dreamstimefree_174141

Miten välittämisen kulttuuri ja hyvä työilmapiiri välittyy vuorovaikutuksessa?

Lämpö työyhteisössä tarkoittaa hyvähenkistä työilmapiiriä sekä välittämisen kulttuuria. Ohessa lainaan fysiikan terminologiaa jälleen kuvastamaan erilaisia lämpöenergian siirtymistapoja työyhteisössä.

Lämmön johtuminen eli konduktio on lämmön siirtymistä aineen sisällä. Lämpö voi siirtyä johtumalla myös aineesta toiseen, mikäli aineet ovat kosketuksissa toisiinsa. “Laita kätesi kynttilän liekkiin – polttaa kovasti!”

Työyhteisössä lämmön johtumista voisi kuvastaa ihmisten välisenä vuorovaikutuksena edellyttäen face-to-face –läsnäoloa. Kun on aikaa ja halua olla läsnä sen hetken, kun on vuorovaikutuksessa toisen kanssa, lämpö siirtyy parhaiten. Ihminen haluaa kokea olevansa tärkeä ja arvostettu, mihin aito läsnäolo vuorovaikutuksessa vastaa hyvin. Mikäpä sen parempi lämmön johtumista kuvaava tapa kuin spontaani ja tilanteeseen sopiva halaus. Face-to-face esimies voi kuitenkin munata pahasti, jos näprää tietokonetta tai puhelintaan – tällöin kolikon synkka puoli pääsee esiin.

Lämmön säteilyllä tarkoitetaan fysiikassa hiukkasten tai energian siirtymistä säteilylähteestä ympäristöön tai kohteeseen. Lämpösäteily on kappaleen pinnalta lähtevää sähkö-magneettista säteilyä. Osuessaan toiseen kappaleeseen säteily absorboituu (imeytyy) kokonaan tai osittain ja lämmittää vuorostaan sitä. “Laita kätesi kynttilän lieken vierelle – lämpö säteilee.”

Työyhteisössä lämmön säteilyä kuvastaa yleinen ilmapiiri. Ihmiset huokuvat sitä, mitä sisällä on. Jos fiilis on hyvä ja työyhteisön kulttuurille tyypillistä on välittäminen niin lämpö säteilee toisiin. Kolikon ikävänä puolena on pessimistisyyden, kyynisyyden ja huonon työilmapiirin säteily (tarttuminen, imeytyminen) toisiin. Onneksi useimmiten työyhteisössä löytyy energisiä hyvän ilmapiirin tartuttajia, eikä vain saastuttajia. Usein sanotaan, että johtajan tai esimiehen tehtävä on innostaa toisia ja nimenomaan esimerkin avulla.

Lämmön kulkeutuminen eli konvektio on lämmön siirtymistä virtaavan aineen eli fluidin mukana. Konvektiosta on kysymys myös, kun lämmitettyyn rakennukseen tulee oven tai ikkunan raosta kylmää ilmaa eli vetoa. “Laita kätesi kynttilän liekin yläpuolelle – kämmentä polttaa.”

Työyhteisössä lämmön kulkeutumista voi kuvailla siten, että virtaavana aineena ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa toimii esimerkiksi jokin “väliaine”, kuten tekstiviesti, sähköposti tms. Esimerkiksi palautteen antaminen puhelimitse tai tekstiviestillä voi toimia, mutta on tehokkaampi ja parempi yleensä face-to-face, jos vain suinkin mahdollista. Normaalissa tiedottamisessa tekstiviesti ja maili toimivat, kun käytännössä läsnäolo ja kasvotusten kommunikointi ei ole aina mahdollista.

Johtajan ja esimiehen on syytä tiedostaa, miten lämpö kulkeutuu työyhteisössä. Kun työyhteisössä on hyvä henki ja ilmapiiri, työssä viihtyminen näkyy niin pitkäaikaisempina työsuhteina kuin myös asiakkaille vuorovakutuksen myötä.

dreamstimefree_125021

Politiikasta ja uskon asioista väittely ei johda mihinkään yleensä, koska…

Vakaumus on yleiskielessä varma tai vakaa käsitys jostain perusluonteisesta asiasta. Vakaumus voi viitata etenkin vaikeasti yleispäteväksi todistettavaan asiaan esim. uskonnollinen, eettinen tai poliittinen vakaumus.

Ympäristöllä on suuri merkitys vakaumuksiimme niiden syntyvaiheissa. Kulttuuri on keskeisessä asemassa ja kasvatuksen myötä vanhemmat “aivopesevät” niin uskomuksiaan kuin vakaumuksiaan lapsilleen tiedostamattaankin. Näin vakaumuksia voi syntyä ilman omaa syvällistä pohdintaa.

Vakaumuksissa on kysymys huomattavasti “kiveenhakatummilta” ajatuksilta kuin esim. mielipiteiden osalta. Olet varmaan huomannut, että ihmisten mielipiteisiin on huomattavasti helpompi vaikuttaa kuin vakaumuksiin. Mielipiteet ovat joustavampia ja ne saattavat muuttua helpostikin “paremman” tai vakuuttavamman perustelun myötä.

Mutta yritäpä muuttaa jonkun ihmisen (karkeistuksena: mitä vanhemman ihmisen, sitä vaikeampi) poliittista tai uskonnollista vakaumusta. Ei onnistu kovinkaan helposti! Jos vakaumuksenne ovat eriäviä, todennäköisesti kumpikaan ei anna periksi omista ajatuksistaan ja vaikka kuuntelisi toista niin viesti ei mene perille eli se polarisoituu. Esim. jos toinen uskoo Jumalaan ja toinen ei. Mitä siitä seuraa? Loppumaton väittely.

Vakaumukset aiheuttavat polarisaation siten, ettei avoimuutta “väärinajattelevia” kohtaan ole. Otanpa karrikoidun ja mustavalkoisen esimerkin. Jos olet poliittisesti kokoomuksen kannalla, kuunteletko aidosti, mitä vasemmistolaisilla ehdokkailla on mielessä? Onko mahdollista, että löydätkin vasemmistolaisen ajatuksista ns. parempia ajatuksia kuin jonkun kokoomuslaisen? Oletko aidosti kriittinen, mutta myös avoin, molemmille? Ihan samalla tavalla vasemmistolainen polarsoi kokoomuslaisten ajatuksia.

Välillä tuntuu tässä poliittisessa depatissa, että ihmiset seuraavat orjallisesti omaa vakaumustaan (oma ajattelu katoaa). Ollaan väkisin jonkun puolueen mielipiteiden takana, vaikka toisilla puolueilla saattaisi olla omaan ajatteluun sopivampia ajatuksia tietyiltä osin. Olisiko viisautta kuunnella poliittisiakin keskusteluita ilman sinisiä, punaisia tai vihreitä (oman puolueen) laseja päässä?

Toisaalta vakaumukset tuovat meille myös turvaa! Eettiset vakaumukset suojelevat meitä. Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on inhimillisyyttä ja omatunto kolkuttaa, kun kokee tehneensä väärin.

Vakaumukset ovat tärkeitä, mutta ei kannata antaa vakaumusten kaventaa omaa ajattelua yksisilmäiseksi. 

Pelekääkkö nää polliisia? Pelkopolarisaatio rajoittaa mahdollisuuksiamme

Yksi eniten ihmisten mahdollisuuksia rajoittavista tekijöistä on pelko. Se on tunnetila, joka oireilee jännityksenä ja levottomuutena sekä paniikinomaisena tunteena. Pelko voi lamauttaa ihmisen ja pelon ilmapiiri on kaikkea muuta kuin suotuisa onnistumisille. Joillekin pelkkä ajatus käärmeestä tai hämähäkeistä saa ihokarvat pystyyn. Jotkut menevät paniikkiin välittömästi, jos pitäisi esiintyä julkisesti. Joillakin riittämättömyyden tunne on niin voimakas, että ihminen sairastuu anoreksiaan. Perfektionismiin taipuvainen oppilas “sairastuu” juuri koepäivänä, kun ei mielestään ole valmistautunut kokeeseen tarpeeksi.

Ihminen haluaa kokea olevansa rakastettu, hyväksytty ja yksilönä tärkeä. Kolikon kääntöpuolella on voimakas hylätyksi tulemisen pelko ja pelko, että on riittämätön. Epäonnistuminen ja torjutuksi tuleminen johtavat riittämättömyyden kokemiseen.

Ihminen sulkee ovia usein alitajuisesti juuri näiden pelkojen takia. “Minä en ole hyvä myyjä.” “Ei minusta ole esimieheksi.” “Ei minulla ole matikkapäätä.” Näillä rajoittavilla uskomuksilla ihmisen on hyvä suojata itseään (yleensä tiedostamattaan), jottei törmää epämiellyttävään tunnetilaan. Peloton ihminen on avoin mahdollisuuksille, kun taas pelon tunne aiheuttaa voimakkaan polarisaation – viestintä siis polarisoituu.

Oletko tullut joskus torjutuksi sosiaalisessa vuorovaikutuksessa? Kaikki ovat! Keskeistä onkin se, miten torjutuksi tulemiseen suhtautuu? Pystyykö keräämään itsensä vai jääkö paikalleen kyyhöttämään: “Olen surkimus.” Ymmärtääkö, että se on aivan normaalia?

Omakohtaisesti olen voittanut pelkoja kohtaamalla niitä. Aste asteella torjutuksi tulemisen pelko on vähentynyt. Vielä noin 10 vuotta sitten koin, etten ole hyvä myyjä. Myyminen ei tuntunut luontevalta ja mielekkäältä. Välttelin myyntitilanteita, vaikka hyviä mahdollisuuksia tarjottiin. Suotuisan ympäristön tukemana aloin kuitenkin kehittyä myyntityössä toistojen kautta ja huomasin, että myyntityössä onkin kyse lähinnä vain sosiaalisista taidoista. Välillä tulee torjutuksi, mutta mitä sitten? Se on ihan normaalia elämää. Jälkiviisaana olen huomannut, että mistä nihkeä halukkuuteni myynnin pariin johtui. Pelkäsin tulla torjutuksi. Henkinen kasvu on ollut hurjaa, kun lukko aukesi ja laajensin mukavuusaluetta.

Kun tulee voimakkaita tunnetiloja ja välttelyreaktioita vaikkapa sosiaalisia tilanteita kohtaan, on hyvä pysähtyä miettimään, mikä pelko mahtaa olla taustalla aiheuttamassa pelkopolarisaation. Pelko sisällämme on innokas polarisoimaan viestejä. Haastavaa on se, että emme useinkaan tunnista alitajuisia pelkojamme.

Erilaisia pelkoja:

–        Epännistumisen pelko

–        Torjutuksi tulemisen pelko

–        Hylätyksi tulemisen pelko

–        Riittämättömyyden tunne

–        Virheiden tekemisen pelko

–        Köyhyyden pelko

–        Kuoleman pelko

Jne. 

Arvioipa esim. yllä olevia pelkoja yksitellen omalla kohdallasi. Jos jonkin pelon kohdalla tulee spontaani vastaus “tuo mulla ei ainakaan ole”, kannattaa miettiä asiaa tarkemmin. Se pelko nimenomaan saattaa olla alitajunnassa, joka hyökkäsi heti puolustautumaan, ettei heikkous paljastuisi.

 Älä anna pelon ottaa otetta sinusta ja rajoittaa valintojasi elämässä. 

Muita polarisaatiotyyppejä löydät täältä.

FosforesenssiEsine

Fosforesenssi kohtaamisen jälkeen

Oletko joskus käynyt koulutuksella, joka innosti sinua kovasti, mutta innostua laantui nopeasti, kun palasit seuraavana päivänä työpöydän taakse? Se siitä! Olipa hyviä ja innostavia juttuja, mutta mutta…

Mitä mutta? Innostus ja energia ei siirrykään arkitoimintaan tai ympäröiviin ihmisiin. Koulutuksen vaikutus siis lässähti käsiin. Olisi riemukkaampaa, kun innostus ja energia säilyisivät pidempään.

Fosforesenssi on ilmiö, jossa fosforoiva aine absorboi (imee) sähkömagneettista säteilyä ja emittoi (säteilee) sitten viiveellä pienempienergistä säteilyä. Fosforoiva aine voidaan altistaa esimerkiksi näkyvälle valolle ja siirrettäessä pimeään se hehkuu valoa. Fosforesenssissä atomiin osuva fotoni virittää sen. Atomin elektroni siirtyy korkeammalle viritystilalle. Viritystilan purkautuessa syntyy yksi tai useampi pienempienerginen fotoni.

Esimerkkejä fysikaalisesta ilmiöstä, fosforesenssista (jätettäköön saivartelu, onko kyseessä ’fosforoiva’ vai ’fosforoitu’ väliin):

– Fosforoidut kengännauhat

– Fosforoitu paperi

– Fosforoitu rannekello

– Fosforoitu asu

Kun olemme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa, kohtaamme toisemme, meidän on mahdollisuus vaikuttaa toisiimme. Olipa kyseessä koulutus, valmennus tai ylipäätään toinen toisemme kohtaaminen, olisi hienoa, että käteen jäisi jotain. Pidempikestoinen jälkivaikutus mahdollistuu, jos kohtaaminen on kolahtanut tunnetasolla. Mitä enemmän kolahtaa hyvällä tavalla, sitä pidempi jälkivaikutus. Ja kun jälkivaikutus purkautuu positiivisena energiana hyödyllisiin asioihin, kyseessä on fosforesenssi.

Fosforesenssin vaikutusta voi edesauttaa vaikkapa koulutuksen jälkeen paneutumalla muistiinpanoihin, soittamalla tai olemalla tekemisissä innostavan ja kannustavan henkilön kanssa. Fosforesenssin vaikutus on parhaimmillaan, kun kaksi tai useampi ihmistä yhdistävät fosforesenssin ja interferenssin vaikutukset, jolloin yksi plus yksi on kaksi ja niin edelleen.

Viimeksi kertomani olen huomannut niin urheiluun kuin liiketoimintaan liittyen. Voitetun jalkapallo-ottelun ja innostavan yritysvalmennuksen jälkeen fosforesenssi ja interferenssi ovat parhaimmillaan, kun on “pakko” olla tekemisissä samanhenkisten ihmisen parissa heti ottelun tai valmennuksen perään. Kotiotteluiden ja kotipaikkakunnalla pidettävien valmennusten perään väki hajoaa kuin varpusparvi suuntiinsa, mutta vieraspelin ja toisella paikkakunnalla tapahtuvan valmennuksen perään jälkihöyryt pääsee purkamaan mitä parhaassa ympäristössä.

Yritä maksimoida fosforesenssi-ilmiö ja valjastaa energia hyödyksi! 

girl on a public phone

Asennepolarisaatio rajoittaa oppimista ja kuulemista

Mitä asenne tarkoittaa? Asenne kuvastaa ihmisen suhtautumistapaa asioihin. Ihminen, joka on tunteidensa orja, ei ymmärrä, että asenne riippuu omista valinnoista ja merkityksen antamisesta asioille. Emme voi aina valita kokemuksiamme, mutta voimme valita reaktiomme kokemuksiimme.

Kun maitolasi kaatuu pöydälle, voimme valita suivaannummeko asiasta vai emme. Voimme valita otammeko liinan käteen ja siivoamme jäljet mukisematta vai jäämmekö nillittämään asiasta? Vai uskallatko väittää toisin?

Reagoitko asioihin samalla tavalla asioihin riippumatta siitä, onko paikalla perheenjäseniäsi vai onko paikalla muita? Suhtaudutko juomalasin kaatumiseen yhtä kärkkäästi kotona ja ravintolassa? Vaikka riitelisit puolisosi kanssa, etkö pysty muuttamaan tunnetilaasi ja asennettasi, kun ovikello soi ja huomaat, että anoppisi tai paras kaverisi on tulossa kylään?

En väitä, etteikö tunnetila vaikuttaisi asenteeseen, mutta lähtökohtaisesti asenteensa voi aina valita. Negatiivinen asenne kaventaa katsetta. Vuorovaikutuksessa ”väärällä asenteella” oleva ihminen ei ole vastaanottavainen eli ts. hän polarisoi kommunikointia voimakkaasti. Viesti ei mene perille! ”Sano sinä hänelle, koska hän ei minua kuuntele.” ”Mikset sinä kuuntele minua?”

Asennepolarisaatio voi johtua tietoisesta tai alitajuisesta valinnasta, jos ei ole luottamusta toiseen henkilöön tai vaikkapa organisaatioon. Yhtälailla asennepolarisaatio voi syntyä, jos ei ole halua oppia tai ymmärtää. Usein asenteesta johtuva polasaatio johtuu ihmiselle tyypillisestä tavasta käsitellä asioita. Käytämme ”mieltä häiritsevien” asioiden käsittelyssä mm. defenssi- eli puolustusmekanismeja. ”Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.” pätee. Ihmisen puolustautuessa esim. kritiikiltä, asennepolarisaatio suojelee sisintä, jotta vanhasta uskomuksesta ei tarvitsisi luopua.

Kun havaitsee itse syyllistyvänsä asennepolarisaatioon, olisi hyvä miettiä, mistä moinen oikeasti johtuu? Miksi viesti ei saa tulla läpi, mikä siinä ”satuttaa” itseä? Mitä pelkäämme? Vuorovaikuksessa kehonkieli kertoo paljon. Polarisaation voi havaita kehon asennosta, ilmeistä ja eleistä.

Joskus asennepolarisaatio puolestaan on tiedostaen järkevää, sillä esim. valittajan kanssa ”takki tyhjenee” helposti, jos viestinnän päästää läpi. Voi olla viisaampaa ja itseä säästävämpää päästää antaa viestinnän mennä harakoille. Valittajan kanssa intokseen käyminen ei kovin usein ole viisasta, mutta jos keskusteluun kuitenkin tarttuu mukaan niin kannattaa esittää valittajalle kysymyksiä, jotka ovat ratkaisukeskeisiä ongelman osalta. Herättely on paikallaan.

Asenne ratkaisee – aina! 

Aiemmin kirjoitetut polarisaatiot löydät täältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tunnepolarisaation vaikutus

Toisena päivänä mies innostuu ideasta lähteä käymään Ikeassa vaimon kanssa ja toisena päivänä ajatus on ”jyrkkä ei”. Toisena päivänä nainen ilahtuu miehen ehdotettua lähtemistä ulos syömään, joskus taas ei. Joskus kaveri syttyy ajatukselle lähteä pyörälenkille, joskus ei. Joskus makaronilaatikko on ”ihan ok” ja toisinaan ”ihan huippua”, vaikka valmistus olisi prikulleen samalla reseptillä suoritettu.

Käytännössä sama asia voi siis aiheuttaa erilaisen vastaanoton ja reaktion. Mistä tässä on kysymys? Tunnetilan merkityksestä. Olemme ”tuuliviirejä” siinä määrin, että tunnetilamme vaikuttaa siihen, miten ajattelemme asioista juuri sillä hetkellä. Ihminen käsittelee asioita sekä järjen että tunteiden avulla. Senhetkinen tunnetila vaikuttaa keskeisesti asioihin reagoimiseen. Tunnepolarisaatio on kuvastaa tunnetilan vaikutusta viestin/kommunikoinnin perille menosta. Jos vastaanottaja on negatiivinen, suurin osa viestinnästä polarisoituu, kun taas hyvätuulinen vastaanottaja on vastaanottavaisempi asioille.

Ajoituksen merkitys

Ajoitusta on syytä miettiä tietoisesti asioiden esittämiselle välttääkseen tunnepolarisaatiota. Jos isot kaupat menevät mönkään ja pomo on pahalla päällä, ei ehkä ole paras hetki lompsia tämän toimistoon kysymään palkankorotusta. Tai jos asiakas on erityisen stressaantuneen ja kiireisen oloinen, voi olla viisainta kysyä soittaa uudelleen toisena ajankohtana. Näin välttyy todennäköisemmin tunnepolarisaatiolta. Asia toimii myös käänteisesti.

Tunnetilasta irtautuminen

Toisekseen tunnetilasta irtautuminen on keskeisessä asemassa. Me kaikki hairahdumme tunteidemme orjiksi ainakin hetkellisesti ja usein. Kun tunne valtaa mielen, se voi rajoittaa meitä. Masentunut ihminen käpertyy ”oman koomansa keskelle” ja sysää vastuun ympäristöön sanomalla ”minä olen masentunut”. Väsynyt ihminen ei saa mitään aikaiseksi, kun toitottaa itselleen ja toisille olevansa väsynyt, mikä toimii tekosyynä tarttua itseä niskasta kiinni ja muuttaa tunnetilansa (vaikkapa käyttäen kehoaan innostuneesti). Kun näin käy, että ”minun elämä on se tunne”, tällaista tilannetta Sarasvuo kutsuu nominalisaatioksi.

Johtajan/esimiehen tehtävä työyhteisöissä on nominalisaation purkaminen eli denominalisaatio. Ihmisiä pitää irrottaa senhetkisestä mielen vallanneesta tunnetilasta, jotta ajatukset avartuvat mahdollisuuksille, eivätkä pyöri ongelmissa rypien uhrin asemassa odottaen ympäristöstä ratkaisua. Tunnetilan muuttaminen on mahdollista silmänräpäyksessä, kun muutoksen haluaa tehdä itse. Tunnetilan äkillistä muuttamista voi harjoitella tietoisesti.

Vastaanottajan tunnetila on syytä ottaa huomioon kommunikoinnissa ja vuorovaikutuksessa, jottei tapahdu tunnepolarisaatiota. 

Lue myös aiemmat artikkelit Uskomuspolarisaatio ja Polarisaatio kommunikoinnissa.

Interferenssi

Destruktiivinen interferenssi, kun henkilökemiat eivät pelaa

Tuntuuko joskus, että jonkun ihmisen kanssa henkilökemiat eivät kohtaa vuorovaikutuksessa. Keskustelu ei suju luontevasti, vaan on väkinäistä. Jotenkin vain tuntuu, ettei olla samalla aaltopituudella. Joidenkin ihmisten kanssa puolestaan pääsee juttuun heti luontevasti ja puhuttavaa riittää. Molemmat ilmiöt voi kuvastaa fysiikasta tutun aaltoliikkeen interferenssin avulla.

Aaltoliikkeen interferenssi tarkoittaa eri aaltojen yhdistymistä superpositioperiaatteen mukaisesti. Valoaaltojen vaihe-erosta riippuu mitä näiden ”summalle” käy. Jos aallot ovat vastakkaisissa vaiheissa, ne heikentävät toisiaan interferoidessaan ja voivat jopa sammuttaa toisensa. Puhutaan destruktiivisesta interferenssistä. Jos aallot ovat samassa vaiheessa, ne vahvistavat toisiaan (konstruktiivinen interferenssi), jolloin valon intensiteetti kasvaa.

Näin ollen voidaan ajatella, että vuorovaikutuksessa henkilöiden välillä oleva vaihe-ero aiheuttaa sen, että vuorovaikutus takkuilee. Toinen ns. sammuttaa toisen. Jos puolestaan vaihe-eroa ei ole niin tällöin toinen ns.sytyttää toisen. Tuntuuko tutulta tunteelta?

Oheisessa kuvassa vasemmalla esitetyissä kuvaajissa punainen aalto kuvastaa henkilön A aaltoa ja sininen henkilön B aaltoa. Koska B on vastakkaisessa vaiheessa A:han nähden (toinen lähtee vasemmalta oikealle ensin ylöspäin ja toinen alaspäin), lopputulema on musta (suora) viiva eli toisiaan heikentävä destruktiivinen interferenssi. Oikean puoleisissa kuvaajissa punainen aalto ja sininen aalto ovat samassa vaiheessa, joten ne vahvistavat toisiaan. Näin ollen henkilön A ja B lopputulema on toisiaan vahvistava konstruktiivinen interferenssi.

Arkikielessä kuulee puhuttavan, että jos on samalla aaltopituudella niin silloin juttua riittää. Mielestäni siihen täytyy lisätä se, että saman aaltopituuden lisäksi tarvitaan sama vaihe. Tämä edellyttää läsnäoloa tilanteessa. Jos NLP-kurssilla (mitä on NLP?*) harjoittelemiani asioita kääntää fysiikan kielelle niin tällöin kommunikaatiossa samalle aaltopituudelle ja samaan vaiheeseen pääsemiseen löytyy erilaisia menetelmiä. Pari esimerkkimenetelmää hengitysrytmin tai kehon asennon avulla peesaaminen. Tässä yhteydessä NLP:hen ei kuitenkaan pureuduta tämän tarkemmin, vaan tarkoitus on havainnollistaa sitä, miten tärkeää on erilaisissa vuorovaikutustilanteissa päsätä samalla aaltopituudelle ja samaan vaiheeseen.

(*) Neurolingvistinen ohjelmointi (NLP; engl. Neuro-linguistic programming) on sovelletun psykologian, jonka tarkoituksena on parantaa ihmisten välistä kommunikaatiota ja oppimista.

Ihmiset, jotka tulevat juttuun ns. kaikkien kanssan, ovat sosiaalisesti taitavia ja heillä on luonnostaan tai harjoiteltuna kyky päästä samalle aaltopituudelle ja samaan vaiheeseen kommunikointitilanteissa. Hyvät sosiaaliset taidot omaava henkilö on se, joka sytyttää toisia ihmisiä.

Mietipä vuorovaikutustilanteissa, aiheuttaako kommunikointisi konstruktiivisen (vahvistavan) interferenssin vai destruktiivisen (heikentävän) interferenssin. Jos kyse on jälkimmäisestä, eikö olisi tarkoituksenmukaista löytää keinot, jotta saisi aikaan konstruktiiviseen interferenssin? 

Onko sinulla kokemuksia, kun henkilökemiat pelaavat loistavasti? Entäpä jos vuorovaikutus tökkii pahasti? 

dreamstimefree_134369

Äiti, älä tuomitse lapsiasi uskomuksillasi – saatat synnyttää uskomuspolarisaation

Polarisaatio-termin ymmärtäminen tässä yhteydessä voi edellyttää aiemman artikkelini lukemista.

Mitä uskomukset voivatkaan saada aikaan?

Äiti tuumaa vanhemmalle pojalleen tämän saatua matematiikan kokeesta kuutosen, ettei se ole ihmekään, sillä meidän suvussa ei ole matikkapäätä. Tytär kuulee tämän toisesta huoneesta.

Mahdollisia seuraamuksia.

—› Poika saa ”synninpäästön”, eikä hänen kannata matematiikkaan satsata jatkossakaan, sillä hän ”ei opi” sitä kuitenkaan.

—› Tyttö ”nielaisee koukun” ja vahvistaa äidin uskomuksen olemalla satsaamatta matematiikkaan, kun se olisi ”turhaa”, joten hänkin tulee saamaan välttäviä arvosanoja matematiikan kokeista.

Eihän näin välttämättä käy, mutta yllättävän usein ihmisten kuulee sanovan: ”minulla on huono kielipää”, ”en opi matematiikkaa”, ”suutun helposti”, ”en osaa piirtää”, ”aina mulle käy näin”, ”rakastun aina renttuihin”, ”en pääse mihinkään töihin”… Mistähän nämä uskomukset ovat peräisin? Jos tällaisia uskomuksia vahvistaa itse (tai sitten joku toinen) niin silloinhan sitä antaa itselleen luvan antaa periksi eli olla näkemättä vaivaa ja kehittymästä.

Miten voi käydä, kun joku ei uskokaan laulunopettajan tuomiota: ”sinusta ei tule koskaan laulajaa”. On useita tarinoita, että tällaisessa tapauksessa on tuomitulla on herännyt suuri motivaatio ja halu kehittyä ja ahkeroi taitojensa kehittymiseksi – jopa maailmankuuluksi oopperalaulajaksi asti.

Mikä on sitten uskomuspolarisaatio? Ihminen näkee asioita ja on avoin asioille, joihin uskoo. Omaan itseemme liittyvät rajoittavat uskomuksemme polarisoivat kommunikointia, emmekä kuule viestiä. Jos emme usko itseemme ja mahdollisuuksimme, emme näe ympäristössä signaaleja onnistumisen mahdollisuuksiin. Rajoittavat uskomukset synnyttävät uskomuspolarisaation.

Uskomusten ”syöttäminen” edellytä tietoista vastaanottoa. Pienellekin lapselle uskomusten ”sinä se et osaa käyttäytyä”, ”sinusta ei ole mihinkään” ym. hokeminen voi olla turmiollista.

Rajoittavat uskomukset synnyttävät uskomuspolarisaation