vauhtipyo%cc%88ra%cc%88aholaoy

Ympyrä sulkeutuu – tavallaan…

Aloitin blogikirjoittamisen 1.1.2012. Tuolloin toimin kasvavan pk-firman toimitusjohtajana. Halusin kuitenkin alkaa rakentaa omaa brändiäni yritys-, myynti- ja markkinointivalmentajana, sparraajana ja mentorina pitkäjänteisesti ja koin blogin hyväksi välineeksi ottaa ensimmäiset askeleet. Huomasin äkkiä sen, että blogien kirjoittaminen toimi loistavana itsensä kehittämisen välineenä ja samalla sain hyvää matskua tuleville valmennuksille.

dreamstimefree_186042Ikäväkseni en aina muista, että iso kiitos itseni kehittämisestä ja kohti omaa juttua, omia unelmia kohti kasvu, on juuri sinun ansiota. Blogikirjoittaminen olisi tyssännyt varmasti ilman palautetta, vaikka päätökseni oli luja. Mm. erään oululaisen yrityksen myyntiorientoitunut toimitusjohtaja ja hänen myyntitiimi lukivat aktiivisesti kirjoituksiani heti alusta alkaen ja sain kannustusta heidän kiinnostuksestaan. Itse asiassa heistä tuli ensimmäinen säännöllinen valmennusasiakkaani silloisen ”päätyöni” ohella.

Kirjoitin blogiini aluksi noin 2 krt/viikko ja yhden kuukauden kokeilin jopa niin, että kirjoitin ihan joka päivä. Nyt kun 5 vuotta tulee täyteen, kirjoituksia on pitkästi yli 400.

Tämä kirjoitus on täällä ääkkösellisessä www.vauhtipyörä.fi -sivulla viimeinen – 5 vuotta tulee täyteen huomenna. Sivut jäävät toki voimaan. Alun perin blogilleni otin tuon ääkkösellisen url:n, koska vauhtipyora.fi oli tuolloin varattu.

Blogikirjoituksistani koontia löydät www.vauhtipyora.fi/blogit

Kirjoittelu jatkuu mm. www.vauhtipyora.fi/blogi -sivulla (yritykseni varsinaisella nettisivulla), johon on tulossa seuraavista aiheista kirjoituksia heti vuoden 2017 alkupuolella.

– Yrittäjä ja parisuhde

– Markkinoinnin 4 P:ta kilpailukeinoina

– Älä myy vain sitä, mitä asiakas pyytää vaan…

Kiitos kaikesta! Hyvää Uutta vuotta 2017!

Juha ”Vauhtipyörä” Ahola

JuhaAhola

everybodywanttobesuccessful

Mikä pakko se on ajatella suuresti?

”Think big!”, toivotin itsekin pitkään. Mutta mistäs tämä johtuu? Se oli opittu tapa ”isoilta pojilta”. Jos pyydät elämältä pennin ei se enempää antanutkaan.

Kun olen viikoittain tekemisissä valmennusten, sparraamisen tai mentoroinnin merkeissä alkavien yrittäjien tai mikroyrittäjien, olen päässyt haastamaan omaa ajatusmaailmaa lujasti.

HALUAN 40 TYÖNTEKIJÄÄ?

Eräs mentoroitavani, yrittäjä, halusi kasvattaa n. 5 henkisen työyhteisön n. 40 kokoiseksi alalla, jossa työ tehdään asiakkaiden luoda palvelutyönä. Hän halusi tehdä samalla myös ”sitä kenttätyötä”, koska sai siitä eniten kiksejä. Kysyin, haluatko olla toimitusjohtaja vai palkata sellaisen ja miksi ylipäätään haluat tuota? Noin 40 henkisen työyhteisön kanssa roolisi (tai ainakin toimitusjohtajan) rooli on jotain muuta kuin kentällä, koska sen kokoinen työyhteisö vaatii monenlaista fasiliteettia ja toimivaa organisaatiorakennetta. Pystyin kertomaan tämän omasta kokemukestani. Kerroin, millaisia haasteita horisontin takana on, mihin on syytä varautua. Puolta vuotta myöhemmin yrittäjällä oli kymmenkunta työntekijää ja aavistamani ongelmat (vai sanotaanko haasteet) olivat lyöneet vasten kasvoja.

Yrittäjä sanoi: ”Juha, olit oikeassa kaikessa, mitä sanoit puoli vuotta sitten.”, johon vastasin, etten olisi halunnut olla, mutta koin velvollisuudekseni kertoa sen, mihin vilpittömästi uskon ja mikä sinun oli tarpeen kuulla. Yrittäjä sanoi: ”Itse asiassa en haluakaan tätä isompaa työyhteisöä. Haluan saada toiminnan kannattamaan tämän kokoisella ryhmällä.”

HALUAN TYÖLLISTÄÄ ITSENI

Eräs toinen mentoroitavani sanoi ensitapaamisella haluavansa työllistää vain itsensä. Toimiala oli itselleni kaiken lisäksi niin tuttu, että sanoin askelmerkkien olevan varsin selkeitä minulle. Teimme toimenpiteet alle puolessa vuodessa täysi työ oli hankittu hänelle ja 3-4:lle muulle oli töitä myös osa-aikaisesti johtuen heidän omasta halustaan olla tekemättä täyttä työaikaa. Tässä kohtaa yrittäjää vielä pelotti, että mitä jos töitä ei piisaakaan, mutta aina niitä vain tuli lisää. Reilun vuoden sisään aloituksesta työmäärä on noin 4:lle päätoimiselle.

Käytännössä yrittäjä ei edes myy, vaan verkot oikeilla vesillä netissä ja suhteet sekä hyvin tehdyt projektit tuovat asiakkaita koko ajan lisää. Hintakin on päivittynyt ylöspäin. Yrittäjä edelleen sanoi, että hän haluaa olla kentällä niin paljon kuin mahdollista ja etteivät toimistotyöt kuten laskutus häntä kiinnosta ollenkaan. Ja edelleen hän sanoi, että kunhan tässä nyt itsensä työllistää niin se riittää.

dreamstimefree_2851145AJATTELE ISOSTI?

Ensimmäisessä tarinassa yrittäjä ymmärsi, että tällä haavaa hänen ei kannatakaan kasvattaa pullaa isommaksi. Hänelle riittää pienempikin kakku niin tällöin hän saa tehdä enimmäkseen sitä työtä, mistä tykkää eniten. Jälkimmäisessä tarinassa joku voisi miettiä, miksei yrittäjä kasvata toimintaa, kun kerran imua markkinoilla olisi? Tai joku miettii, että nostaisi hintoja niin, että saisi tehdä itse isolla hinnalla (katteella) hommia, koska on vara valita? Tämäkin olisi vaihtoehto.

Tämä laittaa kuitenkin miettimään sitä, että pitääkö oikeasti ajatella isosti ja miksi pitäisi? Molemmilla yrittäjillä on useampi lapsi ja puoliso. Eikö aikaa kannata käyttää myös läheisten ihmisten kanssa. Jälkimmäiselle yrittäjälle olen itse asiassa sanonut, että hintaa kärsii nostaa, mutta joka tapauksessa hänen pitää muistaa, että lepo & uni & palautuminen, perhe sekä vapaa-aika pitää työn ohessa saada tasapainoon.

Oletko lukenut tarinaa kalastajasta ja liikemiehestä? En halua sanoa, että meidän pitäisi olla ”kalastajia” vaan sanon, että miettikäämme itse kukin tahoillamme, mitä oikeasti haluamme ja selvitettäköön, mitä se vaatii? Ja olemmeko valmiita niihin uhrauksiin, mitä se vaatii ilman, että koetamme miellyttää jotakuta tai näyttää jollekulle? Harva niistä, joille haluamme näyttää tai joita haluamme miellyttää, ovat hautaamme haravoimassa. Miksipä siis heistä välittäisimme?

Pyrin kysymään, mikä on oikea motivaattori varsinkin, jos joku haluaa kasvattaa yrityksen vaikkapa keskisuureksi? On täysin ok ajatella myös pienemmin ja työllistää itsensä kivalla toimeentulolla.

Päätä, mitä sinä (tällä hetkellä) haluat ja ole itsepäinen! Meillä on vain yksi elämä elettävänä!

dreamstimefree_129828

Masennus on eräs trendikäs sairaus. ”Koeta porskuttaa eteenpäin, tsemppaa vaan! Kyllä se siitä!”

Mitä masennus on? Minkä tasoisia masennuksia on?

En ole asiantuntija tässä genressä!

Mutta mielenkiintoisia kiteytyksiä opin sydänkohtaukseni jälkeen eräässä nk. toipumisvalmennuksessa (virallista nimeä en muista valmennukselle, joka oli 3-päiväinen). Tein muistiinpanoja eri asiantuntijoiden puheenvuoroista.

Lievän masennuksen tunnuspiirteenä on yleinen alakuloisuus, vaikkka toimintakyky olisikin suhteellisen ok ja ihminen pystyy kuitenkin suoriutumaan arjestaan.

Keskivaikean masennuksen osalta alkaa olla jo keskittymisvaikeuksia, työkyky/-teho ei ole enää 100%, unihäiriöitä saattaa esiintyä kuin myös ärtyneisyyttä, itsensä laiminlyöntiä ja haluttomuutta.

Vaikean masennuksen merkeissä ihminen alkaa jo kadottaa elämänhalunsa, syyllisyydentunne voi olla korostunutta ja aiheetonta, kielteisyys valtaa mielen ja ihminen kokee itseään arvottomaksi.

Miksi kirjoitan aiheesta?

Mieti, kuinka usein meillä on tarve tehdä erilaisia johtopäätöksiä (liki diagnooseja) toistemme tilanteista, vaikka

a) emme ole asiantuntijoita, meillä ei ole ammatillista pätevyyttä – jos mielenterveystyöstä puhutaan, tärkeä muistaa sen olevan luvanvaraista toimintaa syystäkin
b) emme tunne kyseisen ihmisen taustoja ja tilannetta, missä mennään muuta kuin ehkä mutu-tuntumalta.

Annetaan ammatti-ihmisten tehdä diagnoosit, mutta voimme olla välittäviä läheisiä ja pyrkiä olemaan tukena neuvomisen ja näennäisen tsemppaamisen sijaan.

Toisekseen ehkä huomasit, että yllättävän monella lähipiiristäsi vähintään keskivaikean masennuksen tunnuspiirteitä on havaittavissa (jos noita lukee kuin piru raamattua). En tarkoita, että kyseisillä ihmisillä keskivaikea masennus olisi, mutta toisaalta ei myöskään kannata aliarvioida toisten tilanteita.

”Tsemppiä vaan!” ylimalkaiset kannustukset eivät todennäköisesti auta yhtään mitään. Myötätunto ja –eläminen sitä vastoin voi auttaa.

Varmasti on vaikea antaa neuvoja, miten toimia tapauskohtaisesti. ”Ekkai nää oo masentunu?” sijaan voi kysyä ”Miten voit/jaksat?”

Kannattaa seurata läheisten ihmisten tämänhetkistä suoriutumista arjessa vs. aiempi suoriutuminen.

A thumbs up on white background

Toinen osasi motivoida, toinen vaan naljaili!

 

Futisjunnuvuosina teini-iässä pääsin seuran edustusjoukkueen treeneihin. Kokeneilta, aikuisilta, pelaajilta oli kyllä opittavaa, mutta täysillä painettiin mukana siitä huolimatta.

Muistan hyvin, kun eräs kokenut pelaaja tykkäsi olla harjoituksissa (ja peleissä) hyökkäyspäässä ja hän huuteli usein sarkastisen naljailevasti muille oman joukkueen pelaajille harjoituksissa: “Saa puolustaa!”

litmanen_18Kyllä siinä itsekin 14-vuotiaana ymmärsi, että ei tuo ole motivoiva tapa edellyttää toisilta kahdensuunnan pelaamista ja hän olisi muiden yläpuolella, eikä hänen itse tarvitsisi puolustaa laisinkaan (5 v 5 salissa pelatessa se on aika erikoista ulkoistaa itsensä puolustamisesta).

  • Kyseinen pelaaja oli tuolloin töissä valtion virkamiehenä. Tuskinpa eteni kovin merkittävään rooliin ainakaan ihmisten johtajana.

Toinen kokenut pelaaja puolestaan toimi eri tavalla. Muistan kerran, kun syötin pallon omalle pelaajalle, mutta en liikkunut uuteen vapaaseen paikkaan pelattavaksi niin kyseinen pelaaja sanoi minulle hetkeä myöhemmin hyvään saumaan.

“Hei Juha, kannattaa liikkua syötön jälkeen heti uuteen paikkaan pelattavaksi. Silloin sinulle on helpompi syöttää takaisin ja sinut on vaikeampi vartioida. Itse en osaa tuota kunnolla, mutta yritän muistaa tuon.”

Uskon, että tämä kokenut pelaaja kyllä osasi tuon asian, mutta tuolla tavalla ilmaisemalla hän oli rinnallakulkija, kollega, eikä yläpuolelle asettuva “toisten neuvoja”.

  • Kyseinen pelaaja nousi hiukan myöhemmin merkittävään rooliin eräässä tuhansia ihmisiä työllistävässä pörssiyhtiössä HR-henkisessä roolissa.

Se, miten kohtelee toisia, se, miten suhtautuu toisiin, on niitä paljon puhuttuja sosiaalisia taitoja – siis taitoja. Taidot on opeteltavissa, kun asenne, suhtautuminen ihmisiin, on oikea!

Yli 20 vuoden takaa muistan vielä äänensävyt ja katsekontaktit ja sijainnit palloiluhallista elävästi näihin tilanteisiin liittyen. Kokenut pelaaja osasi motivoida!

Miten itse toimimme? Olemmeko motivoivalla tavalla kommunikoivia vai emme? Ihmiset saattavat muistaa pitkäänkin, millaisia olemme, miten olemme kohdelleet heitä.

dreamstimefree_129828

Miksi sikainfluenssa iskee juuri ennen ensimmäistä työpäivää?

 

Olin useita vuosia kasvuyrityksessä palkkaamassa ihmisiä. Uusia työntekijöitä palkattiin kuukausittain. Asia, joka silloin kummeksutti, oli se, että vallan moni työnhakija oli työhaastattelutilanteessa intoa piukassa ja haluamassa (lue: haluavinaan) töitä. Kenties oletuksena oli, että täältäkään ei oikeasti töitä saa, mutta onpahan tullut haettua. No, mikäpäs siinä, usein tarjottiin töitä heti seuraavalle aamulle ja arvata saattaa, että yön aikana ”rotta oksensi”.

Se on kyllä jännää, että ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun iltamyöhällä tai vasta aamulla tuli ilmoitus, että sikainfluenssa iski. Ajoitus oli kyllä täydellinen! No, jos joku on vielä skeptinen siitä, että saattoihan se työnhakija/työntekijä oikeasti sairastua juuri tuohon saumaan ja tuohon silloiseen trendisairauteen niin loputkin epäilykset hälvenevät seuraavan kuultuasi, sillä heistä ei sen koommin kuulunut enää mitään. Ilmeisesti sikainfluenssa pyyhki myös yhteystiedot, yrityksen nimi katosi muistista ja sen lisäksi vielä tehty työsopimus katosi. Työsopimuksestahan olisi voinut tarkistaa, minkä firman leipiin sitä työsopimuksella ”sitoutui”.

Toinen erikoinen ilmiö on myös se, että puhelinmyyntityöhön hakeutuvat ihmiset kuulemani mukaan löytävät juuri oman alan töitä alle 24 h sisällä siitä hetkestä, kun pitäisi työt aloittaa. Puhelinmyyntifirman rekrytoijan olisi varmaan hyvä tehdä sopimus komissiosta, mikäli tämä työsopimus johtaisi siihen, että juuri oman alan töitä löytyy juuri tällä ajoituksella, eikä puhelinmyyntityötä päästäkään aloittamaan.

Julkiset ja yksityiset motiivit ovat eri asia. Jälkimmäisiä emme paljasta, mutta ne usein paljastuvat tekojen ja tekemättä jättämisten myötä.

Mielenkiintoista tällaisia sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteita on seurata sikäli, että todennäköisesti nämä ihmiset eivät itse tunnista käyttäytymisessään tapahtuvia muutoksia.

Toivoa sopii, että osaisimme olla suoraselkäisiä ja rehtejä. Niin sitä vain kaikenlaisia koukeroita keksitään. Motiivikonfliktien kanssa painiminen on haastavaa!

dreamstimefree_239596-1

3 askelta kohti myyntiä

Mitkä askeleet johtavat vääjäämättä kohti myyntiä? Me räätälöidään sulle, ei ole esitteitä, mun pitää laskea tarjous…

Valtaosa tuotteista/palveluista (tässä artikkelissa tuote) on sellaisia, että kun ne on tuotteistettu, niillä voi olla selkeä hintalappu. Se, että myyjällä ei ole kertoa hintalappua kuin apteekin hyllyltä, voi olla myyjän taktikointia tms., mutta vallan usein tilanne on se, että tuotteistaminen on tekemättä. Jos hinnan voi sanoa heti kättelyssä, tuotteeen ostaminen helpottuu, eikä myyjän pöydällä oheinen keissi pyöri enää nk. tarjouspyyntönä ja hidasteena/esteenä tehdä uutta myyntiä.

1. TUOTTEISTA (JA PAKETOI)

Tuote täytyy tuotteistaa niin, että asiakas ymmärtää, mikä tuote on. Paketoi tuote helpostiostettavaa muotoon. Esim. Lidl:ssä omena- ja appelsiinipussit, jotka on valmiiksi pussitettu ja hinnoiteltu, ovat helppoja tuotteita ostettavaksi, koska asiakkaan ei tarvise vaivautua laittamaan tuotteita pussiin ja punnistemaan itse (kuten muissa kaupoissa).

Tuotteistamalla otetaan asiakkaan oman ajattelu- ja muun työn vaiva pois. Jos asiakkaalle antaa liikaa vaihtoehtoja, tapahtuu usein valintahalvaus à ja ostaminen viivästyy tai jopa ”peruuntuu”.

Selvät tuotteet (siis tämä koskee myös ICT-palveluita eikä vain Lidl:n omenoita ja appelsiineja) osoittavat myös asiakkaalle, että yritys on osannut tehdä ratkaisuja, jotka toimivat, eikä ”tuote” ole vain huulien ja käsien heiluttelun mukaista sinne päin puhetta.

Myy niin, että asiakas ymmärtää.

2. MARKKINOI

On rohkeaa kokeilla lähteä soitellen sotaan niin, ettei ole selvää tuotetta (tuotteistusta), eikä edes markkinointia selkänojana myynnille. Ovelta ovelle vain käsiä ja huulia heiluttelemaan niin siitä saa kyllä arvokasta kokemusta tuotteistamista varten ja näin olen itsekin tehnyt. Keskeneräistä tuotetta kannattaa yleensä myydä siksi, että tarvittaessa ehditään tehdä korjausliikkeitä, jos tuote ei olekaan markkinoiden/asiakkaiden mielestä kiinnostava, tarpeellinen ja hyödyllinen.

Markkinointi laajana käsitteenä sisältäen mm. markkinointiviestinnän on kuitenkin tuotteistamisen jälkeen ehdottoman tärkeää, jotta myynti voi sujua – etenkin, jos yritys on aiemmin tuntematon. On tärkeä ottaa huomioon, että ihmiset ovat erilaisia ostajia myös siinä, kuinka nopeasti idean kuultuaan ostavat (jos ostavat).

Markkinointi on selkänoja ja mahdollistaja myynnille!

Kuvittelepa markkinoille täysin uusi vakuutusyhtiö, joka alkaisi kulkea ovelta ovelle myymässä vakuutuksia ilman, että kukaan olisi kuullut heistä aiemmin vaikkapa voimakkaan tv- ja muun kampanjoinnin (markkinointiviestinnän) johdosta. Taitaisi varsin moni asiakas olla takajaloillaan ja haluaisi lisätietoa ja miettimisaikaa.

3. MYY

Kun tuote on paketoitu, tuotteistettu, sitä on markkinoitu (ja markkinoidaan aktiivisesti) niin myynnillä on eväitä painaa hiileen. Myyjälle on turhauttavaa työtä perustella asiakkaalle firman olemassaolo. Toki tämä on monta kertaa silti tarpeellinen työ. Raaka myyntityö puhelimitse, kasvotusten, luo mainetta tulipa kauppaa tai ei. Määrän merkitystä ei voi ylikorostaa. Lisäksi riittävä määrä kehittää laatua ja myyntisuuntaus korjaantuu kuin itsestään.

Saa sitä mennä perse edellä puuhun ja aloittaa myyntiä sulin käsin, mutta sitkeyttä pitää löytyä tällöin. Enemmänkin näen järkeväksi tällaisen tavan toimia siinä, että kerää markkinatietoutta ja tuotteistukseen eväitä.

Tuotteista –> markkinoi –> myy!

11351248_10153095421112851_6356483112236733661_n

Roskalavalta saadusta sitruunasta puristettiin virkistävä juoma

Äitienpäivän jälkeinen alkuviikko: Tästä se lähti –> Ilmaisia arvontoja Oulu -ryhmä. 

Arvoisat Roskalavan jäsenet!

Vilpittömät pahoitteluni ja anteeksipyyntöni siitä, että Roskalava Oulu + lähiympäristö –ryhmään ILMAINEN ARVONTA ÄITIENPÄIVÄN kunniaksi aiheutti massiivisen positiivisen palautteen lisäksi muutamia soraääniä. Idean sain erään naisen lauantaisesta tempauksesta, kun hän halusi arpoa täytekakun yhdelle perheelle.

Sain useamman koskettavan tarinan privachättinä vähävaraisten tms. lasten vanhemmilta ja annoin ko. perheille pomppulinnalahjakortin maksutta. Lisäksi kiitosta ja kehuja tuli runsaasti. Noin 1500 ihmistä halusi voittaa arvonnasta. Yrittäjätuttavani Juho Tauriainen (Studio Salama) innostui myös hyvän jakamisesta eteenpäin ja päätti tempaista tarjoamalla valokuvauksen maksutta. Tämä otti vielä enemmän tuulta purjeisiin kuin minun kampanja, jopa yli 1600 ihmistä kommentoi ja oli nk. pelissä mukana.

Ikäväkseni kuulin Juholta, että hän sai ao. viestin nettisivunsa palautelomakkeella. Juho ei edes laittanut linkkiä nettisivustaan postaukseensa. Hänellä oli vain firmansa logo pienenä alkuperäisen postauksena kuvan alareunassa. Minusta tällainen viesti on jo niin ala-arvoista, että päätimme Juhon kanssa perustaa FB-ryhmän “Ilmaisia arvontoja Oulun lähialueella”, jottemme pahoittaisi enää kenenkään mieltä.

Roskalavaa olenkin käyttänyt tähän saakka kaksisuuntaisesti ja kiitän ylläpidon asiallista tapaa ohjata arvonnat muihin forumeihin jatkossa.

Kiitos kaikille ja hyvää viikonloppua!

Ao. linkistä pääsee mukaan arvontaryhmään, jos haluaa.

11351248_10153095421112851_6356483112236733661_nILMAISIA ARVONTOJA OULU -RYHMÄ

https://www.facebook.com/groups/807679875994078/

KYMMENIEN VOITTAJIEN LISTA AVOIMENA KAIKILLE

http://www.vauhtipyora.fi/ilmaiset-arvonnat-oulun-lahiseudulla-voittajat/ 

Parhain ja pahoittelevin terveisin Juha “Vauhtipyörä” Ahola

VALOKUVAAJA JUHO TAURIAISEN SAAMA VIESTI:

Viesti:
Moro!
Mitä itterakas kusipää?
Vedä vittu päähän ja tee hattu siitä.
Eiköhän se tuo sun mainostaminen nyt riitä ja alat pitää pienempää ääntä.


Tämä viesti on lähetetty palautelomakkeella Studio Salama (http://studiosalama.fi/)

PURISTETTIIN SAADUSTA SITRUUNASTA VIRKISTÄVÄ JUOMA JA KYMMENET YRITYKSET OVAT INNOKKAASTI LAITTANEET ARVONTOJA JA PARHAIMMILLAAN LIKI 500 KOMMENTTIA ON TULLUT YHTEEN ARVONTAAN. 

—> Jos saat sitruunan, purista siitä virkistävä juoma! 

business is full of thoughts

Oletko insinööri asiakkaan puolesta henkilöstöpalaverissa?

business is full of thoughts”Miten tuo on laskettu?

 

”Miksi esitteessä on fonttikoko 13?”

 

”Miksi tuoteprosessia ei ole kuvattu prosessikaavion avulla (täydellisesti)?”

Varsin usein törmään myyjien palavereissa ”sinisiin insinöörimyyjiin”, jotka viilaavat pilkkua ja haluvat yksityiskohtaista tietoa vielä hiukan lisää. Vielä en ole törmännyt tilanteeseen, että sitä tietoa olisi riittävästi, että ko. myyjä olisi valmis heittämään käsijarrun pois päältä, vaan myyntityö on varovaista. Hänenhän pitäisi tietää kaikki täydellisesti, ettei vain joudu vaikeisiin tilanteisiin, jos joku poikkeuksellinen asiakas yksi sadasta satu kysymään jotain, mihin myyjä ei osaa heti vastata täydellisesti.

Myyjän tulokset ovat mentaalisen sähköaidan toisella puolella ja sähköaidan hän on asettanut itse eteensä omassa päässään. On toki erilaisia tuotteita (tai palveluita) myytävänä. Tietyt vahvaa asiantuntemusta vaativat tuotteet voivat edellyttää paneutumista, mutta yleensä kuitenkin riittävällä tuotetietoisuudella hyvän innostuksen kera tulokset ovat parempia kuin täydellisyyteen pyrkivällä virkamiesmäisellä asiantuntijaesittelyllä.

Toisekseen insinöörimyyjä kompastuu siihen, että hän ei ymmärrä, että valtaosa asiakkaista ei todellakaan kaipaa samaa tietomäärää ostopäätökseen kuin hän itse. Tällöin hän sortuu yliperustelemaan, jolloin asiakas saa varmasti riittävästi lisää miettivää, että on mietittävä yön yli vielä varmemmin. Myynnissä on keskeistä kertoa riittävästi, ei kaikkea. Erilaiset asiakkaat kaipaavat eri määrän tietoa. Ja jos alimyy liian vähän tietoa niin ”sininen asiakas” kyllä todennäköisesti kysyy lisää ennen ostopäätöstä.

Vielä kun huomioi sen, että ”sininen myyjä” hakee henkilöstön palaverissa lisää tietoa niin virtaa kinttaissa olevat myyjät hermostuvat informaatioähkyssä. Insinööri saattaa näin ollen pilata ilmapiirinkin, kun muut näkevät, että hänen olisi tarve fokusoida innostumiseen ja energiaan pilkunviilaamisen sijaan. Ymmärrän sen, että insinööriluonne tarvitsee lisää tietoa, mutta voisiko insinöörityyppi tulla avoimemmaksi sille, että innostuksen avulla hänkin kasvattaisi myyntiään?

Eikö Jari Parantainen sanokin, että myynti-insinööri on jokin luonnonoikku, jota ei voi olla olemassa? =)

Ella-tytär pääsi hyödyntämään askartelu- ja myyntitaitojaan

Viime joulun alla tyttäremme Ella sai idean perustaa VVF-nimisen kaupan. Mahdollistimme tämän tuolloin ja tyttäremme sai myydä valmistamiaan tuotteita, pääosin vuosikalentereita, sukulaisille ja tuttaville. Ella jatkoi sesongin jälkeen saamillaan oikeilla rahoilla kotona kauppaleikkejään pitkin vuoden ja tähdättiin taas seuraavaa joulusesonkia kohti. Nyt tuotevalikoimaa laajennettiin, mutta pääfokuksena mehiläisvahatekniikalla valmistetut joulukortit, jotka Ella siis itse valmisti.


Marraskuu3Korteista tulikin pienessä mittakaavassa varsin kova hittituote johtuen juuri siitä, että hän oli itse ne valmistanut. Neljää viikkoa ennen joulua Ella pääsi naisten messuille myyntihommiin pariksi päiväksi. Äiti oli kauppiaan apulaisena suuren osan ajasta, välillä minä isän roolissa olin apupoikana ja jonkin hetken pikkuveli Elmeri kävi sähläämässä.

Velipoika klousasikin ensimmäisen päivän ensimmäisen kaupan kysymällä asiakkaalta:

“Onko sulla rahhaa, jolla sää voisit ostaa?”

Joulu3Kaksipäiväinen urakka oli yllättävän kovaa touhua, sillä skarpata piti aamukymmenestä iltapäivä neljään/viiteen. Vaan niinpä vain Ella jaksoi, vaikka välillä fokus karkasi eväsleivän ottamiseen juuri asiakkaan sattuessa kohdalleen tms. Päivien päätteeksi ei kuulemma tuntunut missään, vaan olisi jaksanut pidempäänkin. Noin 150 joulukorttia ja jonkin verran muita tuotteita teki kauppansa.

Itsenäisyyspäivän perään menin Ellan kanssa Iin Kärkkäiselle klo 12 – 18 myyntihommiin. Nyt asiakasvirta oli hiukan kevyempi ja kortteja meni kaupan noin 70. Päivän aikana toimin lähinnä sparraajan (kuiskaajan) roolissa. Ella ei jaksanut aina keskittyä niin kuiskailin:

“asiakas, asiakas, asiakas”.

Tämän piti hoksauttaman hänet keskittymään asiakkaisiin, joita kuitenkin oli hollilla. Pitää muistaa katsoa asiakkaita silmiin ja keskittyä kaupantekotilanteeseen loppuun asti, eikä varsinkaan napata eväitä suuhun juuri, kun asiakaskohtaaminen on käynnissä. Toki tuollaiset rupeamat ovat 7-vuotiaalle kuitenkin yllättävän paljon keskittymistä vaativia, joten annettakoon siimaa hiukan.

Täytyy sanoa, että tämä oli hieno urakka ja tytölle oppia puseroon. Opetuksellisessa mielessä Ella sai luopua kassasta 50 euron setelistä kassasta Iin Kärkkäisen ständipaikan johdosta, jotta ymmärtää ja oppii, että mikään ei ole ilmaista. Ellalla oli puheidensa mukaan aikomus säästää rahaa tulevaisuutta varten omalle perheelle mm. asuntoa, ruokaa, lapsille lahjoja varten. Tämä ainakin kuulostaa lykätyltä tarpeentyydytykseltä. =)

Päivän päätteeksi tavaroita autoon kantaessamme Ella tuumasi:

“No, tällastahan tämä työelämä nyt vaan on!”

Innostushan Ellalla lähti kauppiaan hommiin vuosi sitten näin.

Erilaisia kuvia eri teemoin näet näistä linkeistä vuosikalenteri 1, vuosikalentteri 2, vuosikalenteri 3 ja kalenteriden tekovaiheita näet tästä (älä säikähdä myyntiosuutta).

 

EllaKauppiasP.S. Marras-joulukuun vaiheessa kävimme Ellan kanssa viemässä hyvien yleisövihjeiden perusteella suklaa-joulukalentereita eri paikkoihin eli jakamassa hyvää joulumieltä eteenpäin. Eräs paikka oli Rajakylän Hoiva, josta sitten tuli oikein kirjalliset kiitokset perään. 

EllalleKiitokset

IMG_0121

Kolikon toinenkin puoli mustavalkoisille

IMG_0121Ohessa kommenttini eräässä blogissa.
——–

Kiitos xxxx kannanotosta!

Siinä on paljon perää. En ole varma nyt, onko blogisi säännöissä linkittäminen kiellettyä, mutta oheinen artikkeli saattaa avata joillekin asiaa toisenlaisessa viitekehyksessä.

http://vauhtipyörä.fi/blog/entapa-sosiaalisen-riskin-ottaminen-eripuraisuus-ja-kiireellisyys/

Joka tapauksessa näkisin tärkeäksi päättäväisyyden lisäksi sen, että ei ole kuitenkaan tyhmän itsepäinen. Itsepäisyys selviää periaatteessa poikkeuksetta jälkiviisaana.

Vaikka omaan asiaan tulee uskoa, on kuitenkin se kolikon toinen puoli. Kaikki ystävät, tuttavat ja stakeholderit eivät kritisoi ilkeyttään ja heidän kommenteissaan voi silti olla perää. Osa huutelee puskista asioista, joista eivät tiedä itse mitään. Ovat pöllineet jonkun repliikit ja asenteen. Huutelijoidenkin kommenteissa voi silti olla pohdittavaa.

Sitten on näitä asiallisia kriitikoita ja heidän kanssaan kannattaisi käydä hyvähenkistä sparrausta jumittautumatta omaan uskomukseen 100% totuutena.

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus johtui pitkälti (erään dokumentin mukaan – annan linkin, jos joku haluaa perusteluita enemmän – ymmärrän lähdeviitteiden tärkeyden) erään ydinvoimalassa toimivan johtoasemassa olevan henkilön itsepäisyydestä. Hän ei siis kuunnellut alaisiaan, ko. asian asiantuntijoita ja näin reaktori ylikuumeni.

Ei siis kannata yksioikoisesti olla yhden jutun takana, vaan tätä päivää on iteratiivinen lean-ajattelu. Validoidaan ja invalidoidaan yksittäisiä speksejä. Jos on sokea ja kuuro kaikelle muulle paitsi sille, mitä itse haluaa uskoa, on kuin teflonia, eikä mikään hyväkään näkemys tartu pohdittavaksi ja on vaarana ajaa karille.

Eräs NWS-alalla aiemmin toiminut henkilö meni töihin erääseen IT-alan firmaan. Hän yritti saada johdolle läpi ajatusta, että lean-ajattelu pitäisi saada käyntiin. Kuinka kävikään? Itepäisyys oli pahaksi! Ohessa tarina.

http://vauhtipyörä.fi/blog/loistava-tuote-jota-kukaan-ei-tarvitse/

On tärkeää uskoa omaan juttuun, mutta samalla kohdata julmiakin tosiaioista silmästä silmään (viittaan Good to Great, Jim Collins – tulossa NBForumiin lokakuussa, Stockdalen paradoksi).

Ei lappuja silmille ja korville. Kritiikin käsittely ei tarkoita sitä, että pitää luopua omasta plänistä.

Toivottavasti Olli saat tammikuun kirjoitustahtia päälle. Tässäkin artikkelissasi on sopivaa tulokulmaa herättämään keskustelua ja ajatuksia. Tuskinpa tarkoitus kenenkään on 100% oikeassa ollakaan, vaan enemmänkin sparrailemassa ja ”totuutta etsimässä” miettien, mitä uutta voisin toisilta oppia.

-Juha ”Vauhtipyörä” Ahola-

 

IMG_0086

Ei siinä ole mitään järkeä satsata! Lue: Minulla on ainoa totuus!

A: “Jotkuthan ne ovat järjestäneet oikein viikon töistä vapaaksi ennen ylioppilasjuhlia, että saavat järjestellä niitä. Minä en ota vapaata. Käyn ostamassa kakun ja siihen kun vielä laittaa pikkuleipiä, kahvit teet ja jotain pasteijaa niin sehän on siinä. Ei siinä oo mitään järkeä satsata!”

B: “Ylioppilasjuhlat ovat vain kerran kunkin kohdalla. Haluan panostaa niihin. Ne ovat harvoja tilaisuuksia, joihin saadaan sukua koolle.”

A: “Minä en ala kuskaamaan lapsia harrastuksiin…”

B: “Minä kyllä kuljetan lapsia harrastuksiin, ettei ne joudu huonoille teille.”

A: “Minä en ala vaihtaa auton renkaita itse. Miksi ruveta kyykkimään, kun joku tekee sen puolesta, jos maksaa vähän.”

B: “Minä teen autonkorjaustyöt itse. Mitä siitä maksamaan ulkopuolisille.”

Tarvitaanko lisää esimerkkejä siitä, että juuri suu vaahdossa puhuja on löytänyt ainoan totuuden. Samalla, kun höyryää omia uskomuksiaan toisille ja hakee hyväksyntää samanhenkisiltä ihmisiltä niin siinähän sitä ruokkii omaa “täydellisyyttään” sulkemalla silmiään yhä tiukemmalle.

Tosiaan naapuri höyrysi ensinmainitulla repliikillä, että hänen mielestään ei ole mitään järkeä panostaa yo-juhliin naureskellen kollegoilleen, jotka valitsevat toimia toisin.

Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää, että meitä on todellakin moneen junaan – ja saa ollakin! Ihmisillä on erilaisia arvoja. Tähän sitä vaan syyllistyy. Kun hetken malttaa mielensä eikä kiihkoile, voi ymmärtää ihmisten erilaisuutta paremmin. Erilaisuudessa piilee isoja mahdollisuuksia myös itsensä kehittämiselle.

Kun heittää oman, vahvan, uskomuksen sivuun hetkeksi ja avoimin mielin kuuntelee eriävän uskomuksen ja pureskelee sisältöä, on mahdollisuus oivaltaa.

Varo totuudentorvia, jotka ovat löytäneet “totuuden” ja kuvittelevat päässeensä perille. Keskustele mieluummin sellaisen kanssa, joka etsii yhä avoimin mielin.

Mitä kovemmin kiihkoat, sitä enemmän silmät sulkeutuvat! Mitä jos (kun) et olekaan absoluuttisen oikeassa!

 

 

IMG_0002

Sanat ja jeesustelu eivät tehoa, mutta toiminta ja vilpitön auttaminen kylläkin

“Rauhoitu.” “Älä tee mitään.” “Vedä lonkkaa.”

Kuka yrittää padota Niagaran putouksen? Haluatko taltuttaa aktiivisen ja tekevän ihmisen?

Oletko neuvonut alkoholin suurkuluttajalle: “Älä vaan juo sitä alkoholia!”

Oletko neuvonut teini-ikäiselle: “Älä mene vääriin piireihin.”

Tuliko odotettuja ja positiivisia lopputuloksia?

Voisiko näiden ylhäältä päin tulevien neuvojen sijaan hypätä toisen housuihin ja miettiä, mikä ko. ihmiselle olisi hyväksi ylimalkaisten neuvojen sijaan? Kuka iskee kädet saveen, laittaa kenties itsensäkin likoon ja lähestyy toisella tavalla?

Mikä se tapa voisi olla? Energiaperiaate = energian häviämättömyyden laki muotoiltakoon tässä kontekstisssa niin, että energia voi muuntua muodosta toiseen, mutta energiaa ei voi hävitä tai kadota. Tapa voisi olla siis korvaava toiminta! Suunnataan energia toisella tavalla.

Jos haluat, ettei nuori mene vääriin piireihin, järjestä hänelle toisenlaista, kiinnostavaa, aktiviteettia toisaalla ja toisenlaisessa seurassa. Samoin alkoholistille tulisi saada vaihtoehtoista tekemistä niihin hetkiin, kun pulloon tarttuminen olisi luontevaa.

Työnteosta laiskotteluun vai muuhun tekemiseen?

No, millä tavalla minun työorientaatioon voisi puuttua hienovaraisen ovelasti ja vahvasti? Jos joku haluaa, että keskitän huomiotani vähemmän töiden pariin, minua voi pyytää katsomaan lätkä- tai futisottelua tai leffaan mukaan tai miksipä ei ehdottaisi lounasta? Samalla tarpeeni sosiaalisesta vuorovaikutuksesta täyttyy sen sijaan, että huutelee puskista: “rauhoitu, äläkä tee mitään.”

Asioiden käsitteleminen omasta kokemusmaailmasta, päättäminen toisen puolesta, mikä hänelle on hyväksi, menee varsin usein kiville. Kun miettii, millaista elämää toinen elää, millainen ihminen toinen on, mitkä ovat toisen tarpeet, voikin löytää aivan toisenlaisia ratkaisuita.

Jeesusteluidenkin takana on hyviä aikeita ja osalla on jopa täysin vilpittömät tarkoitusperät, mutta silti ne tuntuvat välillä jopa huvittavilta. Mielenkiintoista on ollut se, että osa läheisistä kavereistani on lähestynyt minua ja sanonut, että heitä häiritee moinen jeesustelu.

Jos polariteetti iskee päälle ja tekee mieli argumentoida asiaa toisesta vinkkelistä, se on ok. Mutta huomioi myös tämä näkökulma. Jos polariteetti on voimakas, et ehkä tätä näkökulmaa ole vielä sisäistänyt. Ehkä sinä oiet oikeassa! Sehän on subjektiivinen kokemus, onko oikeassa vai ei?

Olkoon niin tai näin, sydänkohtaus on iso pysäytys, joka laittaa miettimään asioiden tärkeysjärjestystä ja sitä, mihin asioihin olisi viisainta tehdä kalibrointia ja muutosta jatkoa silmällä pitäen.

Kannattaa ainakin kuunnella sitä osapuolta, jonka toivot toimivan itselleen ja ympäristölleen parhaalla tavalla, eikä vain ladella ehdottomia totuuksia (lue omia uskomuksiaan)! Tarkoitus ei aina pyhitä keinoja! 

IMG_0002

Mitä Juhalle on tapahtunut tai tapahtui? Sydäninfarkti!

Kirjoitin oheisen artikkelin ensin ”salasanan taakse piiloon”, jotta lähipiiri ja ystävät saavat tietää tarkemmin, mitä on tapahtunut. Kymmenet ihmiset halusivat lukea tapahtuneesta. (yo. kuvassa rakas eskari-ikäinen tyttäremme Ella)

Alla olevan kuvan eilen illalla FB:hen julkaistuani lähti hullunmylly päälle. Jakoja tuli nopeasti tuhansia ja IL, IS sekä Kaleva ovat mm. lähestyneet minua asialla. Mikä parasta, ensimmäisenä minua auttaneen henkilön kanssa tapaaminen on sovittuna jo tälle päivää ja 2 muutakin tapahtumapaikalle osunutta ja auttamassa mukana ollutta on ”ilmoittautunut” minulle.

Sydämellisin terveisin, Juha Ahola (11.4.)

———-

Mitä Juhalle on tapahtunut tai tapahtui? (Kirjoitettu 9.4.2014)

Tämän tarinan on tarkoitus avata ystävilleni, läheisilleni sekä työasioiden merkeissä läheisesti kanssani tekemisissä oleville tiedoksi, mitä minulle tapahtui ja mikä onni sekä siunaus johti siihen, että voin tämän kirjoittaa omatoimisesti.

Ke 2.4. klo 17.35 –> Vein tyttäreni jumppaharjoituksiin (alkoivat 17.45) Linnanmaan liikuntahallille. Lähdin siksi aikaa tunteroiseksi juoksulenkille normaaliin tapaani. Lisäksi soittelin puheluita lenkin ajan. Ensin 29 minuutin puhelu erään bisnestuttavan kanssa, sitten soittelin 9 minuutin puhelun eräälle myyntityönammattilaiselle takaisin, kun hän oli tavoitellut minua. Lisäksi vastaanotin klo 18.16 yhden minuutin puhelun eräältä oululaiselta yritystoimijalta eli vaihdettiin muutama sana.

Tämän jälkeen lähiminuutteina vinttini on pimentynyt = sydäninfarkti. Ymmärtääkseni olin tuupertunut Syynimaalla Tiedonkaari 8:n kohdalla ja ohikulkija on osunut paikalle ja elvyttänyt minua soittaen myös 112. Kaksi hälytysajoneuvoa on sattunut paikalle (olikohan 6 minuutissa) ja lisäksi Sepe-helikopteri.

Tämän jälkeen tietysti OYS:iin kiireesti ja minulle oli tehty pallolaajennus johtuen sepelvaltimon tukkeumasta.

To 3.4. Heräsin jossain vaiheessa tokkurassa leikkauksesta ja lähipiiriä kuten rakas vaimoni ja lapsemme Ella (2007) ja Elmeri (2010) tulivat katsomaan minua. Torstaista on hataria muistikuvia.

Pe 4.4. – su 6.4. perjantai – sunnuntai muistan jo paremmin tapahtumia. Huonekaverina oli yli 80-vuotias potilas Pateniemestä eli aika läheltä asuinpaikkaamme.

Perheenjäsenten lisäksi useampi ystävä kävi luonani to – su. Iso kiitos kullekin! Tässä yhteydessä en lähde mainitsemaan nimiä muilta kuin em. osalta.

Sunnuntaina lääkäri tuli kierroksella jututtamaan ja kertoi tilanteesta. Sanoin, että maanantaina minulla olisi lähtö Ruotsiin koulutus-/työmatkalle, mutta lääkäri myhäili pilke silmäkulmassa, että kyllä se reissu jää nyt väliin ja on jäätävä sairauslomalle rauhoittumaan.

En nyt muista, tuliko lääkärin vai äitini suusta sanat, että ilman keskiviikkoisen ohikulkijan apua ja elvytysosaamista, voisivat päiväni olla päättyneet. Jossain kohtaa oli tullut kammiovärinää, josta selviämiseksi ehkä hyvästä peruskunnosta on ollut hyötyä (säännöllinen lenkkeily, ei tupakointia, erittäin vähäinen alkoholin käyttö), mutta en lähde sitä spekuloimaan erikseen. Joka tapauksessa ohikulkija on ollut ensiarvoisen tärkeässä roolissa pelastamassa henkeäni!

Ma 7.4. Kotiuduin. Mm. yhtiökumppanini kävi moikkaamassa samantien.

Sopinee, ettei levitetä päättömiä huhuja eteenpäin. Jota asia kiinnostaa, pyytäköön salasanan tähän artikkeliin minulta. Tässäkään kaikki ei ole välttämättä faktaa, mutta kerronnan pohjalta saa jotain käsitystä, mitä on tapahtunut. Sepelvaltimon tukkeuman johdosta sydäninfarkti pysäytti lenkkeilyni… ja vähän muutakin kotvaksi.

Onneksi olen hengissä ja saanut toisen mahdollisuuden! Olen kiitollinen kaikille minua auttaneille ja hengessä mukana olleille! Sydämellinen kiitos! 

Toipuminen on hyvässä vauhdissa ja jatkuva lääkitys päällä. Älä epäröi olla yhteydessä. Chätistä minut löytää varsin usein. :)

Soitellaan ja chättäillään.

044 – 507 2028 

https://www.facebook.com/juha.timo.ahola

-Juha 9.4.2014-

Kikkakaksi-260x260

10 Kikkakakkosta myynnin kehittämiseen

10 KIKKA2sta myynninkehittämiseen

Tutustuin vastikään myynnin ja myyntijohtamisen ammattilaiseen Mika Kauppiseen, joka oli myös tutustunut blogiini. Vaihdoimme ajatuksia ja kokemuksia huomaten ajatustemme kohtaavan.

Lisäksi me molemmat törmäämme tilanteisiin, että meiltä kysytään vinkkejä (”kikkakakkosia”) myynnin pariin.

Mika haastoi minut laatimaan yhdessä 10 helppoa ”kikkakakkosta”, jotka ovat helppoja sekä nopeita ottaa käyttöön ja joissa on pientä pilkettä silmäkulmassa.

Toivottavasti Sinäkin löydät tästä omat helpot vinkit myyntityöhösi.

Lataa vinkit täältä (pdf nimeltään 10 KIKKA2sta myynnin kehittämiseen).

Autamme mielellämme Sinua myyntiongelmissasi!

mika.kauppinen@salescon.fi (blogi) ja juha.ahola@vauhtipyora.fi (Vauhtipyörän viralliset sivut)

Kiitos Mikalle haasteesta! Ei tarvinnut kahdesti miettä, tartunko vai en. :)

IMG_9922

Pappa betalar inte! Myös tenavat vastuuseen harrastusten kustannuksista!

Jos mennään sukupolven verran taaksepäin ajassa eli siihen aikaan, kun me 30 – 35 vuotiaat aloitimme koulutaipaleen, harrastusmahdollisuuden olivat toisenlaiset. Olen kotoisin Oulaisista, jossa asuin 16 vuotta elämästäni. Läksin sieltä Ouluun, urheilulukioon, jonka myötä tykästyin Ouluun ja jäin asumaan tänne! Oulaisissa harrastusmahdollisuudet tuossa 1990 –luvun taitteessa olivat köykäisemmät kuin tänä päivänä puhumattakaan mahdollisuuksista esim. Oulussa. Lajivalikoima taisi olla yleisurheilu, jalkapallo, jääkiekko ja pesäpallo pienellä karkeistuksella.

Harrastaminen oli tuolloin halpaa!

Itse aloitin futiksen pelaamisen pihapeleinä 5-vuotiaana ja joukkueeseen liityin 9-vuotiaana. Tuolloin pelasin kaksi vuotta itseäni vanhempien kanssa samassa joukkueessa ja ikätovereistani suurin osa liittyi joukkueeseen vasta 1 – 3 vuotta myöhemmin. Harrastaminen ei maksanut juuri mitään seuran puolesta. Ensimmäisinä vuosina kustannuksia ei syntynyt ollenkaan, kun pelasimme vain 2 – 4 ystävyysottelua rakkaan naapurimme, Ylivieskan Pallon kanssa.

Vuonna 1992 – 1995 maksettiin lisenssit, jotka olivat hinnaltaan noin 150 mummonmarkkaa. Kausimaksua saattoi tulla päälle noin 100 mummonmarkkaa koko vuodesta. Pelireissuja käytiin bussilla noin 100 kilometrin päässä ja sitten omilla autoilla noita lähimpiä naapurikuntia. Kyydeistä vanhempamme eivät välttämättä saaneet bensarahoja, mutta joka tapauksessa aika pieniä olivat kustannukset siltä osin. Saimme kuitenkin harjoitella liikuntahallilla useamman kerran viikossa talvisaikaan ja sitten kesäisin ihan hyvällä nurmikentällä. Talkoita emme tehneet nimeksikään. Edustusjoukkueeseen myöhemmin liityttyäni talkoita taisi olla muutama tunti per kausi. Eli voisi sanoa melkein näin, että harrastaminen ei maksanut kuin varusteet ja vaivan.

Kehitys kehittyy – se maksaa!

Tänä päivänä tilanne on toisenlainen. Harrastaminen aloitetaan paljon nuorempana ja ainakin Oulussa yllättävän ‘totisesti’. Treeniolosuhteet ovat varsin mahtavat. Jos puhutaan futiksesta niin tekonurmikenttiä löytyy myös talviharjoitteluun. Sen syvemmin harrastusolosuhteita ja puitteita promottelematta ero on huikea.

Kyllä oululaisilla oli paremmat puitteet jo 20 – 25 vuotta sitten ja muistankin, että Ouluun muuttaessani 17 vuotta sitten ja erääseen joukkueeseen liityttyäni oli jopa ‘sokki’, kun kuukausimaksu oli 150 markkaa, kun moisella maksulla pelasi Oulaisissa koko kauden.

Kuka maksaa viulut lasten harrastamisesta?

Paremmat olosuhteet ja mahdollisuudet maksavat! Lasten harrastaminen aiheuttaa satojen, jopa tuhansien eurojen vuosikustannuksen. Kannustan harrastuksiin voimakkaasti, jos halu on lapsella itsellään! Mutta samalla näen asian myös niin, että lapset on vastuutettava siihen, ettei äiti ja iskä olekaan automaatiomaksajina (=suoraveloitus seuran tilille vaan).

Varainhankinta erilaisten talkoiden tai tuotemyynnin avulla ovat hyviä työkaluja vastuuttamisessa, kun lapset osallistetaan!

Ilmaiseksi ei saa mitään, joten kädet saveen!

Talkoiden avulla (kioskien pitäminen, inventaatiot, potunnosto (kyllä tällaisessakin on oltu), flyerien jako ym.) sekä varainhankinta tuotemyynnillä (wc-paperin, pesuaineiden, sukkien ym. myynti) ovat erinomaisia keinoja vastuuttaa ja osallistaa lapset mukaan. Kun rahan (harrastuksensa) eteen ‘joutuu’ tekemään töitä ja uhraamaan aikaansa, ymmärtää, ettei ilmaisia lounaita ole.

Uskon vahvasti siihen, että on viisasta kasvatuksellisessakin hengessä ottaa lapset mukaan varainhankinaan, jotta harrastaminen mahdollistuu verrattuna siihen, että vanhemmat maksavat lapsilleen ja kaiken saa näennäesti ilmaiseksi. Meidän vanhempien on helpompi käydä verkkopankista kuittaamassa maksut, mutta onko se sittenkin karhunpalvelus lapsille?

Lasten omat kädet saveen niin arvostus harrastuksen puitteita kohtaan paranee myös. Ehkäpä alkaa kiinnostaa etsiä pusikkoon hukkaan joutunut joukkueen pallo ja olla treeneissä paikalla, kun siitä on maksettu aikaa ja rahaa.

Minkä ikäisen voi ottaa mukaan ja vastuuttaa?

Kouluikäinen on hyvinkin kykenevä myymään vaikkapa vessapaperia lähipiiriin. Reippaimmat alle kouluikäisistä voivat osallistua myös, mutta tällöin yleensä vanhempien tukea tarvitaan enemmän. Kyllä itselle tuli ala-asteelta Kostepään Miilutie tutuksi, kun luokkaretkirahaa kerättiin ovelta ovelle myymällä MML:n vappukukkia ja yläasteella sitten wc-paperituotteita.

Pappa betalar inte! Älkäämme opettako lapsiamme kiittämättömiksi kultatarjottimelta syöjiksi.

Epävirallinen koonti harrastusten kustannuksista Oulu/Raahe/Oulainen:

Pesäpallo 200 €/kausi (g-jun), Oulu

Salibandy 150 €/kausi (f-jun), Oulu

Tanssi 200€/lukuvuosi (4v.), Oulu

Jalkapallo 290 €/vuosi, Oulu

Konservatiorio 45 min/vko, 195 €/lukukausi (sisarale -20 €/lukukausimaksusta), Oulu

Baletti 2 x 1 h/vko, 165 €/lukukausi, Oulu

Taidekoulu 75 €/lukukausi (sisarale -10 €/lukukausi), Oulu

Jalkapallo 250 €/vuosi (7-v.) + talkoita, Oulu

Jääkiekko (g-jun) 140 €/vuosi, Raahe

Jalkapallo 20 €/vuosi, Raahe

Pesäpallo (f-jun), 100 €/vuosi Raahe

Jumppa/voimistelu,100 €/lukukausi, Oulu

Yleisurheilu, 30 €/vuosi, Raahe

Salibandy e-jun 60 €/kuukausi + 200 €/kausi aloitusmaksu + 200 €/kausi seuran varusteet, Oulu

Ratsastus 25 €/tunti, Oulu

Ratsastus omalla hevosella 350 €/kuukausi Oulu

Liikuntaleikkikoulu 170 €/lukuvuosi, Oulu

Jalkapallo (d-jun) 80 €/kuukausi + 410 €/kausi toimintamaksu + pelit ja turnaukset päälle noin 4000 €/kausi

Jalkapallo + futsal (e-jun) 10 €/vuosi

dreamstimefree_66136

Kukkahattutätit tekevät hallaa kasvatustyössä!

Onko oikein, että häiriköivä oppilas saa vapautuksia? Miksi häiriköivästä käytöksestä palkitaan? Kukkahattutätit ovat keskineet, että ihmistä pitää “ymmärtää” ja siksi häirikköoppilas saa kirota, haistatella, kolistella, metelöidä ym. Onko sitten vankila ensimmäinen paikka, jossa rajat löytyvät? Ymmärtämisen ei ymmärtääkseni pidä tarkoittaa sopimattoman käyttäytymisen hyväksymistä. Eikö?

Pedagogisesti pätevänä opettajana minulla on hiukan “teoriatietoa” yliopisto-opinnoista ja opetusalalta myös joitakin vuosia kokemusta yläaste- ja lukio-opetuksesta. En kuitenkaan toimi enää aktiivisesti kasvatustyön parissa, joten otan kantaa hiukan keittiöpsykologin omaisesti.

Välillä kuulen tarinoita siitä, kun erityisopettajat antavat häirikköoppilainen (jos jotakuta termi häiritsee niin arikkelia ei ole pakko lukea – voi olla, että häirikköoppilas on häiritty = “vika on vanhemmissa” tms.) rellestää oman mielen mukaan. Onkohan kukkahattutädeillä tullut mieleen, että yhteiskunnassa on kuitenkin tarve olla rajoja, sääntöjä ja normeja, joiden mukaan tulisi elää. Eikö myös kasvatustyön avulla siihen pitäisi ohjata?

Musiikin tunnilla retteröivä häirikköoppilas saa vapautuksen ja pääsee tekemään jotain, mistä tykkää enemmän. Ulkona talvipakkasella riehuva häirikkö puolestaan palautetaan sisälle lämpimään vaikka piirtämään. No, onpa kumma, ettei musiikki, ulkoilu tai mikään muukaan kiinnosta, kun takaporttina on palkintona muiden yläpuolelle nostaminen vapautuksineen ja parempine hommineen.

Onneksi kuulen välillä myös tarinoita, joissa opettaja tms. kasvatustyöntekijä ei annakaan rettelöijälle vapautuksia tai erioikeuksia. Mikäpä muu ihmisiä risookaan niin paljon kuin erioikeudet. Ja tällöin (usein) häirikkö saadaan jopa nöyrtymään ryhmän toimintaan mukaan.

Kukkahattutädeillä on jotain yliempatiaa, että pitäisi ymmärtää ihmistä, mutta kyllä se ymmärrys menee yli etenkin, kun häirikkö käyttää sitä hyväksi. Joo, kyllä – tiedän, ettei asia ole aina näin yksinkertainen tai että jokainen häirikkö ei nöyrry ryhmäkuriin, mutta en hyväksy myöskään siitä palkitsemista.

Mielestäni opettajalla pitää olla kasvatuksellista asennetta ja etenkin luonnetta pysyä arvojensa takana. Tällöin sormien läpi katsominen ja nöyristely häirikön edessä ei ole oikeaa toimintaa. 

P.S. Täältä puskista on helppo huudella. Itse en rupeaisi nöyristelemään junioreiden edessä, mutta en myöskään väitä, että osaisin muutoin taitavasti hoitaa tuollaisia tilanteita. Siksipä en kasvastusalalla olekaan. Opettajat ja kasvatustyön ammattilaiset, säilyttäkää ammattiylpeys. Vaatikaa, että saatte toimia jämerästi yhteiskunnallisesti hyvien arvojen mukaisesti. 

VerhotVauhtipyörä.fi

Ratkaisu voi olla silmiesi edessä! Nyt hävettää…

Joskus ratkaisu voi olla lähempänä ja yksinkertaisempi kuin uskotkaan. Olemme olleet samassa toimistossa vuoden 2010 alusta alkaen. Joskus valo häkäisee ikävästi ikkunasta ja tietokoneen ruutua on pitänyt kääntää, ettei valo paista ikävästi ja heijastu silmiin. Yhtenä päivänä kannoin ison irto-oven yhden työntekijän pyynnöstä tämän selän taakse ikkunan eteen, jottei aurinko pääse paistamaan kuvaruutuun.

Seuraavana päivänä marssin toimistolle ja kuinka ollakaan, toimiston naisväki oli hoksannut, että ikkunoissa on sälekaihtimet! Arvatkaapa nolottiko? Minä kannan ison oven verhoksi, kun ratkaisu olisi ollut kotoa ja joka paikasta tuttu sälekaihdin. Olimme siis olleet jo vuosia toimistossa huomaamatta sälekaihtimia ainakaan niiden käyttötarkoituksen kannalta.

Muistan kyllä nyt jälkikäteen, että olen usein värkännyt sälekaihtimien naruilla ohimennen, mutta kumma kyllä valoja ei syttynyt tauluun, kun piti niitä käyttää oikeassa tarkoituksessaan.

Vinkki seuraavaan ongelmatilanteeseen:

– Mieti, mikä olisi luonnollisin ja helpoin ratkaisu (entäpä seuraavaksi helpoin…)?

– Onko kyseinen ratkaisu olemassa silmiesi edesssä?

Älä ainakaan ennen noiden kahden kysymyksen yritä soveltaa ja keksiä pyörää uudelleen, ellei se ole peli tai leikki tarkoituksella.

Tämä esimerkki on hyvin konkreettinen ja täytyy sanoa, että kyllä hävetti, mutta myös nauratti. Nauroimme porukalla koko keissiä! Koska auringonvalo oli ja on ongelma vain tiettyinä vuodenaikoina (=harvoin), kun aurinko paistaa tietyltä korkeudelta tietyssä kulmassa, niin emme välittäneet ratkaista ongelmaa kauan kauan sitten.

Mutta vastaavia helppoja ratkaisuja voi olla moneen moneen asiaan päivittäin nenämme edessä, kun vain irtaudumme narsistisesta tarpeestamme keksiä normaalia vaikeampi ratkaisu. Ensi kerralla sinäkin voit miettiä, mikä olisi helpoin ja energiaasäästävin ratkaisu.

Pyörän uudelleen keksiminen ei aina ole tarpeen! 

P.S. Kiitos – ja hyvää yötä! Menen häpeämään… :)

IMG_0048

Yllätä asiakkaasi toimittamalla enemmän kuin lupasit! Kliseistä, mutta toimii…

Palasin kotiin työpäivän jälkeen. Kävin postilaatikosta nappaamassa kasan kirjeitä ja lehtiä. Hetkinen, mikäs tämä paketti on? Omalla nimelläni oli postipaketti, jonka sisällä oli jotain paksumpaa (kenties kirjanen tms.). Avasin paketin ja katsoin, että tämähän on Ajattele oikein – menesty –kirja, jonka on kirjoittanut Napoleon Hill. Kirjan välissä oli luottokortin näköinen pääsylippu Varapuun Vaurastumisen perusteet –valmennukselle. Pakko myöntää, että isolla miehellä nousi hymy korviin, YEAH! Positiivinen yllätys!

Hoksasin toki nopeasti, kuka oli lähettäjänä ja mistä syystä, mutta paketissa oli enemmän kuin mitä ‘piti’ olla. Voitin joulukuussa Varapuun Facebook-sivuilla joulukalenterista kuvan julkaisukilpailusta lipun Vaurastumisen perusteet –valmennukselle. Odotin pääsylippukoodia sähköpostitse, mutta kuinka ollakaan sain enemmän ja sain “kättä pidempää”. Lipun euromääräinen arvo (ovh. 490 euroa) olisi toki sama, lähettääkö pääsylippukoodin sähköpostitse vai kirjeellä, mutta asiakkaan kokema arvo on korkeampi, kun lipun saa konkreettisesti käteen. Ja mikä parasta – sain lipun ohessa kovakantisen kirjan, jonka hinta verkkokaupoissa on noin 40 euroa.

Varapuu on ymmärtänyt, miten voi yllättää asiakkaan positiivisesti. Lupaa vähemmän, toimita enemmän. Toisekseen Varapuun joulukalenteri-idea oli loistava, sillä he järjestivät päivittäin kilpailuja, joiden palkintona oli mm. lippuja kommentoijien kesken Vaurastumisen perusteet –valmennukselle sekä Ajattele oikein – menesty –kirjoja. Tämä on sitä lisäarvon tuottamista Facebook-sivun tykkäämisen johdosta, mistä olen aikaisemmin blogissa kirjoittanut. Viesti ei ole helppoheikkimäistä osta-osta –tuputusta, vaan aivan toisenlaista.

Olen lukenut Ajattele oikein – menesty –kirjan neljä kertaa, joten taidanpa täräyttää viidennen kerran tulille upouuden kirjan parissa. Vaurastumisen perusteet –valmennuksen olen käynyt kerran, joten kertaus taitaa olla opintojen äiti.

Voit perehtyä valmennuksen sisältöön alla olevasta linkistä.

http://www.varapuu.fi/vaurastumisenperusteet 

P.S. Promottaessani voitettua valmennuslippua joulun alla, sain jonkin verran paheksuntaa osakseni. Ilmeisesti oman talouden hallinnassa on jotain pahaa?

P.P.S. Kyseinen valmennus kuuluisi olla opetussuunnitelmassa yläkoululla.

Pieni ele voi olla iso juttu. Kahvipaketin vieminen asiakkaalle kasvotusten voi tuntua vähäpätöiseltä esim. rahallisesti, mutta asiakkaalle kokemus voi olla niin positiivinen, että sen johdosta asiakassuhde lujittuu niin, ettei kilpailijoilla ole väliin tulemista. 

IMG_0046

Pidä tämä ovi aina suljettuna! Järjenköyhyyttäkö?

Oletko huomannut joskus ovessa tekstin: “PIDÄ TÄMÄ OVI AINA SULJETTUNA!” Eikö tämä ole järjenköyhyyttä? Jos ovi tulee aina pitää suljettuna, eikö arkkitehti olisi voinut suunnitella siihen oven tilalle seinän? No, voihan se olla, että tilan käyttötarkoitus on muuttunut alkuperäisestä.

Onko se myös ihmeellistä, että säilytysvarastossa on ikkunat, jotka sitten peitetään oheisen kuvan mukaisilla metallikehikoilla? Siihen syynä lienee se, että ilkivaltaa ja tavaroiden varastamista pelätään. Olisiko siis järkevää rakentaa säilytysvarasto ilman ikkunoita? Ongelmaksi taitaisi tulla se, että varaston sisään ei pääsisi luonnon valoa juuri ollenkaan, vaikka oven avaa, joten varastossa pitäisi käyttää valoa kesälläkin?

Voisiko tällaisissa ihmeellisissä asioissa piillä markkinarakoa innovatiivisemmille ratkaisuille?

Mitä mieltä olet? Mihin erikoisiin asioihin itse olet törmännyt? Tai törmäätkö päivittäin joihinkin toistuviin ongelmakohtiin, josta tulee päiviteltyä?

Totumme rutiineihin ja ympärillämme oleviin asioihin niin, ettemme osaa kyseenalaistaa tuttuja ja turvallisia asioita. Mitäpä jos aivan normaaleilta tuntuvissa asioissa esittäisi itselleen kysymyksen, pitääkö tämän asian olla näin vai voisiko tämän ajatella/tehdä toisella tavalla?

Kyseenalaistaa asioita. Uskalla ihmetellä ja kysyä: “miksi miksi?” niinkuin pikkulapsi!