dreamstimefree_58840

Työn merkityksen löytäminen – mutta myös palautumisen merkitys

Haastattelussa yrittäjä Mikko Hanski, osa 3/3. Lue osa 1/3 tästä ja osa 2/3 tästä

MERKITYKSEN LÖYTÄMINEN TYÖKALUNA MOTIVAATIOLLE 

”Aina ei ole paras päivä.”, sen myöntää intohimoisesti ohjelmointialla toimiva Mikkokin. Hän kertoo kuitenkin tuolloin motivaation löytyvän merkityksen/tarkoituksen kautta. Kun hän tietää, että asiakasprojektilla on todellakin merkitystä asiakkaalle, löytyy motivaatiota ja paukkuja tsempata. Muutoinkin Mikon mielestä on tärkeä ymmärtää, mikä merkitys työllä on jollekulle. Projektien tulee täyttää asiakkaan tarpeita. Applikaatio saattaa tuottaa välitöntä, mutta toisaalta myös välillistä, arvoa asiakkaalle. Asiakasyrityksen työmäärä usein helpottuu ja kevenee automaation myötä. Etenkin pienelle kasvuyritykselle on haastavaa se, että volyymin kasvaessa taustatyön (toimistotyön) tarve kasvaa ja tällaiseen niin applikaatiot kuin myös muut ohjelmistoalan palvelut auttavat usein (ERP, CRM ym.). Toisaalta asiakaskokemukset voivat parantua, sillä tänä päivänä moni asiakas haluaa käyttää ajanvaraamiseen, asiakaspalvelun kanssa kommunikoimiseen jne. sähköisiä järjestelmiä ja mobiilipalveluiden käyttö yleistyy kovaa vauhtia.

PALAUTUMINEN – RAVINTO – LIIKUNTA 

Mikolle liikunta ja terveellinen ruokavalio ovat elämäntapa. Hän käy säännöllisesti saliharjoittelemassa ja sulkapalloa pelaamassa niin, että sekä aerobista että anaerobista liikuntaa tulee riittävästi. Kun tämän lisäksi kiinnittää huomion ruokavalioon, ruoan laatuun, on virtaa ja energiaa toimia paremmin. Haasteena itselleen Mikko näkee työn, vapaa-ajan ja levon tasapainon. Silloin kun nämä saa mahdollimman hyvään tasapainoon, työssäkin saa itsestään paljon enemmän irti. Jos levossa akut eivät lataudu, aikaansaaminen ja tehokkuus kärsivät. On keskeistä, miten aikansa käyttää. Vapaa-ajalla on tärkeä viettää vapaa-aikaa, eikä vastailla puiston penkiltä tai leffateatterista yritykselle tulleisiin sähköposteihin. Elämä on kuitenkin paljon muutakin kuin työtä!

Voit tutustua Appiukko Oy:n nettisivuihin ja appseihin oheisten linkkien kautta.

www.appiukko.com

www.appstore.com/Appiukko

Haastattelijana 22.10.2013 Juha ”Vauhtipyörä” Ahola

——–

Mikko on erittäin miellyttävä ja lämminhenkinen ihminen. Hänen kanssaan on helppo keskustella, sillä hänen sosiaaliset taidot ovat erinomaiset. Mikko huokuu rehellisyyttä, luotettavuutta ja vilpittömyyttä.  -Juha Ahola-

dreamstimefree_541595

Yrittäjänä toimiminen – rekrytoi asennetta

Haastattelussa yrittäjä Mikko hanski, osa 2/3. Lue edellinen osa tästä


REKRYTOI PARASTA OSAAMISTA
JA ASENNETTA

Mikko pitää rekrytoinnissä tärkeimpänä kriteerinä asennetta! Ilman eteenpäinvievää ja intohimoista asennetta työskentely ei ota riittävästi tuulta purjeisiin. Osaamisen puutteen voi korjata, mutta asenteen puute  tai heikkous on vaikeampaa. Hyvällä asenteella Mikko tarkoittaa innostusta tai jopa intohimoista asennetta koodaamiseen, nopeaa toimintaa, rakentavahenkistä vuorovaikutusta mm. ottaa ohjeita vastaan ja kommunikoida. Lisäksi Mikko edellyttää iPhone-koodaamisesta todennettua osaamista ja pitää referenssejä tärkeinä.

YRITTÄJYYS

Yrittäjyydessä Mikkoa yllätti ehkä eniten se, että hoidettavia nk. juoksevia asioita on paljon, mikä on tietysti pois substanssiosaamiseen keskittymisestä. Byrokraattista ”papereiden pyörittelyitä” tulee väkisinkin ja tavalla tai toisella niiden hoitumisesta on huolehdittava. Volyymiä Appiukko Oy:n on tarkoitus kasvattaa maltillisesti askel askeleelta ja ajatuksena olisi työllistää täältä lähialueelta 5 vuoden sisään noin 5 – 10 työntekijää.

MARKKINOIDEN KEHITYKSEN SEURAAMINEN 

Usein promotetaan, että pitäisi olla askeleen edellä kilpailijoita. Mikko näkee tilanteen pienenä toimijana kuitenkin toisin. Hän antaa isojen kilpailijoiden pilotoida kehitysprojektit ja kokeilla niiden imua markkinoilla. Kun Mikko näkee, mikä vetää, hän hyödyntää tämän tiedon. Tässä voi olla viisautta, sillä isoilla toimijoilla on vara kokeilla heidän mittapuulla pienehköillä investoinneilla, mikä vetää ja mikä ei. Samanlaiset investoinnit kuitenkin pienelle yritykselle olisivat aivan liian isoja ja monesti liian suurta riskiä aiheuttavia. On siis tärkeä seurata missä alalla mennään teknisesti, sisällöllisesti ja trendien osalta.


MikkoHanskiAppiukkoOy

Oppia ikä kaikki – Haastattelussa yrittäjä Mikko Hanski

Haastattelussa Mikko Hanski / Appiukko Oy

Oululainen Mikko Hanski, 34, valmistui Oulun yliopiston teknillisestä tiedekunnasta viime vuosikymmenellä diplomi-insinööriksi. Hänen kaltaisen taustan omaavista henkilöistä varsin moni toimii Nokian, NSN:n, Renesas Mobilen ym. yritysten palveluksessa eri tehtävissä. Viimeisen 5 – 10 vuoden aikana lienee konkretisoitunut jo sotien jälkeen syntyneille ikäpolville (eli vanhemillemme), että alla oleva sitaatti ei ole tätä päivää.

ELINIKÄISEN OPPIMISEN TARVE

”Hoida peruskoulu hyvin, mene lukioon, kirjoita hyvät paperit, hae yliopistoon, valmistu, hanki ”turvallinen” työpaikka isosta firmasta, luo pitkä ura siellä ja jää 65-vuotiaana eläkkeelle.”

Opiskelu ja oppimisen tarve eivät pääty koulun penkeille, vaan jatkuvat läpi elämän. Työpaikoilla on tarpeen järjestää niin sisäisiä koulutuksia kuin myös ulkopuolisten tarjoamia koulutuksia. Tarve elinikäiselle oppimiselle on itsestäänselvyys. Säännöllinen lukeminen ja  seminaareilla käynnit ovat eräitä tapoja Mikolle itselleen oppimisen tukena.

TYÖNTEKIJÄNÄ OPPIA IKÄ KAIKKI 

Yliopistolta valmistumisen jälkeen Mikko työskenteli noin 8 vuotta VTT:n palveluksissa. Hän kokee, että tuo oli arvokasta aikaa nähdä ja oppia asioita isommassa organisaatiossa mm. projektityöskentelystä. Välillä Mikko piti opintovapaata kuitenkin yhtä omaa intohimon kohdettaan, ravitsemustieteitä, opiskellakseen.  VTT:n työ oli opettavaista aikaa, mutta ei lopulta tarjonnut riittävästi Mikolle omien intressien mukaisia haasteita.

Mikkoa alkoivat kiinnostaa kovasti mobiiliapplikaatiot parisen vuotta sitten ja ajatus yrittäjyydestä oli ehtinyt kypsyä. Hän perusti toiminimen ja alkoi työstää omaa projektia tämän merkeissä ja pian sai kuin varkain myös asiakasprojektin. Mikon kaveri oli perustanut yrityksen. Kaveria kiinnosti mobiiliapplikaatio ja Mikko tuumasi voivansa tuottaa sen – ja laittoi toimeksi. Projekti meni hyvin.

Vajaa vuosi sitten Mikko perusti osakeyhtiön Appiukko Oy. Mikon toimenkuva itse yrittäjänä on varsin monipuolinen, sillä hän myy itse projektit ja myös tuottaa ne käyttämällä ”iPhone-koodaamisen” ammattilaisia ympäri maailmaa koodareina. Appiukko Oy tekee niin omia projekteja (eli kehittää myytäviä applikaatioita) kuin myös asiakasprojekteja iPhone-sovellusten parissa. Tyypilliset asiakasprojektit kestävät työmäärällisesti noin 1 – 2 kuukautta.

EI TARVITSE OLLA KAIKKIVOIPA 

Mikko katsoo omiksi vahvuuksikseen projektijohtamisen, mikä edellyttää rakentavahenkistä toisten tsemppaamista parhaaseen. On tärkeä huomioida ihmisten erilaisuus arvostavan vuorovaikutuksen avulla. Kun kehittää itseä intohimoisesti, tämä huokuu myös toisiin. Mikko katsoo myös teknisen taustan hyödyksi ja jopa edellytykseksi alalla toimimiseen, mutta pitää itseään ei-puhtaana-insinöörinä eli hänellä on innovatiivisuutta visioida uusia juttuja. Pelkästään koodaushommissa hän ei viihtyisi. Innovatiivisuuden hän uskoo liittyvän osin musikaalisuuteensa. Mikon ei itse tarvitse olla joka asiassa paras osaaja, vaan hän keskittyy siihen, minkä osaa parhaiten ja mistä tykkää. Kun löytää oikeita kumppaneita ja osaajia ja jakaa vastuuta, saa aikaiseksi paljon enemmän kuin yksin saisi.


Haastattelun 2 jatko-osaa julkaistaan kuluvan viikon aikana. Haastattelijana 22.10.2013 Juha ”Vauhtipyörä” Ahola.

football field

…mutta silti niin antoisaa

Jalkapallovalmentaja Tero Suonperä (luithan jo 1. artikkelin?)

…mutta silti niin antoisaa 

“Lapsuuden harrastuksesta on työ, mutta valmentaminen ei tunnu työltä.”, sanoo Suonperä. Parhaan palkinnon valmentaja saa, kun joku pelaaja oivaltaa treeneissä harjoitellun asian ja käyttää sitä pelissä.

Ison haasteen tuovat esim. 1. tai 2. divisioonatasolle “jämähtäneet” sarjajyrät, jotka eivät pyri urallaan eteenpäin. He eivät ole kovin vastaanottavia uusille ajatuksille. “Vanha koira ei uusia temppuja opi.” tahtoo valitettavan usein olla totta.

Valmentaminen on tiimityötä. Keskeisessä asemassa on se, että rakentaa hyvän valmennus-/taustatiimin, joka puhaltaa yhteen hiileen. Ns. yhden miehen show ei tahdo toimia. Siinä polttaa itsensä loppuun ja toisaalta naamakin palaa pelaajien suuntaan. Voimakastahtoiseen piiskaavaan valmentajaan pelaajat tahtovat väsyä ja tästä onkin esimerkkejä ihan näiltä leveyspiireiltäkin.

Oman persoonan kautta toimittava 

On tärkeä olla rehellinen. Jos naamansa menettää kerran, auktoriteetti menee sen siliän tien. Suonperällä on itsellään kokemuksia, kun valmentajat ovat hänelle peliuransa aikana luvanneet esim. peliaikaa seuraavassa harjoitusottelussa vähintään 45 minuuttia, mutta toteutuma on ollut 8 minuuttia. Täytyy muistaa, että harjoituspeleissä ei pelata pisteistä, joten tilanne ei sikäli voi muuttua ja onhan se muutenkin niin, että sen mitä lupaa, se pitää pystyä pitämään.

Suonperä on valmentanut niin miehiä kuin naisia ja poikia sekä tyttöjä. Hän on tykännyt käydä kehityskeskusteluita pelaajien kanssa. Suurimmalle osalle nämä työelämästä tutut keskustelut harrastuksen parissa ovat olleet uusi käsite. Motivoinnin kannalta Suonperä näkee todella tärkeänä seikkana sen, että tuntee pelaajat, koska pelaaja miettii, onko valmentaja aidosti kiinnostunut hänestä ihmisenä? Kun pelaaja pääsee vaikuttamaan asioihin, hän situoutuu paremmin. Tässä on myös selvää analogiaa työelämän kanssa. Ei vain ylhäältä alaspäin johtamista (käskemistä), vaan vuorovaikutusta suuntaan ja toiseen.

Kulttuurierot on huomioitava myös. Porilaiset ja oululaiset ihmiset ovat erilaisia. Valmentajan on sopeuduttava toimimaan erilaisten ihmisten parissa. Suonperä on huomannut, ettei ruotsalainen diskuteeraamis-malli yleensä sovi Suomeen. Tästä syystä ruotsalaiset valmentajat eivät välttämättä sovi suomalaiseen kulttuuriin. Vahvistakoon poikkeus tämän säännön, kun Curt Lindström valmensi Suomen maailmanmestaruuteen vuonna 1995. Valmentaminen on sellaista diktatuurin ja demokratian välillä kultaisen keskitien hakemista.

Paljon on Suomessa kehittämisen varaa seuratoiminnassa

Urheiluseurojen taustalla tulisi olla liiketoimintaa, jos menestystä haetaan. Valitettavan usein seurat “ruinaavat” rahaa vain sponsoreilta ja junioripelaajilla on sitten kuukausimaksut kattamassa harrastuken kustannuksia. Iso ongelma on se, että urheiluseuroihin palkataan osaamattomia ihmisiä (esim. sopimuspelaajia) tekemään ammattilaisten töitä. Markkinointi, myynti, toiminnan organisointi ja palkkahallinto eivät sovellu kaikille. Seurojen hallituksissa istuvat pelaajien isät ja äidit varsin usein.

Suonperä oli vastikään Amsterdamin Ajaxin toimintaan tutustumassa. Hän huomasi, kuinka seuralla on oma pelillinen identiteetti, jota kaikki joukkueen junioreista edustukseen asti noudattavat. Valmentajien tulee täyttää seuran ideologia. Suomessa asia menee yleensä niin, että seura hankkii valmentajan, jolla on ns. vapaat kädet toteuttaa omaa pelifilosofiaa. Näin ollen valmentajan vaihtuessa myös pelitapa vaihtuu. Ajaxin mallissa on mahtavaa se, että jokainen pelaaja juniorista alkaen tietää, mitä valmentaja odottaa kullakin pelipaikalla pelaavalta pelaajalta myös seuran edustusjoukkueessa.

“Ajaxin mallia on lähdetty ajamaan sisään Viitasen Timpan kanssa OPS-junioreiden toimintaan sisään jo ennen Amsterdamin reissua. OPS-junioreissa asiat hoituvat sovitusti ja seura haluaa panostaa pelaajien kehittymiseen.”, pohtii vielä liigavalmentajaksi hamuava Suonperä.

Suonperä kiteyttää menestystä siten, että pitkäjänteisestä työstä seuraa tuloksia, joista seuraa hyvä henki! 

IMG_0228

Intohimoisesti oman unelman perään

Intohimolla oman unelman perään

Tero Suonperä, 36, toimii päätoimisesti jalkapallovalmentajana. Noin neljätoista vuotta sitten Suonperä muutti opiskeluiden perässä Kokkolasta Ouluun. Kokkolassa hän ehti valmentaa yhtä juniorijoukkuetta ja Oulussa pääsi heti juniorivalmennuksen pariin. Saappaat suurenivat muutaman vuoden kuluttua kertaheitolla, sillä hän nousi OLS:n 1 divisioonajoukkueen peräsimeen. Sittemmin Suonperä on toiminut Oulun lisäksi Raumalla ja Porissa päätoimisesti valmennustehtävissä ja ympyrä sulkeutui jälleen sillä, nyt hän toimii OPS-junioreiden organisaatiossa junioripäällikkönä sekä yhden joukkueen vastuuvalmentajana.

“Valmentajalla on itselläänkin oltava tavoitteita ja niistä tulee viestiä pelaajille, jotta pelaajat voivat ottaa todesta, kun valmentaja kannustaa pelaajia asettamaan itselleen tavoitteita eteenpäin urallaan. Tuntuisi hölmöltä potkia toisia eteenpäin, jos itsellä ei olisi kova halu kehittyä.”, tuumailee Suonperä.

Oppia ikä kaikki

Suonperä on huomannut, että nuorempana sitä oli liian perfektionisti ja yritti tehdä enemmän kuin mihin resurssit riittävät. Mm. pelaajien kehittämisessä hän on kokenut viisaimmaksi keskittyä kunkin vahvuuksiin, eikä niinkään heikkouksiin. Jos yrittää kehittää kaikilta pelaajilta niin vahvuuksia kuin heikkouksia, homma ei vain onnistu. Joukkueen roolittamisessa nimenomaan pelaajien vahvuuksien mukaan toimiminen on järkevää. Nuorempana sitä usein on kärsimättömämpi asioiden suhteen ja kaikki pitäisi saada tässä ja heti.

Keskustelu- ja sosiaalisia taitoja valmentaminen on kehittänyt Suonperälle. Vaaviva valmenta myöntää, että vaatiminen on muuttanut muotoaan vuosien myötä. Sitä osaa esittää asiat rakentavammin. Kypsymisen myötä peleissä on oppinut pudottamaan kierroksiaan siten, että osaa analysoida peliä paremmin. Siitä huolimatta tulisieluinen ja intohimoinen Suonperä elää pelissä edelleen tunteella.

Ei todellakaan ruusuilla tanssimista aina

Moni valitsee työelämän valmentamisen sijaan ja valmentaminen jääkin vain harrastukseksi, jota tehdään talkoilla. Tämä on tietenkin ymmärrettävää, sillä useimmilla seuroilla ei ole varaa palkata valmentajia ainakaan kokopäiväisesti ja niilläkin seuroilla, joilla on vara palkata, palkkojen suuruus ei päätä huimaa. Kyse on enemmänkin elämäntavasta, kun palkalla juuri ja juuri tulee toimeen. Suonperä ei ole juuri opettajan sijaisuuksia kummempaa tehnyt palkkatyönä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Reilun vuoden ajan hän toimi myyntityössä, jossa menestyi mukavasti, mutta halusi kuitenkin keskittyä valmentamiseen päätoimisesti, joten jätti muut työt.

Toisekseen Suomessa kateus on läsnä joka paikassa. Valmentajan on oltava melko paksunahkainen, että työtä viitsii tehdä. Kampittajia löytyy joka nurkalta ja varsinkin, jos itse on kunnianhimoinen ja määrätietoinen menemään urallaan eteenpäin ja tämän tuo julki, osalle asia ei ole ok. Oman osaamisen tai itseluottamuksena esiin tuominen on monille punainen vaate. Kateuden johdosta energia menee aivan vääriin asioihin, kun tärkeämpää on saada puhua toisista ihmisistä negatiivisia asioita kuin rakentavasti kehittää toimintaa.

Suonperä on kokenut myös sen, etteivät palkat tule aina ajallaan. Se vaatii luonnetta, että silloin pystyy säilyttämään luottamuksen seurajohtoon, mutta Suonperä kertoo, ettei ole sellaisten asioden koskaan antanut vaikuttaa valmentamiseen. Jotkut valmentajat saattavat ehkäpä jopa oikeutetusti iskeä takapuolen penkkin ja sanoa, että valmentaminen jatkuu sitten, kun palkka tulee tilille. Ja sitten kun asiat eivät mene putkeen niin pelillisen menestyksen puute tai seurajohdon kanssa egojen välisten ristiriitojen johdosta voi tulla kenkää. Joskus on pitänyt turvautua palkkaturvaankin.

Artikkelin jatko-osa julkaistaan lähipäivinä.

Artikkelin on kirjoittanut 9.12.2012 haastattelun pohjalta Juha Ahola.

web-010-SiefenHansPeterDSC0458m

Hullun vision perään realistisella suunnitelmalla

Hans-Peter Siefen Nordic Business Forumin perustajajäsenenä ja yrittäjänä uskoi hulluun visioon. Useamman vuoden suoramyynnin ja myyntityön parissa toimimisen jälkeen Siefen perusti yhdessä Jyri Lindenin kanssa yrityksen, jonka on tarkoitus keskittyä yritysvalmennuksiin. Siefeniä itseä innostaa todella suuresti valmentaminen ja itsensä jatkuva kehittäminen.

Aluksi yritys toimi nimellä Suomen Yrittäjäyhteisö. Vuoden 2010 syksyllä yritys järjesti ensimmäisen isomman valmennustapahtuman “Oma talous, mieli ja työkalut tuloskuntoon” viikonloppuseminaarin Jyväskylään. Tapahtuman osallistujamäärä oli noin 700 ja pääpuhujana oli Jari Sarasvuo. Tämä oli osoitus siitä, että tämän kaltaisille koulutuksille olisi imua.

Vuoden 2011 syksylle panokset kovenivat entisestään, sillä 2010 seminaarissa julkaistiin seuraavan vuoden iso tapahtuma “Tuottava vastuullisuus”, joka keräsi noin 1800 osallistujaa. Pääpuhujina olivat mm. Yhdysvaltain 45. varapresidentti Al Gore ja Les Brown. Muita esiintyjiä mm. Jari Sarasvuo, Esko Aho, Anssi Vanjoki, Alf Rehn ja Pekka Himanen.

Seuraava massiivinen tapahtuma onkin viikon kuluttua 20.-21.9.2012. Pääpuhujina ovat Sir. Richard Branson, maailmankuulu myyntivalmentaja Brian Tracy sekä Daniel Pink. Lisäksi suomalaisia menestyjiä mm. Jari Sarasvuo, ST1:n hallituksen puheenjohtaja Mika Anttonen ym. Tilaisuus oli loppuunmyyty jo toukokuussa. Huikeat 2300 osallistujaa on tulossa seminaariin.

Miten ihmeessä tällaisia tilaisuuksia saadaan Suomeen ja vieläpä Jyväskylään järjestettyä?

Hullu visio ja intohimo

Hans-Peter Siefen joutui syksyllä 2009 polvileikkaukseen. Sairaalassa konsepti unelman toteuttamisesta kouluttautumiseen ja valmentautumiseen liittyvästä omasta bisneksestä kirkastui. Siefen jakoi ajatuksen Jyri Lindenin kanssa. He innostuivat ideasta. Myöhemmin vuodenvaihteen aikoihin Siefen sai hullun idean ja soitti siitä Lindenille: “Tuodaan Al Gore Suomeen, Jyväskylään!” He uskalsivat ajatella, että se on mahdollista! Ja niinhän se olikin, mutta se edellytti hurjaa työmäärää askel askeleelta.

Vaikka visio oli hullu, suunnitelma on ollut realistinen. Siefen kertoo, että heistä seitsemästä, jotka Nordic Business Forumin parissa työskentelevät, vain yksi on rekrytoitu edellyttämättä työskentelemistä aktiivisen myyntiyön parissa (ja itse asiassa tämä ei-myyntiin rekrytoitu työntekijä on innostunut myös myyntityöstä). Jatkuvan myyntityön lisäksi kullakin on itseä innostavia vastuualueita tapahtuman järjestelyn tiimoilta. Siefen näkeekin erääksi tärkeäksi tekijäksi yrityksen menestyksen takana sen, että ihmiset voivat olla innostuneita työstään.

Missiona yrittäjähenkisyyden edistäminen

Siefen toistaa usein lauseen: “Yrittäjyys pitää yhteiskuntaa pystyssä, mutta yrittäjähenkisyys pitää yritykset pystyssä.” Yrittäjähenkisyyteen (sisäiseen yrittäjyyteen) liittyy keskeisesti jatkuva itsensä kehittäminen mm. kirjallisuuden, kuuntelu cd:iden ja valmennusten avulla. Nordic Business Forum tarjoaa itsensä kehittämiseen erinomaisia välineitä haastattelemalla aktiivisesti eri alojen menestyjiä ja julkaisemalla haastattelut kotisivuillaan. Haastatteltuja henkilöitä: Matti Alahuhta, Brian Tracy, Mika Anttonen, Alf Rehn, Les Brown, Jari Sarasvuo jne.

Kurkkaa oheinen linkki: http://www.nbforum.fi/videot

Realistisella suunnitelmalla päivä päivältä

Realistisen suunnitelman osalta eräänlaisen pitkän iteraatioprosessin (kokeillaan, kehitetään) kautta on löytynyt erittäin tärkeä ja toimiva myynnin apuväline eli viikkosuunnitelma. Suunnitelma on paperiversiona ja se kulkee aina mukana. Siihen on pilkottu päivittäiset aktiviteetit ym. Suunnitelman osalta keskeistä on se, että kukin uskoo itse omaan suunnitelmaansa. Näin ollen kun suunnitelma toteutuu, tulee työtyytyväinen olo, mikä puolestaan innostaa tekemään lisää.

Mihin ihminen itse voi aidosti uskoa, sen hän voi saavuttaa.

Haastattelijana Juha Ahola heinäkuussa 2012.

P.S. Nähdään Jyväskylässä!

Nordic Business Forumin nettisivuille tästä linkistä.


dreamstimefree_2851145

Hyvällä johtamisella kilpailuetua ja hyvinvointia

Olen viime vuosina saanut käydä johtamiskeskusteluja yli 300 yrityksen ylimmän johdon kanssa ja arvioinut yli sadan yrityksen johtamiskäytäntöjä osana Suomen parhaat työpaikat -tutkimusta. Lukuisat näistä organisaatioista ovat olleet eräänlaisia lippulaivoja omilla aloillaan. Nämä keskustelut ovat antaneet mahdollisuuden havainnoida miten asioita johdetaan ja tehdään erilaisissa organisaatioissa.

Muutama vuosi sitten aloitimme kolmen vuoden kehityshankkeen IT-alan yrityksessä, jonka henkilöstömäärä oli kasvanut vuosittain noin 15% ja yrityksen kannattavuus oli hyvää luokkaa. Kasvun aikana ei kuitenkaan johtamistapaan ja -rakenteisiin oltu panostettu riittävästi. Se näkyi jo henkilöstön kokemuksissa. Käydessämme yrityksen kulttuuria läpi henkilöstön kokemusten valossa, alkoivat johtoryhmäläiset muistella ”vanhoja hyviä aikoja”, jolloin asioita tehtiin innokkaasti yhdessä ja yhteisen päämärän eteen.

Kasvun keskellä oli menetetty organisaatiokulttuuri, joka oli aikanaan luonut edellytyksen kasvulle ja antanut motivaatiota kaikille. Yrityksessä oli siis johdettu hetkellistä kasvua, mutta ei arvojen mukaista organisaatiokulttuuria. Oli kadotettu jotain siitä perusidentiteetistä, joka olisi ollut kaikille yrityksen sisäisille sidosryhmille tärkeää. Tämä näkyi jo kasvavana henkilöstön vaihtuvuutena ja laskeneena sitoutumisena hidastaen tulevaisuuden kasvumahdollisuuksia. Yrityksen kulttuuri oli ajautunut tilaan, jossa se ei enää tukenut saati mahdollistanut asetettujen strategioiden toteutumista.

Onnekseni olen nähnyt myös lukuisia yrityksiä, joissa on johdettu sekä kasvua että organisaatiokulttuuria. Nämä yritykset rakentuvat luottamuksen kulttuurille, jossa asioita tehdään yhdessä, yhteisesti sovitulta arvopohjalta ja yhteisen mission eteen. Suomessa on lukuisia tällaisia yrityksiä! Näitä on useilta eri aloilta aina tuotantoalasta terveydenhuoltoon ja asiantuntijabisneksestä myyntiorganisaatioon. Näiltä yrityksiltä meidän tulee oppia yrityskulttuurin merkityksestä ja sen johtamisesta.

Muutos on mahdollinen, kun panostetaan johtamiseen, yrityksen arvoihin ja niiden päälle rakennettuihintoimiviin johtamiskäytänteisiin. Ilokseni olen saanut olla todistamassa muutostapauksia yrityksissä, joissa johto on rakentanut johtamiskulttuuria ihmisten kautta.Tämä on synnyttänyt tekemisen ja sitoutumisen riemua, mikä on vaikuttanut innovaatioiden määrään ja laatuun. Muutokset ovat heijastuneet nopeallakin aikataululla tuotteisiin, palveluun ja prosessien toimivuuteen sekä edelleen asiakastyytyväisyyteen. Ja lopulta tietysti kasvuun ja kannattavuuteen. Näissä tapauksissa organisaatiokulttuuri on johtamisen kautta ohjannut strategiaa ja kasvua positiiviseen suuntaan.

Haastan jokaisen yrityksen hallitusta ja johtoryhmää johtamaan sekä kasvua että yrityksen kulttuuria vastuullisesti – mutta rohkeasti! Luodaan Suomeen yrityksiä ja työpaikkoja, jotka ovat johtamisen kautta kilpailukykyisiä. Yhdessä tekemisessä ja ihmisten osaamiseen luottamisessa on valtava potentiaali, mikä luo myös aidon kilpailukyvyn yritykseen. Lopulta meillä ei liene edes muuta millä erottautua. Rakennetaan Suomeen yrityksiä, joita työntekijät, asiakkaat ja omistajat rakastavat!

Toni Eskola, DI

Kirjoittaja toimii konsulttina Great Place to Work® instituutissa,joka toimii kansainvälisesti yli 50 maassa.
beautiful positive young girl

Kuluttaja-asiakkaiden vaatimustaso on noussut – asiakaspalvelu erinomainen differointikeino

Hartela-Forum Oy:n entinen toimitusjohtaja Pentti Pajulampi kertoo, että kuluttaja-asiakkaiden vaatimustaso on noussut alati ja se näkyy myös rakennusalalla. Asuntojen rakennuttamisen tiimoilla asiakkailla on yhä enemmän erityistoiveita, mikä edellyttää yrityksiltä mahdollisuuksia joustaa ja ottaa toiveita huomioon. Työn jäljen osalta asiakkaat ovat erityisen tarkkoja.

Vuosikymmenten saatossa Pajulampi on havainnut muutosta asiakaspalvelussa. Mm. ravintoloissa murros tapahtui 1970 – 1980 –luvun taitteessa parempaan suuntaan. Pajulampi kuitenkin ihmettelee sitä, miten huonolla asiakaspalvelulla toimivia yrityksiä markkinoilla riittää. Ihan tavallinen, kohtelias, käyttäytyminen ja hyvät asiakaspalvelutaidot eivät ole itsestäänselvyys. Näin ollen Pajulampi näkeekin, että erinomaisen asiakaspalvelun avulla on mahdollisuus ottaa merkittävä kilpailuetu. Hyvä asiakaskokemus synnyttää asiakassuhteen.

Sosiaalinen media ja internet tuovat mukanaan yhä voimakkaammin ilmiön “hyvä kello kauas kuuluu, paha kello vielä kauemmaksi”. Yritykset, jotka haluavat säilyttää positiivisen imagon ja maineen, jottei brändi heikkene, joutuvat joustamaan reilusti. Tämä johtaa mm. rakennusalalla sellaisiin asiakashyvityksiin ja lisätöihin, joita sopimuksen mukaan ei tarvitsisi tehdä.

Asiakaspalvelu on edelleen erinomainen kilpailukeino!

dreamstimefree_128613

Ikkuna ja peili – epäonnistuneet johtajat sälyttävät syyt epäonnistumisesta muualle

Hartela-Forum Oy:n entinen toimitusjohtaja Pentti Pajulampi kertoo huomanneensa pitkän työuransa aikana, että ne johtajat, jotka (toistuvasti) epäonnistuvat, löytävät syyn epäonnistumiselle ympäristöstään, eivätkä katso peiliin. Selityksiä riittää: ajoitus oli huono, rahoitusta ei järjestynyt, asiakas viilasi linssiin, työntekijät rettelöivät, markkinat eivät vetäneet tms. Nämä johtajat kokevat, että heillä on ollut huono tuuri.

Pajulampea huvittaa ajatus siitä, että hän itse toimisi vaikkapa urheilujoukkueen valmentajana siten, että hänen joukkueensa kokisi tappioita (vaikka niukkojakin) toinen toisensa perään. Hänelle kyllä tulisi ajatus, että etenkin hänessä, mutta myös koko joukkueessa on kyse jostain muusta kuin vain huonosta tuurista. Jotain pitäisi tehdä toisin. Pakkohan se olisi katsoa peiliin syyttelemättä huonoa tuuria. Toistuva epäonnistuminen ei ole huonoa tuuria.

Menestyvät johtajat puolestaan vähättelevät omaa rooliaan, vaikka ammatti-ihmisinä ovatkin vaativia niin itsensä kuin alaistensa osalta. He saattavat kertoa olleensa onnekkaita, kun löysivät pari hyvää työntekijää ja siitä toiminta lähti kasvamaan. Lisäksi he kertovat olleensa onnekkaita, vaikka sehän on päivänselvää, ettei pelkkä onni riitä menestymiseen, vaikka sitäkin tarvitaan.

Jim Collins kuvailee tätä asiaa kirjassaan Hyvästä paras sanaparilla “ikkuna ja peili”, mikä viittaa johtajien erilaiseen filosofiaan, miten ajatella onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Epäonnistuvat johtajat nostavat omaa häntäänsä ja katsovat peiliin silloin, kun menee hyvin, mutta kun ei mene hyvin niin he katsovat ikkunasta ulos syytellen muita ja valitellen huonoa tuuria. Onnistuvat johtajat sitä vastoin katsovat peiliin silloin, kun tulee epäonnistumisia ja kun onnistumisia tulee, tämä katsoo ikkunasta ulos ja siirtää kunnian aina toisaalle.

Menestyjät ja onnistujat kokevat olleensa onnekkaita ja epäonnistuneet epäonnekkaita. Tässä on olennainen filosofinen näkemysero. Menestyjät ottavat vastuun niin tekemisistään kuin tekemättä jättämisistään ja ymmärtävät niiden tuomat seuraamukset.

Vastuullinen johtaja keksii keinot, eikä selityksiä ja ottaa vastuun katsomalla peiliin ja kiittää onnistumisista toisia. 

dreamstimefree_186042

Mikä toimitusjohtajan tehtävä on?

Rakennusneuvos, hallitustyöskentelijä ja Hartela-Forum Oy:n entinen toimitusjohtaja Pentti Pajulampi näkee toimitusjohtajan erääksi tärkeimmistä tehtävistä hankkia firmalle työt. Pajulampi toimi Hartela-Forum Oy:n (aiemmin nimi oli Rakennus-Forum Oy) toimitusjohtajana noin 24 vuotta ja koki vastuukseen työnhankinnan.

Ei riitä, että toimitusjohtaja hoitaa yrityksen juoksevaa hallintoa. Työnhankinnan lisäksi tj:n olisi tärkeä irtautua katsomaan yrityksen toimintaan helikopteriperspektiivistä. Työtehtävien priorisointi ja delegointi ovat keskeisessä roolissa samoin kuin rekrytoinnissa onnistuminen, jotta yritys löytää oikeat ihmiset oikeille paikoille.

Menestymisen ja kasvun eräänä edellytyksenä Pajulampi katsoo olevan yritysjohdon uskottavuuden sekä verkostoitumisen merkityksen. Yrityksellä on monia sidosryhmiä, joiden kanssa vuorovaikutusta tarvitaan.

Miten toimitusjohtaja sitoutetaan palvelemaan yritystä?

Tj:n sitouttamiseksi käytetään yleisesti taloudellisia kannustimia, kuten tulokseen sidotut bonukset tai yhtiön osakkeiden omistajuus (ts. otetaan osakkaaksi). Pajulammen mielestä esim. osakkeiden omistaminen ei ole kuitenkaan edellytys sitoutumiseen. Tilanne on erityisen suotuisa yrityksen kannalta silloin, kun omistajien ja tj:n välillä on hyvä suhde. Vaikka rahalliset porkkanat motivoivat niin lähtökohtaisesti sisäistä yrittäjyyttä ja intohimoa tehdä parhaansa omassa roolissaan, olipa rooli, mikä tahansa, toimitusjohtajalta pitää löytyä. Pelkällä rahamotivaattorilla tuskin yritystä luotsataan menestykseen.

Miten löytää toimitusjohtaja?

Mistä sitten ja miten löytää toimitusjohtaja tai avainhenkilö? Pajulampi sanoo, että sen näkee jo opiskeluaikoina, kenestä on isompiin saappaisiin, ottamaan vastuuta ja kenellä ylipäätään on kunnianhimoa ja paloa eteenpäin? Toimitusjohtajaksi sopivat henkilöt ottavat yleensä vastuuta monissa yhteisöissä ja järjestöissä. Jos suinkin on mahdollista niin avainhenkilö- tai toimitusjohtajakokelas on hyvä laittaa testiin johonkin projektiin ja katsoa, miten hän tarttuu vastuuseen ja miten hoitaa projektin loppuun saakka. Yritys voi ottaa vaikkapa useita loppu- tai diplomityöntekijöitä, jolloin kyseessä on näytön paikka ja jyvät erottuvat akanoista.

Pajulampi yhtyy Jim Collinsin Hyvästä paras –kirjan väittämään, että toimitusjohtajalla on valtavan suuri merkitys yrityksen menestymisen kannalta. Siitä huolimatta menestyvät johtajat vähättelevät omaa rooliaan (ovat vaatimattomia), vaikka ovatkin ammatti-ihmisinä vaativia ja tinkimättömiä. Tästä aiheesta lisää seuraavassa artikkelissa. 

Haastattelijana Juha Ahola 10.7.2012.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miksi mennä töihin, jos ei koskaan innostu? Onko jotain tehtävissä?

Valmentaja Ilkka Koppelomäki vieroksuu ajatusta tehdä työtä, josta ei voi innostua. Jos päivästä toiseen töihin meneminen tuntuisi vastenmieliseltä, kyllä silloin muutos olisi paikallaan. Koppelomäen valmennettavaksi tulee usein ihmisiä, jotka hakevat muutosta elämäänsä. Jokin asia on voinut kolahtaa niin, että halu muutokselle on syntynyt. Jos puolestaan omaa halua muutokselle ei ole, auttaminen on lähestulkoon mahdotonta.

Koppelomäki sanoo, että useimmiten on järkevää kokeilla jotain muutosta vain elämän yhdellä rintamalla ja katsoa, mitä vaikutuksia se aiheuttaa muilla rintamilla. Esimerkiksi työpaikan vaihtaminen voi vaikuttaa olennaisesti parisuhteeseen ja perhe-elämään niin myönteiseen kuin kielteiseen suuntaan. Jos vaikkapa parisuhteessa on ollut alakuloinen vaihe menossa, saattaa hyvinkin olla niin, että se on heijastunut siitä, kun ei ole töissä viihtynyt. Näin ollen pelkästään työpaikan vaihtaminen saattaa saada aikaan ”kuin itsestään” muutoksia parisuhteen kannalta, koska käyttäytyminen muuttuu paremmaksi.

Koppelomäki vinkkaa, että pienikin muutos käyttäytymisessä voi saada aikaan isoja muutoksia. Pieniä muutoksia päivittäisiin rutiineihin voivat olla esim.

A)    Hymyile aamulla peilin edessä yksi minuutti.

  • Tämä voi antaa paremman fiiliksen (myös aivojen fysiologian kannalta) työpäivään.
  • Kun työpäivä menee paremmin, ehkäpä kotiinkin tulee paremmalla mielellä.
  • Ja seurauksena voi olla parannusta parisuhteen hoitamiselle ja yhteiselle ajalle perheen parissa.

B)    100 hyppyä aamulla

  • Aineenvaihdunta lähtee käyntiin paremmin.
  • Positiivisia vaikutuksia luustolle.
  • Kaiken kaikkiaan liikunnalla on valtavan positiivisia terveysvaikutuksia

i.     fysiikan, ii.     ajattelun, iii.     mielen ja iv.     stressin kannalta

  • P.S. Koppelomäki on ex-triathlonisti, joten hän tietää mistä puhuu.

C)    Tavoitteen kirkastaminen ja keskittyminen juuri siihen, mitä olet tekemässä.

  • Mieti mielessä ennen työpäivän tai työtehtävän aloittamista, mitä olet tekemässä. Asioiden priorisointi paperille selkeyttää toimintaa ja lisäksi puhelimen voi laittaa huoletta äänettömälle tärkeiden työtehtävien ajaksi. Kannattaa varata aikaa työtehtäville ja panostaa niihin 100%:sesti, eikä tehdä ”vähän kaikkea”.

D)    Stressinhallinnan opettelu.

  • Useimmiten stressi on vain hetkittäistä. On olemassa sellaista stressiä, joka saa meidät tsemppaamaan ja ylittämään itsemme. On myös stressiä, joka lamauttaa meidät. Kun ymmärtää, että stressaava tilanne on vain hetkellinen ja osaa rentouttaa itsensä mahdollisimman nopeasti, ei tarvitse jäädä ”stressintilanteen uhriksi”, vaan voi jatkaa tekemistään. Työelämässä saattaa tuntua, että kaikki kaatuu päälle ja kaikki kiireet osuvat aina samalla ajankohdalle.

Ihmisen on tarpeen ottaa vastuu omista valinnoistaan. Käyttäytymisen muutoksella voi saada aikaan nopeita muutoksia elämässään. 

Alla linkki Koppelomäen järjestämästä ”Saa mitä haluat” -valmennuksesta. 

372755_748539581_2042953183_n

Opi tunnistamaan käyttäytymisesi signaaleja ja kehitä itseäsi – aina ei tarvitse olla positiivinen

Valmentaja, ex-triathlonisti, Ilkka Koppelomäki auttaa ihmisiä itsensä ja oman elämänsä kehittämisessä. Koppelomäki sanoo, että on hyvä tutkiskella itseään tekojensa ja käyttäytymisensä kautta. Päätöksen tehdä muutos pitää konkretisoitua käyttäytymiseen. Jos vaikkapa päättää laihduttaa, täytyy ruokailutottumuksissa ja/tai liikunnan määrässä ja laadussa tapahtua muutos. Muutoin kyse on vain haihattelusta. Koppelomäki on kehittänyt itseään useilla kymmenillä koulutuksilla ja valmennuksilla ympäri maailmaa. Hän pitää omana vahvuutenaan kykyä muuttaa käyttäytymistään nopeasti, kun huomaa esimerkiksi tunnetilan olevan negatiivinen tai kireä.

Viime vuosien trendisanan positiivisuus moni sekoittaa tarkoittamaan iloisuutta, joka puolestaan on tunnetila. Onhan se niinkin, että positiivisesta ihmisestä huokuu myönteisiä tunnetiloja, kuten iloisuus ja innostuminen, mutta positiivisuus tarkoittaa myönteistä ajattelutapaa ja ajattelun työkalua. Kun on positiivinen, pyrkii näkemään asioista sen myönteisen puolen. Tästä asiasta on viime vuosina puhuttu paljon. ”Ajattele positiivisesti.” ”Etkö näe asioiden myönteisiä puolia?”

Kolikon toinen puoli. Vaikka myönteinen ajattelu on tärkeää, aina ei ole tarpeen olla positiivinen. Kun jokin asia ei mene putkeen, aina ei ole tarpeen kääntää asiaa heti vain myönteiseksi ja sivuuttaa ne asiat, jotka harmittavat ja saavat aikaan negatiivisen tunnetilan. Meillä on vapaus olla muutakin kuin positiivinen. Erilaisilla tunnetiloilla on tarkoitus. ”Vitutuksesta” voi monesti lähteä tärkeä muutos, kun naula kirpaisee riittävän syvälle ”takapuoleen”. Kun riittävästi sattuu, muutokselle saa riittävän suuren syyn (eli vipuvoimaa).

Itseään ja käyttäytymistään kehittäneet osaavat kyllä muuttaa tunnetilansa nopeasti ja tunnetila kannattaa muuttaa nopeasti silloin, kun katsoo sen järkeväksi. Jos tunnetilansa haluaa muuttaa, sen voi muuttaa yhden sydämenlyönnin aikana eli heti. Kaikki eivät tähän usko ja ne, jotka eivät tähän usko, ovat tietyllä tavalla omien tunnetilojensa orjia.

Koppelomäki kertoo, että joskus on mielenkiintoista pohtia, miksi jokin asia ”ottaa päähän” eli tehdä itsetutkiskelua kokemansa tunnetilan kautta. Mikäli työyhteisössä ei koe oloaan mukavaksi, se voi olla signaali siitä, että ehkei työyhteisö ole (enää) itselle oikea. Jos taas lentopallotreeneihin lähteminen tuntuu toistuvasti vastenmieliseltä, kannattaa pohtia, mistä se johtuu. Voi olla, että harrastus tuntuu ottavan enemmän kuin antavan, jolloin on kenties aika lopettaa. Tai ehkäpä harrastus on ollut enemmän vanhempien toive ja oma innostus on harrastusta kohtaa hiipunut. Totta kai välillä on huonoja päiviä niin työssä, kotona kuin harrastuksissa eikä yksittäisen huonon päivän tarvitse olla välitön signaali radikaaleihin toimenpiteisiin. Valitettavan paljon löytyy kuitenkin ihmisiä, jotka tekevät päivästä toiseen asioita vastentahtoisesti innostumatta. Se jos jokin on itsensä kiusaamista ja voimavarojensa sekä osaamisensa tuhlaamista.

Emme voi aina valita kokemuksiamme, mutta me voimme itse valita reaktiomme kokemuksiimme!

Haastatteluiden pohjalta kirjoitettujen artikkeleiden ole tarkoitus olla haastateltavan ajatusten referointia tai nettisivuilta ”kopiointia”. Haastattelen avoimin kysymyksin johdattelematta keskustelua lopputuloksesta käsin. Haastattelusta saan ”syttöjä” ja kirjoitan oman filtterini läpi artikkelin. Sovellan teksteihin vanhoja jo oppimiani asioita, kuten tässä artikkelissa mm. Juhani Töytärin (Positiivarit), Jari Sarasvuon ja Anthony Robbinsin oppeja. 

dreamstimefree_2851145

Ensin oikeat ihmiset –filosofia

Turkulainen yrittäjä, sarjayrittäjä ja toimitusjohtaja Timo Hakanpää uskoo tiimin voimaan (TEAM = Together Everybody Achieves More). Hän toimii sekä Valmennustalo Educo Oy:n (www.educo.fi) että Arvo Group Yrityskiihdyttämö Oy:n toimitusjohtajana ja tämän lisäksi tekee hallitustyöskentelyä sekä toimii neuvonantajan/mentorin roolissa useammalle yritykselle.

Hakanpää haluaa työskennellä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on aito halu kehittyä ja joilla on pitkäjänteisyyttä, eikä ”mulle heti kaikki” –ajattelutapa. Hän pyrkii aina avartamaan ajattelua esim. pelkästään lineaarisesta liiketoiminnan kasvattamisen ajatuksesta siten, että täytyy miettiä, mitä voitaisiin tehdä toisin ja mitä uutta voitaisiin kehittää ja keksiä. Jos ei kasva ja kehittyy, silloin näivettyy. Kun valitsee tiimiin oikeita ihmisiä oikeille paikoille, vastuun jakaminen ja antaminen mahdollistuu, eikä ole itse kiinni jokaisessa asiassa. Näin johtajan roolissa voi ottaa sopivaa etäisyyttä ja katsoa asioita lintuperspektiivistä ja toimia esimiehen roolin lisäksi alaisilleen eräänlaisena mentorina antaen näkemyksiä.

Tietysti johtajan rooli on ottaa vastuu ja tehdä lopullinen päätös, mitä tehdään, mutta Hakanpää näkee tärkeäksi kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen. Jotta todellisia tuloksia kehittymisen osalta saadaan aikaiseksi, johtajan on myös myytävä ajatuksensa alaisilleen. Pakottaminen ei toimi. Niinhän sitä sanotaan, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Kun alainen oivaltaa asiat itse, tällöin seuraa oikeaa toimintaa.

Oikeiden ihmisten ympärille löytämiseksi arvojen merkitys korostuu. Rehellisyys ja luottamus ovat peruskivijalkoja arvomaailmassa. Lisäksi Hakanpää katsoo eteenpäin menemisen halun ja omien tarpeiden tärkeyden isoon rooliin. Jotta voi palvella ympäristöään ja antaa itsestään parhaansa, täytyy tehdä jotain sellaista, mistä aidosti syttyy. Näin ollen omia tarpeitaan ei voi sivuuttaa. Kun haluaa elää menestyksekästä elämää, täytyy kuunnella sydäntään – mitä itse realistisesti ja ihan oikeasti haluaa? Jokaisella on vuorensa – ja itse se valloitettava vuori on päätettävä. Menestystä voidaan kyllä näennäisesti mitata, mutta tärkeämpää on se, osaa nauttia matkasta, minne ikinä sitten onkin menossa. On eri asia saada se, mitä haluaa ja haluta sitä, mitä saa. Kun haluaa sitä, mitä saa, se osoittaa kiitollisuutta. Matkasta nauttiminen edellyttää usein lykättyä tarpeentyydytystä, kuten Sisäinen sankari kertoo. Ahkeruus arvojen esim. läheisten ihmisten hyvinvoinnin, ei rahan, takia on tavoittelemisen arvoista.

Eräs ikävimmistä energiasyöpöistä työpaikoilla liittyy siellä työskentelevien ihmisten välisiin vuorovaikutukseen. Päteväkin työntekijä voi olla ”väärä” kyseiseen organisaatioon ja pilata työskentelyilmapiirin. Siksi rekrytointi- ja koeaikavaiheessa tulee olla erityisen tarkka siitä, onko työntekijä ”oikea” vai ei. Kannattaa olla ankara, muttei säälimätön, henkilöstön valintoihin liittyvissä asioissa.

Ankaruuden kolme sääntöä (kirjasta Hyvästä Paras / Jim Collins):

1. Kun epäröit, älä palkkaa, vaan jatka etsimistä.

2. Kun tiedät, että ihmisiä pitää vaihtaa, tartu toimeen.

3. Anna parhaiden ihmisten työsaraksi parhaat mahdollisuudet suurimpien ongelmien sijasta.

Se, onko ihminen ”oikea”, riippuu enemmän luonteenpiirteistä ja synnynnäisistä taipumuksista kuin erikoisalan hallinnasta, taustasta tai taidoista.

Millaisen yrityskulttuurin haluat saada aikaiseksi? Valitse sopivat työntekijät, sillä johtajana olet viime kädessä vastuussa, millaisia työntekijöitä yrityksessäsi on.


TimoHakanpää

Kun teoria ilman käytäntöä ei innosta

Turkulainen yrittäjä, sarjayrittäjä ja toimitusjohtaja Timo Hakanpää, 34, ei aikoinaan tehnytkään ”odotettua valintaa” yläasteen jälkeen, vaan valitsi 2. asteen oppilaitokseksi lukion sijaan kauppaopiston. Käytännönläheisenä ihmisenä Hakanpää koki, että lukio olisi liian teoreettinen ja tylsä koulu hänelle. Häntä syyhytti päästä enemmän käytännön kanssa tekemisiin. Hakanpää arvostaa kouluttautumisen ja tutkintojen suorittamisen merkitystä, mutta ihmettelee samalla, miksei eri tavoin hankittua ammattiosaamista arvosteta useinkaan samalle viivalle meillä Suomessa. Esimerkiksi tradenomiksi tai kauppatieteen maisteriksi voi lukea teoriaopintoina ns. nollapohjalta, mutta taloushallinnon ammattitutkinnon tai yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon kaltaiset tutkinnot edellyttävät vuosien kokemusta työelämästä. Silti kauppatieteen maisterin papereita arvostetaan yleisesti ottaen huomattavasti korkeammalle kuin vaikkapa yritysjohtamisen erikoisammattitutkintoa. Kaikki kuitenkin tietävät sen, että yliopiston penkiltä valmistuvalla opiskelijalla on vasta työkaluja ja valmiuksia lähteä ”oppimaan” työelämään, ellei ole opintojen ohella päässyt oman alan töiden pariin kunnolla ”kentälle”.

Hakanpää on koulutukseltaan merkonomi. Tradenomin tutkintoa hän on suorittanut työelämän ohella mahdollisuuksien mukaan ja paperit ovat nyt vihdoin viittä vaille valmiit. Lisäksi myynti-, yrittäjä- ja toimitusjohtajauran ohella hän on suorittanut tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon sekä johtamisen erikoisammattitutkinnon.

Opiskeluiden ohessa nuorena miehenä Hakanpää pääsi myyntityön pariin kesäisin ja muutoin mahdollisuuksien mukaan mm. Soneralla ja IT-alan firmoissa. Myyntityö antoi erittäin hyvää kokemusta tuleville yrittäjävuosille, sillä myyntitaitoa tarvitsee joka paikassa. Hakanpää kertoo, että myyntityön syvempään ymmärrykseen meni useampi vuosi. Hän ei koe omaksi jutukseen ns. korkeapainemyyntiä, jossa myyjä klousaa kauppaa ”tehomyyjänä”. Korkeapainemyyntitermi on muuten lähtöisin 1950-luvulla alkaneesta myyntisuuntaisesta markkinointiajattelusta.

Markkinointiajattelun kehittymisestä voit lukea lisää tästä.

Myyntityön parissa Hakanpää oivalsi, ettei pelkkä myyjänä toimiminen ole pidempään juoksuun hänen juttunsa, vaan hänen on alettava kehittää itseään monipuolisemmaksi ja hänen on luotava eläkeikään asti jonkinlainen realistinen visio. Tuolloin vastikään julkaistu Sarasvuon kirjoittama Sisäinen sankari sytytti ajattelemaan hiukan poikkeuksellisella tavalla asioista. Kirjan lukeminen oli lähtölaukaus vastuunotosta ja ymmärryksestä olla oman elämänsä kapteeni ja että omien unelmien saavuttamisen eteen on tehtävä töitä. Valitettavasti koulukirjat eivät opeta tällaista filosofiaa, vaan ne keskittyvät opettamaan teoriaa.

Esimerkiksi liiketalouden koulukirjat opettavat teknisiä asioita esim., miten tositteita tiliöidään ja kirjataan kuukausikirjanpitoon sekä miten tehdään kausiveroilmoitus, mutta ne eivät opeta näkemystä esim., miten valita hyvä kirjanpitäjä tai mikä on sopiva hinta maksaa kirjanpitäjälle kuukaudessa tämän palveluksista. Tähän eroon törmää helposti, kun ”oikea yrittäjä” puhuu kokemuksen tuomalla karismalla, mitä yrittäjänä työskenteleminen on. Yrittäjä ei puhu nippeliteoriaa, vaan hänellä on näkemyksiä asioista. Tästä syystä oppilaitosten kannattaa pyytää vierailevia yrittäjiä puhumaan liiketalouden opiskelijoilleen. Paras tilanne on se, että opettajilla (ainakin osalla) on omaa kokemusta yrittäjyydestä taustalla.

Teoriaopinnot ovat kuitenkin tärkeitä. Niistä saa työkaluja ja sitä myötä oppii etsimään tietoa kulloiseenkin tilanteeseen. Oppiminen on tehokkaampaa, jos oppijalla on tarttumapintaa (konkretiaa) asioihin. Tästä syystä yritysjohtamisen erikoisammattitutkinto on tarkoitettu jo vuosia johtavassa asemassa toimineille yrittäjille tai yritysjohtajille.

Opimme ja omaksumme asioita eri tavalla. Siksi kannattaa kuunnella itseään, millä tavalla itse oppii parhaiten. Monille käytännön ihmisille tutkintojen suorittaminen näyttötutkintona voi olla se paras ja mielekkäin tapa oppia ja osoittaa samalla ammatillinen osaamisensa.

Oppia ikä kaikki!

Haastattelijana Juha Ahola, huhtikuu 2012

Toinen artikkeli Hakanpään haastattelun pohjalta pian luvassa. Tutustu Hakanpään johtaman Valmennustalo Educon nettisivuihin tästä.

 

 

TapioAikio1

Kuoleman partaalta MM-hopealle

Oulaistelainen Tapio Aikio, 57, koki 2000 –luvun alkupuolella vakavia terveydellisiä ongelmia sairauksien johdosta ja jopa hengenlähtö oli lähellä. Maksasairaus johti elinsiirtoon ja sydän leikattiin kahteen kertaan. Alla olevasta linkistä voit lukea tarinan.

maksasairaudesta_seurasi_rankka_taistelu

Kävin haastattelemassa Aikiota sunnuntaina 8.4.2012.

Tarina alkaa Aikion kouluajoilta. Hän muisteli olleensa todella innostunut hiihtämisestä ja kun koulumatka oli 5 kilometriä niin talvisin hän kulki sen hiihtämällä ensimmäisinä kouluvuosina. Tuolloin Aikio voitti koulussa hiihtokilpailuja suvereenisti. Koulukyydit tulivat kuitenkin pian kuvioon ja hiihtäminen väheni, eikä koulussa kirkkainta mitalia riipustettukaan Aikion kaulaan. Tästä Aikio oivalsi, että se menestys aiemmin johtuikin nimenomaan harjoittelun määrästä. Tämä oli hyvä opetus siitä, ettei ilmaiseksi ei saa yhtään mitään. Kaikella on hintansa ja urheilussa hintana on mm. kova ja ahkera harjoittelu.

Lasse Virenin ja Pekka Vasalan juoksumenestyksen johdosta 1972 Munchenin olympiakisoissa Aikio ja useat hänen kaverinsa saivat valtavan kovan halun alkaa treenata juoksemista pururadalla säännöllisesti. Aikio asui tuolloin Ruotsissa. He laittoivat pystyyn myös urheilukerhon junioreille ja alkoivat käydä valmennuskursseilla. Urheilukerhon vetäjinä he olivat itse noin 18 -vuotiaita ja saavuttivat junioreiden kanssa viitenä vuotena putkeen Ruotsin mestaruuksia. Aikion mielestä valmennuskurssien opeilla oli suuri merkitys tähän menestykseen. Toisena seikkana hän tuo esiin inspiroivan ympäristön ja yhdessä tekemisen merkityksen. Together everybody achieves more = TEAM!

Heittolajit ovat olleen Aikiolle aina ominta juttua. Niiden parissa hän on niittänyt menestystä niin Suomessa kuin Ruotsissa sekä henkilökohtaisesti että valmentajana. Valmentaminen on kuulunut Aikion elämään jo seitsemänkymmentäluvulta saakka ja ainoa katkos valmentamisessa tuli 2000 –luvun vakavien sairasteluiden aikaan. Sairasteluista huolimatta ja elinsiirtoa odotellessa Aikio kävi lenkillä hammasta purren aina mahdollisuuksien mukaan, vaikka voimat olivat vähäiset. Lääkäri oli kerran kysellytkin, miksi Aikio käy väkisin lenkillä niin Aikio vastasi seuraavasti: ”En minä halua elinsiirtoa vain siksi, että voisin olla vain hengissä. Minä haluan elää täysillä. Ei tässä muuten ole mitään järkeä!”

Aikio voitti vaikeudet ja kuntoutui maksansiirrosta sekä sydänleikkauksista. Polte sisällä kyti ja hän pääsi taas urheilun, siis elinsiirtourheilun, pariin. Menestystä onkin tullut maailmanmestaruuskilpailuissa hopea- ja pronssimitalien muodossa (kuulantyöntö ja kiekonheitto). Urheilu antaa pontta ja syyn elää! Lisäksi Aikio valmentaa kahta alle 17 -vuotiasta oulaistelaista huipulle tähtäävää yleisurheilijaa, jotka ovat olleet Tapion valmennuksessa nelisen vuotta. Tytöt taistelevat jo kansallisella tasolla kärkisijoista ja mitaleja on tullut SM-kisoissa. Myös valmentamisesta Tapiolla löytyy useita vuoden valmentaja –pystejä palkintohyllystä.

Valmentajana Tapion mielestä tulee toimia oman persoonan kautta eli olla oma itsensä. Palava halu, päättäväisyys ja pitkäjänteisyys ovat menestymisen edellytyksiä. Urheilijalle tulee järjestää puitteet (harjoitteluolosuhteet, ravinto, valmentaja ym.) kuntoon tai muuten ei kannata menestystä odottaa. Tuloksista voi päätellä, jos taustalla on ammattitaitoista valmentamista. Tapio nostaa esille ajattelun merkityksen. Niin valmentajalla kuin urheilijalla tulee olla ymmärrys, miksi tiettyjä asioita tehdään, eikä vain tehdä laput silmillä jotain sinne päin. Polvennostojuoksussa tulee ymmärtää, miksi ja miten sitä tulee tehdä, jotta siitä on hyötyä juoksuun. Palautumisen merkitys tulee sisäistää kokonaisuutena. Kun urheilijalla on palava halu, valmentajan rooli onkin toimia ”jarrumiehenä”, jotta urheilija harjoittelee oikeita asioita. On eri asia tehdä asioita oikein kuin tehdä oikeita asioita.

Lopuksi Tapio haluaa muistuttaa menestykseen tähtääville, että kannattaa selvittää, mitkä asiat tulee oppia ja omaksua, jotta menestystä voi odottaa. 16 – 17 -vuotiaille yleisurheilijoille lista ohessa.

Tsemppiä ja menestystä! Menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa.

Tapion saavutuksia mm.
1) Elinsiirtourheilussa
– Maailmanmestaruuskilpailut, hopeaa kuulantyöntö (2011, Göteborg)
– Maailmanmestaruuskilpailut, pronssi kiekonheitto (2011, Göteborg)
– Maailmanmestaruuskilpailut, hopeaa kuulantyöntö (2009, Australia)
– Maailmanmestaruuskilpailut, pronssi kiekonheitto (2009 Australia)
2) Suomessa ja Ruotsissa mestaruuksia ja himmeämpiä mitaleja
– Yleisurheilussa (lähinnä heittolajit)
– Kädenväännössä
– Saappaanheitossa (ainakin 2 SM-hopeaa)
– Tikanheitossa

Kaksi artikkelia Aikion filosofiaan liittyen luvassa vielä lähiaikoina.

Haastettelijana Juha Ahola 8.4.2012