”Mitä rosvopäällikkö?”, kysyi myyjä.
| 9.7.2016 | Kirjoitti Juha Ahola kategoriassa Myynti ja markkinointi |
Taannoin kuljin popup myymälän ohi eräässä kauppakeskuksessa. Myyjä huudahti huomion saadakseen:
”Mitä jätkä?”
Katsoin myyjä(n rääpälett)ä. Hänhän näytti ihan täysi-ikäiseltä kuitenkin. Primäärinen tunnereaktioni oli sellainen, että mitä ihmettä itseäni viitisentoista vuotta nuorempi minulle ennestään tuntematon myyjä kutsuu minua jätkäksi? Vaihdoin myyjän kanssa muutaman sanan ja kysyin heti kärkeen turhan haastavia kysymyksiä pilaten hänen pelin myydä (tuote/palvelu, mitä hän myi oli itselleni varsin tuttu vasta-argumentteineen). Ei tullut kauppaa.
”Mitä jätkä” ei ole niin paha kuin ”mitä poika”, mutta vivahde on sama. Jotkut puolestaan ovat joskus jopa herrotelleet minua ja sen olen ottanut puolestaan pilke silmäkulmassa, kuten esim. eräälle yli 90-vuotiaalle kotipalveluasiakkaalle sanoin, ettei tosiaankaan tarvitse herrotella.
”Mitä jätkä” –kommentti sai minulle tunnetilan, että kyseinen myyjä on röyhkeä. Hän ei kunniota asiakkaita, tai ainakaan minua. Tietysti äänensävy on huomioitava ja minusta kaveri oli löylynlyömän vouhakkeen oloinen. Erikoista oli se, että hän kehtasi itseään selvästi vanhempaa ihmistä kutsua noin tuttavallisesti ”jätkäksi”. Lähtökohtaisesti itse kunkin äiti ja isä ovat opettaneet, että (erityisesti) vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa.
Valitettavasti se on niin tutkimustenkin mukaan, että 80% myynnistä epäonnistuu, kun myyjä käyttää väärää myyntipsykologiaa asiakkaaseen eli lähestyy asiakasta väärin. Röyhkeys on varmaan eräs ärsyttävimpiä myyjissä olevista ominaisuuksista.
Jäin oudoksumaan asiaa ja hiukan itsetutkiskelemaan myös, onko egoni niin heikko, etten kestä pientä päällekäyvyyttä tai kokemaani röyhkeyttä. Kerroin tarinan eräälle yrittäjätutulle, joka on itseäni vuotta vanhempi. Hän repesi nauruun kuultuaan tarinan ja sanoi, miten samainen myyjä oli hänelle huutanut vastikään.
”Mitä rosvopäällikkö?”
Yrittäjätuttuni oli joutunut oikein tarkistamaan: ”Anteeksi mitä?”, johon myyjä toisti lauseen, ”mitä rosvopäällikkö?” Myyjä oli selittänyt jotain, että kävelit tuossa niin kuin rosvopäällikkö.
Eipä ollut kauppoja tullut. Yhdyimme siihen, että moinen röyhkeys ei pure meihin – eikä ehkä moneen muuhunkaan. Ymmärrän sen, että popup myymälässä on tärkeää olla tavallista aktiivisempi pysäyttämään ihmisiä. Se vaatii pelisilmää, miten tehdä se mahdollisimman miellyttävästi, sillä toisen kävelyn keskeyttäminen (kauppakeskuksessa) ei ole todellakaan lähtökohtaisesti toivottu asia.
Tilannetaju sekä pelisilmä ovat myyjälle olennaisia taitoja. Pitää lukea elekieltä. Muodollisemman ja epämuodollisemman puhetavan valinnassa pitää löytää kultaista keskitietä, josta voi tilanteen mukaan joustaa. Aitous on myös tärkeä säilyttää, vaikka joustaa ja mukautuu tilanteisiin.
Asiakkaan kannalta keskeistä on se, että asiakas kokee, että myyjä kunnioittaa häntä!
Viimeisimmät kommentit