IhmeenKoostuminenJuhaAholaVauhtipyörä.fi

Mikä ihmeen ihme? Myönteinen käänne! Resepti tarjolla!

Ihme, miten sen voisi määritellä? Määriteltäköön vaikkapa näin: “Ihme on yllättävä, positiivinen, käänne.” Tällä kertaa en anna suoraa esimerkkiä viitekehyksestä, johon voit artikelin yhdistää, mutta tämä on helppo yhdistää liiketoimintaan, yrityksen menestymiseen, urheiluseurojen toimintaan, parisuhteeseen, ryhmäprojekteihin ym. Elämässä sekä ylä- että alamäet ovat tavallista. Mikään ei toimi lineaarisesti ja stabiilina.

Mitä ainesosia ihme pitää sisällään, mikä on sen resepti?

 1. Hyvä henki

Hyvä henki ravitsee suhdetta. Kun haluaa suhtautua avoimesti ja kunnioittavasti toisia kohtaan, syntyy parempi henki, joka myös kutsuu hyviä ihmisiä yhteen. Hyvä henki muuttaa ihmisen etumerkkiä ja suhtautumistapaa. Asenne on aina ratkaiseva! Hyvä henki edellyttää päätöstä suhtautua toisiin ihmisiin kunnioittavasti erilaisuutta hyväksyen. Erilaisuus voi yhtäältä olla rikkaus ja toisaalta riesa. Se riippuu nimenomaan siitä, millainen henki ja ilmapiiri ympäristössä vallitsee sekä millaisia päätöksiä asennoitumisesta toisia kohtaan ihmiset tekevät.

2. Hyvät ihmiset/ihmissuhteet

Suhde on tärkeämpi kuin se, mitä suhteella yritetään saada aikaan. Tämän voi perustella myös kääntäen. Mitä jos tarkoitus ja päämäärät ovat hyviä, mutta ihmissuhteet eivät ole hyvät? Kukin vetää omaan suuntaansa omien intressiensä mukaan, eikä se tue yhteisen tarkoituksen toteuttamista tai päämäärän saavuttamista. Hyvillä ihmissuhteilla voi saada aikaan paljon hyvää eikä suunnanmuutos päämäärien osalta ole poissuljettua. Hyvät ihmissuhteet edellyttävät luottamusta ja luottamus on päätös, tahdon asia.

Hyvälle hengelle ja hyville ihmissuhteille esteenä voivat olla yhteisöön kuuluvat ihmiset, vaikka olisi halu toteuttaa yhteistä hyvää. Luottamuksellisessa suhteessa on kommunikaatiota. Ei pelkästään oleteta, vaan kysytään ja varmistutaan siitä, että ymmärretään asiat mahdollisimman samalla tavalla.

3. Hyvät ideat

Ihmeeseen tarvitaan myös hyviä ideoita tai ajatuksia, joiden on kestettävä kriittistä ajattelua. Näkymätön synnyttää näkyvää. Jonkun/joidenkin ihmisten ajatukset konkretisoituvat aina silmillä nähtäviksi. Ideat ja ajatukset ovat näkymätöntä ja kun niitä toimeenpannaan, siitä syntyy näkyvää.

Hyville ideoille puolestaan esteenä on polarisaatio kommunikaatiossa. Polarisaatio voi johtua useista eri syistä. Uudet ideat loukkaavat henkilön nykyistä maailmankuvaa. Mitkä ovatkaan henkilön työkalut, joilla käsitellä erilaisia ideoita? Jos ”eväät” ovat heikot, ei ole hyvä henki, ei hyviä ihmissuhteita, on helppo sortua leimaamiseen. Tapahtuu argumentum ad hominem (argumentointi henkilöä vastaan), jossa argumentoija viittaa joihinkin vastapuolen piirteisiin, joilla ei ole merkitystä keskusteltavan aiheen kannalta.

Jos ’ad hominemiin’ syyllistyy, herätyskellojen pitäisi piristä: ”En olekaan hakemassa totuutta, vaan säilyttämässä nykyistä maailmankuvaani ja omaa statustani nyrkit pystyssä, enkä haluakaan löytää ’uutta ja parempaa’ totuutta.”

Elämässä on tarkoitus jatkaa matkaa. Ja matkaa jatketaan sieltä, missä ollaan nyt!

Kun haluaa jonkin asian osalta kielteiseen suuntaan ajautuvan kurssin muuttuvan myönteiseen suuntaan, tarvitaan hyvää henkeä, hyviä ihmissuhteita ja hyviä ideioita. 

Comments

comments

1 reply
  1. Mitä tehdä
    Mitä tehdä says:

    Kadotettu ihme

    Sain työskennellä lähes 6 vuotta työyhteisössä, joka oli tuollainen positiivinen ihme. Työilmapiiri oli erinomainen ja henkilökunnan vaihtuvaaus todella pientä. Jos työkavereitaan voi rakastaa, niin siinä työyhteisössä tehtiin juuri niin. Sitten tuli organisaatiomuutos ja työyhteisön tarina päättyi. Osa työporukasta pääsi yhdessä nykyiseen työyhteisöömme, mutta aika harva meistä jo ennestään työkavereina olleista on nykyiseen tyytyväisiä. Uudet työkaverimme olemme varmaankin kyllästyttäneet muisteluillamme siitä, millainen paratiisi se entinen paikka olikaan. Ja sitten purnaamme nykyistä systeemiä ja sen toimimattomuutta, meidän yksinjättämistämme, työnkuvaamme, olematonta tiedonkulkua, uusien asioiden paljoutta, kiirettä, jatkuvaa stressiä, liian suurta vastuuta ja minä purnaan heikentynyttä asemaani sijaisena. Meillä nykyisillä entisillä on vielä toisemme, mutta sekin muuttuu taas kohta. Tilanne alkaa olla kestämätön. Kohta on tulossa taas isoja muutoksia kun osa nykyisistä entisistä työkavereista siirtyy taas muualle.

    Olen parhaan työkaverini kanssa puhuneet paljon omasta tyytymättömyydestämme nykyiseen ja olemme sanoneet muutaman kerran haluavamme pois tästä vain pettymyksiä tuottaneesta nykyisyydestä. Jo aikaisemmassa paikassa mietimme lähtevämme yhdessä ulkomaille töihin. Vielä keväällä puhuimme lähdöstä jonnekin ”me”-muodossa. Nyt tämä paras työkaverini ilmaisi halunsa muuttaa kotiseudulleen takaisin ja kyseli minulta halukkuutta lähteä pois kotiseudultani, mutta hän ehdotti minulle aivan toista kaupunkia (sellaista jossa olen asunut, mutta jossa en viihtynyt). Vastasin tälle työkaverilleni ja samalla hyvälle ystävälleni tämän ehdotuksen jälkeen, etten ole halukas lähtemään sillä minulle tärkeimmät ihmiset (lähisukulaiset, ystäväni ja työkaverini asuvat kotiseudullani). Myöhemmin lievensin kantaani sanomalla että voisin lähteä vain siinä tapauksessa jos saisin jonkun ystäväni mukaani tai pääsisin jonkun ystäväni mukaan, sillä haluaisin uudella paikkakunnallakin olevan jo jonkun ystävän, jonka kanssa voisin käydä tilaisuuksissa, tapahtumissa ja mielen-kiintoisissa paikoissa ja jonka kanssa voisin tehdä erilaisia asioita ja harrastaa. Vielä en ole tältä työkaveri-ystävältäni saanut vastausta. Tosin tämä ystäväni soitti minulle äsken ja lupasi palata asiaan.

    Sen tiedän, etten pysty jäämään nykyiseen työyhteisööni, kun läheisimmät työkaverini sieltä kuitenkin lähtevät. Tuntisin jokaisen työpäiväni aikana liian konkreettisesti sen, mitä arvokasta ja tärkeää olen joutunut menettämään. Työviihtyvyyteni ja -motivaationi olisi nollilla enkä voisi henkisesti hyvin siinä työyhteisössä. En pystyisi arvostamaan sitä tulevaa kun rakastin sitä, minkä olen pakosta ja vasten omaa tahtoani menettänyt.

    Tämä voisi olla varoittavakin esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun organisaatiomuutoksen varjolla lopetetaan sellainen työyhteisö, missä työntekijät viihtyvät ja voivat hyvin. Tilalle voi tulla jotain toimimatonta ja työviihtyvyyttä ja -motivaatiota oleellisesti heikentävää. Surullista katsottavaa kun ennen niin positiivisista, iloisista ja valoisista työntekijöistä on tullut lähes kaikesta valittavia ja tyytymättömiä ihmisiä, jotka ovat onnellisia vain muistellessaan vanhaa ja toivoessaan uudelta jotain parempaa.

    Onko vika niissä ihmisissä, jotka on pakotettu esim. organisaatiomuutoksen yhteydessä luopumaan siitä hyvästä mitä oli ja omaksumaan vastentahtoisesti se toimimaton? Mitä kertoo se, että lähes kaikki entiset ja entiset-nykyiset työkaverini sekä minä olemme pettyneitä kadotettuamme sen ihmeen, missä viihdyimme ja halusimme olla? Pahinta on, että jokainen meistä on kohta pakotettu yksinään etsimään uutta ihmettä ja toivomaan sen löytyvän jostain. Voi olla, ettemme enää sitä löydä. Yksi tunteeton ja huonosti toteutettu organisaatiomuutos voi ihan oikeasti heikentää monen hyvän, työhönsä ja työkavereihinsa tyytyväisen työntekijän työviihtyvyyden, työmotivaation ja hyvinvoinnin.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>