Äiti, älä tuomitse lapsiasi uskomuksillasi – saatat synnyttää uskomuspolarisaation
| 13.8.2012 | Kirjoitti Juha Ahola kategoriassa Työelämän fysiikkaa |
Polarisaatio-termin ymmärtäminen tässä yhteydessä voi edellyttää aiemman artikkelini lukemista.
Mitä uskomukset voivatkaan saada aikaan?
Äiti tuumaa vanhemmalle pojalleen tämän saatua matematiikan kokeesta kuutosen, ettei se ole ihmekään, sillä meidän suvussa ei ole matikkapäätä. Tytär kuulee tämän toisesta huoneesta.
Mahdollisia seuraamuksia.
—› Poika saa ”synninpäästön”, eikä hänen kannata matematiikkaan satsata jatkossakaan, sillä hän ”ei opi” sitä kuitenkaan.
—› Tyttö ”nielaisee koukun” ja vahvistaa äidin uskomuksen olemalla satsaamatta matematiikkaan, kun se olisi ”turhaa”, joten hänkin tulee saamaan välttäviä arvosanoja matematiikan kokeista.
Eihän näin välttämättä käy, mutta yllättävän usein ihmisten kuulee sanovan: ”minulla on huono kielipää”, ”en opi matematiikkaa”, ”suutun helposti”, ”en osaa piirtää”, ”aina mulle käy näin”, ”rakastun aina renttuihin”, ”en pääse mihinkään töihin”… Mistähän nämä uskomukset ovat peräisin? Jos tällaisia uskomuksia vahvistaa itse (tai sitten joku toinen) niin silloinhan sitä antaa itselleen luvan antaa periksi eli olla näkemättä vaivaa ja kehittymästä.
Miten voi käydä, kun joku ei uskokaan laulunopettajan tuomiota: ”sinusta ei tule koskaan laulajaa”. On useita tarinoita, että tällaisessa tapauksessa on tuomitulla on herännyt suuri motivaatio ja halu kehittyä ja ahkeroi taitojensa kehittymiseksi – jopa maailmankuuluksi oopperalaulajaksi asti.
Mikä on sitten uskomuspolarisaatio? Ihminen näkee asioita ja on avoin asioille, joihin uskoo. Omaan itseemme liittyvät rajoittavat uskomuksemme polarisoivat kommunikointia, emmekä kuule viestiä. Jos emme usko itseemme ja mahdollisuuksimme, emme näe ympäristössä signaaleja onnistumisen mahdollisuuksiin. Rajoittavat uskomukset synnyttävät uskomuspolarisaation.
Uskomusten ”syöttäminen” edellytä tietoista vastaanottoa. Pienellekin lapselle uskomusten ”sinä se et osaa käyttäytyä”, ”sinusta ei ole mihinkään” ym. hokeminen voi olla turmiollista.
Rajoittavat uskomukset synnyttävät uskomuspolarisaation.
Eräs miespuolinen kaverini kertoi mielenkiintoisen näkemyksen tästä. Hänen mukaansa naiset ovat useimmiten ensisijaisia lohduttajia lapsilleen. Tästä johtuen he pitävät alitajuisesti huolen, ettei lapselle tule isoja pettymyksiä (suojeluvaisto). Parempi siis sanoa, että jalkapallo-ottelussa voitto ei ole tärkein, vaan reilu peli. Jos nimittäin voittoa hakisi niin voisi tulla pettymys, josta seuraa lohduttamisen tarve. Tai jos matikkapäätä ”ei ole” niin on helpompi hyväksyä heikot arvosanat matematiikassa.
”Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.” Tämä vanha suomalaisille tuttu sanonta on osuva tässä yhteydessä. Näinkin voi siis ajatella.