kysya%cc%88la%cc%88oleta

”Pidät minua tyhmänä?” Älä keksi äläkä valehtele muiden suulla. Kuuntelepas!

Kuuntelin A2-Palkkailta –keskustelua. Noin 70 minuutin kohdalla Li Andersson vääristeli Sarasvuon puheita, keksi ja provosoi, mitä mieltä Jari muka on. En ota mitään kantaa kyseisten henkilöiden poliittisiin näkökulmiin vaan tämä oli hyvä esimerkki siitä, miten joku ymmärtää tai tulkitsee (tahallaan?) väärin, mutta joka tapauksessa vääristelee toisin mielipiteitä. Tästä vaan pitää pidättäytyä!

Tähän samaan törmää arkipäivässä chätti- ym. keskusteluissa, jos ollaan jostain asiasta eri mieltä. Joku saattaa todeta:

”Pidät minua tyhmänä?”

– Sanoinko noin?

”Et, mutta…”

– No, älä sitten vääristele mielipiteitäni kiitos!

Jos joku kysyy, etkö ole vielä kuullut tästä pelle-villityksestä, se ei tarkoita, että kyseinen ihminen pitää sinua tyhmänä! Tai jos joku kertoo, ettei itse pidä siivoamisesta vaan tilaa mieluummin siivoojan, se ei tarkoita sitä, etteikö kyseinen ihminen arvostaisi siivoojan työtä tai sitä, että sinä kenties hoidat kodin siivouksen itse.

Before you assume, try this crazy method called asking!

Jos jokin keskustelussa askarruttaa, eikö olet fiksumpaa kysyä tarkennuksia.

”Mikä on yrityksenne tärkein arvo?”

– Rehellisyys

”Kerrotko tarkemmin, miten tämän näkyy toiminnassanne käytännössä ja miten tulkitset sanan rehellisyys?”

Mielipiteiden keksimistä vastaan loistava lääke on kuuntelu vähintäänkin tarkkaavaisella tasolla. Tuossa toki viihdearvoa täyttäneessä A2-Palkkailta -jaksossa kaikki tarkkaavaista kuuntelua alemmat tasot kyllä täyttyivät. 1) Ei kuuntele 2) Teeskentelee kuuntelevansa 3) Valikoiva kuuntelu (tai vain omasta näkökulmastaan kuuntelu).

Tavoite olisi päästä 4) Tarkkaavainen kuuntelu tai jopa 5) Empaattinen kuuntelu –tasoille. Kun kuuntelee vähintään tarkkaavaisella tasolla, voi oikeasti ymmärtää paremmin toisen mielipiteitä ja tarkoitusperiä. Näin rakennetaan parempaa huomista, vaikka mielipiteen ei tarvitse vaihtuakaan. Miksi emme saisi olla eri mieltä toistemme kanssa? Tai kuka meistä on päättämään, missä asioissa ”makuasioista ei voi kiistellä”? (Kuuntelun tasot)

Kun kuuntelee aidosti ja läsnäolevasti, oppii itse lisää ja samalla osoittaa arvostusta ja kunnioitusta toisia kohtaan. En olisi tuota A2:sta katsonut, ellei pari kaveriani olisi painokkaasti sanonut, että siinä on viihdearvoa. Oma mielipiteeni on, että keskustelussa (siis myös väittelyssä, joka on keskustelua) pitää arvostaa toista ja kuunnella loppuun asti keskeyttämättä.

Huvittavimipia tilanteita ohjelmassa oli se, kun Sarasvuo joutui sanomaan takanaan olevalle ”keskustelijalle”, joka pyrki keskeyttämään ja puhumaan Jarin päälle jotain tähän tyyliin: ”Anteeksi, että puhun omalla puheenvuorollani!”

Tällaiset ohjelmat ovat myrkkyä sivistyneelle keskustelukulttuurille.

Lopetettaisiinko toistemme ylitulkinta ja varsinkin vääristely. Yhdellä, kahdella, tarkentavalla kysymyksellä vuorovaikutus saa ihan eri ulottuvuuksia!

kuunteluntasotvauhtipyo%cc%88ra%cc%88-fijuhaahola

50senttiä

Kaupan kassalla (häpeän) pelko perseessä

”Juha! Tiedätkö, miltä tuntuu mennä kaupan kassalle maksamaan ostoksia, kun jännittää, riittääkö kate tilillä ostoksiin? Ja jos ei riitä niin se häpeän tunne, kun maksaminen ei onnistu ja jonoa on perässä. Myyjä saattaa kysyä, koetatko vielä uudelleen ja pyyhkäise sitä sirua vähän, jos kortti sitten toimisi? Siitä kuule kylmä hiki valuu selkää pitkin.”, kysyi eräs viime syksynä tapaamani henkilö.

Sanoin, että itse asiassa, kun rehellinen olen niin en ole osannut ajatella, miltä tuo tilanne tuntuu. Lukioaikana 90-luvun lopulla käytettiin vielä aika paljon käteistä vaikka toki kortit olivat jo tulleet kuvioon. Sain kuitenkin kesätöissä ansaitsemieni rahojen lisäksi vanhemmiltani riittävästi rahaa, ettei tarvinnut olla ”pelko perseessä”, kun olin muuttanut pois kotoa Ouluun, urheilulukioon. Rahaa on ollut riittävästi osin siksi, että myös opiskelun ohessa kävin töissä innokkaasti, vaikka toki haasteitakin on ollut raha-asioissa.

Tulevaisuudentutkija Petri Rajaniemi puhui niinikään viime syksynä tulevaisuudesta. Miten maailma näyttäisi muuttuvan? Johtamisen tärkeimmäksi työkaluksi hän sanoi empatiakyvyn. Mitä empatiakyky sitten tarkoittaakaan? Empatia on myötäelämiskykyä, kykyä tuntea, miltä toisesta tuntuu. Johtaminen, myyntityö, yhteistyö ja vuorovaikutus onnistuessaan edellyttää myötäelämiskykyä. Avaudumme mieluummin ihmisille, joilta saamme myötätuntoa (=empatiaa). On helpompi puhua etenkin vaikeista asioista ihmiselle, joka tuntuu ymmärtävän ja varsinkin, jos tämä on kokenut samanlaisia asioita (avioero, alkoholismi, konkurssi).

Tästä syystä, jos on saanut ”sitruunan”, kannattaa puristaa siitä virkistävä juoma. Jokainen meistä kokee haasteita elämässään. Se, mikä on tapahtunut, on tapahtunut. Menneisyys on koulu, ei vankila. Mutta mieti, miten voisit auttaa toisia samanlaisissa asioissa, missä sinulla on ollut haasteita ja olet kasvanut? Sinulla on iso ”kilpailuetu”, jotta voit olla ”yläpuolella” olevan auttajan sijaan ”sparraava myötäeläjä”?

Olet varmaan kuullut alkoholin suurkuluttajalta (mahdolliselta alkoholistilta) tai masentuneelta:

”Ette te tiiä miltä musta tuntuu!”

Niinpä, ihminen ei kaipaa ”yläpuolella” olevaa neuvojaa vaan myötäeläjää, joka oikeasti tietää, miltä ko. tilanne tuntuu.

Kokemuksia ei opi kirjoista ja kansista vaan elämällä!

dreamstimefree_1560105

Epäonnistuminen kätkee aina opetuksen – mutta pitää oivaltaa, mikä se on?

Joskus onnistumme, toisinaan puolestaan saamme oppia – virheistämme! Virheet ja epäonnistuminen ovat meille mahdollisuuksia luoda nahkaamme uudelleen ja ennenkaikkea ottaa opiksemme. Silloin, kun asiat sujuvat kuin rasvattu, alamme säästää energiaamme ja tuudittautua ’menestykseen’.

Kun jalkapallojoukkue johtaa ottelua 8-0, se ei laita enää parastaan, mikä johtuu osin edellä mainitusta, mutta myös siitä, että silloin, kun vastus on reilusti alle oman tason, omakin taso laskee. Eihän Mike Tyson olisi voinut laittaa parastaan ja kehittyä, jos hänen vastustajansa olisivat olleet jotain harrastelijakuntonyrkkeilijöitä.

Liike-elämässä kysynnän ja tarjonnan laki pätee aina. Jos jollain firmalla myynti käy kuin siimaa, yritys chillailee ja nautiskelee tilanteesta. Mutta jos toisella yrityksellä myynti ei käykään hyvin, se joutuu otsa kurtussa miettimään, miten tilanne saadaan korjattua. Näin ollen tämä yritys joutuu haastamaan itseään ja oivaltamaan uusia keinoja asiakkaiden hankintaan (oletetaan nyt tässä tilanteessa, että kyse heikkoon myyntiin ei olisi aktiivisuuden puute).

Epäonnistuminen ja virheet ovat kuin sitruunoita – ne maistuvat tilanteessa happamilta, mutta niistä voi puristaa virkistävän juoman, kun niihin piilotetun sanoman löytää ja parempi coktail on valmis. Jos siis tuntuu siltä, että hakkaisi päätä seinään jossain asiassa, olisi fiksuinta pysähtyä miettimään, tehdäänkö oikeita asioita (onko maailma ympärillä muuttunut) vai pitäisikö asiaa lähestyä uudella tavalla.

Aikoinaan Kodak hakkasi päätä seinään liian pitkään ja he menettivät markkinansa. Olisi pitänyt oivaltaa huonoista myynneistä ja asiakkaiden ostokäyttäytymisen muutoksesta markkinassa, että digimaailma oli tullut jäädäkseen.

Muutama vuosi sitten pelasimme futsalin 2-divisioonan Pohjois-Suomen mestaruudesta. Johdimme 1. osaottelua kotikentällämme 6 minuuttia ennen loppua 3-0 lukemin. Vastustaja tuli 3-3 tasoihin ja otin tämän pelaaja-valmentajan roolissa kontolleni. Mietin kuumeisesti, mikä meni pieleen, miksi vastustaja tuli vielä tasoihin. Lähdimme 2. osaotteluun vieraskentälle altavastaajana, mutta osin tekemäni taktisen muutoksen myötä löimme täydellisesti luun kurkkuun vastustajalle voittaen numeroin 2-11. Vastustaja oli täysin aseeton kanssamme! Ilman taktista muutosta todennäköisesti peli olisi ollut melko lujassa voittaa.

Onnistumisen sijaan oppimistilaisuuksia tarjotaan usein, epäonnistumiseen tai virheeseen kätkettynä mahdollisuutena.

MiksiPuhutKuuroilleKorville

Puskaradio alkaa herättää positiivisia tuntemuksia yrittäjien parissa

Liityin Puskaradio Oulun jäseneksi viime vuonna. Olin hiukan epäileväinen siitä, millaisia topiikkeja ryhmässä olisi. Olin kuullut, että yritykset saavat lujasti lokaa niskaan (helposti), jos jokin menee asiakkaan mielestä pieleen. Jotkut yrittäjät sanoivat jopa, että siellä lynkataan yrittäjä.

Facebookin addiktikäyttäjänä halusin kuitenkin mukaan. Halusin validoida kuulemani ihan itse ja katsoin, millaisia postauksia ryhmään tosiasiallisesti tulee. Ryhmässä näkyi olevan yrittäjän vinkkelistä paljon kyselyitä, mistä (yrityksestä) saa tiettyjä tuotteita tai palveluita? Monissa topiikeissa kehuttiin ja suositeltiin useampia yrityksiä. Vain satunnaisesti törmäsin näihin ”dissauksiin”, joissa niissäkin kritiikin luonne oli varsin asiallinen. Saattoi olla, että yrityksen tökerö ja piittaamaton asiakaspalvelu oli tosiasiallinen syy suuttumukseen. Ainoa, mistä olisin voinut kyseenalaistaa kirjoittajaa (asiakasta) olisi se, että oliko asiakas antanut palautteen myös suoraan yritykselle ensin, jotta yrityksellä olisi ollut mahdollista pahoitella, hyvittää tai miten ikinä sitten kukin palautteeseen reagoi.

Kertaalleen erään vuokraamani tuotteen/palvelun merkeissä joku nosti topiikin kysyen muiden kokemuksista. Jännitin hiukan, mitä tuleman pitää. Yksikään asiakas ei ollut ainakaan ”valittanut” palvelusta suoraan minulle. Yllätyin, kun yhtään kriittistä kommenttia ei tullut. Halusin osallistua kuitenkin keskusteluun kirjoittaen, että palvelussa tulee varmasti mokia silloin tällöin, mutta mikäli joku on näin kokenut, toivon saavani tästä tiedon niin voin sopia/hyvittää asian.

Myyntiä, markkinointia (mm. Facebookia), asiakaspalvelua, johtamista ja esimiestyötä valmentavana konsulttina olen kuullut lukuisia kertoja, kun yrittäjät pelkäävät tehdä edes Facebook-sivun, koska ”sinnehän on helppo antaa negatiivista palautetta”. No, sitäpä on turha pelätä, sillä Suomi24- ym. sivuilla dissaaminen onnistuu kyllä. Eikö ole parempi olla itse mukana pelikentällä ottamassa kopiksi myös ne palautteet, jotka eivät ole mairittelevia. Tällöin pääsee myös tuomaan omaa kantaa esiin ja palvelemaan pettynyttä asiakasta pahoittelemalla asiakkaan kokemusta ja jopa hyvittämällä asian.

boss screaming at small businessmanTieto liikkuu niin nopeasti tänä päivänä. Esim. Teri Niitin postaus Twitterissä paheksuen rintaa vauvalle syöttäneestä äidistä lentokoneessa sai nopeasti isot mittasuhteet, kun some-raivo puhkesi.

Monet verkkokaupat / yritykset ovat joutuneet reagoimaan todella nopeasti puhjenneisiin some-raivoihin. Joskus käy niin, että ensin yritykset puolustautuvat (-> raivo vain kasvaa) ja sitten nöyrtyvät, toisinaan yrityksen nöyrtyvät (oikealla tavalla) nopeasti niin, etteivät laineet käy turhan suuriksi.

PositiivisenPalautteenVallankumousTutustuin Puskaradio Oulun perustajaan Tiina Mansikkaan toisen Facebook-ryhmän yhdistämänä ja pian haastoin tämän mukaan perustamaan Positiivisen palautteen vallankumous –ryhmän, joka ottikin nopeasti tuulta purjeisiin. Alle kahden kuukauden aikana ryhmässä oli yli 10.000 jäsentä. Hiukan myöhemmin sain haasteen liittyä Puskaradio Oulun ylläpitäjätiimiin. Tartuin haasteeseen!

Halusin tuoda yrittäjän tulokulmaa ryhmään ja ryhmän ylläpitoon. Keräsin Puskaradio Oulu –ryhmään liittyen palautetta kymmeneltä 22 – 52 vuotiaalta yrittäjältä eri toimialoilla. Yrittäjät näkivät puskaradiossa sekä hyvää että ei niin hyvää. Minusta palaute oli hyvin validia ja mukaili omiakin käsityksiäni ryhmän kulttuurista. Päätimme ylläpitotiimin kanssa ottaa yrittäjiä lähemmäksi jäseniä siten, että yrittäjät/yritykset saavat antaa jäseniä varten palkintoja ylläpidon toimesta annettavaksi. Vinkkasin asiasta muutamille yrittäjille ja he olivat heti ideasssa messissä. Ylläpitotiimi päätti, että noin kerran kuukaudessa (tai jäsenmäärän kasvettua tasatuhansiin palkintoja voidaan jakaa).

ValokuvausIiYrityskuvaus

Kun postasin Puskaradioon kysyen toiveita, millaiset lahjakortit kiinnostavat palkinnoksi 4 eri vaihtoehdosta (saa kommentoida myös muita) niin kommentteja tuli vuorokaudessa yli 1500. Samalla useat yrittäjät laittoivat privaviestinä, että haluavat antaa palkintoja ryhmälle.

Minusta tämä osoittaa sitä, että kun lähdetään luomaan siltoja, jotka palvelevat kaikkia osapuolia niin äkkiä yhä useampi onkin laittamassa klapia samaan nuotioon.

P.S. Pk-seudulla asuva tuttavani kysyi, löytyisikö verkostoistani auktorisoitu kielenkääntäjä? Laitoin Puskaradio Ouluun kyselyn ja sain pari vinkkiä. Ohjasin ne eteenpäin ja tuttavani tarttui toisen tarjoukseen, vaikka hänellä oli tarjouksia myös pk-seudulta. Näin saatiin myös veroeuroja kiertämään Ouluun ja tyytyväinen asiakas.

Katsotaan, mitä saadaan yhdessä aikaan!

Together Everybody Achieves More!

JuhaKansi

Pukeutumisen merkitys vakuuttavuuteen

Vakuutusasiamies oli menossa ison yritysjohtajan luokse tekemään kauppaa. Asiamies meni puku päällä kravatti kaulassa asiakkaan luokse olettaen, että yritysjohtaja on myös varsin virallisesti pukeutunut. Asiamiehen päästyä ovesta sisään tämä huomasi, että johtaja olikin farkuissa ja t-paidassa. Näin ollen asiamies kysyi, että sopiiko, jos hän keventää hiukan asuaan ja laittaa puvun takin naulaan ja löysää kravatin?

PunValk

Valkoinen pikeepaita ja punaiset farkut

TILANNETAJU JA TILANTEEN MUKAINEN PUKEUTUMINEN

Miksi asiamies toimi näin? Hän halusi olla lähempänä samaa statusta. Puhutaan ylipukeutumista ja alipukeutumista.

Jos ylipukeudut (liikaa), asiakkaan voi olla vaikea samastua sinuun. Pieni ylipukeutuminen sallitaan. Jos alipukeudut, et ehkä ole uskottava työkontekstissasi.

Pankeissa näet oikeastaan vain puku päällä ja usein kravatti kaulassa olevia miehiä. Ala on konservatiivinen ja tuolla asulla haetaan auktoriteettiasemaa. Kuvittelepa pankinjohtaja (joka ei ole kalakaverisi) nuhjaantunut t-paita päällä ja kuluneet farkut sekä lenkkarit jalassa lainaneuvotteluissa. Korni ajatus.

VessaSelfie

Valkoinen pikeepaita, mustat farkut ja puvuntakki

FIKSU LOOK MYY JA MIELLYTTÄÄ

Itse pukeuden jokseenkin vaihtelevasti mm. liiketoimintayhteyksissä. Joskus käytän pukua, usein farkut – pikkutakki – t-paita/kauluspaita/pikeepaita. Varsinkin t-paita päällä look saattaa olla varsin “härö” ja usein tarkoituksellakin. Ostin vastikään parit uudet farkut (mustat ja punaiset) sekä pari uutta pikeepaitaa (valkoinen ja punainen). Sinällään aivan tavallisia vaateostoksia nämä ovat monelle, mutta se, mikä oli hauskaa, eräs keski-ikää lähestyvä nainen valmennuksellani piti todella paljon mustat farkut + punainen pikeepaita –yhdistelmästä mustan pikkutakin kanssa ja kehui kokonaisuutta (etenkin punaista kauluspaitaa) kesken päivän ja vielä päivän päätteeksi. Punaisista farkuista tuli niin’ikään kehuja muutamalta naiselta, mutta itse asiassa myös eräs miespuolinen henkilö, hyvä kaverini, sanoi katsoneensa, että nyt on farkut kohdillaan. Eli kyllä ihmiset kiinnittävät huomiota vaatteisiin.

MustaPUn

Musta pikeepaita ja punaiset farkut

VAATETUS KERTOO JOTAIN PERSOONASTASI – MITÄ HALUAT VIESTITTÄÄ?

Lisäksi on hyvä huomioida, millainen vaatetus istuu sinulle ylipäätään päälle, mutta toisaalta myös persoonaasi. Kun asu on sinulle istuva, se tukee kaikkea viestintää eikä tule ristiriitaista “habitusta”.

Käytiin perheen kanssa hiihtolomalla Teneriffalla. Päätin katsoa hiukan uutta kampetta kaappiin naisväen vinkkejä kuunnellen. Mustat ja punaiset farkut tarttuivat matkaan ja fiksujen t-paitojen lisäksi mm. pikeepaidat valkoisena ja punaisena. Reissusta palattuani ja ko. vaatteita käytettyäni sain sekä naisilta että jopa miehiltä kehuja, että asut ovat fiksuja ja sopivat minulle. Eräs nainen kehuskeli valintoja valmennuksellani kahteen otteeseen. Joku voi miettiä, että mitä itsensä promoa tämä nyt on? No, niinkin voi ajatella, mutta vaihtaisin tulokulman siihen, että kannattaa kysyä fiksummilta vinkkiä. Tykästyin pikeepaitoihin pitkästä aikaa. Erästä mustaa pikeepaitaa lukuunottamatta niitä ei kaapissa ollutkaan enempää. Yleensä päällä on ollut t-paita tai kauluspaita farkkujen kera. Tietoisesti en halua olla kovat kaulassa liikenteessä, vaikka bisnesympyröissä päivät menevätkin.

Mitä vinkkejä pukeutumiseen voisi antaa? Pukeudu tilannetajuisesti. Ei liene yhtä ainoaa oikeaa tapaa pukeutua? Rannalle, kouluun/töihin ja häihin tai hautajaisiin pukeudutaan lähtökohtaisesti eri tavalla.

Pukeutumisella antaa vaikutelman itsestään. Pukeutuminen viestii myös arvomaailmasta.

dreamstimefree_227827

Kännissä omistat kellon, joka maksaa enemmän kuin omakotitalo?

Humalatila vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen – toisilla enemmän toisilla vähemmän. Minusta on fiksua pohtia, mistä erilainen käyttäytyminen johtuu varsinkin, jos käyttäytyminen poikkeaa normaalista käytöksestä.

 

Kuulin taannoin, kun eräs henkilö esitteli rantalomalla erittäin vauhdikkaissa tunnetiloissa rantarolexiaan hotellin iltaohjelman dj:lle:

 

Kello“Tämä kello maksaa enemmän kuin sun koti!”

 

Olisikohan selvinpäin lähtenyt samat sanat? Mutta mistä tämä kontrasti johtuu? Itse en laittaisi sitä vain sen piikkiin, että kännissä sitä nyt vain vähän ampuu yli, vaikka osasta tulee suuruudenhulluja ja mitä lie ‘Euroopan omistajia’. Moni hillitty tai jopa ujo ihminen saattaa käyttäytyä poikkeuksellisen äänekkäästi ja osallistuvasti illanviettoon humalatilassa. Osa haastaa riitaa, jotkut sanovat hempeitäkin asioita, mihin kantti ei selvinpäin riittäisi ja kyllähän listaa voisi jatkaa. Kukin tyylillään, mikäs siinä etenkin, ellei aiheuta toisille tai itselleen ikävyyksiä.

 

Voisiko olla niin, että se kärjistymä, vaikkapa tarve vouhottaa, johtuu siitä, että kyseisen asian jonkin uskomuksen takia kieltää itseltään normaalisti ja kännissähän sitä saa sitten revitellä – heilutella seteleitä ja huudella vieraisiin pöytiin yhtä sun toista?

 

Onko käyttäytymisesi selvästi provosoivampaa humalassa?

Tarvitsetkö känniä, että uskallat puhua syvällisemmin tai vaikeammista asioista?

Haastatko riitaa herkemmin humalassa?

Otatko isompaa roolia huppelissa?

Isotteletko tekojasi alkoholin vaikutuksen alaisena?

 

Kun emme paina villaisella näitä asioita, vaan nostamme ne tarkastelun alle itsetutkiskeluun niin kenties löydämme piilotettuja tarpeitamme. Miksipä emme haluaisi tai uskaltaisi elää täyttä elämää ja olla aitoja itsejämme kaikkine tarpeinemme?

Irrota kahleesi!

Shaking on concluding a successful deal couple

Erotu CV:lläsi, ole aito ja tuo persoona esiin

“Olen ahkera, reipas, kaikkien kanssa toimeentuleva ja positiivinen ihminen…”

 

10000 taalan vinkki – sinä et ole kiinnostava! Työnantajaa kiinnostaa oma lehmä ojassa, ei sinun lehmä. No, tämä on karrikointia, mutta auttaa ymmärtämään, kenelle CV:n tai työhakemuksen teet.

 

Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt!

 

Mitä hyödyä sinun palkkaamisesta olisi? Mitä arvoa tuot?

 

CV:ssä kannattaa tuoda esiin se, miksi työnantaja hyötyisi sinun palkkaamisesta. Jos olet reipas, mitä se oikeasti tarkoittaa pelkän sananhelinän lisäksi ja miten työnantaja hyötyy siitä? Avaa kiteytetysti se, mitä reippaus, toimeentuleminen tai positiivisuus oikeasti hyödyttää työnantajaa.

 

Entäpä mitä ahkeruus tarkoittaa.

 

“Olen saanut kiitosta aiemmissa kesätyöpaikoissa siitä, että keskityn tekemään firman töitä, enkä käytä Facebookia tms. työpäivien aikana laisinkaan. Luonteeni ei anna periksi jättää tehtäviä vaiheeseen, joten minun työpäivä päättyy, kun työt on tehty, ei silloin, kun kello lyö 16.00. Tästä syystä pidän molemminpuolisesta liukumavarasta ja joustavuudesta työajassa. “

 

Tämä lausunto saattaisi purra vaikkapa projektiluontoisia töitä tekevien yritysten rekrytoijille. Tärkeintä on siis miettiä, kenelle myyntipuhettaan väsää, eikä vain sitä ”minä olen, minä olen, minä olen, minulle olisi hyötyä…”.

 

Aitous ja persoona kannattaa tuoda esiin, koska viimeistään haastattelussa “hyvä tapaus paperilla” paljastuu.

 

Itse suosisin kuvien käyttöä, koska ne tuovat mielikuvia. Jos liikunta ja perhe ovat tärkeitä arvoja sinulle, mikset ilmaisisi asiaa parin sopivankokoisen kuvan ja pienen kerronnan kera. Vielä väkevämpää teet itsestäsi videon, jossa kerrot itsestäsi em. ohjeet huomioiden.

 

Lisäksi on hyvä muistaa, että aiemmissa työpaikoissa työtehtävät ovat keskeinen asia. Ne kannattaa mainita selvästi firmojen nimien lisäksi.

 

Videohan on aivan erinomainen väline tuoda aito oma itsensä esiin!

 

CV ei ole vain lista entisiä työpaikkoja ja kliseisiä korulauseita. Tee siitä myyntipuheesi!

11701152_947567528598473_32613799918178669_n

Miksi ulkopuolinen näkökulma on arvokas?

 

Tuli vaihdettua autoa taannoin. Itse asiassa myös turvaistuin oli varsin tuore tapaus. Edellisessä autossa ei ollut Isofix –kiinnistysmenetelmää lasten turvaistuimelle, joten yllätys yllätys, uudemmassa autossa moinen ei käynyt edes mielessä, kun turvaistuin tuli kiinnitettyä perinteisemmin konstein. Vaimon veli oli nähnyt sattumalta turvaistuimen kiinnitystilanteen vaimoni toimesta ja kysynyt, eikö teillä ole Isofix –kiinnistysmahdollisuus tuossa autossa. Vaimo vinkkasi asian minulle ja tarkistin asian ja niinhän se istuin saatiin jämäkästi kiinni.

Aivojemme tehtävä on säästää energiaa eli totumme ja mukaudumme rutiininomaisesti ympäristömme armoille. Äskeisen esimerkin kaltaisia tilanteita on arjen työssä jatkuvasti. Toimimme tietyllä totutulla tavalla, kun kukaan ei ole näkemässä mitä “puuhaamme” ja haastamassa meitä avaamaan silmiä uusille mahdollisuuksille. Voisiko tämän tehdä vielä helpommin, paremmin, tuottavammin?

Tästä syystä ulkopuolinen tarkkailija, olipa sitten liikkeenjohdon konsultti tai vaikka oma puoliso, saattaa ja todennäköisesti näkee, mitä voisi tehdä toisin, mitä on tarpeen muuttaa. Sitä vain sokaistuu omille rutiineilleen ja CRM:ssä ja vaikka missä lukuisat hyvät ominaisuudet jäävät hyödyntämättä. Usein vielä ihan eri alan ihminen osaa esittää vielä “tyhmempiä” kysymyksiä, koska ei ole aivopessyt itseään saippuakuplan sisällä olevilla uskomuksilla.

Esim. eräs valokuvaaja sai kollegoiltaan kriittistä palautetta tämän käytettyä ulkopuolista liikkeenjohdon konsulttia, joka ei ole valokuvausalan ammattilainen. Kuulemma sitä ei voi antaa neuvoja, jos substanssi ei ole hanskassa. Puolta vuotta myöhemmin “räkyttävä” kollega sanoi:

“Olen kateellinen sinulle ja ihmettelen, miten sinulla käy kauppa noin hyvin, vaikka on vuoden hiljaisin aika.”

Niin aivan, ehkäpä vinkkejä tarvittiin juuri kuplan ulkopuolelta, oikeanlaista toisinajattelua! =)

boss screaming at small businessman

Kritiikin antaminen ja saaminen ystävyyssuhteissa

JoharinIkkunaVauhtipyörä.fiJuhaAholaMyös ystävyyssuhteissa tulee tilanteita, että tuntuu tarpeelliselta antaa palautetta. Tietyt tilanteet voivat eskaloida tarpeen antaa palautetta ja tässä kiteytetysti muutamia muistutuksia, miten kritiikkiin/palautteeseen olisi hyvä suhtautua niin antajan kuin vastaanottajan roolista.

Palaute on kuitenkin luottamuksen rakentamisen kannalta tärkeä työkalu. Näin voidaan saada myös avoimuutta lisättyä, jolloin Joharin ikkunassa (yllä kuva) yhteinen kenttä, avoin alue, kasvaa.

Alla olevaa listaa voisi pohtia itsetutkiskelun merkeissä, mitkä ovat kompastuskiviäsi ja mitkä puolestaan vahvuusalueella.

Ajoitus on tärkeä huomioida, milloin palautetta lähtee antamaan, jotta maaperä ja tilanne on otollinen käsitellä asiaa.

Tärkeä muistaa: ”Palautteen pitää aina auttaa palautteen saajaa”

Kun annat kritiikkiä/palautetta 

  1. Älä vetoa toiseen ihmiseen
  2. Älä toista itseäsi
  3. Kritisoi vain sellaisista asioista, joille voi tehdä jotain
  4. Kritisoi yksi asia kerrallaan
  5. Älä varoita etukäteen tulevasta kritiikistä
  6. Älä pyydä anteeksi sitä, että kritisoit
  7. Vältä pilkkaamista
  8. Älä käytä sanoja aina ja ei koskaan
  9. Ellet kehu koskaan, et voi odottaa ymmärrystä kritiikistä

Kun saat kritiikkiä/palautetta 

  1. Näytä, että kuuntelet
  2. Katso silmiin
  3. Älä yritä löytää virheitä vastapuolesta
  4. Älä anna kuvaa, että lannistut kritiikistä
  5. Älä heittäydy pelleksi
  6. Älä vääristele kritiikkiä
  7. Pysy asiassa
  8. Näytä, että ymmärsit
Jääkiekkomaali

Takki auki peliin! Pistetään Jauhinkangasta kunnolla päihin!

Ala-asteen kuudennella luokalla päädyimme pelaajaan Oulaisissa koulujen välisen jääkiekko-ottelun keskusta vs. Jauhinkankaan koulu. Asetelma oli tietysti se, että me keskustan pojat ajateltiin, että yksi Jauhinkangas on pelkkä suupala meille. Hauskaa asetelmassa oli se, että käytännössä meidän valitusta joukkueesta kukaan ei pelannut sarjaa eli joukkueessa, kun taas Jauhinkankaan pojista useampi pelasi. Siitä huolimatta koimme olevamme ennakkosuosikkeja.

Muistan vielä ennen ottelua lämmitellessämme, kuinka luistelimme kaukaloa ympäriinsä ja vippailimme lumikokkareita leuhkana kaukalon reunojen yli. Mahtavaa oli tietty myös se, että koulujen tytöt olivat tulleet katsomaan ottelua, joten pääsisimme näyttämään, mistä kana (tai kukko) kusee.

Kiekko jäähän ja peli alkaa. Eihän me pärjätty alkuunkaan! Olimme täysin vastaantulijoita. Sitä, kuinka harhaisia olimme osaamisestamme vs. Jauhinkankaan pojat kuvasti hyvin se, mitä 0 – 4 tai 0 – 5 tilanteessa eräs joukkueemme pelaaja kävi sanomassa maalivahdillemme (nimi korjattu).

“Kuuleppa Matti! Jos koppi ei ala tarttua niin me aletaan miettiä maalivahdin vaihtoa.”

Maalivahtia ei vaihdettu, mutta 0 – 6 tuli pataan ja tuskin pääsimme maalipaikkoihin. Ei jäänyt sanansijaa. Lopputulos oli täysin oikeutettu, eikä hetkeäkään maalivahtimme vika. Emme vain ymmärtäneet, mikä on todellinen tasomme, kun vielä kentällä näimme ongelman puiden välissä. 0 – 6 tappio ei voi johtua pelkästään maalivahdista.

Tarinan opetuksen voi tulkita monella tavalla.

Eräs keskeinen opetus on se, että koskaan ei ole varaa lähteä takki auki peliin ja vähiten silloin, jos ei ole tasoeroja tiedossa. Meillä oli vain kuvitelma, harha, illuusio, siitä, miten hyviä olemme (luulimme olevamme). Tästä syystä tarvitaan mittarointia, täytyy olla vertailukohtia, että tietää tasonsa. Meidän luokka saattoi pärjätä naapuriluokille, mutta otanta on tällöin varsin suppea siitä, mikä taso on suhteessa muihin kouluihin.

Samoin kuin meille käy voi käydä paapotulle nuorelle, joka luulee, että hänellä on riittävät eväät työelämään, mutta karu arki lyö varten rättiä kasvoja ja pudotus on korkealta aivan kuin Idols- tai Talent –ohjelmaan menevä nuori, jolle on uskoteltu, että on lahjakas ja tuomarit nauravat päin naamaa pahimmillaan.

Valmentajan, vanhemman ja opettajan yksi tehtävä on tehdä selväksi yksilön todellinen taso. Hyssyttely ja “hyvä hyvä” –kommentointi ei ole paikallaan, kun kyseessä on vain sananhelinää.

Kuva10

Keskiluokassa on perseaukisia ja ylpeys saattaa olla yksi syy siihen

Joku on joskus sanonut, että eivät ne suuret tulot, vaan pienet menot. En allekirjoita tuota 100%, mutta tuossa on paljon viisautta.

Karkeasti ottaen rahankäyttöä voidaan jakaa kolmella eri tavalla ja nimeän nämä nyt A-, B- ja C-tyypeiksi.

A-tyypit saavat TULOJA ja kuluttavat kaiken, mitä tienaavat MENOIHIN.

B-tyypit saavat TULOJA, jolla hankkivat VELKAA ”velkavarallisuutta” kuten autoja, veneitä, kesämökkejä, jotka aiheuttavat lisää MENOJA.

C-tyypit saavat tuloja, mutta käyttävät siitä mahdollisimman paljon VAROJEN (varallisuus) kerryttämiseen vaikkapa sijoitusasuntojen tai muiden sijoitusten merkeissä. Nämä VARAT tuottavat lisää TULOJA ja he voivat hankkia lisää VAROJA ja positiivinen sykli. Tuottoja he voivat käyttää MENOIHIN.

B-tyypin ihmisissä on tänä päivänä paljon rahaongelmien kanssa painivia ihmisiä? He ovat hankkineet velkavarallisuutta, joka aiheuttaa ison paineen tienata ison palkkapussin, että kuukausittaisista MENOISTA selviää ylipäätään. Esim. Oulussa tällaiseen tilanteeseen on joutunut viime vuosi ex-nokialaisia, kun hyväpalkkainen työ meneekin nenän edestä.

Kyse on lykätystä tarpeentyydytyksestä ja ymmärryksestä, mikä TUO rahaa ja mikä VIE rahaa.

Kuinkahan moni tälläkin hetkellä yrittää pitää liian korskeaa lifestyleä yllä kassavirran ja tulevaisuuden kustannuksella? Numerot eivät valehtele. Jos laskupinoa kertyy ja kenties joutuu siirtämään eräpäiviä tai laskut jäävät maksamatta ajallaan, silloin jokin on pielessä. Ennenkuin kaivaa liian syvän montun ja ulosottomies vie auton tai asunnon avaimet, kannattaa miettiä, miten veneen pohjasta reiän saa paikattua, ettei vene uppoa enää.

Normaalisti äiti ja isä opettavat, että oma asunto on varallisuutta. No, tavallaan se on sitäkin, mutta se on myös velkaa, sillä se aiheuttaa jatkuvasti kuluja. Jotkut fiksut asuntosijoittajat saattavat jopa itse asua vuokralla. Tämä oli itselleni yllättävä uutinen taannoin. Siihenkin on syynsä, miksi he valitsevat niin. Ei se yksioikoisesti ole niin, että oma asunto on välttämättömyys.

Kalliit omakotitalot, hienot autot, ulkona syömiset ym. Kannattaa validoida, mitä tarvitsee ja mitä ei, kun rahan kanssa joutuu tiukille. Valitettavan usein oma ego (ylpeys) on pahin jarru tekemään tarvittavia ratkaisuja.

Pelkästään hyvä palkka ei todellakaan ole tae sille, että taloudellinen tilanne olisi hyvä.

Ylpeys käy lankeamuksen edellä! 

After Work 1

Ole sittenkin itsekkäämpi?!


– kuluta vähemmän kuin tienaat, säästä puskuria ja sijoita myös
– syö vähemmän kuin kulutat
– käy salilla, treenaa, venyttelet
– ota aikaa itselle, rentoudu, palaudu
– nuku enemmän
… Jne

Näistä aiheista luemme blogikirjoituksia, kirjoja ym. Keskustelemme ystävien, läheisten, tuttavien kanssa.

Ja onnistumme helposti löytämään ympärillämme ihmisiä, kenen pitäis hiffata jotain, lukea jokin artikkeli/kirja ja ottaa koppia. Olemme suorastaan mestareita tietämään, mitä heikkouksia toisilla ja ja mikä lääke parantaisi taudin ja mikä parasta, ihan omista uskomuksistamme ja arvomaailmastamme käsin.

Välillä oikein rohkenemme vihjata tai sanoa suoraan jollekulle, että tässä olisi oivaa koppia otettavaksi. Ja todennäköisesti homma menee ihan vihkoon, kuin ajaisi käärmettä pyssyyn.

Vallan moni voisi kirjoittaa jopa kirjan puolisolle, mitä tämän tulisi oppia ja tarvittaessa jopa tieteellisesti todistettua faktaa olisi laittaa pöytään.

Mitäpä jos sittenkin olisimme itsekkäämpiä ja 8 kertaa 10 kerrasta etsimme artikkeleista itsemme, emmekä ”syntypukkia” ympäristöstämme. Kenties tämä lisäksi omaa hyvinvointia huomattavasti enemmän kuin se, että muka-itseä-vajaampi ihminen on arvioinnin tai jopa selän takana tapahtuvan panettelun kohteena.

Tämä artikkeli ei siis voi olla tarkoitettu kuin itselleni, vai mitä?

Ole sittenkin itsekkäämpi – oikealla tavalla! 

JosEtOsaaKäyttääVälineitäOikein

Älä hoe omaa totuttasi kuin levysoitin – kuuntele kuuroutuaksesi

 

Meillä kullakin on omat ongelmamme. Käymme itsemme kanssa Jaakobin painia milloin minkäkin ihmissuhteisiin liittyvän haasteen kanssa – puoliso, vanhemmat, sisarukset, ystävät… Se, joka kokee ongelman, yrittää löytää mielenrauhan selittämällä tilanteita luottamilleen ihmisille. Usein kuitenkin haasteena on se, että vaikka puhuminen, avautuminen, helpottaa niin samalla ongelman omaavalla ihmisellä jää levy päälle. Silmät ja korvat kutistuvat ja suu kasvaa moninkertaiseksi.

Unohtuu kuuntelu ja dialogin synnyttäminen. Pahaa oloa ja mieltä puretaan vain puhumalla jollekulle. Samalla unohtuu avoimuus peilata ajatuksiaan, heittää ajatuksiaan syrjään (kyseenalaistaa oma totuus) ja yrittää kuulla erilaisia näkemyksiä asiaan.

Ohjeet ämpäristä poispääsyyn tulevat ämpärin ulkopuolelta.

Kun ongelmat kasvavat, ihminen tuntuu sitä enemmän käpertyvän ongelmiensa keskelle ja vahvistavan omilla puheillaan nykyistä totuuttaan. Eheyttä ja avoimuutta ei riitä kuulla uutta ”totuutta”. Uudet ideathan loukkaavat ihmisen nykyistä maailmankuvaa.

Kuulin taannoin mielenkiintoisen neuvon kuuntelemiseen. On tavallista neuvoa, että pitäisi kuunnella tarkkaavaisesti ja empaattisesti ja ylipäätään kuunnella enemmän kuin puhuu. Neuvo kuului näin:

Kuuntele kuuroutuaksesi!

Pohdin sanoman sisältöä useaan otteeseen, mitä tuo tarkoittaa. Tulkitsen sanoman niin, että kun valtaosan ajasta toitotamme kuin äänilevysoitin samaa virttä, meidän pitäisi aidosti laskea suojausta ja haastaa nykyinen totuutemme – kuulla myös se, mikä saattaa tehdä kipeää.

Jos voisin siis antaa hyvän ohjeen ”syvissä vesissä majailevalle”, sanoisin, että kuuntele kuuroautuaksesi. Niillä ajatuksilla, millä nykyiseen tilanteeseen on jouduttu, ei nousta suosta. Tarvitaan ajatusten päivittämistä. Sitä enemmän kuin tekisi mieli omia tuntemuksiaan ja viisauksiaan, pitäisi olla myös avoimuutta kuunnella ja kuulla, mitä ei-ämpärissä-oleva sanoo.

Saatat aidosti luulla, että olet lukinnut pyöräsi oikeaoppisesti (kuten kuvassa).

Älä soita ainakaan samaa levyä enempää. Mitä jos kuuntelisit, mitä kaverin levyllä kuuluu?

imgres

Perseennuolija (joojoo-mies/nainen) pettää sinut!

Kuka pettää luottamuksesi? Se ihminen, joka aina pyrkii miellyttämään kaikkia läsnäolevia ja haukkuu ei-läsnäolevia, pettää luottamuksesi ennemmin tai myöhemmin. Hän on perseennuolija! Eivätkö kellot soi, jos perseennuolija on sinun kanssa kaikesta samaa mieltä, myötäilee ja sitten toisessa virkkeessä hän haukkuu muita. Eikö hän toimi juuri samoin muiden seurassa ja jos et ole läsnä, oletkin haukkumisen kohde.

On tärkeää löytää asioita, joista voi olla reilusti, rehdisti ja suoraan eri mieltä ystävien, kavereiden yhtiökumppaneiden, työtovereiden jne. kesken. Se on paljon parempi pohja luottamuksen rakentamiselle, että löytyy myös asioita, joista uskaltaa olla eri mieltä.

imgresJokainen tekee virheitä ja on inhimillistä, että ihmissuhteissa ei aina osaa olla lojaali, varsinkaan kahden tulen välissä. Olennaista luottamusken kannalta on se, miten reagoi palautteeseen, jota saa. Jos ei pidä kiinni aikataulusta tms. ja saa siitä palautteen, onko nöyrä ja avoin ottamaan kritiikin vastaan ja kenties myös korjaamaan käyttäytymistään.

Perseennuolija saattaa tässä tilanteessa olla nk. “kusi sukassa” ja koettaa välttää palautteen käsittelyn. Tämä purkaa luottamusta. Kun haluaa miellyttää jokaista, pyllistää toiseen suuntaan samaan aikaan – ehkä jopa tiedostamattaan. Jossain vaiheessa illuusion kupla puhkeaa, reaaliteetit ovat käsissä eikä jäljellä ole yhtään tosiystävää tällaisella perseennuolijalla. Kenties jäljellä on vain jokunen samanlainen perseennuolija.

Ota varmistin pois päältä, kun kohtaat perseennuolijoita! Puukkoa on luvassa selkään pian, jos lähdet leikkiin mukaan! Koeta siirtyä takavasemmalle ennenkuin saippuaooppera on valmis.

dreamstimefree_1560105

”Laita ne sinne johonki niin mää katon ne sitte joskus.”

Päätöksen siirtäminen kasvattaa todo-listaa kaiken aikaa. Usein ihmiset lykkäävät pinnalla olevan asian tuonnemmaksi (siirtävät paperin ns. vain pinon alimmaksi). Valtaosa asioista on kuitenkin päätettävissä ja jopa toteutettavissa heti ja näin paperin saisi pois pinosta kokonaan. 

Hyvä esimerkki omakohtaisen tarinan kautta on seuraava. Olin 2003-2004 kesät kaupassa töissä. Kertaalleen saimme uutta virvoitusjuomaa ison määrän. Kysyin juomaosaston vastaavalta, mihin hyllypaikkaannämä laitetaan.

”Laita ne sinne johonki niin mää katon ne sitte joskus.”

Hetkinen! 30-60 sekuntia edellyttävä päätös siirretään tuonnemmaksi ja todennäköisesti asiaan ei palata, ellei se tule muutoin vastaan. Eikö olisi fiksumpaa tehdä päätös samalla, kun keissi on auki ja kysyjä (hyllyntäyttäjä) sekä osaston vastaava ovat saman asian äärellä juomaosastolla?

Kun tällaisia asioita vain klousaa kiinni heti, ei todo-listaa, nk. kiirettä/hässäkkää pääse syntymään. Tehtävät ovat kuin lasten tietokonepelissä nousevia helium-ilmapalloja, joita pitää puhkaista sitä mukaa, kun niitä nousee. Tehtävä käy mahdottomaksi (game over), kun kohdalla olevia palloja ei puhkaise.

Legendaarinen viimevuosisadan johtajaksi valittu Jack Welch, sanoi toimeenpanemisen (päätösten tekemisen) olevan lahjakkuutta kuten nuottikorva kaikessa harvinaisuudessaan. 

Mieti nyt, millaisiin helium-ilmapalloihin sinä törmäät päivisin ja mitkä voisit siirtämisen sijaan puhkaista. Näin aikaa jää isommillekin päätöksille!

AjatteluOnRaskastaTyötä

50senttiä

Ensimmäinen askel parempaa taloudellista tilannetta kohti!

 

Eletään taloudellisesti edelleen tiukkoja aikoja. Tuntuu siltä, että luotolla myyminen kasvaa kasvamistaan. Verkkokaupat tarjoavat naurettavan pieniinkin ostoihin osamaksua tuntuvalla korolla, jotta saa asiakkaan helposti tuhlaamaan ja elämään yli varojensa ja toisaalta maksamaan “ylihintaa” korkojen muodossa, koska verkkokauppa tekee näin katetta enemmän.

 

VARAT / VELAT

 

Onko velka hyvä asia vai ei? Omaan asuntoon investoiminen katsotaan usein hyväksi sijoitukseksi. Toisaalta asunto on varallisuutta, toisaalta velkaa. Ja kun puhutaan omasta asunnosta niin sehän aiheutta jatkuvia kuluja niin siinä mielessä varat vs. velat –taulukossa puhutaan velasta. Asunto käy kuitenkin vakuutena vaikkapa sijoitusasunno ostamiseen, joten siinä määrin voidaan laittaa varat –puolelle. Sijoitusasunto on puolestaan varat –puolella, sillä silloin asuntosijoittaja maksattaa velan pois vuokralaisilla. Usein asuntosijoittaja laittaa hiukan omaa rahaa väliin, että yhtälö toimii, mutta pitkässä juoksussa tämä on lähtökohtaisesti erittäin järkevää, kun kohde on valittu fiksusta. No, näistä voisi käydä juupas-eipäs-väittelyä, mutta kulutustuotteissa velka on pahasta. Maksukyky hämärtyy.

 

Kuluttaja ostaa sitä, mitä haluaa, eikä sitä mitä oikeasti tarvitsee.

 

Luotolla myyminen saa tekemään tunnepäätöksiä, kun maksuerä on “vain 49,90€/kk” ja mainitsematta jää, että 3 vuoden ajan. =)

 

“PIENI” KUUKAUSIMAKSU HÄMÄRTÄÄ AJATTELUN

 

Kun näitä “vain 19,90€/kk” tai “vain 49,90€/kk” eriä kertyy ja tulotaso horjuu työttömyyden tms. johdosta, **ska alkaa hakata kuluttajan kalsareita? Tiesittekö, että vallan moni velkakierteeseen joutunut tänä päivänä on keskiluokkaisia eli sellaisilla ansioilla, että rahaa pitäisi jäädä normaalin elämisen ohessa syrjään kyllä. Mutta jos hedostininen adaptaatio on pinnassa ja kaikki rahat kulutetaan tappiin, heikko aika voi koittaa.

 

IMG_0066Ensimmäinen askel parempaa taloudellista tilannetta kohti on leikata luottokortti halki (vähintään mentaalisesti) eli lopettaa velkavarallisuuden kerryttäminen. Se, minkä taakseen jättää, edestään löytää. Jos television hinta on 999 euroa niin maksettava se on, vaikka eräs olisivatkin pieniä. Älä höylää luottokorttia tappiin ja huolehdi, että maksat kuukausittain laskun ilman korkoja.

 

Luottokorttimainen ajattelu saa helposti taloudellisen syöksykierteen aikaiseksi.

Älä kuluta velaksi sellaiseen, mitä haluat, mutta et oikeasti tarvitse = Älä astu miinaan!

Jos olet jo astunut ja kaivamalla vain pimenee, lopeta ensitilassa kaivaminen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mikä on työkuntosi? Tämäkin kysymys herätti minut pohtimaan…

OLYMPUS DIGITAL CAMERAUskallatko olla itsekriittinen ja arvioida, mikä on sinun työkuntosi?

A) Fyysinen kunto?

Oletko fyysisesti iskussa tekemään töitä?

Jaksatko keskittyä työhösi?

Onko sinulla riittävästi energiaa siihen, mitä yrität tehdä?

Väsyttääkö kesken työpäivän?

B) Henkinen työkuntosi?

Innostutko työstäsi?

Tuntuuko siltä, että on mahtava lähteä tekemään töitä ja kääriä hihat oikein kunnolla?

Onko sinulla ajatus mukana siinä, mitä teet?

C) Moraalinen työkunto?

Oletko sitoutunut sen eteen, mitä pitäisi olla tekemässä?

Oletko aidosti täysillä mukana antamassa parhaan panoksesi sen jutun eteen, missä olet mukana?

Koetko laittavasi itsesi likoon yhteisen edun nimiin?

Mikä on intohimosi taso?

Pohdin näitä kysymyksiä, kun olin toiminut yli 6 vuotta samassa yrityksessä tj:n tehtävissä osaomistajana ja saanut kuivaverianalyysissä tuloksen, että lisämunuaisen stressitila on hälyttävällä tasolla edelleen, vaikka sain sydänkohtauksen 10 kuukautta aiemmin. Tulin siihen tulokseen, että en ole kyseisessä kontekstissa riittävän hyvässä työkunnossa – en ainakaan pitkään. Näin ei vain kertakaikkiaan voi jatkua.

Artikkelissa Sarjayrittäjälle apua stressiin selviää tarkempia yksityiskohtia, mikä oli viimeinen heräte.

Kun huomaa tilanteiden muuttuneen, pitää myös tehdä uusia valintoja. Ja jos tunnistaa ongelmakohtia, niille on syytä tehdä heti jotain.

Oletko hyvässä työkunnossa niin fyysisesti, henkisesti kuin moraalisesti?

After Work 1

Suostu osaasi, nosta tasoasi – ylimielisenä et opi yhtään mitään!

Nyrkkiin puristettua kättä ei pysty kättelemään!

Mieli on kuin laskuvarjo – toimii vain avattuna!

Olkoon kyse mentoroinnista, sparrauksesta, neuvomisesta tai opettamisesta, on ymmärrettävä roolit ja tarvitaan suostumukset. Käytettäköön termeinä opettajaa ja oppija.

After Work 1Opettaja saapuu, kun oppija on valmis.

Opettamiseen tarvitaan otolllinen maaperä, oppijan avoimuus ja halu oppia. Käärmeen pyssyyn ajaminen ei onnistu. Olipa kyse mistä tahansa opettaja – oppija –suhteesta, oppijan on suostuttava osaansa, jotta voi nostaa tasoaan. Työpaikalla perehdyttäminen ei onnistu, ellei oppija oli motivoitunut oppimaan, terapia on turhaa, jos oppijan roolissa ei ole avoimuutta oppimiselle ja oivalluksille.

Jos oppija ajattelee: “Tuolla ihmiselle ei ole minulle mitään annettavaa”, niin itse asiassa kyseiselle ihmisellä olisi annettavaa, mutta ei niin kauaa kuin oppijan asenne on toista ihmistä kohtaan tuollainen. Oppija estää asenteellaan itseltään mahdollisuuden oppia.

Opettajan roolissa puolestaan aito halu auttaa oppijaa on avain onnistumiseen. Jos opettaja onnistuu viestimään sanallisesti ja sanattomasti, että uskoo oppijan kykyyn ja haluun oppia, maaperä onnistumisille saa siivet alleen.

Hyvä oppija osoittaa halun oppia mm. kyselemällä. Hän prosessoi ja jäsentelee oppimaansa ja koettaa kyselemällä loksautella palapelin palasia paikoilleen. Oppija kyseenalaistaa asioita, ei kohdistamalla kritiikkiä viestintuojaan, vaan koska haluaa ymmärtää paremmin ja onnistua kokoamaan eheä, looginen, palapeli tietoa jäsentelemällä.

Oppiminen alkaa, kun opettaja poistuu.

Opettajan läsnäollessa oppija saa työkaluja, rakentaa uutta näkemystään ja jäsentelee ajatuksiaan. Varsinainen oppiminen alkaa, kun opettaja poistuu eli oppija pääsee kokeilemaan siipiään ihan itse. Kun oppijalla ei ole backup käden ulottuvilla, hän joutuu ponnistelemaan oppimisen eteen enemmän. Myös vastuunottaminen työ- tai muussa yhteisössä edellyttää lähes poikkeuksetta tilannetta, jossa opettaja poistuu. Oman esimiehen ulkomaan matka tai sairausloma antaa oivan (piilotetun) mahdollisuuden nostaa tasoaan ja kasvaa isompiin saappaisiin vastuunottajana.

Jos haluat nostaa tasoasi, asennoidu halukkaaksi oppimaan, etsi opettajasi ja suostu osaasi. Ylimielisenä ja itseriittoisena kukaan ei kehity.

Opettaja saapuu, kun oppilas on valmis. Oppiminen alkaa, kun opettaja poistuu!

business-people-changing-cards-11579545

Nokita opettajasi, mestarisi, mutta älä sorru tähän virheeseen…

business-people-changing-cards-11579545Meillä on ilo kohdata elämämme varrella kuhunkin hetkeen tiennäyttäjiä, joita voi kutsua mm. opettajiksi, mestareiksi, mentoreiksi tai sparraajaksi. Mestarilla on enemmän kokemusta ja näkemystä, häneltä saa arvokkaita neuvoja päästäkseen eteenpäin kehittymään omissa jutuissaan. Lähtökohtaisesti on ensiarvoisen tärkeää, että toinen haluaa saada neuvoja, ohjeita ja työkaluja ajattelulleen.

Hyvä mestari toimii pallotteluseinänä, ei anna välttämättä suoria neuvoja, vaan esittää hyviä kysymyksiä, joiden avulla se, joka haluaa kehittyä, löytää vastauksia itse itsestään.

Väkisin ei voi auttaa ketään ihmistä. Oma halu on oltava. Kun antaa toiselle luvan opastaa, ei ole tarkoitus ottaa jokaista neuvoa kirjaimellisesti, eikä edes toteuttaa, mutta se mitä mestarilla on oikeus odottaa, on kunnioitus.

Kunnioitus mihin? Siihen, että mestari käyttää aikaa ja on sitoutunut aina tarpeen mukaisesti kuuntelemaan, pohtimaan, keskustelemaan, haastamaan ja auttamaan eteenpäin. Koska kyse ei ole mestarin kehittymisestä, vaan sen, joka on tavalla tai toisella neuvoja halunnut, mestarin oman toiminnan sparraamiseen ei mennä, ellei niin toisin sovita.

Joskus käy niin, että mestari on matkalla mukana tietyn aikaa ja jää pois kuviosta luonnollisen jouhevasti, eikä asiasta nouse erityistä topiikkia. Mestarille oli aikansa ja paikkansa sillä hetkellä ja sparratava jatkaa matkaa ja löytää kenties uusia mestareita.

Mikäli mestarina toimii hyvä ystävä tai pitempiaikainen kaveri, mahdollisuudet sekä riskit kasvavat puhumattakaan siitä, jos isoveli toimii mestarina pikkuveljelleen. Miksi? Mahdollisuudet ovat huikeat, parhaimmillaan, sillä suhteessa on luottamusta mukana valtava määrä, joten toimiminen on siinä mielessä helppoa. Ei tarvitse aina rakentaa uudelleen luottamusta jonkun kanssa, vaan voi jatkaa matkaa luonnostaan eteenpäin.

Riski on kuitenkin samalla olemassa. Erityisesti silloin, kun suhde on läheinen, sillä, joka haluaa kehittyä, on kova halu myös jossain vaiheessa päästä nokittamaan mestarinsa eli kehittyä paremmaksi. Tällöin ylpeys saattaa käydä lankeamuksen edellä. Jos mestaria kohtaan käy ylimieliseksi tai lakkaa kunnioittamasta häntä, mestari kokee todennäköisesti valtavaa epäkiitollisuutta tekemästään työstä. Vaikkei ihmissuhde katkeaisi, se voi jättää ison haavan luottamuspulana ihmissuhteeseen.

Kysyin vastikään eräältä psykoterapeutilta, työyhteisövalmentajalta, miten hän pitää omasta päästään huolen eli ts. kuka sparraa häntä? Hän sanoi, että heillä on hyvän ystävän, kollegan, kanssa sellainen suhde, että he voivat toimia toistensa terapeutteina. He saattavat puhua puhelimessa kuulumisen ristiin rastiin ensin ja sitten toinen sparraa toista ja sitten vaihdetaan vuoroja. Ja näin molemmat saavat selkeytettyä ajatuksiaan. Keskeistä on kuitenkin se, että kun toinen sparraa, toisen on suostuttava osaansa, rooliinsa.

Kannattaa varoa sparrausta saavana, ettei syyllisty ylimielisyyteen tai epäkunnioittavaan käytökseen. Sen, ettei jossain kohtaa enää/hetkellisesti/toistaiseksi neuvoja tarvitse, voi kertoa kunnioittavasti ja rakentavasti tai se saattaa tapahtua ihan luonnollisesti ilman erillistä topiikkia, mutta kannattaa välttää sitä, että keksii tikusta asiaa, jolla loukkaa mestaria ja “pääsee” negatiivisen kohtaamisen jälkeen irtautumaan omille poluilleen. Sillä on kauaskantoisia vaikutuksia.

Älä loukkaa ketään tietentahtoen – varsinkaan sitä ihmistä, joka on auttanut tai auttaa sinua!

dreamstimefree_239596-1

Tässä konkreettinen esimerkki yhteistyömahdollisuudesta suoran kilpailijan kanssa. Uskallatko kokeilla?

dreamstimefree_239596-1Olipa kerran kaksi taikuria maassa, jossa taikureita ei ole pilvin pimein. Eräs konsultti kysyi taikureilta, tilaavatko samat asiakkaat sinut kerrasta toiseen esim. kesäjuhlien jälkeen pikkujouluihin taikomaan? Molemmat taikurit sanoivat, että niin ei yleensä (lue: koskaan) käy. Asiakas ei tilaa samaa ”naamaa” heti uudelleen.

Konsultti kysyi? Olisikohan mahdollista, että samainen asiakas voisi ottaa kuitenkin eri taikurin, aivan erilaisen taikashow’n? ”Öö, mahdollisesti.”

Mitäpä, jos vaihdatte kontakteja ja soitatte toistenne nk. Vanhoja asiakkaita läpi? ”No, peeveli, toihan ois hyvä idea!”

Miksi? Koska todettiin, että sama taikuri ei uppoa heti uudelleen. Koska asiakas on jo taikuripalveluista ollut valmis maksamaan sen, mitä ammattitaikurit esityksistään yleensä pyytävät. Koska asiakas ylipäätään on ollut halukas järjestämään ohjelmaa kesäjuhliin ja pikkujouluihin (virkistyspäiville).

Lukija, mietitkö nyt, että ei tilaaja halua kuitenkaan taikashow’ta vaan stand up –show’n tai jotain erilaista? Sekin on mahdollista ja taikuri voi tehdä aitoa yhteistyötä myös muiden esiintyvien taiteilijoiden kanssa. Kenties taikurilla on perstuntuma, mikä uppoaisi seuraavan kerran?

Joka tapauksessa uskallan väittää, että kerrotulla tavalla on todennäköisempää tehdä kauppaa kuin kylmäsoitoilla randomisti firmoihin.

Miksipä ei olisi mahdollista, että taikuri kesäjuhlashow’ta myydessään myisi myös syyspäiville tai pikkujouluihin jonkun kontaktipiirissään ja yhteistyössä olevan taiteilijan samantien?

Loppu jääköön mielikuvituksen varaan. Ideaa saa jalostaa!

 

Yhteistyössä on voimaa!