Kaupan kassalla (häpeän) pelko perseessä
| 22.6.2016 | Kirjoitti Juha Ahola kategoriassa Osaaminen ja itsensä kehittäminen |
”Juha! Tiedätkö, miltä tuntuu mennä kaupan kassalle maksamaan ostoksia, kun jännittää, riittääkö kate tilillä ostoksiin? Ja jos ei riitä niin se häpeän tunne, kun maksaminen ei onnistu ja jonoa on perässä. Myyjä saattaa kysyä, koetatko vielä uudelleen ja pyyhkäise sitä sirua vähän, jos kortti sitten toimisi? Siitä kuule kylmä hiki valuu selkää pitkin.”, kysyi eräs viime syksynä tapaamani henkilö.
Sanoin, että itse asiassa, kun rehellinen olen niin en ole osannut ajatella, miltä tuo tilanne tuntuu. Lukioaikana 90-luvun lopulla käytettiin vielä aika paljon käteistä vaikka toki kortit olivat jo tulleet kuvioon. Sain kuitenkin kesätöissä ansaitsemieni rahojen lisäksi vanhemmiltani riittävästi rahaa, ettei tarvinnut olla ”pelko perseessä”, kun olin muuttanut pois kotoa Ouluun, urheilulukioon. Rahaa on ollut riittävästi osin siksi, että myös opiskelun ohessa kävin töissä innokkaasti, vaikka toki haasteitakin on ollut raha-asioissa.
Tulevaisuudentutkija Petri Rajaniemi puhui niinikään viime syksynä tulevaisuudesta. Miten maailma näyttäisi muuttuvan? Johtamisen tärkeimmäksi työkaluksi hän sanoi empatiakyvyn. Mitä empatiakyky sitten tarkoittaakaan? Empatia on myötäelämiskykyä, kykyä tuntea, miltä toisesta tuntuu. Johtaminen, myyntityö, yhteistyö ja vuorovaikutus onnistuessaan edellyttää myötäelämiskykyä. Avaudumme mieluummin ihmisille, joilta saamme myötätuntoa (=empatiaa). On helpompi puhua etenkin vaikeista asioista ihmiselle, joka tuntuu ymmärtävän ja varsinkin, jos tämä on kokenut samanlaisia asioita (avioero, alkoholismi, konkurssi).
Tästä syystä, jos on saanut ”sitruunan”, kannattaa puristaa siitä virkistävä juoma. Jokainen meistä kokee haasteita elämässään. Se, mikä on tapahtunut, on tapahtunut. Menneisyys on koulu, ei vankila. Mutta mieti, miten voisit auttaa toisia samanlaisissa asioissa, missä sinulla on ollut haasteita ja olet kasvanut? Sinulla on iso ”kilpailuetu”, jotta voit olla ”yläpuolella” olevan auttajan sijaan ”sparraava myötäeläjä”?
Olet varmaan kuullut alkoholin suurkuluttajalta (mahdolliselta alkoholistilta) tai masentuneelta:
”Ette te tiiä miltä musta tuntuu!”
Niinpä, ihminen ei kaipaa ”yläpuolella” olevaa neuvojaa vaan myötäeläjää, joka oikeasti tietää, miltä ko. tilanne tuntuu.
Kokemuksia ei opi kirjoista ja kansista vaan elämällä!
Viimeisimmät kommentit