kysya%cc%88la%cc%88oleta

”Pidät minua tyhmänä?” Älä keksi äläkä valehtele muiden suulla. Kuuntelepas!

Kuuntelin A2-Palkkailta –keskustelua. Noin 70 minuutin kohdalla Li Andersson vääristeli Sarasvuon puheita, keksi ja provosoi, mitä mieltä Jari muka on. En ota mitään kantaa kyseisten henkilöiden poliittisiin näkökulmiin vaan tämä oli hyvä esimerkki siitä, miten joku ymmärtää tai tulkitsee (tahallaan?) väärin, mutta joka tapauksessa vääristelee toisin mielipiteitä. Tästä vaan pitää pidättäytyä!

Tähän samaan törmää arkipäivässä chätti- ym. keskusteluissa, jos ollaan jostain asiasta eri mieltä. Joku saattaa todeta:

”Pidät minua tyhmänä?”

– Sanoinko noin?

”Et, mutta…”

– No, älä sitten vääristele mielipiteitäni kiitos!

Jos joku kysyy, etkö ole vielä kuullut tästä pelle-villityksestä, se ei tarkoita, että kyseinen ihminen pitää sinua tyhmänä! Tai jos joku kertoo, ettei itse pidä siivoamisesta vaan tilaa mieluummin siivoojan, se ei tarkoita sitä, etteikö kyseinen ihminen arvostaisi siivoojan työtä tai sitä, että sinä kenties hoidat kodin siivouksen itse.

Before you assume, try this crazy method called asking!

Jos jokin keskustelussa askarruttaa, eikö olet fiksumpaa kysyä tarkennuksia.

”Mikä on yrityksenne tärkein arvo?”

– Rehellisyys

”Kerrotko tarkemmin, miten tämän näkyy toiminnassanne käytännössä ja miten tulkitset sanan rehellisyys?”

Mielipiteiden keksimistä vastaan loistava lääke on kuuntelu vähintäänkin tarkkaavaisella tasolla. Tuossa toki viihdearvoa täyttäneessä A2-Palkkailta -jaksossa kaikki tarkkaavaista kuuntelua alemmat tasot kyllä täyttyivät. 1) Ei kuuntele 2) Teeskentelee kuuntelevansa 3) Valikoiva kuuntelu (tai vain omasta näkökulmastaan kuuntelu).

Tavoite olisi päästä 4) Tarkkaavainen kuuntelu tai jopa 5) Empaattinen kuuntelu –tasoille. Kun kuuntelee vähintään tarkkaavaisella tasolla, voi oikeasti ymmärtää paremmin toisen mielipiteitä ja tarkoitusperiä. Näin rakennetaan parempaa huomista, vaikka mielipiteen ei tarvitse vaihtuakaan. Miksi emme saisi olla eri mieltä toistemme kanssa? Tai kuka meistä on päättämään, missä asioissa ”makuasioista ei voi kiistellä”? (Kuuntelun tasot)

Kun kuuntelee aidosti ja läsnäolevasti, oppii itse lisää ja samalla osoittaa arvostusta ja kunnioitusta toisia kohtaan. En olisi tuota A2:sta katsonut, ellei pari kaveriani olisi painokkaasti sanonut, että siinä on viihdearvoa. Oma mielipiteeni on, että keskustelussa (siis myös väittelyssä, joka on keskustelua) pitää arvostaa toista ja kuunnella loppuun asti keskeyttämättä.

Huvittavimipia tilanteita ohjelmassa oli se, kun Sarasvuo joutui sanomaan takanaan olevalle ”keskustelijalle”, joka pyrki keskeyttämään ja puhumaan Jarin päälle jotain tähän tyyliin: ”Anteeksi, että puhun omalla puheenvuorollani!”

Tällaiset ohjelmat ovat myrkkyä sivistyneelle keskustelukulttuurille.

Lopetettaisiinko toistemme ylitulkinta ja varsinkin vääristely. Yhdellä, kahdella, tarkentavalla kysymyksellä vuorovaikutus saa ihan eri ulottuvuuksia!

kuunteluntasotvauhtipyo%cc%88ra%cc%88-fijuhaahola

Comments

comments

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>