuuden periaate toimii myyjän pussiin.

Ja toki tämä toimii myös käänteisesti, eli jo kysyntää on enemmän kuin tarjontaa ja tarvetta myydä niin myyjä on ”ylimielisempi” kun taas päinvastaisessa tilanteessa erityisen höveli.

Myyjän roolissa asiakkaan käyttäyminen voi paljastaa asetelmia kovinkin paljon, kun on tarkkaavainen. Kummalla puolen voimaa asiakas kokee olevansa vaikuttaa siihen, mitä asiakkaan kohtaamisessa on syytä huomioida.

JosEtOsaaKäyttääVälineitäOikein

Älä hoe omaa totuttasi kuin levysoitin – kuuntele kuuroutuaksesi

 

Meillä kullakin on omat ongelmamme. Käymme itsemme kanssa Jaakobin painia milloin minkäkin ihmissuhteisiin liittyvän haasteen kanssa – puoliso, vanhemmat, sisarukset, ystävät… Se, joka kokee ongelman, yrittää löytää mielenrauhan selittämällä tilanteita luottamilleen ihmisille. Usein kuitenkin haasteena on se, että vaikka puhuminen, avautuminen, helpottaa niin samalla ongelman omaavalla ihmisellä jää levy päälle. Silmät ja korvat kutistuvat ja suu kasvaa moninkertaiseksi.

Unohtuu kuuntelu ja dialogin synnyttäminen. Pahaa oloa ja mieltä puretaan vain puhumalla jollekulle. Samalla unohtuu avoimuus peilata ajatuksiaan, heittää ajatuksiaan syrjään (kyseenalaistaa oma totuus) ja yrittää kuulla erilaisia näkemyksiä asiaan.

Ohjeet ämpäristä poispääsyyn tulevat ämpärin ulkopuolelta.

Kun ongelmat kasvavat, ihminen tuntuu sitä enemmän käpertyvän ongelmiensa keskelle ja vahvistavan omilla puheillaan nykyistä totuuttaan. Eheyttä ja avoimuutta ei riitä kuulla uutta ”totuutta”. Uudet ideathan loukkaavat ihmisen nykyistä maailmankuvaa.

Kuulin taannoin mielenkiintoisen neuvon kuuntelemiseen. On tavallista neuvoa, että pitäisi kuunnella tarkkaavaisesti ja empaattisesti ja ylipäätään kuunnella enemmän kuin puhuu. Neuvo kuului näin:

Kuuntele kuuroutuaksesi!

Pohdin sanoman sisältöä useaan otteeseen, mitä tuo tarkoittaa. Tulkitsen sanoman niin, että kun valtaosan ajasta toitotamme kuin äänilevysoitin samaa virttä, meidän pitäisi aidosti laskea suojausta ja haastaa nykyinen totuutemme – kuulla myös se, mikä saattaa tehdä kipeää.

Jos voisin siis antaa hyvän ohjeen ”syvissä vesissä majailevalle”, sanoisin, että kuuntele kuuroautuaksesi. Niillä ajatuksilla, millä nykyiseen tilanteeseen on jouduttu, ei nousta suosta. Tarvitaan ajatusten päivittämistä. Sitä enemmän kuin tekisi mieli omia tuntemuksiaan ja viisauksiaan, pitäisi olla myös avoimuutta kuunnella ja kuulla, mitä ei-ämpärissä-oleva sanoo.

Saatat aidosti luulla, että olet lukinnut pyöräsi oikeaoppisesti (kuten kuvassa).

Älä soita ainakaan samaa levyä enempää. Mitä jos kuuntelisit, mitä kaverin levyllä kuuluu?

boss screaming at small businessman

K***pää-kirjastotäti? Kun säännöt syrjäyttävät ajattelun

 

Istuin perjantaina kirjaston hiljaisessa työskentelytilassa nelisen tuntia. Sai todellakin työskennellä häiriöttä, kun salissa oli hiljaista, kuin huopatossutehtaalla. Eräässä vaiheessa kuitenkin syntyi häiriötä nimittäin harmaapäinen eläkeikää lähestyvä kirjastotäti päätti käyttää auktoriteettiasemaa todella fiksusti.

Tästä osansa sai kaksi n. 25 vuotiasta opiskelijaa (naapurintyttö-look), jotka työskentelivät vierekkäin. Työntekijä moitti ”tyttöjen” käytöstä inhottavalla äänensävyllä:

”Täällä ei saa keskustella ollenkaan. Eikä myöskään eväitä saa syödä.” Tämä oli siis aino häiriö koko session aikana, kun olin paikalla.

Toisaalta olisi tehnyt mieli puuttua peliin, mutta jätin tällä kertaa avaamatta sanaisen arkkuni. Näin säännöt syrjäyttävät ajattelun! Kirjasto on asiakkaita varten, ei kirjastotätejä. Jos istumme hiljaisessa salissa siten, että kukaan ei häiriinny toisten mahdollisista keskusteluista, joita minä en hiljaisessa salissa kuullut 7 metrin etäisyydeltä rehellisyyden nimissä ollenkaan. Todennäköisesti saarnan perusteella he ovat keskustelleet (kuiskailleet 20 desibelin voimalla), mutta todellakaan kukaan ei häiriintynyt.

Tällaisissa tilanteissa tarvitaan sitä paljon puhuttua maalaisjärkeä ja tilannetajua. Toisekseen asiat voi sanoa monella tavalla. Äänensävy ja asenne työntekijällä ei ollut laisinkaan rakentava. Muistan yläasteelta tarinan, kun eräs kokenut opettaja oli mennyt poikien tupakkapaikalle ja sanonut:

”Äkkiä tupakat pois, muita opettajia on tulossa.” vienon hymyn ja siis huumorin kera. Ja sanoma upposi!

Otetaanpa vielä pöydälle tuo, ketä varten kirjasto on. Asiakkaita! Jos kukaan asiakas ei häiriinny, missä ongelma on? Sääntöjen orjallisessa noudattamisessa?! Jos huomauttaa pitää, tuossakin tilanteessa olisi voinut aivan hyvin sanoa tuon yläasteen opettajan asenteella hymyn kera tekemättä hommasta isoa numeroa, että koko sali kuulee.

”Hei, tiedättehän, että täällä ei saisi keskustella ollenkaan, että kaikille voidaan taata työrauha, vaikka teidän supina tuskin muita häiritseekään. Jos teillä kuitenkin on tarve kommunikoida niin meillä on tuolla ala-/yläkerrassa sellainen tila, jossa monet tekevät ryhmätöitä ym. Eväiden syöminen on itse asiassa rajoitettu meillä tuonne tilaan x, jotteivat eväiden hajut leijaile työskentelytiloissa. Joillakin saattaa olla myös voimakkaita allergioita.”

Valitettavasti säännöt syrjäyttävät ajattelun, tilannetajun ja maalaisjärjen. Pätemisen tarve voi myös iskeä helpommin, jos ajattelu on mustavalkoista.