Nokita opettajasi, mestarisi, mutta älä sorru tähän virheeseen…
| 6.3.2015 | Kirjoitti Juha Ahola kategoriassa Osaaminen ja itsensä kehittäminen |
Meillä on ilo kohdata elämämme varrella kuhunkin hetkeen tiennäyttäjiä, joita voi kutsua mm. opettajiksi, mestareiksi, mentoreiksi tai sparraajaksi. Mestarilla on enemmän kokemusta ja näkemystä, häneltä saa arvokkaita neuvoja päästäkseen eteenpäin kehittymään omissa jutuissaan. Lähtökohtaisesti on ensiarvoisen tärkeää, että toinen haluaa saada neuvoja, ohjeita ja työkaluja ajattelulleen.
Hyvä mestari toimii pallotteluseinänä, ei anna välttämättä suoria neuvoja, vaan esittää hyviä kysymyksiä, joiden avulla se, joka haluaa kehittyä, löytää vastauksia itse itsestään.
Väkisin ei voi auttaa ketään ihmistä. Oma halu on oltava. Kun antaa toiselle luvan opastaa, ei ole tarkoitus ottaa jokaista neuvoa kirjaimellisesti, eikä edes toteuttaa, mutta se mitä mestarilla on oikeus odottaa, on kunnioitus.
Kunnioitus mihin? Siihen, että mestari käyttää aikaa ja on sitoutunut aina tarpeen mukaisesti kuuntelemaan, pohtimaan, keskustelemaan, haastamaan ja auttamaan eteenpäin. Koska kyse ei ole mestarin kehittymisestä, vaan sen, joka on tavalla tai toisella neuvoja halunnut, mestarin oman toiminnan sparraamiseen ei mennä, ellei niin toisin sovita.
Joskus käy niin, että mestari on matkalla mukana tietyn aikaa ja jää pois kuviosta luonnollisen jouhevasti, eikä asiasta nouse erityistä topiikkia. Mestarille oli aikansa ja paikkansa sillä hetkellä ja sparratava jatkaa matkaa ja löytää kenties uusia mestareita.
Mikäli mestarina toimii hyvä ystävä tai pitempiaikainen kaveri, mahdollisuudet sekä riskit kasvavat puhumattakaan siitä, jos isoveli toimii mestarina pikkuveljelleen. Miksi? Mahdollisuudet ovat huikeat, parhaimmillaan, sillä suhteessa on luottamusta mukana valtava määrä, joten toimiminen on siinä mielessä helppoa. Ei tarvitse aina rakentaa uudelleen luottamusta jonkun kanssa, vaan voi jatkaa matkaa luonnostaan eteenpäin.
Riski on kuitenkin samalla olemassa. Erityisesti silloin, kun suhde on läheinen, sillä, joka haluaa kehittyä, on kova halu myös jossain vaiheessa päästä nokittamaan mestarinsa eli kehittyä paremmaksi. Tällöin ylpeys saattaa käydä lankeamuksen edellä. Jos mestaria kohtaan käy ylimieliseksi tai lakkaa kunnioittamasta häntä, mestari kokee todennäköisesti valtavaa epäkiitollisuutta tekemästään työstä. Vaikkei ihmissuhde katkeaisi, se voi jättää ison haavan luottamuspulana ihmissuhteeseen.
Kysyin vastikään eräältä psykoterapeutilta, työyhteisövalmentajalta, miten hän pitää omasta päästään huolen eli ts. kuka sparraa häntä? Hän sanoi, että heillä on hyvän ystävän, kollegan, kanssa sellainen suhde, että he voivat toimia toistensa terapeutteina. He saattavat puhua puhelimessa kuulumisen ristiin rastiin ensin ja sitten toinen sparraa toista ja sitten vaihdetaan vuoroja. Ja näin molemmat saavat selkeytettyä ajatuksiaan. Keskeistä on kuitenkin se, että kun toinen sparraa, toisen on suostuttava osaansa, rooliinsa.
Kannattaa varoa sparrausta saavana, ettei syyllisty ylimielisyyteen tai epäkunnioittavaan käytökseen. Sen, ettei jossain kohtaa enää/hetkellisesti/toistaiseksi neuvoja tarvitse, voi kertoa kunnioittavasti ja rakentavasti tai se saattaa tapahtua ihan luonnollisesti ilman erillistä topiikkia, mutta kannattaa välttää sitä, että keksii tikusta asiaa, jolla loukkaa mestaria ja “pääsee” negatiivisen kohtaamisen jälkeen irtautumaan omille poluilleen. Sillä on kauaskantoisia vaikutuksia.
Älä loukkaa ketään tietentahtoen – varsinkaan sitä ihmistä, joka on auttanut tai auttaa sinua!
Viimeisimmät kommentit