Tunnepolarisaation vaikutus
| 4.9.2012 | Kirjoitti Juha Ahola kategoriassa Työelämän fysiikkaa |
Toisena päivänä mies innostuu ideasta lähteä käymään Ikeassa vaimon kanssa ja toisena päivänä ajatus on ”jyrkkä ei”. Toisena päivänä nainen ilahtuu miehen ehdotettua lähtemistä ulos syömään, joskus taas ei. Joskus kaveri syttyy ajatukselle lähteä pyörälenkille, joskus ei. Joskus makaronilaatikko on ”ihan ok” ja toisinaan ”ihan huippua”, vaikka valmistus olisi prikulleen samalla reseptillä suoritettu.
Käytännössä sama asia voi siis aiheuttaa erilaisen vastaanoton ja reaktion. Mistä tässä on kysymys? Tunnetilan merkityksestä. Olemme ”tuuliviirejä” siinä määrin, että tunnetilamme vaikuttaa siihen, miten ajattelemme asioista juuri sillä hetkellä. Ihminen käsittelee asioita sekä järjen että tunteiden avulla. Senhetkinen tunnetila vaikuttaa keskeisesti asioihin reagoimiseen. Tunnepolarisaatio on kuvastaa tunnetilan vaikutusta viestin/kommunikoinnin perille menosta. Jos vastaanottaja on negatiivinen, suurin osa viestinnästä polarisoituu, kun taas hyvätuulinen vastaanottaja on vastaanottavaisempi asioille.
Ajoituksen merkitys
Ajoitusta on syytä miettiä tietoisesti asioiden esittämiselle välttääkseen tunnepolarisaatiota. Jos isot kaupat menevät mönkään ja pomo on pahalla päällä, ei ehkä ole paras hetki lompsia tämän toimistoon kysymään palkankorotusta. Tai jos asiakas on erityisen stressaantuneen ja kiireisen oloinen, voi olla viisainta kysyä soittaa uudelleen toisena ajankohtana. Näin välttyy todennäköisemmin tunnepolarisaatiolta. Asia toimii myös käänteisesti.
Tunnetilasta irtautuminen
Toisekseen tunnetilasta irtautuminen on keskeisessä asemassa. Me kaikki hairahdumme tunteidemme orjiksi ainakin hetkellisesti ja usein. Kun tunne valtaa mielen, se voi rajoittaa meitä. Masentunut ihminen käpertyy ”oman koomansa keskelle” ja sysää vastuun ympäristöön sanomalla ”minä olen masentunut”. Väsynyt ihminen ei saa mitään aikaiseksi, kun toitottaa itselleen ja toisille olevansa väsynyt, mikä toimii tekosyynä tarttua itseä niskasta kiinni ja muuttaa tunnetilansa (vaikkapa käyttäen kehoaan innostuneesti). Kun näin käy, että ”minun elämä on se tunne”, tällaista tilannetta Sarasvuo kutsuu nominalisaatioksi.
Johtajan/esimiehen tehtävä työyhteisöissä on nominalisaation purkaminen eli denominalisaatio. Ihmisiä pitää irrottaa senhetkisestä mielen vallanneesta tunnetilasta, jotta ajatukset avartuvat mahdollisuuksille, eivätkä pyöri ongelmissa rypien uhrin asemassa odottaen ympäristöstä ratkaisua. Tunnetilan muuttaminen on mahdollista silmänräpäyksessä, kun muutoksen haluaa tehdä itse. Tunnetilan äkillistä muuttamista voi harjoitella tietoisesti.
Vastaanottajan tunnetila on syytä ottaa huomioon kommunikoinnissa ja vuorovaikutuksessa, jottei tapahdu tunnepolarisaatiota.
Lue myös aiemmat artikkelit Uskomuspolarisaatio ja Polarisaatio kommunikoinnissa.
Viimeisimmät kommentit