Rohkaise lapsiasi uskomaan omiin kykyihinsä
| 30.9.2012 | Kirjoitti Juha Ahola kategoriassa Asenne ratkaisee |
Vierailijapostaus:
Usein törmäämme tilanteisiin, jossa pieni rohkaisu saa ihmeitä aikaan. Kun uutta taitoa harjoitellaan, tuntuu se usein työläältä ja vastenmieliseltä prosessilta, koska emme vielä hallitse sitä. Usein syynä kieltäytymiseen harjoittelusta on epäonnistumisen pelko: ”Mitä jos en osaakaan?”. Mitäpä jos, ihmiselle annetaan pieni rohkaisu ja työntö oikeaan suuntaan ja hän uskaltautuu edes kokeilemaan ja uskomaan itseensä ja kykyihinsä. Useasti kyse on rohkeudesta uskaltaa kokeilla jotain itselle täysin uutta ja tuntematonta.
Olen törmännyt näihin tilanteisiin useasti lapsieni kanssa. Kun esikoiseni on opetellut pyörällä ajamista, pyörällä lähtemistä, luistelua, hiihtämistä, laskettelua tai uimista, on aina edessä ollut ensin nihkeys harjoittelua kohtaan ja vastustus. Kun pienen rohkaisun pieni ihminen on saanut ja luoton omiin kykyisinsä, hän kykenee mihin vain. Ensin kaadutaan pyörällä, kohta onnistutaan jo muutama metri ja kohta poljetaan jo kovaa vauhtia eteenpäin. Ja mikä ilo on sen pienen ihmisen, onnistujan, kasvoilla tämän itseluottamus rippeen jälkeen. Onnistumisen jälkeen ei ole enää paluuta entiseen ajatukseen ”minä en osaa”, vaan sen jälkeen toitotetaan onnistumisesta ja osaamisesta ”Katso äiti, minä osaan!”.
Pientä rohkaisua kaipaa elämään jokainen meistä. On kyse sitten työhommasta, uudesta harrastuksesta tai uudesta askeleesta elämässä, niin aina tarvitaan se viimeinen rohkaisu, että tehtävä tulee suoritetuksi. Motivoimalla ihmistä oikeaan suuntaan, saavutetaan ihmeitä. Itseensa luottaminen ja rohkeus uskaltaa kokeilla jotain uutta, ovat mahtavia työkaluja ihmiselle elämässä. Miksi ihmeessä, emme rohkaisisi lapsiamme ja työntekijöitämme yhä suurempiin tekoihin.
Menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa.
-Milla Ahola, 29.9.2012
————–
Blogin pitäjänä voinen avartaa, että vaimoni Milla on innokas touhuamaan lasten kanssa yhtä sun toista olipa sitten kyseessä liikunnallisia harrastuksia tai ei ja olen noin vuoden ajan höystänyt häntä avaamaan oman blogin, jossa jakaisi ajatuksiaan. Hän on kärsivällinen, sinnikäs ja hyvä opettamaan lapsille taitoja (itsellä menevät tässä kohtaa hartiat ruttuun). Eilen hän kannusti lastemme serkun kokeilemaan pyöräilyä ilman apurattaita ja kuinka ollakaan se onnistui heti. Taito oli jo olemassa, kunhan joku vain rohkaisee yrittämään. Heitin leikkisästi vaimolle, että kirjoitapas tuosta blogipostaus ja kuinka ollakaan niin hän tekikin eilen illalla.
Toivon tämän kirjoituksen kannustavan vanhempia olemaan vähemmän rajoittuneita ”meidän lapsi ei uskalla” ym. negatiivisilla uskomuksilla. Vast’ikään kirjoitin uskomuspolarisaatiosta, joka liittyy hyvin läheisesti juuri tähän aiheeseen. Älkäämme olko lastemme kehityksen jarruina! Voi sitä riemua, jolla lapset käyvät päin uusia haasteita. Kyse on lasten kannustamisesta ja rohkaisusta. Rohkeudessa toimia on neroutta itsessään!
Keräsin oheen muutamia kuvia lastemme touhuiluista. 1,5 vuotiaan voi antaa harjoitella laskettetua mahdollisimman omilla jaloilla kietomalla köyden tämän keskivartalon ympäri ja ohjastamalla itse. Katso vaikka! 🙂 -Juha-
Viimeisimmät kommentit