Miksi viesti ei tule läpi tai mene perille? – Polarisaatio kommunikoinnissa
| 21.7.2012 | Kirjoitti Juha Ahola kategoriassa Esiintymis- ja sosiaaliset taidot |
Laitatko kalalle ongenkoukkuun syötiksi mansikan (josta itse pidät, mutta kala ei pidä) vai madon (josta itse et pidä, mutta kala pitää)? Kalastaessa kyllä ymmärrämme, että syötti pitää miettiä kalan mukaan. Ihmisten välisessä kommunikoimmissamme emme kuitenkaan onnistu yhtä hyvin.
Sorrumme toistuvasti puhumaan siitä, mikä meitä itseä kiinnostaa. Kommunikoinnissamme heijastuvat omat arvomme, asenteemme, tunteemme, vakaumuksemme, uskomuksemme ja pelkomme. Osa niistä on tiedostettuja ja osa tiedostamattomia (käytän termiä alitajuisia).
Fysiikkaa yliopistossa pääaineena lukeneena pedagogisesti päteävänä opettajana löydän analogiaa kommunikoinnin ja polarisaatioilmiön välillä.
Polarisaatio. Valoa (samoinkuin kaikkea sähkömagneettista säteilyä) voidaan kuvata poikittaisena aaltoliikkeenä, joka värähtelee etenemissuuntaa vastaan kohtisuorassa suunnassa. Normaalissa valossa värähtelyä tapahtuu kaikkiin suuntiin. Täysin polarisoituneessa valossa värähtely tapahtuu vain yhteen suuntaan. Käytännössä valo on yleensä osittain polarisoitunutta, jolloin värähtelyn suuruus eri suunnissa on erilaista.
Katso oheista kuvaa. Voidaan ajatella, että tietyn tyyppinen viestintä kulkee tietyn suuntaisena (esim. pystysuuntainen). Nyt kuitenkin kuvassa vastaanottajalle pääsee läpi vain vaakasuuntainen kommunikointi, joten viesti ei mene perille.
Kapeakatseiset, mustavalkoisesti ajattelevat sekä itseään sivistämättömät ihmiset sortuvat ehkäpä helpoiten niin tiedostaen kuin alitajuisesti polarisoimaan viestintää rankalla kädellä eli ts. he poimivat kuulevat viestinnässä vain sen, minkä haluavat kuulla. Kommunikoinnissa vastaanottajana olisi tärkeää pystyä vastaanottamaan kaikensuuntaista kommunikointia. Tämä edellyttää myös jatkuvaa itsensä kehittämistä ja sivistämistä sekä erilaisista asioista kiinnostumista.
Jos puolestaan haluaa saada oman viestinnän menevän perille, on huomioitava ja tunnistettava, millainen viestintä puree vastaanottajalle. Toistan. Kommunikoinnissamme heijastuvat omat arvomme, asenteemme, tunteemme, vakaumuksemme, uskomuksemme ja pelkomme – ja nämä heijastuvat myös vastaanottajana. Puhu siitä, mikä toista kiinnostaa.
Kun keskustelukumppanisi saa sinut innostumaan puhumaan kuin papupata itseäsi kiinnostavista asioista, hän on onnistunut. Tämän jälkeen olet yhä avoimempi hänen ajatuksilleen, etkä polarisoi hänen viestintää niin helposti tiedostaenkaan.
Kun puhuu suurelle yleisölle, on keskeistä tunnistaa heterogeenisesta joukosta homogeenisempia pienempiä ryhmiä, joille puree tietynlainen viestintä. Näin voit puhutella kaikkia viestimällä monipuolisen taidokkaasti, eikä käy niin, että viestintä polarisoituu matkalla, vaan jokaiselle menee jokin viesti perille. Tämä on eräs syy, miksi suhteellisen pienten ryhmien koulutuksilla ja valmennuksilla puhuja antaa kunkin kertoa taustoistaan lyhyesti ihan koulutuksen alkuun.
Vaaleanpunaiset, polarisoivat, lasit päässä? Oletko kangistunut kaavoihin? Ohjaajavatko vanhat uskomukset sinua edelleen vai kalibroitko niiden validisuutta? Tunnetko ihmisiä, joille pitää olla viestinnässään erityisen tarkka?
Kun ruinasit aikoinaan äidiltä tai isältä rahaa tai lupaa lähteä kavereiden kanssa ulos, tiesit varmasti perstuntumalla ja kokemuksen kautta, kummalta kannattaa kysyä ja miten?
Kuunteleminen on erinomainen keino saada tietoa, millainen viestintä ei todennäköisesti polarisoidu. Tästäkin syystä kannattaa esittää keskustelukumppanille (ostajaehdokkaalle) kysymyksiä.
Kommunikointitaito on osa sosiaalisia taitoja.
Viimeisimmät kommentit