dreamstimefree_1141330

Suomalaiset puhujat ovat nössöjä…?

Mitä viestit koko ilmeilläsi, eleilläsi ja kehollasi? Englantilainen psykologian tohtori Albert Mehrabian on tutkinut paljon sanattoman ja sanallisen viestinnän vaikutuksia. Tiesitkö, että sanat merkitsevät vain 7 % viestinnästä? Loput 93 % on sanatonta viestintää eli 38 % ääni, 55 % keho. Argumentit siis vain selittävät ja tunteet vakuuttavat.

Sillä, mitä sanot, ei siis olekaan niin paljon merkitystä kuin sillä, miten sanot? Mitä paremmin tunnet keskustelukumppanisi, sitä paremmin osaat lukea tämän sanatonta viestintää. Teemme tiedostamattamme koko ajan havaintoja ympäröivistä ihmisistä ja kommunikoinnista. Karismaattinen persoona saa usein viestinsä paremmin perille kuin ”hissukka”. Itseluottamuksen ja itsevarmuuden merkitys korostuu nimenomaan sanattomassa viestinnässä. Kun puhuja on sanojensa takana, se näkyy ja huokuu hänestä.

Tämäkin on kuitenkin kaksiteräinen miekka. Itsevarma puhuja saattaa säikyttää epävarmemman kuulijan, koska tällöin kommunikoinnissa ei välttämättä synny hyvä tunneyhteys. Epävarma puhuja puolestaan tuskin vakuuttaa itsevarmaa kuulijaa. Meillä on erilaisia arvoja, asenteita, tunteita, vakaumuksia ja uskomuksia. Tästä syystä hyvä puhuja osaa mukautua ja käyttää tilanteeseen sopivaa kommunikointia tunneyhteyden löytämiseksi.

Tärkeää olisi se, että tiedostaa sen, että 93 % on sanatonta viestintää. Tällöin on oltava sanojensa takana myös tunnetasolla, jotta viesti välittyy ”oikein” kuulijalle. Papereista valmiiksi luetut puheet ovat usein tylsiä ja pitkäveteisiä esityksiä. Äänenkäytön hyödyntäminen käy vielä kohtuullisen hyvin, mutta kehon käyttö jää vähäiseksi. Näin puheesta puuttuu useimmiten tunne.

Ymmärrän, että virallisissa juhlapuheissa on tiettyjä odotuksia, mutta poikkeuksetta parempia esityksiä ovat papereista irtautuneet vapaammat puheet. Valitettavasti me suomalaiset emme ole parhaita esiintyjiä. Keskustelin puoli vuotta sitten erään amerikkalaisen suurlähettilään kanssa. Hän ihmetteli, miksi me suomalaiset olemme niin ujoja esiintyjiä. Hän kritisoi erään yrityksen hallituksen puheenjohtajan todella vaatimatonta tapaa esiintyä.

Ja tässä kohtaa on pakko todeta, että ko. hallituksen puheenjohtaja on tehnyt niin loistokasta työtä, ettei siitä tarvitsisi kuitenkaan ylivaatimaton olla. En tarkoita, että hänenkään tarvitsisi mahtipontiseksi nousukkaaksi ryhtyä, mutta esiintyessä liian vaatimattomasti ja eleettömästi ei valitettavasti vaan vakuuta.

Sanattoman viestinnän merkitys on 93 %. Ole sanojesi takana ja näytä se – koko kehollasi!

Sanat 7 %

Ääni 38 %

Keho 55 %

Alla muutamia kasvojen ilmeitä. Eikö olekin helppo havaita, millainen tunnetila kullakin kuvien henkilöillä on?

Comments

comments

6 replies
  1. Satu
    Satu says:

    Tästä tuli mieleeni, että opettajista ”persoonat” on kouluajoilta jääneet parhaiten mieleen.

    Muistan kaksi eri ruotsin opettajaa, toisen yläasteelta ja toisen lukioajoilta. Ensimmäinen oli nuori ja aika vasta valmistunut naisopettaja, joka ei saanut porukkaa kuriin. Metakasta välittämättä hän kuitenkin urhoollisesti veti tunteja läpi (”ottakaa tai jättäkää”), kunnes eräs kerta tauluun lentänyt appelsiini oli liikaa. Opettaja poistui sanaakaan sanomatta ja palasi rehtorin kanssa, joka istui luokan nurkassa tunnin loppuun saakka hiljaisuuden vallitessa oppilaiden keskuudessa. Pelkkä läsnäolo riitti ja lähtiessään rehtori kertoi sopineensa opettajan kanssa, että voi hakea hänet koska tahansa vahdiksi, jos häiriöitä vielä ilmenee.

    Lukion kokemus oli myös naisopettaja, jo vähän kokeneempi. Hän kyllä osasi totisesti vangita kuulijansa, mutta ikävä kyllä tunneilla kuultiin tarinoita ihan kaikesta muusta paitsi ruotsin kieliopista. Toisinaan käytiin läpi ja analysoitiin mm. opettajan kyseisen päivän ostoslistaa. Muita aiheita ei ole jäänyt mieleen, mutta hauskaa ja helppoa oli ja yleensä tuntien lopussa käytiin pikaisesti edelliset läksyt läpi ja saatiin uudet tehtävät. Lopputulos oli ylioppilaskeväänä, että luokalta reputti aika moni luokkakaveri (enemmän kuin 5, en muista tarkasti) ja kaikki ruotsista. Mitenpä ruotsi olisi oppilaita kiinnostanut, jos se ei opettajaakaan kiinnostanut. Tämän jälkeen opettaja siirtyi pois lukion puolelta ja jatkoi päätoimisesti yläasteen ruotsin opettajana.

    Molemmat siis kantoivat omalla tavallaan vastuun tyylistään.

    Vastaa
    • Juha Ahola
      Juha Ahola says:

      Kiitos hyvästä ja mukaansatempaavasta tarinasta, Satu! Jokainen voi varmasti muistella omia opettejiaan ja sieltähän löytyy äärilaidasta toiseen esimerkkejä. :) Koulumaailmassa hyvä puoli on se, että tuloksia voidaan mitata. Samaan (hyvään) lopputulokseen voi päästä monella eri tavalla. Painotan, että oma näkemykseni on, että jokainen toimii oman persoonan kautta, mutta siitä huolimatta itseään voi kehittää ja taitojaan jalostaa. Joskus voi käydä niin, että Sarasvuon loistavan show’n opit eivät uppoakaan, eivätkä aiheuta positiivisia toimenpiteitä jälkikäteen, kun taas hillitympi ja vaatimattomampi esiintyjä saattaa saada kuulijat pohtimaan asioita syvällisemmin ja toimenpiteisiin tilaisuuden jälkeen. Näin ollen aina hyvä show ei tarkoita hyvää lopputulosta kokonaisuuden kannalta. Sarasvuon yritysvalmennuksia ei kannata mennä kuuntelemaan vain show mielessä, vaan kyllä niistä pitää repiä uusia (vähintään yksi uusi asia) asioita käytäntöön. Tämä on oma mielipiteeni taas. Jotain on syytä jäädä käteen muutakin kuin ”hyvä fiilis”.

      Vastaa
  2. Juha Ahola
    Juha Ahola says:

    Kiitos väkevästä mielipiteestä jälleen Peetter! Laajensit samalla keskustelua myös pelkän esiintymisen ja viestinnän ulkopuolelle.

    Olen kanssasi samaa mieltä, että kulttuurimme pääosin opettaa vaatimattomuuteen ja hillittyyn käyttäytymiseen sekä myös esiintymiseen. Kun muistelen äidinkielen opetusta, esiintymistaitojen opettaminen jäi kyllä hyvin köykäiseksi. Oikeastaan esiintymistä harjoiteltiin kerran vuodessa pakollisen puheen/esitelmän pitämisen muodossa. Ja jos sen veti läpi asiallisen eleettömästi, sai varmaankin lähes täydet pisteet, kun vain puhe oli kirjoitetussa muodossa fiksu. Ei silloin puhuttu sanattoman viestinnän merkityksestä edes noin ”monipuolisesti” kuin mitä kirjoitin tuossa postauksessa. Tulen pureutumaan äänen käyttöön ja kehonkieleen myöhemmin blogissani.

    Ja jos hiukan karrikoin niin kyllähän nämä ylioppilaspuheet ovat kirjoitettuja (äidinkielenopettajan hyväksymiä kirjoituksia), eivätkä luontevaa esiintymistä. Puhujanpönttö kun on muutoinkin vain rasite tunneyhteyden löytämiseksi. Tietysti vaatii kovaa itseluottamusta heittäytyä kunnolla yleisön eteen ilman papereita, mutta tällöin esiintymisestä voi tulla loistava ja mukaansatempaava.

    En tarkoita, että meidän suomalaisten tarvitsee perusarvoiltamme tai ihmisinä muuttua, mutta kyllä me löydämme itsestämme enemmän potkua, kun siihen vain kannustetaan. Esim. Jari Sarasvuo, Matti Apunen, Timo Soini ja Alf Rehn saavat ihmiset kuuntelemaan itseään loistavan retoriikan johdosta ja lisäksi heillä on itselleen sopiva tapa esiintyä ja olla omien sanojensa takana.

    Kun olin auskultoimassa noin viisi vuotta sitten, sain nähdä, millä tavalla moni kasvoi auskuvuoden aikana opettajan mindsettiin. Itsevarmuus esiintymisessä karttui. Ohjaavat opettajat antoivat paljon rakentavaa palautetta aineenhallinnasta (terminologia ym.), mutta vielä enemmän jäin kaipaamaan palautetta siitä, kuinka viesti menee perille (myös sanaton viestintä). Toistan itseäni eli sillä, miten esiintyy on ratkaiseva merkitys, miten viesti vastaanotetaan. Tällöin esiintymistaidot ja niiden kehittäminen on erittäin tärkeää. Valitettavasti näin myös liian monta hissukkaa, joiden on vaikea saada uskottavuutta oppilaiden edessä, koska ovat liian vaatimattomia ja ”nössöjä” esiintyjinä, mikä osin lienee Peetterin mainitsemaa ”nössöyttä”.

    Practice makes best!

    Vastaa
  3. Satu
    Satu says:

    Sama juttu oli meillä ja varmasti monella muulla äidinkielen ja esiintymisten suhteen, mutta ehkä niillä tunneilla pääpaino oli kuitenkin muissa asioissa. Sittemmin on tainnut tulla ihan erikseen ilmaisutaidon kursseja kouluihin ja jopa ilmaisutaitopainotteisia lukioita.

    On totta, että opettajan / esiintyjän taidoilla tuoda asiansa esille on suuri merkitys sille, miten asia kyetään ottamaan vastaan. Myös se, miten hyvin opettaja / esiintyjä asiansa itse osaa ja hallitsee, on suuri merkitys (onko esim omaa kokemusta aiheesta takana). Itse en alaluokilla erityisemmin pitänyt äidinkielestä ja menestys oli keskinkertainen, mutta lukiossa opettaja oli sopivalla tavalla vaativa, joka haastoi yrittämään parhaansa. En osaa nimetä miksi, ehkä yleensä hänen persoona ja se, että hän itse arvosti työtään, opettamaansa ainetta ja että hän itse hallitsi asian niin hyvin. Aloin jopa pitää aineesta. Äidinkielen yo-kokeessa yllätin itseni ja muutkin, kun sain koko lukioaikani parhaan arvosanan.

    Tietysti on myös paljon esiintyjästä riippumattomia tekijöitä, miten viesti otetaan vastaan.

    Olen kyllä kuullut tarinoita esim. työpaikkahaastatteluista, joissa joku hyvin itsevarman tuntuinen tyyppi on onnistunut luomaan haastattelijalle väärän kuvan omasta osaamisestaan. Erään kerran vastaavassa tapauksessa vastaehdokkaana ollut epävarmempi ihminen olikin hakijoista paljon pätevämpi. Kyseisessä tapauksessa esimies oli niin maltillinen, että pisti ehdokkaat kokeeksi todelliseen työtehtävään ennen valintaa.

    Vastaa
    • Juha Ahola
      Juha Ahola says:

      Hyvä kirjoitus Satu! Etten toista itseäni, tartun vain tuohon rekrytointiin. Olet aivan oikeassa. ”Näyttelijöiden” läpi pitäisi yrittää nähdä jo haastatteluvaiheessa. Monet yritykset käyttävät tuota tuplahaastattelumallia ja jotkin yrityksen haastattelevat vielä siten, että vähintään 2 haastettalijaa antaa mielipiteen työnhakijasta. Ja onneksi koeaika on keksitty. Sen aikana nähdään usein, istuuko työntekijä tiimikulttuuriin vai ei. Rekrytoi asennetta, sillä osaaminen on koulutettavissa helpommin kuin asenne.

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>