Minäkuva, itseluottamus ja sosiaaliset taidot – askel askeleelta näkyvämmäksi tuleminen
| 3.7.2013 | Kirjoitti Juha Ahola kategoriassa Osaaminen ja itsensä kehittäminen |
Kun ihmisen minäkuva, itseluottamus ja sosiaaliset taidot ovat hyvät (siis omassa kokemusmaailmassa riittävän hyvät) niin ihminen uskaltaa tuoda omia näkemyksiään esille pelkäämättä epäonnistumista tai torjutuksi tulemista (liikaa). Jos tuntuu siltä, että palavereissa tai muissa sosiaalisissa ryhmätilanteissa tekisi mieli ottaa kantaa ja tuoda omia mielipiteitä esille, mutta tämä jää ajatustasolle, voisi olla hyvä miettiä, mistä se todella johtuu. Oma kokemus on siis se, että tarve olisi ottaa kantaa, mutta uskallus ei riitä.
Rakentavaa dialogia ei synny ilman luottamusta, mutta dialogiin osallistumisesta on otettava vastuu itse. Täytyy avata omia näkemyksiä toisille, jotta toiset pääsevät jyvälle ajattelustasi. Jos tällaiseen ei ole tottunut niin aluksi voi olla parempi testata “kevyemmillä” kannanotoilla vaikkapa siten, että yhtyy jonkun toisen näkemykseen sanomalla sen ääneen. Näin voi pikkuhiljaa totuttaa toiset siihen, että itselläkin olisi sanottavaa. Erityisen tärkeää on ottaa kantaa silloin, kun sinulta kysytään jotain? Älä vastaa: “Eipä tule mitään ihmeempää mieleen”, “Mulle on ihan sama.” tai “Ei mulla mitään lisättävää tähän ole.” Kukapa sen kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse?
Sosiaalisissa ryhmätilanteissa omaa aktiivisuuttaa voi osoittaa myös elekielen avulla nyökkäillen ja muutoin seuraamalla keskustelua intensiivisesti vähintään tarkkaavaisella kuuntelun tasolla. Näin muut kokevat, että olet mukana ja saavat hyväksyntää ajatuksilleen versus jos istut kuin patsas kivikasvona. Fyysisen tilanvalinnan osalla on myös merkitystä. Ei kannata jäädä konkreettisesti toisten varjoon vähiten keskeiselle paikalle, jos haluaa päästä esille.
Kuunteleminen on tärkeää, mutta niin on myös puhuminen ja esillä oleminen, jos …
Kuuntelutaidon merkitystä ei voi ylikorostaa. Vuorovaikutustilanteissa on ensiarvoisen tärkeää osata kuunnella toisia. Siitä huolimatta myös puhuminen ja esilläoleminen, jos haluaa toimia vaikkapa myyjänä, esimiehenä tai johtajana. Miksi näin? Myyjän, esimiehen ja johtajan tulee osata ottaa vuorovaikutusvastuu sosiaalisista tilanteista ja luovia tilanneherkkyyden avulla erilaisten ihmisten kanssa. Se kuuluu kyseiseen rooliin. Itsevarmuutta osoittaa vaikuttava puhuminen sekä esiintyminen ja sitä odotetaan siltä henkilöltä, jonka tulee vuorovaikutusvastuu kantaa.
Ihminen etsii luonnostaan ja alitajuisesti johtajaa. Kun hän saapuu sosiaaliseen yhteisöön, hän “arvioi” yhteisön valtadynamiikkaa, kuka tätä tilannetta johtaa tai kuka täällä on esim. alfa-uros / vahvin persoona. Vaikka toisaalta johtajan, esimiehen, myyjän ym. on osattava olla myös vaiti ja antaa tilaa keskustelulle, heidän tulee yhtäältä olla sosiaalisesti avoimia siten, että ovat esillä. On turvallisempaa “seurata” itsevarmempaa persoonaa. Varsinkin johtajalta, mutta myös esimiehenä toimivalta, odotetaan jämerää päätösten tekemistä ja toimeenpanoa. Vuorovaikutusvastuun ottaminen uskaliaasti kuuluu keskeisesti näihin rooleihin, mikä edellyttää itsevarmuutta, joka puolestaan kumpuaa puheviestinnän (sanat, äänen käyttö, keho) kautta.
Kuka kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse? Jos haluaa roolia, ei voi lymyillä vain varjoissa.
(Kirjoitus on jatkoa edelliselle artikkelille.)
Viimeisimmät kommentit