Shaking on concluding a successful deal couple

Erotu CV:lläsi, ole aito ja tuo persoona esiin

“Olen ahkera, reipas, kaikkien kanssa toimeentuleva ja positiivinen ihminen…”

 

10000 taalan vinkki – sinä et ole kiinnostava! Työnantajaa kiinnostaa oma lehmä ojassa, ei sinun lehmä. No, tämä on karrikointia, mutta auttaa ymmärtämään, kenelle CV:n tai työhakemuksen teet.

 

Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt!

 

Mitä hyödyä sinun palkkaamisesta olisi? Mitä arvoa tuot?

 

CV:ssä kannattaa tuoda esiin se, miksi työnantaja hyötyisi sinun palkkaamisesta. Jos olet reipas, mitä se oikeasti tarkoittaa pelkän sananhelinän lisäksi ja miten työnantaja hyötyy siitä? Avaa kiteytetysti se, mitä reippaus, toimeentuleminen tai positiivisuus oikeasti hyödyttää työnantajaa.

 

Entäpä mitä ahkeruus tarkoittaa.

 

“Olen saanut kiitosta aiemmissa kesätyöpaikoissa siitä, että keskityn tekemään firman töitä, enkä käytä Facebookia tms. työpäivien aikana laisinkaan. Luonteeni ei anna periksi jättää tehtäviä vaiheeseen, joten minun työpäivä päättyy, kun työt on tehty, ei silloin, kun kello lyö 16.00. Tästä syystä pidän molemminpuolisesta liukumavarasta ja joustavuudesta työajassa. “

 

Tämä lausunto saattaisi purra vaikkapa projektiluontoisia töitä tekevien yritysten rekrytoijille. Tärkeintä on siis miettiä, kenelle myyntipuhettaan väsää, eikä vain sitä ”minä olen, minä olen, minä olen, minulle olisi hyötyä…”.

 

Aitous ja persoona kannattaa tuoda esiin, koska viimeistään haastattelussa “hyvä tapaus paperilla” paljastuu.

 

Itse suosisin kuvien käyttöä, koska ne tuovat mielikuvia. Jos liikunta ja perhe ovat tärkeitä arvoja sinulle, mikset ilmaisisi asiaa parin sopivankokoisen kuvan ja pienen kerronnan kera. Vielä väkevämpää teet itsestäsi videon, jossa kerrot itsestäsi em. ohjeet huomioiden.

 

Lisäksi on hyvä muistaa, että aiemmissa työpaikoissa työtehtävät ovat keskeinen asia. Ne kannattaa mainita selvästi firmojen nimien lisäksi.

 

Videohan on aivan erinomainen väline tuoda aito oma itsensä esiin!

 

CV ei ole vain lista entisiä työpaikkoja ja kliseisiä korulauseita. Tee siitä myyntipuheesi!

dreamstimefree_13750648

I’m sorry. My Finnish is a little bit rusty! – Silmitön valehtelu saattaa upota tyhmiin…

Silloin tällöin törmää aivan käsittämättömiin puheisiin. Ulkopuolisen silmin kyseessä on niin räikeitä valheita, että ihmetystä herättää se, miten moisia joku kehtaa edes ladella.

Eräskin menestystä janoava Suomen kansalainen oli liiketoimiensa parissa saanut reissata satunnaisesti ulkomailla ja tämän jälkeen kehtaa laukoa suustaan suomalaisia kollegoja nähdessään: “I’m sorry. My Finnish is a little bit rusty.”

Samainen satusetä oli kertonut tarinaa, miten oli kollegansa kanssa vuosia sitten mattikukkarossa ja päättivät viimeisillä rahoillaan ostaa ruoan sijaan erään kirjan (joka oli ko. tapahtumassa yllätys yllätys myytävänä), jonka avulla oppisivat menestystä. Tarinaan kuului tietenkin se osio, että nyt henkilöt ovat menestyviä juuri kyseisen valinnan ansiosta.

Ensinnäkään Teemu Selänteellä, Jari Litmasella eikä muillakaan ulkomailla asuneilla ole unohtunut Suomen kieli ollenkaan. On kornia väittää, että oma äidinkieli unohtuisi, vaikka työskentelisi ulkomailla. Väitettäni tukee myös se, että valtaosa (lue: kaikki) ulkomailla työskentelevät ovat yhteydessä omalla äidinkielellään myös kotimaan kollegoihinsa. Eli kielitaito ei ruostu (juurikaan), eikä unohdu. Korkeintaan yksittäisiä sanoja saattaa unohtua sanavarastosta, jos asuu pidempään ulkomailla käyttämättä äidinkieltään.

Ryysyistä miljonääriksi –tarinoita on olemassa. Siitä huolimatta kaikille ihmisille yhteisiä, universaaleja, tarpeita ei voi ohittaa. (Tarvehierarkiaan voit perehtyä täältä.) Varmuuden tarve on listan kärjessä. Ensin on huolehdittava olemassaolon jatkuminen ja mm. ruoka (nälkä) ja tämä on perusteltavissa geneettisesti ja olemassaolon jatkuvuuden johdosta. Näin ollen on erittän epäuskottavaa valehdella yllä olevan lausunnon mukaisesti.

Olen kuullut joskus sanonnan, että ihminen uskoo helpommin mahdottomaan kuin todennäköiseen. (Uskovainen löytää syyn uskoa –artikkeli tästä). Tämä antaa tilaa sille, että kun puhuu ihan överiksi asioita, on mahdollista, että nk. tyhmimpiin viesti uppoaa. Tässä kohtaa kuitenkin keskeinen seikka on vastuu ja arvomaailma. Sen, joka haluaa saada vuorovaikutuksen aikaan ja vaikuttaa toisiin, pitää olla vastuullinen ja ennenkaikkea arvomaailma antaa reunaehdot.

Kuulijana hälytyskellojen kannattaa soida, jos tarinat ovat korneja ja yliampuvia. Ketunhäntä on varmastikin puhujalla kainalossa!

P.S. Tämän artikkelini kirjoitin viime vuonna kesän korvilla. Jätin silloin julkaisematta, mutta kun tässä ihan vastikään Sara Chafak ”unohti” äidinkielemme”, ajattelin nostaa tämän artikkelin tapetille. 

Jos ei rehellisiä ja aitoja tarinoita ole kertoa, kohtuus kohtuuttomuudessakin!

dreamstimefree_1560105

Turmiollinen aikasyöppö työyhteisöissä –> on myös huonoa palvelua!

Asiakas soittaa aamupäivällä laskureskontraan, jossa taloushallinnon assari vastaa puhelimeen. Asiakas on hiukan tuohtunut ja vaatii, että laskutuslisä pitää poistaa laskusta niin hän maksaa kyllä laskunsa heti. Peruste laskutuslisän poistamiselle asiakkaan mukaan on se, että sitä ei näy tarjouksessa eikä sopimuksessa.

Assari on asiallinen, mutta sanoo, että hän selvittää asian ja palaa asiakkaalle asiaan. Koska kyseessä on pieni työyhteisö, assarin esimies onkin firman toimitusjohtaja, joka on juuri sillä hetkellä asiakkaissa. Assari päättää odottaa, että tj saapuu takaisin firmalle.

Tj saapuu iltapäivän puolella takaisin firmalle ja assari vetää tj:tä heti hihasta ja kertoo tilanteen. Toinen firman myyjistä sattuu myös olemaan hollilla, joten hän tulee kuuntelemaan tarinaa. Tj sanoo, että asia pitää selvittää tarjouksen ja sopimuksen tehneeltä myyjältä, joka on juuri ulkona hengittelemässä filtterin läpi. Myyjä tulee sisälle toimistoon ja assari avaa asian uudelleen. Kuulolla ovat siis tj, kaupan tehnyt myyjä ja toinen myyjä (uteliaisuuttaan).

Koko kopla menee kaupan tehneen myyjän työpisteen tuntumaan, kun myyjä tarkistaa tarjouksen ja sopimuksen. No, onneksi ne löytyvät pienen etsinnän tuloksena ja sittenpä niitä luetaan ja tavataan porukalla. Lopputulemana on se, että laskutuslisää ei ole mainittu.

Tj antaa assarille tulikomennon, että soita asiakkaalle ja sano, että voi repiä laskunsa, sillä hyvityslasku ja korjattu tulevat perästä. Kyseiselle asiakkaalle pitää muuten lähettää paperilasku. No, menevätpä laskut sentään samaan kirjekuoreen sentään.

Assari ei saa asiakasta kiinni ja jättää keltaisen muistilapun näyttöpäätteensä alareunaan seuraavaa päivää varten. Assari sairastuu illalla ja ilmoittaa tj:lle, ettei pääse huomenna töihin. Tj laittaa assarin numerosta soitonsiirron itselleen. Seuraavana päivänä on haipakkaa. Tj laukkaa asiakkaissa eikä ehdi vastailla kaikkiin puheluihin. Hän kuitenkin soittelee myöhemmin takaisin numeroihin, joista puheluita on tullut.

Eräs numero, johon tj soittaa takaisin on laskutuslisästä reklamoinut asiakas. Asiakas on hiukan kimpaantunut, koska joutui oman kokemuksensa mukaan olemaan aloitteellisesti yhteydessä firmaan, vaikka assari lupasi palata asiaan. Tj selittää asiakkaalle, että itse asiassa assari soitti eilen asiasta takaisin, kun asia oli käsitelty firmassa ja todettu, että laskutuslisä pitää hyvittää. Tj ja asiakas saavat sovittua nyt, että hvyityslasku ja korjattu lasku tulevat postitse. Tj laittaa assarin näyttöpäätteeseen keltaisen lapun, jossa mainitaan, että asia on nyt sovittu ja voidaan toimia kuten puhuttiin aiemmin.

Assari palaa töihin vasta 3 päivää myöhemmin ja onneksi ehtii tehdä pöydän puhtaaksi – myös tämän asian. Asiakas laittaa uuden laskun erääntymään eräpäivälle saatuaan laskun ja homma menee lopulta maaliin.

Huomaat varmaan, että monessa kohtaa asiat olisivat voineet mutkistua vielä enemmän, eikä tämä esimerkki ole todellakaan pahimmasta päästä. Samoin huomaat varmaan, missä kohtaa homman olisi voinut naulata nopeasti. Nyt laskutus ja rahan saanti viivästyi.

Tämä on tyypillistä toimintaa pienissä yrityksissä, joissa käytännöt, prosessit ja vastuut ovat keskeneräisiä. Mitä jos assarilla olisi oikeus ja lupa hoitaa tällainen hyvitysasia oman harkinnan mukaan välittömästi. Hän olisi voinut sanoa asiakkaalle, että laita vaan lasku maksuun laskutuslisä poistaen, hyvityslasku lähtee postiin (tai mailin liitteeksi tms., ei takerruta nyt laskutusmenetelmiin enempää, vaikka niissäkin on paljon aikasäästöä löydettävissä). Näin olisi säästetty useamman ihmisen työaikaa ja vaivaa rutkasti. Muutamien tai muutamien kymppien takia firmat tuhlaavat tärkeintä resurssiaan eli aikaansa, ihmisten työpanosta. Assari olisi voinut hoitaa homman maaliin ja sanoa tai mailata jälkikäteen myyjälle, mitä tapahtui. Laskutuslisän takia ei kannata häiritä useita työntekijöitä.

Myönnän sen, että linjoja tarvitsee vetää ja että asiakkaat saattavat vedättää, mutta tällainen puuhastelu on kallista. Jos olet kyseisen tyyppisessä roolissa tj:nä, vapauta pikimmiten assarit tekemään pienet (x euroon saakka) päätökset häiritsemättä sinua. Jos olet assari, joka kyselee moisia jatkusvasti tj:ltä, kysy tj:ltä, onko asiasta keskusteluun, säätämiseen ja jabbasteluun käytetty aika oikeasti sen väärti?

P.S. Juuri vastikään ystäväni kertoi tarinan, kun tuotteisiin liittyvään reklaan tulee vastaus, jossa allekirjoittajana Pirjo (nimi muutettu) / asiakaspalvelu vastaa mailiin, että sinun pitäisi olla yhteydessä suoraan asiakaspalveluun. Toistan Pirjo / asiakaspalvelu… Mitä ihmettä!?!

Älkää tehkö kärpäsistä härkäsiä! Kannusta toisia tekemään ratkaisuja, älä säätämään! Vastuuta ihmisille!

11701152_947567528598473_32613799918178669_n

Miksi ulkopuolinen näkökulma on arvokas?

 

Tuli vaihdettua autoa taannoin. Itse asiassa myös turvaistuin oli varsin tuore tapaus. Edellisessä autossa ei ollut Isofix –kiinnistysmenetelmää lasten turvaistuimelle, joten yllätys yllätys, uudemmassa autossa moinen ei käynyt edes mielessä, kun turvaistuin tuli kiinnitettyä perinteisemmin konstein. Vaimon veli oli nähnyt sattumalta turvaistuimen kiinnitystilanteen vaimoni toimesta ja kysynyt, eikö teillä ole Isofix –kiinnistysmahdollisuus tuossa autossa. Vaimo vinkkasi asian minulle ja tarkistin asian ja niinhän se istuin saatiin jämäkästi kiinni.

Aivojemme tehtävä on säästää energiaa eli totumme ja mukaudumme rutiininomaisesti ympäristömme armoille. Äskeisen esimerkin kaltaisia tilanteita on arjen työssä jatkuvasti. Toimimme tietyllä totutulla tavalla, kun kukaan ei ole näkemässä mitä “puuhaamme” ja haastamassa meitä avaamaan silmiä uusille mahdollisuuksille. Voisiko tämän tehdä vielä helpommin, paremmin, tuottavammin?

Tästä syystä ulkopuolinen tarkkailija, olipa sitten liikkeenjohdon konsultti tai vaikka oma puoliso, saattaa ja todennäköisesti näkee, mitä voisi tehdä toisin, mitä on tarpeen muuttaa. Sitä vain sokaistuu omille rutiineilleen ja CRM:ssä ja vaikka missä lukuisat hyvät ominaisuudet jäävät hyödyntämättä. Usein vielä ihan eri alan ihminen osaa esittää vielä “tyhmempiä” kysymyksiä, koska ei ole aivopessyt itseään saippuakuplan sisällä olevilla uskomuksilla.

Esim. eräs valokuvaaja sai kollegoiltaan kriittistä palautetta tämän käytettyä ulkopuolista liikkeenjohdon konsulttia, joka ei ole valokuvausalan ammattilainen. Kuulemma sitä ei voi antaa neuvoja, jos substanssi ei ole hanskassa. Puolta vuotta myöhemmin “räkyttävä” kollega sanoi:

“Olen kateellinen sinulle ja ihmettelen, miten sinulla käy kauppa noin hyvin, vaikka on vuoden hiljaisin aika.”

Niin aivan, ehkäpä vinkkejä tarvittiin juuri kuplan ulkopuolelta, oikeanlaista toisinajattelua! =)