JosSuttaKarkuunLähteeKarhuVastaanTulee

Keräät ne kivet, mitä heittelet

Tapanani on heittää ironista huumoria eli olla sarkastinen. Olen naljaillut vuoden ajan silloin tällöin eräälle hyvälle liiketuttavalle siitä, kun hän työnsä ja puolisonsa opiskeluiden takia ramppasi vuosikausia Joensuussa. Itsehän en ole kyseisessä kaupungissa käynyt kuin kerran elämässäni. Muutoinkaan Itä-Suomessa en juuri matkustele.

Omat liiketoimeni keskittyvät Oulun talousalueella lähes kokonaan. Satunnaisia yritysvalmennuskeikkoja on tullut myytyä / otettua muualle. No, kuinka ollakaan eräs valmennusyhteistyö toi minulle runsaasti valmennuspäiviä syksylle 2016 ja oletettavasti nämä jatkuvat myös siitä eteenpäin. Laskin juuri, että valmennuspäiviä on loka-joulukuulle tällä hetkellä Joensuuhun 15 ja sen lisäksi Mikkeliin ja Kuopioon tuli reissua itäisempään Suomeen.

Jouduin paljastamaan Joensuun keikat liiketuttavalleni ja voin kertoa, että olo oli kuin kojootti ja maantienkiitäjä –piirretyssä. Olen ollut niskan päällä, mutta nyt todellakin saan kerätä kivet, joita olen heitellyt! Nauroimme asialle puhelimessa liki vedet silmissä. Siperia opettaa! =)

No, tämä keissi oli toki erittäin hyvähenkinen ja humoristinen meille itsellemme, mutta useasti elämässä käy niin, että jos lähdemme sutta karkuun niin karhu vastaan tulee. Sanontoja on monia.

Jos sutta karkuun lähtee, karhu vastaan tulee.

Niin makaa kuin petaa.

Ne kivet, mitkä heität, myös keräät.

Tunnetko ihmisiä, jotka ovat vannoneet, mitä eivät halua tehdä tai tekisi koskaan? Ja elämä on tuonut kyseiset asiat nenän eteen.

Meidän on tärkeä ottaa vastuu tekemisistämme ja tekemättä jättämisistämme ja niiden seuraamuksista. Hyviä tekoja seuraa hyviä palkkioita (aikanaan). Ja käänteisesti tämä toimii myös.

Kannattaa miettiä, millaisia siemeniä kylvää sillä korjuun aika koittaa kyllä!

SuomiUsa

Jenkkiläisetkö parempia smalltalkissa?

Olemmeko me suomalaiset smalltalkissa huonoja? Onko ruoho paljon vihreämpää aidan toisella puolella? Ovatko esim. jenkkiläiset parempia smalltalkissa ja tekevätkö aloitetta herkemmin? Olen asunut tai lomaillut Yhdysvalloissa 2 eri osavaltiossa elämäni aikana yhteensä noin 5 kuukautta. Nyt Floridan reissulla aloin kiinnittää kesken reissua erityisen huomion smalltalk -kulttuuriin ja eritoten siihen, kuka tekee aloitteen jutteluun Disney Worldissä jonottaessa tai uima-altaalla.

Itse asiassa tein mielenkiintoisen, mutta loogisen havainnon tässä ’empiirisessä tutkimuksessani’. Kun jälkikäteen loogisen havainnon. Harvempi teki aloitteita meidän perheen suuntaan. Ihan kuin olisi ollut Suomessa. Totta kai taaperon herttaisuus (”you are so cute”) tyyppistä läppää tuli ihan kuten Suomessakin tulee. Itse tein aloitteita uima- ja porealtaassa keskusteluihin ja sain mielenkiintoisia turinoita aikaan.

Se jännittävä havainto kuitenkin oli, että ne, ketkä ehtivät tehdä aloitteen luonnostaan olivat yrittäjiä tai myynnin parissa toimivia. Eräs omisti ravintolan Clermontissa ja menimme myös käymään siellä hyvänä eleenä paria päivää myöhemmin. Toinen työskenteli kansainvälisen yrityksen myynnissä ja matkusti paljon. Kolmas toimi myyntivalmentajana. Nämä ihmiset kiinnostuivat, mitä teen/teemme työkseni, mistä olen/olemme kotoisin.

Ja nyt tulee mieleen myös yli 10 vuotta sitten hiihtohississä aloitetta keskusteluun tehnyt henkilö. Hän kiinnostui meistä (minä ja vaimoni, ei lapsia vielä tuolloin) vuolaasti ja laskulle puoli päivää yhdessä rinteitä. Hän kutsui meidät syömään luokseen. Tästä syntyi enemmänkin tuttavuutta. Kävimme myös heidän toisella asunnollaan ihan yökylässä myöhemmin ja olemme pitäneet yhteyttä vuosittain. Hän oli kiinteistönvälittäjä tuolloin ja pian perusti oman kiinteistönvälitysfirman.

Samoin on muuten asianlaita yllättävän usein Suomessa myös. Yrittäjät ja myynnin parissa toimivat kiinnostuivat, mitä toinen tekee, koska se on tälle ryhmälle luonnollinen tapa rakentaa luottamusta, kartoittaa, millaisella taustalla toinen on jne. Näin voi aueta myös uusia mahdollisuuksia – myös liiketoimille ja kaupanteolle. Yksikään, jolle itse tein aloitteen, eivät olleet yrittäjiä tai myynnin parissa työskenteleviä.

Tarkoitukseni ei ole nostaa myyjiä tai yrittäjiä muiden yläpuolelle vaan viestiä se, että ne ”ekstrovertit smalltalkkaajat”, jotka kohtaamme ulkomailla ovat usein sellaisella statuksella, että heidän työssään on luonnollista smalltalkata ja heillä voi olla myös jonkinlainen taloudellinen intressi, joka tähtirivin ollessa oikeassa asennossa, konkretisoituu. Ihan turhaan siis nöyristelemme smalltalkissa. Ei ne jenkit ulkomaalaisia kohtaan taida sen aloitteellisempia olla juttelemaan. Varsin sisäänpäin lämpiävästi tuntuivat perheidensä parissa juttelevan.

Ei me suomalaiset ehkä niin juroja olla kuin väitetään?

dreamstimefree_13750648

I’m sorry. My Finnish is a little bit rusty! – Silmitön valehtelu saattaa upota tyhmiin…

Silloin tällöin törmää aivan käsittämättömiin puheisiin. Ulkopuolisen silmin kyseessä on niin räikeitä valheita, että ihmetystä herättää se, miten moisia joku kehtaa edes ladella.

Eräskin menestystä janoava Suomen kansalainen oli liiketoimiensa parissa saanut reissata satunnaisesti ulkomailla ja tämän jälkeen kehtaa laukoa suustaan suomalaisia kollegoja nähdessään: “I’m sorry. My Finnish is a little bit rusty.”

Samainen satusetä oli kertonut tarinaa, miten oli kollegansa kanssa vuosia sitten mattikukkarossa ja päättivät viimeisillä rahoillaan ostaa ruoan sijaan erään kirjan (joka oli ko. tapahtumassa yllätys yllätys myytävänä), jonka avulla oppisivat menestystä. Tarinaan kuului tietenkin se osio, että nyt henkilöt ovat menestyviä juuri kyseisen valinnan ansiosta.

Ensinnäkään Teemu Selänteellä, Jari Litmasella eikä muillakaan ulkomailla asuneilla ole unohtunut Suomen kieli ollenkaan. On kornia väittää, että oma äidinkieli unohtuisi, vaikka työskentelisi ulkomailla. Väitettäni tukee myös se, että valtaosa (lue: kaikki) ulkomailla työskentelevät ovat yhteydessä omalla äidinkielellään myös kotimaan kollegoihinsa. Eli kielitaito ei ruostu (juurikaan), eikä unohdu. Korkeintaan yksittäisiä sanoja saattaa unohtua sanavarastosta, jos asuu pidempään ulkomailla käyttämättä äidinkieltään.

Ryysyistä miljonääriksi –tarinoita on olemassa. Siitä huolimatta kaikille ihmisille yhteisiä, universaaleja, tarpeita ei voi ohittaa. (Tarvehierarkiaan voit perehtyä täältä.) Varmuuden tarve on listan kärjessä. Ensin on huolehdittava olemassaolon jatkuminen ja mm. ruoka (nälkä) ja tämä on perusteltavissa geneettisesti ja olemassaolon jatkuvuuden johdosta. Näin ollen on erittän epäuskottavaa valehdella yllä olevan lausunnon mukaisesti.

Olen kuullut joskus sanonnan, että ihminen uskoo helpommin mahdottomaan kuin todennäköiseen. (Uskovainen löytää syyn uskoa –artikkeli tästä). Tämä antaa tilaa sille, että kun puhuu ihan överiksi asioita, on mahdollista, että nk. tyhmimpiin viesti uppoaa. Tässä kohtaa kuitenkin keskeinen seikka on vastuu ja arvomaailma. Sen, joka haluaa saada vuorovaikutuksen aikaan ja vaikuttaa toisiin, pitää olla vastuullinen ja ennenkaikkea arvomaailma antaa reunaehdot.

Kuulijana hälytyskellojen kannattaa soida, jos tarinat ovat korneja ja yliampuvia. Ketunhäntä on varmastikin puhujalla kainalossa!

P.S. Tämän artikkelini kirjoitin viime vuonna kesän korvilla. Jätin silloin julkaisematta, mutta kun tässä ihan vastikään Sara Chafak ”unohti” äidinkielemme”, ajattelin nostaa tämän artikkelin tapetille. 

Jos ei rehellisiä ja aitoja tarinoita ole kertoa, kohtuus kohtuuttomuudessakin!

dreamstimefree_162022

Luuletko, että otan apua vastaan mieheltä, joka juuri erotti minut?

 

Katsoin Pomo piilossa –ohjelmaa vastikään. Tunnet varmaan formaatin? Eli isohkojen amerikkalaisten yhtiöiden pomo (yleensä toimitusjohtaja) maskeerataan tunnistamattomaksi ja hän menee firmansa eri yksikköihin “oppipojan” (uuden työntekijän) rooliin. Pomo pitää mölyt mahassaan, olipa työntekijä (hänen perehdyttäjä) erityisen hyvä tai erityisen huono. Lopuksi perehdyttäjä menee arviointitilaisuuteen kertomaan näkemystään perehdyttämästään “alaisestaan” (pomostaan). Tämä tilanne on kuitenkin sellainen, että pomo istuukin omana itsenään ja työntekijälle selviää, että perehdyttämänsä “alainen” olikin koko firman pomo.

Tämän jälkeen pomo antaa palautetta työntekijälle. Jos työntekijällä on mennyt hyvin, hän yleensä saa kymmenien tuhansien eurojen edestä palkkiota.

Jos puolestaan työntekijä ei noudattanut firman arvoja, eikä ole motivoitunut tekemään työtään hyvin, pomo saattaa antaa hänelle potkut. Näin kävi toisaan taannoin. Työntekijällä oli selvästi lopahtanut motivaatio, mikä näkyi työskentelyasenteessa ja pomo sanoi, että hän joutuu päättämään työsuhteen välittömästi. Työntekijä pettyi kovasti ja oli yllättynyt.

Pomo kuitenkin näki työntekijässä potentiaalia ja sanoi, että voisi auttaa tätä löytämään uuden työpaikan, koska tuntee alueelta paljon yrittäjiä, joille voisi lähettää työntekijän CV:n.

Työntekijä pöyristyi! “Luuletko, että ottaisin apua vastaan mieheltä, joka antoi minulle juuri potkut? Minä lähden nyt!”

Mikä asenne? Joo, varmasti ottaa ylpeyden päälle saada potkut, mutta työntekijä voi olla varma, että työnantaja pitää mieluummin jo perehdytetyn työntekijän kuin palkkaa uuden, jos työntekijä hoitaa hommansa. Toisekseen tuo ele, että pomo auttaisi eteenpäin on hieno, eikä sitä tekisi, jos työntekijä olisi “läpimätät” ja tuohon tarjoukseen kannattaisi tarttua.

Myös työsuhteiden osalta tulee hyvästelytilanteita erilaisista syistä. Markkinat muuttuvat, joskus työntekijä kasvaa ulos niistä saappaista, jotka ovat tarjolla ja on luonnollista ja fiksua jatkaa matkaa. Kuitenkin aina kannattaisi pyrkiä säilyttämään mahdollisimman hyvät suhteet niidenkin kanssa, joiden kanssa tiet (toistaiseksi) eroavat.

Jos apua tarjotaan, siihen on yleensä fiksua tarttua! Päätösvalta, kuinka pitkälle asiossa etenee, jää kuitenkin aina itselle!

JuhoTauriainenVauhdissa

Aitous ja persoona myyvät

Puljujärvi veti ihmisten sympatiat puolelleen, vaikka englannin kieli ei taittunut erityisen sujuvasti ja tulkki auttoi haastattelussa. Miksi? Koska Jesse ei yrittänyt peitellä tai häpeillyt sitä, että englannin kieli ei ole hänen vahvuuksiaan. Hän veti hymy huulilla haastattelussa ja näytti, että tällainen minä vain olen.

Kuulen kymmeniä hissipuheita viikossa. Hissipuheisiin valmennetaan niin, että koeta erottua, saa aikaan wow-ilmiö, pidä huoli, että hissipuheesi jää mieleen. Helpommin sanottu kuin tehty. Sosiaaliset normit ajavat meitä itse asiassa pitämään varsin formaalin esityksen – sellaisen, ettemme erottuisi massasta. Näin tulemme helpommin hyväksytyksi.

Tänään näin yhden parhaista hissipuheista pitkään aikaan. Iiläinen valokuvaaja Juho Tauriainen Studio Salamasta aloitti hissipuheen kutakuinkin seuraavasti.

“Juho Tauriainen, valokuvaaja, Studio Salama Iin Kärkkäisellä. Kuvaan lapsikuvauksia, perhekuvauksia ja yrityskuvauksia ym. usein studiolla, mutta oon sen verran liukasliikkeinen kaveri, että tulen salaman nopeasti tarvittaessa teidän yrityksen luokse…” (ja samalla Juho juoksi toiselle puolelle salia ja näytti konkreettisesti, mitä liikkuminen asiakkaan luokse tarkoittaa).

Hissipuhe jatkui ja Juho liikkui yleisön keskellä pöytien välissä samalla puhuen.

Edellisellä kerralla Juho nousi tuolille ja näytti, että hän voi kuvata ylhäältä/korkealta ja tarvittaessa myös alhaalta päin painuen lattianrajaan ja esittäen, että kamera on kädessä.

Onko kyseessä se, että Juho laajentaa mukavuusaluetta? Ehkä… Mutta kyseessä voi olla myös se, että Juho uskaltaa olla oma itsensä ja heittäytyä tilanteisiin. Pitääkö siis sellaisen kliseisen “mukavuusalueen laajentamisen” sijaan pikemmin uskallusta päästää paras itsestään ulos pelkäämättä torjutuksi tulemista.

On aivan turha yrittää miellyttää kaikkia. Ihmiset tykkäävät erilaisista asioista. On siis paras olla aito oma itsensä ja heittäytyä hetkeen! Antaa flow’n viedä! Pelko torjutuksi tulemista saattaakin olla se pahin este sille, ettei kotkat muuttuvat harmaavarpusiksi.

P.S. Katsopas, mikä huikea määrä tykkääjiä on Juhon kirjoittamassa artikkelissa, kun hänellä oli kielivaikeuksia. =)

Ole aito oma itsesi. Persoonasi on paras myyntivalttisi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Henkilökohtaisen arvostelun takana voi olla monenlaisia motiiveja

 

Toisinaan asiakkaiden, esimiesten, alaisten, kollegoiden tai yhteistyökumppaneiden toimesta saa kuulla ”kunniansa” ja tosiaan tämä kommunikaatio saattaa lipsahtaa henkilökohtaisen arvostelun puolelle. Tiettyyn rajaan asti tätä voi sietää ja katsoa läpi sormien, mutta mitä tahansa ei tarvitse kuunnella.

Miten sitten suhtautua henkilökohtaiseen arvosteluun?

Vältä ottamasta arvostelua henkilökohtaisesti! Erota hyödyllinen kritiikki ja tarkoitukselliset hyökkäykset esim. jos arvostelijan tarkoitusperä on vain loukata. Hyödyllistä kritiikkiä voi kuitenkin olla muun ”vuodatuksen” ohessa, joten siksi kannattaa olla tarkkaavainen ja koettaa ohjata näiden asioiden suuntaan keskustelua, kun vuoroin pääsee ääneen.

Ohessa syitä, miksi ihminen saattaa hyökätä ja sinä satut vain ”kohdalle”. Näiden ymmärtäminen ja tunnistaminen saattaa antaa kärsivällisyyttä kuunnella.

  • Ihminen on väsynyt ja hyökkää jotakuta vastaan. Väsymys aiheuttaa herkkyyttä ja tällöin mielenhallinta ei ole parhaimmillaan.
  • Muistutat jotakuta, josta toinen ei pidä. Toisella palautuu mieleen joku henkilö ja negatiiviset mielikuvat tulevat mieleen.
  • Ihminen on komennettu johonkin tilaisuuteen tai tekemään jotakin, mitä hän ei haluaisi. Esim. puolison käskemänä asiakaspalveluun soittaminen epämiellyttävän asian tiimoilla saattaa eskaloitua arvostelun puolelle.
  • Ihminen ei ole ilmaissut asiaansa silloin, kun se on ollut ajankohtainen, ja sinä joudut jatkohyökkäysten kohteeksi. Kivi on siis jäänyt kenkään aiemmin, palaute antamatta ja nyt mitta tuli täyteen.
  • Ihminen on tehnyt saman asian aikaisemmin ja joutunut sen tähden epäoikeudenmukaisen hyökkäyksen kohteeksi. On pelkästään oikein, että joku toinen saa osakseen samanlaisen ryöpytyksen.
  • Ihminen projisoi omaa pahaa oloaan toisiin. Psykologian kurssilla lukiossa muistan tapahtumaketjun, jossa perheen isä projisoi pahan olonsa puolisoon, puoliso lapseen ja lapsi sitten kissaan.

Mitä paremmin ymmärrät, sitä paremmin pärjäät vuorovaikutustilanteessa.

12308673_10153994043502262_7639489373396406950_n

Sinä olet samanlainen selittelijä! Keksi keinot!

Aamulenkille klo 6.15-> 45 minuuttia hölkkää. ÄLÄ MISSAA TARINAA, vaikka kenties sinua ärsyttää, kun et itse viitsinyt aamulenkillä käydä. :)
 
Kohtasin reilu 2 vkoa sitten la iltana pitkästä aikaa kaverini Antin. Hän haastoi minut juoksulenkille ja sen perään saunomaan. Kesken lenkin hän sanoi, että ruvetaanpa Juha käymään kerta viikossa yhdessä lenkillä.
 
Kakistelin! Miksi, vaikka lenkkieily on kuulunut jo vuosien ajan kuvioihini?
 
12308673_10153994043502262_7639489373396406950_nSama syy, kuin miksi sinä et todennäköisesti lenkkeile / käy salilla tai tee asioita, joita olisi kiva tehdä, mutta… AIKA!
 
Sanoin Antille, että mulla on niin haastavat aikataulut. Pyrin nk. työpäivän perään olemaan jollain tavalla perheen kanssa ja vien lapsia harrastuksiin ja jos illoista vielä raavin kaverin kanssa lenkille aikaa, koen sen olevan pois perheeltä. Samaa huonoa omaatuntoa olen kokenut myös itsekseni lenkillä käydessäni, kun muutoinkin on lasten harrastusten lisäksi säännöllisen epäsäännöllisesti ’kissanristiäisiä” (Osemman hallituksen kokouksia, BNI-valmennuksia jne. iltaisin).
 
Näitä SELITYKSIÄHÄN riittää ja ne ovat ymmärrettäviä.
 
Antti oli kuitenkin hyvällä tavalla tyly ja vähäsanainen. Hän totesi:
”Mulle käyvät kyllä aamutkin!” 

Sanoin, että mulla on ke-pe aamut yleensä BNI-hommia ja aikainen herätys, enkä tykkää niin aikaisista herätyksistä, kun mieluummin kukun yötä myöten. Samalla rupesin kuitenkin miettimään asiaa, että kyllähän mää voisin mennä joku ilta aikaisemmin nukkumaan ja herätä aamulenkille. Niinpä sovimme, että maanantaiaamuna herätys on 5.55 ja tossut liikkuvat klo 6.15 ja juoksemme ensin toisiamme vastaan ja kun kohtaamme, jatkamme yhdessä matkaa. Ekalla kerralla juoksimme 65 minuutin lenkin ja sovimme samalla seuraavasta aamusta eli ti aamu klo 5.55 herätys ja klo 6.15 tossut liikkeellä. Ajastin puhelimeen herätyksen joka ma ja ti klo 5.55. Seuraavalla viikolla tehtiin sama homma ja nyt viedään jo kolmatta viikkoa. Tänään juoksimme 45 minuuttia ja huomenna sama homma. 

Se, joka haluaa, keksii keinot. Se, joka ei halua, keksii selitykset! 
Out-of-box -ajattelulla pääsee ratkaisuihin, kun ei hyväksy selityksiään esteiksi, vaan keksii keinot! Mitä sinä oikeasti haluat? –> Keksi keinot! Aika ei ole esteesi oikeasti. 
P.S. Antti, kiitos haastamisesta! Seuraavaksi oletkin ollut jo ajamassa minua kuntosalille. 😉 Katsotaanpa, milloin keksin keinot. :)
Granny and Grandpa

Hakeudu myönteisten ihmisten pariin! Mutta miten sietää lämmönottaja, negatiivinen, ihminen?

Tunnetko lähi-/tuttavapiirissä mm. kahdentyyppisiä ihmisiä?

0) Niitä, jotka imevät mehut irti sinusta, lannistavat sinut tiedostaen tai tiedostamattaan, ovat negatiivisia eli ovat nk. lämmönottajia.
1) Niitä, jotka energisoivat sinut, kannustavat, innostavat ja ovat niin messissä.

Sano yksikin hyvä syy, miksi ryhmän 0) kanssa pitäisi olla tekemisissä? Tai jos olosuhteiden pakosta on hiukan kestettävä niin miksi et pyrkisi minimoimaan vuorovaikutusaikaa? Mikset tietoisesti viettäisi aikaa ja hakeutuisi ryhmän 1) kanssa tekemisiin ja keräisi jopa lisää ihmisiä, jotka täyttävät nämä kriteerit?

Samaa voit miettiä eri tiimien, yhteisöjen ym. osalta. Missä voimaannut? Fiilis pitäisi olla aina parempi kohtaamisen jälkeen kuin ennen kohtaamista.

Tämä asia on helpompi teoriassa kuin käytännössä. Mitä siis eväiksi?

Pyri hakeutumaan enimmäkseen positiivisten, voimaannuttavien, ihmisten seuraan. Jos kuitenkin joudut olemaan negatiivisten, tavalla tai toisella energiaa vievien ihmisten kanssa tekemisiin, pyri viemään keskusteluita kohti myönteisiä tai neutraaleja aiheita. Todennäköisesti tiedät, mistä aiheista ”ainainen papatus” alkaa helposti. Älä höystä niihin! Älä lähde ylipäätään mukaan dissaavaan ja negatiivista tunnetta lisäävään kommunikaatioon. Vaihda puheenaiheita tai hämmennä/keskeytä tai jopa pakota siirtymään negatiivinen ihminen (ihmiset) eri sijaintiin kesken pahimman negaatioflow’n.

”Anteeksi, tuli vaan mieleen, näitkö eilisen Vain elämää -jakson? Mistä biisistä tykkäsit eniten?”
”Hei, lähdetäänkö ottamaan nyt hiukan iltapalaa?”
”Hei, eiköhän lähdetä saunaan!”
”Käydäänpä hakemaan juotavaa.”

Fyysisellä sijainnilla on iso merkitys ja etenkin jos sijaintia vaihtaa. Siinä on mahdollisuus, että jokin negatiivinen asia unohtuu keskusteluista. Toisekseen koska meillä on keho ja mieli kietoutuneena toisiinsa ja liike luo tunteen sekä tunteet vaikuttavat mieleen, sijainnin vaihtamisella on todellakin vaikutuksia myös mielen toimintaan ja hetkelliseen tunnetilaan.

Meillä kullakin on oikeus olla onnellisia! Älkäämme antako muiden pilata päiviämme! Valitkaamme onnellisuus! Ansaitsemme sen!

dreamstimefree_186042

Et voi olla puoliksi raskaana!

 

dreamstimefree_186042Tammikuussa osallistuin Juhani “Tami” Tammisen seminaariin. Hän puhui mm. menestyvän joukkueen rakentamisesta. Eräs lause jäi pyörimään mieleeni ihmisten väliseen luottamukseen liitteyn. Tami sanoi, että luottamusta joko on tai sitä ei ole.

Et voi olla puoliksi raskaana – joko olet tai et ole.

Pieni intuitio tai etiäinen siitä, onko joku luotettava vai ei, voi olla juuri se oikea vastaus. Jos huomaa jonkun puheiden olevan ristiriidassa tekojen tai todellisuuden kanssa, tällöin kannattaa useimmiten olla varuillaan.

Kun ihminen on luotettava, hän ottaa vastuun, että hoitaa asiat sovitusti. Virheitä tekee meistä jokainen, mutta se, joka ottaa vastuun, on myös nöyrästi/vilpittömästi valmis pyytämään anteeksi, kun taas epäluotettava turvautuu selityksiin ja “ristiinpuhumisiin”. Ristiinpuhuminen on sitä, että kerrotaan eri ihmisille erilainen tarina. Tai kyseinen ihminen on muutoin ylimielinen tai välinpitämätön sanansa pitämisestä.

Pienistä puroista syntyy iso joki.

Luottamus on siinä mielessä vaikea asia, että jotkut sanovat, että luottavat, kunnes toisin osoittautuu. Siitä uskallan olla varsin vakuuttunut, että luottamuksen rakentaminen ja varsinkin syventäminen ottaa aikaa ts. luottamus syvenee ajan myötä, kun on luottamuksen arvoinen.

Kikkakaksi-260x260Joskus käy niin, että jonkun osoittauduttua epäluotettavaksi, puoliso tai joku lähipiiristä varoitteli etukäteen kuten oheisessa artikkelissa.

Lopulta osoittautuu, että luottamusta joko on tai sitä ei ole! Et voi olla puoliksi raskaana.

IMG_9922

Syytetylle oikeus puolustautua? Olemme liian innokkaita tuomitsemaan…

Tunne menee järjen edelle. Olimme esikoistyttäremme Ellan futisturnauksessa. Eräässä ottelussa tyttäremme sai pelinohjaajalta positiivista huomiota ottelun jälkeen vihreän kortin muodossa. Se annetaan reilulle, joukkuetta tsemppaavalle pelaajalle tms.

Hetken päästä itku ”pitkästä” ilosta.

En ehtinyt kuulemaan erään vastustajan vanhemman läksytystä tyttären joukkueen valmentajalle sekö osalle pelaajista. Valmentaja kutsui Ellan tilanteeseen. Kyseinen vanhempi moitti Ellaa ja hänen pelikaveria (jota ei tilanteeseen saatu) siitä, että kaverukset olivat naureskelleet heidän tyttären nimestä (8-kirjaiminen suomalainen sukunimi), joka oli tyttöjen mielestä outo eikä se kuulemma voinut olla oikea nimi. Lisäksi tytöt olivat väittämän mukaan ilkkuneet ko. pelaajalle, kun oli ampunut pallon maalipaikasta ohi maalin.

Ellan valmentaja kehotti Ellaa pyytämään anteeksi tältä tytöltä ja halaamaan. Sitten vanhempi ja tytär jatkoivat matkaa. Kysyin uteliaana tältä vanhemmalta, mitä oli tapahtunut ja tällöin kerronta oli kutakuinkin em. sanoin.

Totta kai ensireaktioni oli, että voi piip, eihän tuollainen ole asiallista käytöstä. Sanoin, että pitääpä puhutella. Olisin voinut ottaa asian napakastikin puheeksi, mutta otin varsin lempeästi. Ella pillahti itkuun ja tunnusti, että olivat ihmetelleet nimeä, mutta ei ilkkumista tai lällättelyä vastustajan epäonnistumisesta.

No, joka tapauksessa asia itketti kovasti tovin aikaa. Mietin kuitenkin muiden vanhempien kanssa hiukan juteltuani, että olikohan kyseinen tapa hoitaa asia oikein. Nk. syytetyt eivät saaneet puolustuspuheenvuoroa laisinkaan. Nyt oltiin vain mielensä mahd nimittelystä mielensä pahoittaneen tytön ja mahd hänen vanhempansa havaintojen varassa.

Oliko nimi-ihmettely sittenkin hyvähenkistä? Valtaosalla tytöistä lukee etunimi paidan selässä. Sukunimi etunimenä saattoi herättää vilpitöntä ihmetystä, onko sellaista (etu)nimeä olemassakaan? Ilkuttiinko epäonnistumisesta? No, toki vastustajan onnistumista ei joukkueurheilussa odoteta ja voi olla luonnollista huokaista tai jopa ”kuitata”, että onneksi pallo ei mennyt maaliin.

Kaverukset eivät saaneet nyt ansaitsemaansa mahdollisuutta puolustautua. Teko saattoi olla epäurheilijamainen, he saattoivat kiusata vastustajaa, mutta mahdollista on myös, ettei näin käynyt.

Ennenkuin tuomitsemme, olisiko sittenkin viisaampaa muistaa kuulla eri osapuolia asiassa ja muodostaa sitten käsitystä tilanteesta? Niin se vaan nopeasti unohtuu.

dreamstimefree_2789965-300x200

Toisten menestyminen **tuttaa, jos

dreamstimefree_2789965-300x200Ystävällinen naispuolinen asiakaspalvelutyöntekijä palvelee asiakkaitaan ystävällisesti. Hän huomioi jokaisen asiakkaan, hymyilee, luo kontaktin, luo tunneyhteyden ja saa aikaan hyvän tunneyhteyden. Asiakas kokee itsensä tärkeäksi, hyväksytyksi. Asiakas saa hyvää palvelua!

Samassa työpaikassa pari muuta naispuolista asiakaspalvelutyöntekijää kääntävät selkänsä tilanteesta poispäin niskojaan nakellen. He eivät tunnu sietävän sitä, että toinen tekee asiat hyvin ja onnistuu.

Toisen onnistuminen saa tuntemaan itsensä huonommaksi? Eikö kateellinen pystyisi itse parempaan? Eikö hän halua pystyä parempaan? Kokeeko kateellinen itsensä osattomaksi tai vähäosaiseksi? Jos itsellä on huono päivä, muillakaan ei saa olla hauskaa?

Mikä ihmisiä riivaa? Kyseessä ei ole nollasummapeli.

Oletko kuullut , että jos kadehtii vaikkapa toisen rahoja, ei rahoja omalla pankkitilillä tule näkemään eli siis työntää pois luotaan sitä, mistä kadehtii toisia? Jos puolestaan on aidosti onnellinen toisten menestymisen ja onnistumisen puolesta, vetää menestystä itsekin puoleensa enemmän. Miksi näin? Koska mieli toimii kuin sateenvarjo – vain avattuna. Jos (toisten) onnistumisiin luo negatiivisia tunnekokemuksia, mieli välttää vetämästä puoleen samoja kokemuksia. Jos puolestaan (toisten) onnistumisiin luo positiivisia tunnekokemuksia, mieli alkaa vetää samanlaisia kokemuksia puoleen.

Meidän peli, ei minun

Tarina kertoo Michael Jordanista, joka NBA:n läpimurtovuotenaan kasvoi ja kehittyi pelaajana huikeasti. Kun toimittaja kysyi kauden päätteeksi joukkueen menestyksen salaisuuksista ja Jordanin huikeasta kaudesta, Jordanin vastaus omalta kohdaltaan oli: “Minusta tuli me.” Jordan siis ymmärsi, että vaikka hän tekisi 45 pisteen sijaan 30-35 pistettä per peli niin muille tähdille jää enemmän tilaa ja mahdollisuuksia onnistua ja näin ollen koko joukkue menestyy paremmin.

Jos palataan tarkastelemaan työyhteisöjä tai mitä tahansa tiimiä, jolla on jokin tarkoitus kuten äsken kerrotuilla asiakaspalvelutyöntekijöillä , palvella asiakaskuntaa mahdollisimmin hyvin, jotta hankitut asiakkaat saadaa pidettyä asiakkaina.

“Yrityksen tehtävä on hankkia ja pitää asiakkaita.”  -Peter Drucker-

Kun yhteinen tarkoitus ymmärretään, on helppo samastua siihen, että todellakin sillä miten kollega palvelee asiakkaita, on merkitystä kaikille. Hyvä palvelu, hyvä tekemisen meininki tarttuu. Se, millainen maine yrityksellä on, kiirii eteenpäin ja näkyy asiakasvirrassa ja se puolestaan indikoi työpaikkojen määrän muutokseen.

Opettele iloitsemaan toisten onnistumisista! Onnistut itsekin yhä enemmän!

Tohvelit jalkaan, työnarkomaani?

TohvelitSain isältäni joululahjaksi tohvelit ja lasten kirjoja läjäpäin. Viesti oli selvä.

1) Kun tulet töistä kotiin ja otat “bisnes-/työkengät” pois jalasta, vaihda vapaalle. Laita tohvelit jalkaan, ota rennosti ja muista, että roolisi on nyt olla perheenisä ja aviomies, eikä bisnesmies.

2) Investoi aikaa perheelle. Lue kirjoja lapsille, lukekaa niitä yhdessä. Olisi syytä irrottautua omista intresseistä yhteisiin intresseihin. Töitä ehtii kyllä tehdä aina nousevaan eläkeikään asti vuosikymmeniä.

Joskus haluamansa viestin voi piilottaa ja symbolisoida.

Näkeekö metsää puilta, vai miten sitä sanotaankaan? Ulkopuolinen, ei-kuplassa-elävä, saattaa huomata pienistäkin asioista, missä toisella voi olla iso parannuksen paikka. Vaikka yhtäältä on syytä olla määrätietoinen omista valinnoista, mihin pyrkii, toisaalta on syytä kuunnella ympäristön signaaleja ja ainakin pyrkiä tutkimaan mahdollisimman neutraalisti, missä mennään.

Ehkä rutiineja on särjettävä. Mietittävä, jotain uutta toimintaa, joka korvaa vanhan “väärän” toiminnan eli tehdä parempia valintoja. Ympäristön merkitys on erittäin suuri esim. siihen, miten onnistuu irrottautumaan töistään ja vaikkapa rentoutumaan.

Tohveleiden laittaminen jalkaan kotioloissa ei ehkä sittenkään ole vitsi vai kuinka?

Luottamus

Luottamuksen voima on huikea

LuottamusIhmisten välisessä luottamuksessa on käsittämätöntä voimaa. Suhde on jopa tärkeämpi kuin se, mitä suhteella pyritään saamaan aikaan. Hyvät ihmissuhteet edellyttävät luottamusta. Kyse on aina päätöksestä luottaa! Päätös on tahdon asia.

Luottamusta rakennetaan vuorovaikutuksessa. Ihmiset, jotka uskaltavat ja ovat päättäneet luottaa toisiinsa, löytävät yhä enemmän yhteistä tonttia. Näin ollen sekä palautteen antaminen että vastaanottaminen helpottuu, kun ilmapiiri on avoin. Tämä mahdollistaa kehittymisen ja myös sen, että kukin osapuoli uskaltaa aidosti laittaa itseänsä likoon yhteisen hyvän eteen.

-> Luottamus tuo ihmiset yhteen

Erilaiset tavat pyrkiä herättämään luottamusta ovat olleet kautta aikojen vaikuttajien strategisessa keskiössä. Uskonnolliset ja poliittiset johtajat, sotapäälliköt, itsevaltiaat, kauppiaat sekä ihan tavalliset ihmiset.

LuottamusLuodaanVuorovaikutuksessa

Luottamuksen saavuttaminen on siis tavoitteellista toimintaa, jossa luottamuksen antajan kannattaa pyrkiä selvittämään luottamuksen saajan vilpittömyys.

Onko todella asiat näin kun ne kuvataan vai ovatko ne jotain muuta? Tämä kysymyshän nousee esille jo baaritiskillä vastakkaisen sukupuolen kanssa! Ihan yhtälailla asiointipaikkaa arvioidaan kohdattujen ihmisten kautta.

Harkittu värimaailma ja huolellisesti laadittu tarina menettää merkityksensä kun kasvokkain kohdattava ihminen ei vastaa annettua mielikuvaa. Voisi siis ajatella, että luottamusta herätetään ulkoisella viestinnällä, joka saattaa ihmiset kohtaamaan toisensa ja kohtaamisessa ratkeaa onko luottamus ansaittua vai pelkkää mainontaa.

-> Luottamus pitää ihmiset yhdessä

-> Luottamus saa ihmiset ponnistelemaan yhdessä

Artikkelin kirjoittivat Juha ”Vauhtipyörä” Ahola ja uravalmentaja Kari ”HR-Guru” Harjula

JuhaAholaMalikuva

Voitin, koska myyjä menetti malttinsa helpommin kuin minä

JuhaAholaMalikuvaEdellisessä artikkelissani kerroin, millä tavalla aioin vaatia huonon kellon myyjän tilinteon hetkeen. Kävelin liikkeeseen ostoa seuraavana päivänä. Myyjä tervehti ystävällisen tuttavallisesti tunnistaen minut ja jatkoi edellisen asiakkaan palvelemista. Katselin sen aikaa ympärilleni.

Myyjä vapautui kotvan kuluttua. Hän tuli kättelemään minua ja kysyi, mitä kuuluu? Sanoin, että itse asiassa ei niin hyvää, sillä kello ei toimi enää. Hän otti kelloni ja pyöritteli sitä hiukan. Sitten hän alkoi selittää, että hän ostaa kelloja ison laatikollisen, joten hän ei ehdi millään testata kaikkia kelloja. Kysyin hänen selittäessä pari kertaa, että sopisiko, jos hän vuorostaan kuuntelisi minua. Ei tuntunut sopivan. Hän jatkoi selittämistään. Johonkin saumaan pääsin toteamaan, että toki hänen ei ole pakko reagoida asiaan, mutta uskon, että jos menen hänen liikkeen eteen näyttämään kelloa tuleville asiakkaille, se ei varmaan olisi hänen kannalta hyvä tilanne. Hän sanoi, että voin ottaa hyllystä minkä tahansa kellon tilalle. Sanoin, että minä otin eilen tuon nimenomaisen kellon, koska tykästyin sen ulkonäköön.

Kysyin, että mitä jos uusi kello ei toimikaan? Hän alkoi hermostua enemmän ja selitti yhä enemmän. Kysyin, että jos uusi kello ei toimisi, olisiko hän valmis antamaan rahat takaisin. Otin tämän vastauksen siksi, että varmistun, onko hän ylipäätään valmis ottamaan vastuuta kellojen laadusta. Pysyin coolin jämäkkänä. Vaimoni sattui paikalle oltuaan muissa kojuissa hetkisen verran. Vaimo ei ollut kuullut tarinointia muutoin kuin siltä osin, että myyjä on antamassa toisen kellon tilalle ja oletti, että olen joutunut jo pitkän aikaa vääntämään. Hän korotti ääntään tiukasti elehti käsillään voimakkaasti. Ei käy! Me otamme rahat takaisin ja sillä selvä.

Myyjä suuttui! Hän kävi vaimoani kohti ja näytti, että jos häntä uhkaillaan hänen liikkeessä, täällä on Alanian säännöt, hän voi lyödä (näyttäen nyrkkiään). Hän teki samoin minulle, mutten hievahtanutkaan. Sanoin, että otetaan ihan rauhallisesti vain. Kysyin hyvässä hengessä, onko hän valmis palauttamaan rahat, jos kello ei toimi. Myyjä selitti, että koska olin tingannut kellon todella suurella alennuksella hyllyssä näkyvästä listahinnasta, tilanne on erilainen. Rauhoittelin vaimoani samalla, sillä myyjän fokus meinasi karata. Tilanne hiukan rauhoittui.

Myyjä värkkäsi vaihtoehtoisen kellon kanssa ja sanoi, että okei, hän antaa rahat takaisin. Osoitin vaimolleni, että nyt hänen on parempi siirtyä taaemmaksi. Myyjä laskeskeli ulkomuististaan euromääräisesti aivan oikein palautettavan summan edellisen päivän kaupan. Hän antoi kolme kympin seteliä ja 1 euron kolikkoa käteeni. Otin eurot erilleen ja palautin ne hänelle sanoen, että haluan antaa nämä eleenä takaisin, sillä hän toimi lopulta tilanteessa oikein ja kantoi vastuunsa. Myyjä kysyi vielä, kun lähdin ovesta, että onko kaikki ok, johon vastasin, että kaikki on ok nyt.

En väitä toimineeni tilanteessa oikein, mutta lopputulos oli toivottu. Vanhakunnon “hyvä poliisi, paha poliisi” asetelma puri, kun vaimoni oli tällä kertaa meistä se “suuttunut asiakas”. Pariskuntana ostajana erilaiset roolit toimivat. Monesti pariskunnasta toinen on ostajana miellyttävämpi ja toinen se insinööri (tms.) eli tiukkapipoisempi ostaja.

Yhtä kaikki. Luulen näin jälkikäteen, että myyjä palautti rahat kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi, että hän menetti malttinsa tilanteessa ja meni mantelitumakkeen äkkipikaisella reaktiolla, mutta minä säilytin malttini. Hän jäi siis neuvottelutilanteessa heikoille etenkin, kun sanoin pokerinaamalla, että voin mennä pihan puolelle dissaamaan ja vaimoni teki kantansa selväksi. Pieni pelko iski! Toisekseen hän oli myynyt alunperin kellon minulle keskihinnan alle eli hän olettaa saavansa siitä paremman katteen joltakulta toiselta turistilta.

Oppia ikä kaikki!

Se, joka säilyttää malttinsa, on vahvoilla! Älä menetä malttiasi ainakaan myyjän roolissa! Jos voitat taistelun, asiakas pitää huolen, että hän voittaa sodan.

dreamstimefree_2789965-300x200

Seminaaritranssi! Buustaa itsesi epänormaalin energiseksi ja valehtele, että menee hemmetin hyvin?

dreamstimefree_2789965-300x200Isot seminaarit ovat hienoja tapahtumia. Niissä puhujat ovat usein kovia nimiä, osa onnistuu, osa floppaa – odotuksiin nähden.

Se on kuitenkin “erikoinen” ilmiö, että kaikilla seminaarissa kävijöillä menee todella hyvin? Mikäs lama tässä nyt sitten muka on menossa? Kaikilla yrityksillä ja yrittäjillä pyyhkii kovaa!

Smalltalk on ok juttu, mutta teennäinen innostus ja valehtelu ei kuitenkaan ole parhaita ilmiöitä seminaarien taustalla. Ennen ja jälkeen tilaisuuden samoin kuin tauoilla näkee vanhoja tuttuja, kenties tutustuu myös uusiin tuttavuuksiin.

Default keskustelulle on se, että kaikilla menee hyvin. Pintaliitoskeidaa jauhetaan 30 – 60 sekuntia ja seuraava valehtelun kohde uhriksi, seuraavaa valhetta kuuntelemaan.

Mitä jos joku sanoisikin kovassa buustissa ja suorastaan seminaaritranssissa vastaantulevalle kysyjälle ilmaa nenän kautta pitkään siematen: “No itse asiassa ei mene kovin hyvin. Viime aikoina on masentanut ja olen joutunut ottamaan jopa lääkityksen käyttöön ja olemaan sairauslomalla.” (tarinaa voisi jatkaa)

Pysähtyisikö kysyjä joka odottaa bulkkia vastausta? Olisiko sittenkin parempi vaihtaa ajatuksia vain muutaman kanssa pysähtyen hetkeen vs. vastata bulkisti “fine”, joka ei tarkoita mitään.

Innostuminen ja energia ovat tärkeitä asioita, mutta jos siihen liittyy samalla kulissien ylläpito, voi miettiä, mikä on ylipäätään kohtaamisten tarkoitus? Ja kuinka moni meistä on luonteeltaan energinen hypettäjä? Mennäänkö sitä jo liian kauas omasta, luontevasta, persoonasta?

 

Kuljetaanko seminaareissa naamarit päässä kuin halloween-juhlissa konsanaan?

 

Vai olisiko mahdollista säilyttää oma luonnollinen persoonallisuus ja esiintyä sitä kautta?

EllaAhola

Uskon vahvistaminen – “uskovainen” löytää syyn uskoa

 

EllaAholaTyttärellemme Ellan ensimmäisen hampaan irtoamisesta tuli issue. Tietysti “kaikilla muilla” ensimmäinen hammas oli lähtenyt ennen häntä viimeistään eskarin aikana. Loppukesällä ennen koulun alkua sain puhelun Ellalta ajaessani töistä kotiin.

“Isi, isi, mulla heiluu hammas!”, Ella hihkui intoa piukassa.

Vaimoni, luonnollisesti Ellan äiti, paketoi jonkin yllätyslahjan, jonka saa avata sitten, kun hammas irtoaa. Lahja kulki mukana reissuissa ja jopa mummolassa. Pikkuveli Elmerikin oli mukana juonessa, kun jäivät mummolaan.

“Ella, mää voin piilottaa sun lahjan. Saat avata sitten, jos hammas lähtee.”

No, sitten koitti muutamaa päivää ennen koulun alkua se hetki, kun hammas heilui riittävästi. Isän roolissa hoidin tehtäväni ja nitkuttelin hampaan helposti irti. Ella pääsi avaamaan lahjapaketin silmät loistaen. Toisekseen hammaskeijusta oli puhuttu, joten hammashan piti viedä tyynyn alle, jotta hammaskeiju kävisi vaihtamassa seuraavana aamuna sen tilalle 2 euron kolikon. Äitinsä ehdotuksesta Ella laittoi hampaan minigrip-pussiin ja vei tyynyn alle.

Seuraavana aamuna olin ennättänyt jo alakertaan aamulla. Ella tuli itku silmässä minigrip-pussin kanssa herättyään ja sanoi, ettei hammaskeiju ole käynyt (vanhemmilta oli unohtunut asia!). En ehtinyt juuri kommentoimaan, kunnes hän itse oivalsi “syyn” tapahtuneeseen.

“Tämä oli äidin vika. Hammasta ei olisi saanut laittaa minigrip-pussiin. Nyt vien hampaan ilman pussia tyynyn alle.”

Hän juoksi takaisin yläkertaan viemään hampaan tyynynsä alle. Nappasin 2 euron kolikon ja menin perästä sujauttamaan kolikon tyynyn alle. Hauskaa oli se, että Ella meni hampaan viennin jälkeen äidin kainaloon suremaan tapahtunutta. Kun vein 2 eurosen, vaimoni oli jollain tavalla onnistunut pistäytymään jo samoilla intresseillä.

Minuuttia myöhemmin Ella meni katsomaan tyynyn alle ja siellä olikin 4 euroa. Riemu oli palannut taloon! Eihän siinä auttanut kuin syyttää yhteen ääneen äidin ideaa minigrip-pussista.

Parasta tässä tarinassa on opetus.

Kun johonkin uskoo vahvasti, sitä jopa itse keksii vahvistuksen uskolleen! Tämä tapaus on varsin harmiton ja naurattaa kuulijoita, kun kerron tarinan valmennuksilla. Mutta kuinka moni pysähtyy miettimään, mitkä asiat ovat itselle niin “piintyneitä” ja kiveenhakattuja, että itse asiassa emme näe epäkohtia. Moni 5 – 7 –vuotias oivaltaa epäloogisuuksia joulupukin olemassaolon mahdottomuudesta, mutta silti uskoo siihen, kun halu uskoa on niin vahva.

Ilman vahvaa uskoa itseensä, tuotteeseensa ja yritykseensä, on vaikea tehdä tuloksellista myyntityötä tai olla menestyvä yrittäjä. On kuitenkin hyvä seurata signaaleja siitä, mikä on totuus versus, minkä haluaa olevan totuus ja mihin haluaa uskoa.

Kaksiteräinen miekka! On tärkeä uskoa, mutta pitää varoa, ettei ole fanaattisessa uskossa, jossa todellisuus ei vastaa sitä, mihin haluaa uskoa.

“Uskovainen” löytää syyn uskoa!

IMG_0122

Uusi tulokulma ja lähestymistapa nopeasti – muuta tunnetilasi!

Kerrankin onnistuin! Siis ensin töppäsin, mutta korjasin virheen ja onnistuin. Laitoin lapset nukkumaan ja menin tyypilliseen tapaani passiin omaan makuuhuoneeseen näppäilemään koneella. Poikamme (4v) hiippaili huomaamattani porraskäytävään ja meni jo alakertaa kohti, kunnes alakerrasta vaimo vinkkasi, että portakoissa on liikettä.

Minä jouduin keskeyttämään ”tärkeät” hommani koneella ja suutuin. Menin portaikkoon kuin ampiainen ja ärähdin. Poikamme sai kiiruhtaa sänkyynsä. Muutaman metrin käveltyäni mietin, että onhan tämä hullunkurinen tilanne. Pikkuinen, viaton poika, kaipaa huomiota ja siksi oli menossa ”äidin tissille” hakemaan sitä, kun isä makaa sängyllään kuin ryhävalas läppärin äärellä. No todettakoon kuitenkin se, että tarjosin rapsuttamis- /silitysapua muutamaa minuuttia aiemmin, mutta kun ei kelvannut niin minäpä tein kylmästi oman ratkaisun.

Toisekseen rähjääminen ja negatiivisuus ei liene paras lääke siihen, että poikamme rauhoittuu nukkumaan, vaan lämmin ja miellyttävä ilmapiiri. Tuo oivallus tosiaan pläjähti mieleeni, joten muutin tunnetilani ja asenteeni nukutustilanteeseen. Poikamme itkeskeli ”äiti, äiti”, mutta aloin muistella, että mitä yllätystä isi toikaan Ruotsista viime viikolla ja että onko kyseinen yllätys ollut päiväkodissa mukana? Silittelin ja rapsutin poikaa ja olin lähellä. Alle kahdessa minuutissa poikamme veti sikeitä.

 IMG_0122

Palasin läppärin äärelle! (Okei, läppärin ei tarvitsisi olla mukana joka paikassa – ei mennä nyt siihen.) Päähäni juolahti ajatus siitä, kuinka vastaavia typeriä, ei rationaalisia ylilyöntejä tulee helposti myös työyhteisössä. Joskus tilanteissa löytyy joku, joka osaa nousta tilanteen yläpuolelle, joskus ei.

Olisi hieno taito oppia se, että jos nk. keittää yli, pitäisi todella nopeasti vaihtaa tunnetila, uusi tulokulma ja lähestymistapa asiaan. Kyseessä on omien tunnetilojen hallinta. Tunnekaappaus on juuri tuo minuunkin primäärinen reaktio, joka tulee mantelitumakkeesta, mutta sekundäärinen reaktio voi olla jotain muuta, jos kykenee hallitsemaan ja hillitsemään itsensä. Asenne ratkaisee – aina!

 (Oheinen kuva ulkomaan reissulta. Selvästi poikamme kaipaa äidin kainaloon. =) )

Sössin, oivalsin, korjasin –> onnistuin!

Messi

Mitä isommat odotukset, sitä enemmän kritiikkiä

Jalkapallon MM-kilpailut keräsivät huikeita katsojalukuja. Mm. joukkueet, pelaajat, valmentajat sekä tuomarit olivat kovan syynin alla sekä kritiikin kohteena.

”Mitä parempi, sitä kovemmat odotukset ja sitä kovemman kritiikin kohteena.”

MessiLionel Messi johdatti Argentiinan MM-hopealle eli kisat päättivät pettymykseen. Messistä ei ollut vielä(kään) johdattamaan joukkuettaan mestaruuteen. Häntä verrataan usein eritoten tässä yhteydessä maanmieheensä Diego Maradonaan, joka oli isossa roolissa Meksikossa vuonna 1986, jolloin Argentiina voitti mestaruuden.

Maradona todellakin johdatti joukkueen 5 maalillaan mestaruuteen ja nimenomaan ratkaisupeleissä miehestä oli ratkaisujaksi. Puolivälierässä Englantia vastaan 2 – 1 maaleista Maradona teki molemmat, ensimmäisen kädellään (jumalan käsi) ja toinen oli MM-historian yksi hienoimmista sooloista. Välierässä Belgiaa vastaan 2 – 0 päättyneet ottelun molemmat maalit olivat niin’ikään Maradonan taiturimaisia suorituksia. Finaalissa Maradona vartioitiin tarkasti, mutta siitä huolimatta hän onnistui hankkimaan maaliin johtaneen vapaapotkun 1 – 0 osumaan ja 3 – 2 voittomaalin hän syötti ahtaasta paikasta ”imien” vastaustajia itseensä ja vapauttaen joukkuetoverin yksin läpi.

Lyhyesti on pakko todeta, ettei Messistä ollut samaan nyt. Alkulohko-otteluissa verkko heilui, mutta kun tulivat ratkaisupelit, ruuti oli märkää. Joukkuetoveri, aikaisempi joukkueen kapteeni, Javier Macherano oli joukkueen henkinen liideri osoittamalla huikeaa venymistä esim. välierässä Hollannin tähtihyökkääjä Arjen Robbenin päästessä avopaikkaan. Macherano pelasi liki toivottoman näköisen tilanteen loppuun asti ja onnistui viime tingassa Robbenin laukoessa liukumaan pallon kulmaksi. Samaisessa tilanteessa Macheranon ”perse repesi”.

Se on pienestä kiinni. Jos Messi olis loppuottelussa ratkaissut ottelun vaikkapa toisen jakson alussa syntyneen avopaikkansa johdosta, häntä ylistettäisiin maasta taivaisiin. Tosiasia on kuitenkin se, että Saksa oli turnauksen paras joukkue ja mielipiteeni (kuten myös monen muun) on se, että Messi valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi lohdutuksena. Eihän hän huono ollut, mutta kyllä useampi pelaaja ylsi parempaan kuten Saksan Manuel Neuer tai Tomas Müller, jotka olisivat ansainneet palkinnon ennen häntä.

Mestarisuosikki Brasilian kisat päättyivät kahteen nöyryyttävään tappioon. Kritiikkiä satelee ja muutoksia on varmasti luvassa. Harva hoksasi ennen välieriä, että Brasilia ei ollut lähellekään mestarijoukkueen tasoinen. Merkkejä siitä, että peli ei kulje loisteliaasti oli, mutta romahdus vain kuvasti sitä, ettei se todellakaan kulkenut. Brasilian media nöyryytti joukkueen ja valmentajan suorituksen!

Kritiikin saaminen on meille suomaaisille varsin karvasta. Olisi kuitenkin hyvä muistaa se, että kritiikkiä saadakseen pitää olla jotain odotusarvoja. Mitä korkeammat ovat odotukset, sitä enemmän on kritiikin kohteena. Hälläväliä asioista tai nobodyistä ei kukaan jaksa puhua.

Niin kateus kuin kritiikki pitää ansaita.

RECO0052.JPG

Wannabe miljonääri perse auki vai vaatimaton menestyjä?

Mitä lähden ajamaan takaa?

“No vaikkapa statuspäivitys, jossa valitellaan kun pitää mennä taas yhdelle gaalaillalliselle tai teollisuusmessuille tai esiintyä taas täydelle katsomolle. Tosiasiassa ko. henkilö kaipaa kuollakseen, että ihmiset huomaisivat kuinka paljon hän on saavuttanut elämässään ja että hän on siksi parempi kuin muut.” Artikkeli sitaatista. 

Meitä on moneen junaan. Tavoitteemme ja arvomme ovat erilaisia. Joillakin on valtava tarve elää korskeampaa elämää kuin mihin olisi todellisuudessa vara. Joku hankkii aivan liian kalliin asunnon omaan (perheen) kassavirtaan nähden, toinen puolestaan tuhlaa autoon enemmän kuin mitä perse kestäisi. Jotkut eivät havahdu, vaikka kaikki merkit ympäristössä huutavat, että ylpeys käy lankeamuksen edellä – madalla elintasoasi, kunnes ansaitset oikeasti parempaa. Älä elä velaksi “miljonäärielämää”!

Ympäristön vahvoja signaaleja kiireellisestä muutoksesta voivat olla varoittelevat ystävät ja läheiset, maksukehotukset ja perintätoimistolta tulevat laskut, kavereilta lainaaminen, ulosotot ym. Ja tässä vaiheessa nk. paska on jo housussa velaksi elämisen johdosta, mutta nöyrtyessään on mahdollisuus ottaa uusi suunta.

RECO0052.JPG

Luin juuri artikkelin, jossa kirjoitettiin “it’s not only about the money…”, kun puhuttiin menestymisestä. Tuo lause ja etenkin sana “only” viittaa siihen, että kirjoittaja on takertunut menestymisen mittarina rahaan, vaikka hän sanoo, ettei kyse ole vain siitä, vaan menestymiseen liittyy paljon muutakin. Vaikuttaa siltä, että se muu on kuorrutetta tai höttöä, jota voi selityksenä “myydä” toisille oman ahneutensa alttarilla.

Monia asioita oppii kantapään kautta. Minusta tuntuu, että ne, jotka höyryävät rahasta jatkuvasti, ovat juuri niitä, joille raha(n puute) on juuri se ongelma.

Siitä puhe, mistä puute!

Kun löytää aivat toisia merkityksiä omassa tekemisessään, raha on seuraamusta. Tämänkin hienon lauseen voi kuulla rahaorioientoneelta, joka uskottelee itselleen, että raha on seurausta arvon tuottamisesta ympäristölle, mutta samaan aikaan henkilö puhuu tekemiensä kauppojen ja saamiensa provisioiden suuruudesta – ja tietysti vain niistä parhaimmista onnistumisista.

Kun on rahan kanssa sinut, ei tarvitse pullistella. Voi olla nk. vaatimaton menestyjä. Ei tarvitse sätkiä ja säntäillä eikä päivittää raha-aiheisia postauksia FB:ssä tai toistaa niitä puhelimessa kavereilleen.

Jos tehdään kahtiajako ja sinun pitäisi valita, olisitko wannabe miljonääri perse auki (niin, että tyhmimmät luulevat sinun olevan miljonääri) vai vaatimaton menestyjä (muut eivät tiedä, kuinka hyvin sinulla oikeasti menee)? Kummassa ryhmässä luulet todellisien menestyjien olevan? Mitattiinpa menestystä minkä tahansa yleismaailmallisesti jokseenkin mitattavissa oleva kvantitaviivinen tai kvalitatiivinen mittarin avulla.

Olenko puhdas pulmunen? I’m working on it. =D

P.S. Oheista autoa pääsin testaamaan vuonna 2006 ja olihan se (silloin) leuhka olo. Luulin olevani jotain enemmän. Shame on me! :/

Kannattaa huolestua pian, jos haluat elää saippuakuplassa ja pitää miljonäärinaamaria kasvoilla. Se naamari on räpsähtämässä ja kovaa kasvoillesi vielä!

</div>

10402869_878983832118684_329365093995995170_n

Näetkö positiivisia asioita vai kosto elää?

Elefantti kysyi kamelilta: Miksi sinulla on tissit selässä?

Kameli vastaa: Tyhmä kysymys tyypiltä, jolla roikkuu mulkku naamassa!

Tälle kuvalle useat meistä ovat naureskelleet Facebookissa levinneenä vitsinä. Kosto elää! Aina on helppo löytää toisista jotain moitittavaa. Jollakulla on iso takapuoli tai iso nenä, toiset ovat päässeet lihomaan ja jotkut ovat luuviuluja. Sitten löytyy himotreenaajia, joilla elämä pyörii oman navan ympärillä?

Siihen, mitä ympärillämme on, emme voi aina emmekä 100% vaikuttaa, mutta siihen, miten suhtaudumme ympäristöömme ja toisiimme, meillä on itsellämme päätösvalta. Voimme valita ajatuksemme!

Toisille selän takana naureskelu on helppoa ja tyypillistä kommunikointia. Siihen on helppo syyllistyä, kun moodi on hetkellisesti tai toistaiseksi pysyvästi väärä. Mitähän sillä tavalla oikeasti voittaa? Siinä ehkä tuntee pientä nostetta ja oman egon pönkitystä, kun joku tekee itseä “huonompia” valintoja tai näyttää “huonommalta”.

Ihailen eräitä ihmisiä, joilla on jokaisessa kohtaamisessa kasvotusten tai puhelimitse myönteistä kerrottavaa toisista ihmisistä. Kun puhutaan kolmannesta osapuolesta, kyseiset ihmiset eivät lankea miinaan, vaan kertovat, kuinka hyviä nämä ihmiset ovat jossain asiassa.

“Iida on aivan huikean energinen ja innostava.”

“Mikalla on kova halu auttaa toisia.”

Kyse on asenteesta! Kun on itseensä ja tekemisiinsä tyytyväinen, voi huoleti kehua toisia ja näkee toisissa myönteisiä asioita. Vai onko se niin päin, että kun asenne on sellainen, että näkee toisissa hyviä puolia, itselläkin alkaa tulla onnistumisia sitä enemmän?

Mitä jos minulla ja sinulla olisi kuminauha ranteessa ja aina, kun havahdumme moittimasta jotakuta, räpsäytämme kuminauhaa?

Jos jollakulla on arvomaailma yhtenevä kanssamme, on helpohko ihailla toisia. Mutta jos arvomaailmat eivät kohtaa, olisiko joko / tai –ajattelun sijaan parempi hyväksyä erilaiset ajatukset?

Väitetään, että me näemme toisissa ihmisissä itsemme eli toiset ihmiset ovat sisimpämme peili. Vedämme puoleemme ihmisiä, jotka ovat kaltaisiamme. Jos siis moittii toisia alati, voi olla kiireellistä huolestua ahdasmielisyydestään? Jokin voi olla vialla…

Asenne ratkaisee – aina! Ihmiset ovat aivan huikeita!